Lainsäädäntökoneen rakenteelliset virheet

Kuusi riippumatonta mekanismitestiä ja yksi voimassa olevan lain mekanismianalyysi arvioi kuutta hallituksen esitystä ja yhtä voimassa olevaa lakia viideltä eri hallinnonalalta: julkiset hankinnat (TEM), hyvinvointialueiden rahoitus (VM), HVA-alijäämien kattamismääräaika (VM), apteekkitalous (STM), sosiaaliturva (STM), toimeentulotuki (STM) ja yleinen asumistuki (YM/STM). Esitykset ovat toisistaan riippumattomia — paitsi HE 112 ja HE 116, jotka yhdessä muodostavat suljetun puristuksen (ks. alla). Niiden tavoitteet ovat erilaisia ja pääosin perusteltuja.

Silti kaikista seitsemästä löytyy samat rakenteelliset mekanismivirheet. Tämä sivu dokumentoi ne.

Havainto on diagnostinen, ei poliittinen: jos viisi eri tuotetta samalta tuotantolinjalta sisältää saman virheen, ongelma on tuotantolinjassa — ei yksittäisissä tuotteissa.

Episteemiset reunaehdot

Seitsemän testiä on pieni otos. Se ei ole tilastollisesti merkitsevä näyte Suomen lainsäädäntötuotannosta. Mutta seitsemän testiä kattaa hallituskauden raskaimpiin kuuluvia rakenteellisia uudistuksia kolmelta eri ministeriöltä. Jos samat mekanismivirheet toistuvat tässä otoksessa, se on voimakas signaali — ei todiste, vaan hypoteesi, jota jokainen tuleva testi vahvistaa tai kumoaa.

Tämä analyysi erottaa kolme varmuustasoa:

Taso	Mitä kattaa	Varmuus
Mekanismilogiikka	Jos X-kannustin, niin Y-reaktio	Korkea — seuraa mekanismin omasta rakenteesta
Rakenteellinen väite	Kuvio toistuu testien yli	Kohtalainen — empiirinen tuki (5/5), mutta vaihtoehtoisia selityksiä voi olla
Määrällinen ennuste	Kuinka paljon käyttäytyminen muuttuu	Matala — mekanismilogiikka kertoo suunnan, ei suuruusluokkaa

Tällä sivulla esitetyt havainnot ovat pääosin rakenteellisia väitteitä (kohtalainen varmuus). Ne nojaavat mekanismilogiikkaan (korkea varmuus) mutta ulottavat sen yksittäisestä testistä koko otokseen.

Viisi rakenteellista kuviota

1. Kaavaohjaus substanssin korvikkeena

Testit: Kaikki seitsemän.

Valtio ohjaa monimutkaisia järjestelmiä kaavoilla, koska sillä ei ole substanssiosaamista ohjata sisällöllisesti. Kaava korvaa johtamisen.

• HE 38: HVA-rahoituskaava (99 sivua säädöstekstiä) jakaa 27 miljardia euroa parametreilla, jotka eivät mallinna käyttäytymisvastauksia.
• HE 2: 10 prosentin omistuskynnys korvaa arvion siitä, milloin sidosyksikkö on kuntaomisteisen toimijan looginen jatke ja milloin ei.
• HE 111: Apteekkiveron progressiokaava kohdistaa tulonjakoa sektorin sisällä parametreilla, jotka eivät huomioi maantieteellistä marginaalirakennetta.
• HE 112: Aktivointijakson pakollinen tapaamismäärä korvaa arvion siitä, mitä kukin työtön tarvitsee.
• HE 116: Ansiotulovähennyksen poisto ja sanktioiden automaattinen ketjutus — kaava korvaa yksilöllisen harkinnan siitä, mikä on kunkin hakijan sitova rajoite (kannustin vai kapasiteetti).
• HE 189: Alijäämän kattamismääräajan joustaminen parametrimuutoksena — harkintavalta korvataan kaavapoikkeuksella, jonka myöntämiskriteerit ovat epämääräiset.
• Asumistuki (938/2014): Enimmäisvuokrakatto ja kuntaryhmäjako — kaava jakaa 1,5 miljardia euroa vuodessa parametreilla, jotka eivät erottele markkinoita joilla tuki kapitalisoituu vuokriin ja markkinoita joilla se ei kapitalisoidu.

Kaavaohjauksessa ei ole sinänsä vikaa. Se on objektiivinen ja läpinäkyvä. Ongelma syntyy, kun kaavan suunnittelija olettaa kohteidensa olevan passiivisia — kaava kertoo valtion tavoitteen, mutta ei mallinna toimijoiden reaktiota siihen. Rationaalinen toimija optimoi kaavaa vasten, ei tavoitetta vasten. Mitä monimutkaisempi kaava, sitä enemmän optimointimahdollisuuksia.

Prosessiväite: Lainvalmistelun vaikutusarvioinneista puuttuu järjestelmällisesti käyttäytymisvasteiden mallinnus. Vaikutusarvioinnit kertovat, mitä laki tekee — ei sitä, mitä lain kohteet tekevät vastaukseksi.

2. Tehokkuuden rangaistus

Testit: HE 38, HE 111, HE 2, HE 116, Asumistuki.

Kun järjestelmä konfiskoi tehokkuuden tuottaman hyödyn, rationaalinen toimija lakkaa tuottamasta sitä.

• HE 38: Ylijäämää tekevän hyvinvointialueen rahoitusta leikataan seuraavalla kierroksella. Rationaalinen alue kuluttaa kaiken. Hyte-kerroin mittaa suhteellista suoritustasoa: jos kaikki paranevat, kukaan ei hyödy.
• HE 111: Apteekkiveron ankara progressio yhdistettynä lääketaksan tasaleikkaukseen puristaa marginaalit mahdottomiksi niille apteekeille, joiden palveluvelvoite on raskain. Skaalautumisen hyöty katoaa verotukseen.
• HE 2: Hyvin hoidetut sidosyksiköt — joiden kustannustehokkuus voi ylittää markkinahinnan — pakotetaan samalla mekanismilla ulos kuin huonosti hoidetut.
• HE 116: Ansiotulovähennyksen poisto nostaa marginaaliveroasteen 100 %:iin — osa-aikatyö muuttuu matemaattisesti hyödyttömäksi. Työn tuottama hyöty konfiskoidaan kokonaan.
• Asumistuki: Tuen leikkaus + tulojen kasvu = etuuden pieneneminen eurolla per ansaittu euro. Yhdessä toimeentulotuen kanssa METR 100 %.

Tämä on mekanismilogiikkaa (korkea varmuus): konfiskatorinen progressio tuottaa tehottomuuskannustimen riippumatta parametreista. Suunta on varma; suuruusluokka riippuu toimijoiden vaihtoehdoista ja inertiasta.

Prosessiväite: Lainvalmistelu tarkastelee rahoitusjärjestelmiä staattisina taulukoina (mistä voi leikata), ei dynaamisina kannustinjärjestelminä (mitä leikkaus saa aikaan). Pehmeän budjettirajoitteen käsite — joka selittää, miksi rahoituskaava itsessään tuottaa kustannusten kasvua — ei esiinny yhdessäkään neljästä esityksestä.

3. Fiskaalinen illuusio — kustannusten siirtopeli

Testit: HE 112, HE 111, HE 2, HE 116, HE 189, Asumistuki.

Vaikutusarvioinnit tehdään ministeriöittäin. Kustannus, joka siirtyy toiselle budjettiriville, toiselle hallinnontasolle tai toiselle sektorille, kirjautuu säästönä.

• HE 112: Kuntien fiskaalinen kannustin sanktioida pitkäaikaistyöttömiä pois yleistuelta siirtää kustannuksia valtion toimeentulotukimenoihin. Kunnan budjetti paranee, valtion heikkenee. Nettofiskaalinen vaikutus voi olla nolla tai negatiivinen.
• HE 111: Apteekin sulkeutuminen säästää lääkekuluja mutta kasvattaa Kelan matkakorvauksia, terveyskeskusten kuormaa ja lääkehoidon viivästymisen kustannuksia. Apteekkitalouden säästö on terveydenhuollon kustannus.
• HE 2: Kunnan pakotettu siirtyminen julkisille markkinoille ohuilla alueilla siirtää kustannuksen kilpailuttamisen hinnasta yksityisen monopolin hintaan. Kunnan hankintabudjetti ei näe eroa, koska vertailukohtaa (sidosyksikön kustannusta) ei enää ole.
• HE 116: 188 M€ staattinen säästö ansiotulovähennyksen poistosta. Syrjäytymiskustannus 600 k–1,2 M€ per henkilö elinkaarelta — kustannus realisoituu terveydenhuollossa, rikollisuudessa ja menetetyissä verotuloissa.
• HE 189: Alijäämäjatkoajan myöntäminen näkyy lyhyellä aikavälillä fiskaalineutraalina, mutta tuhoaa institutionaalisen uskottavuuden — rationaalinen alue laskee tulevaisuudessa alijäämän olevan riskitöntä.
• Asumistuki: 1,5 mrd €/v oireenhoitoa, josta 20–70 % kapitalisoituu vuokranantajille. 77 M€/v kaskadi toimeentulotukeen. Säästö yhdellä budjettirivillä, kustannus toisella.

Prosessiväite: Lainvalmistelulta puuttuu holistinen tase. Jokainen ministeriö arvioi vaikutukset omaan hallinnonalaansa. Kukaan ei laske kokonaisvaikutusta valtiontasolla. Tulos: esitys, joka siirtää 30 miljoonaa euroa kustannusta yhdeltä budjettirivillä toiselle, kirjataan 30 miljoonan euron säästönä.

4. Kontekstisokeus — yhden koon mekanismi ohuilla markkinoilla

Testit: HE 111, HE 2, Asumistuki.

Lait kirjoitetaan Helsingissä ja mitoitetaan markkinoille, joilla on kilpailua ja volyymia. Sama sääntö sovellettuna harvaanasutulle alueelle — jossa markkinan syvyys voi olla nolla — tuottaa päinvastaisen tuloksen.

• HE 111: Lääketaksan tasaleikkaus kohtelee Helsingin suurta apteekkia ja Utsjoen ainoaa apteekkia samalla mekanismilla. Helsinki pärjää volyymilla. Utsjoen apteekki ei.
• HE 2: Kilpailuttamisvelvoite olettaa, että kilpailijoita on. Ohuilla markkinoilla (jätehuolto, ICT pienissä kunnissa) kilpailutus tuottaa yhden tarjoajan, joka hinnoittelee monopoliasemansa sisään.
• Asumistuki: Enimmäisvuokrakatto ja kuntaryhmäjako kohtelevat Helsingin ja Kajaanin asuntomarkkinoita samalla logiikalla, vaikka markkinadynamiikka on täysin erilainen — Helsingissä tuki kapitalisoituu vuokriin, Kajaanissa se ei välttämättä.

Prosessiväite: Lainvalmistelussa ei ole mekanismia markkinan syvyyden arviointiin. Vaikutusarvioinnit eivät erottele alueita, joilla mekanismi toimii suunnitellusti (paksut markkinat, kilpailua) ja alueita, joilla se tuottaa päinvastaisen tuloksen (ohuet markkinat, monopoli). Tuloksena on laki, joka toimii kaupungeissa ja rikkoo maaseudun.

5. Hystereesin (palautumisaika-asymmetrian) ohittaminen

Testit: HE 2, HE 111, HE 38, HE 116, HE 189.

Osa mekanismivirheistä tuottaa vaikutuksia, joiden palautumisaika on suuruusluokkia pidempi kuin niiden tuhoamiseen kulunut aika. Lainvalmistelu ei erottele palautuvuudeltaan erilaisia seurauksia.

• HE 2: Sidosyksikön purkaminen tuhoaa kuntien tilaajaosaamisen (tiedot, suhteet, organisaatiomuisti). Osaaminen on vuosikymmenten aikana kertynyttä pääomaa. Palautumisaika: 20 vuotta tai sukupolvi, jos on mahdollista. Kyberturvallisuusulottuvuus on erityisen herkkä: kriittisten järjestelmien osaamisen hajauttaminen yksityisille toimijoille, palautumisaika sukupolvi.
• HE 111: Apteekkiverkoston harveneminen maaseudulla: palautumisaika sukupolvi tai pidempi. Kun apteekki sulkeutuu ja farmaseuttinen osaaminen poistuu alueelta, uuden apteekin avaaminen samalle paikalle ei ole realistista. Verkosto kutistuu mutta ei kasva takaisin. Lisäksi niche construction: kun matkakorvaukset kasvavat ja terveyskeskukset ottavat lääkejakelun, ne muodostavat ekosysteemin, joka tekee apteekin paluusta vielä vaikeampaa.
• HE 38: Fiskaalisen vastuullisuuden kulttuurin tuhoaminen hyvinvointialueilla tapahtuu yhdessä budjettisyklissä. Palautumisaika: sukupolvi. Kun organisaatio oppii, ettei ylijäämä kannata, normien muuttaminen takaisin on suuruusluokkaa vaikeampaa kuin niiden murtaminen. Lisäksi extinction debt ennaltaehkäisyssä: nykyinen kapasiteetti on peritty menneiltä investoinneilta, mutta uusi rahoituskaava katkaisee putken — näkyvä romahdus vasta 10–15 vuoden päästä, kun nykyinen osaajapohja on palanut loppuun.
• HE 116: Syrjäytyminen on peruuttamaton tai hyvin hitaasti palautuva prosessi. Ansiotulovähennyksen poisto lukitsee haavoittuvimmat rakenteelliseen riippuvuuteen — palautumisaika sukupolvi.
• HE 189: Institutionaalisen uskottavuuden tuhoaminen: kun valtio joustaa omista säännöistään paineen alla, rationaalinen alue ei enää usko "ehdottomiin" rajoihin. Palautumisaika sukupolvi — luottamuksen rakentaminen on suuruusluokkia hitaampaa kuin sen tuhoaminen.

Prosessiväite: Vaikutusarvioinneista puuttuu palautumisaikamallinnus. Kaikki seuraukset käsitellään ikään kuin ne olisivat symmetrisiä — "jos laki ei toimi, se korjataan." Mutta tuhoaminen tapahtuu vaalikauden aikana, ja palauttaminen vie sukupolven tai kaksi. Tähän hystereesin — palautumisajan ja tuhoutumisajan väliseen epäsymmetriaan — pitäisi soveltaa korkeampaa näyttökynnystä. Yksikään testiaineiston esityksestä ei tee tätä erottelua.

Juurisyy: staattinen ihmiskuva

Viisi kuviota palautuu yhteen juurisyyyn: vaikutusarvioinnit olettavat lain kohteiden olevan passiivisia.

Hallituksen esitysten vaikutusarvioinnit mallintavat, mitä laki tekee. Ne eivät mallinna, mitä ihmiset, kunnat ja yritykset tekevät vastaukseksi. Käyttäytymisvaste — rationaalisen toimijan sopeutuminen muuttuneisiin kannustimiin — ei ole poikkeustapaus, jonka voi jättää huomiotta. Se on sääntö.

Tämä selittää kaikki viisi kuviota:

• Kaavaohjaus epäonnistuu, koska kaava olettaa kohteensa noudattavan sitä kirjaimellisesti. Todellisuudessa kohde optimoi kaavaa vasten.
• Tehokkuuden rangaistus syntyy, koska lainsäätäjä ei mallinna toimijan reaktiota konfiskaatioon. Jos olettaa staattisen toimijan, progressiivinen leikkaus näyttää säästöltä. Dynaaminen toimija vähentää tuotantoaan.
• Fiskaalinen illuusio jää havaitsematta, koska kustannusten siirtyminen edellyttää toisen toimijan käyttäytymisvastetta — jota ei mallinneta.
• Kontekstisokeus syntyy, koska markkinan syvyys vaikuttaa vain dynaamisten toimijoiden kautta. Staattiselle toimijalle markkinan syvyydellä ei ole merkitystä.
• Hysteresis jää huomiotta, koska palautumisaika on käsite, joka edellyttää dynaamista mallia. Staattinen malli ei erota nopeasti ja hitaasti palautuvia vaikutuksia.

Tämä ei ole kritiikki lainvalmistelijoiden osaamisesta tai vilpittömyydestä. Se on diagnoosilöydös siitä, mitä lainsäädäntöprosessista puuttuu: järjestelmällinen käyttäytymisvastemalli. Ilman sitä jokainen rahoitusmekanismi, kannustinjärjestelmä ja sääntely arvioidaan ikään kuin maailma olisi taulukko, jonka rivit eivät reagoi sarakkeisiin.

Kuvioiden yhteenveto

Kuvio	HE 2 Hankinnat	HE 38 HVA-rah.	HE 111 Apteekit	HE 112 Yleistuki	HE 116 Toim.tuki	HE 189 HVA-alij.	As.tuki 938/2014	Varmuus
Kaavaohjaus substanssin korvikkeena	✓	✓	✓	✓	✓	✓	✓	Rakenteellinen
Tehokkuuden rangaistus	✓	✓	✓		✓		✓	Mekanismilogiikka
Fiskaalinen illuusio	✓		✓	✓	✓	✓	✓	Mekanismilogiikka*
Kontekstisokeus	✓		✓				✓	Rakenteellinen
Hystereesin ohitus	✓	✓	✓		✓	✓		Rakenteellinen

* Fiskaalinen illuusio: suunta on mekanismilogiikkaa (korkea varmuus), siirtyvän summan suuruusluokka on määrällinen ennuste (matala varmuus).

Törmäyskuviot: lakien yhteisvaikutukset

Yksittäisten kuvioiden (edellä) lisäksi testiaineistosta nousee törmäyskuvioita: tilanteita, joissa useat lait iskevät samaan kohteeseen tai samaan pääomavarantoon samanaikaisesti. Nämä eivät ole yksittäisten lakien virheitä vaan lakien yhteisvaikutuksia, joita mikään yksittäinen vaikutusarviointi ei tunnista.

1. Alueellisen pääoman tuho (Rural Erasure Copula)

Mekanismi: HE 111 (apteekkitalous) ja HE 2 (hankintalaki) iskevät samanaikaisesti samaan kohteeseen: harvaanasuttuihin alueisiin. HE 111:n käänteinen aluevalinta ajaa maaseudun apteekkeja alas. HE 2:n sidosyksikköuudistus purkaa pienten kuntien ainoan tuotantokapasiteetin ja korvaa sen yksityisellä monopolilla. Samaan aikaan HE 38 rankaisee ennaltaehkäisyä (sektoripainojen kierre) ja HE 189 uhkaa arviointimenettelyillä juuri näitä alueita.

Korreloitu riski: Lainsäädäntökorpus poistaa alueelta apteekit, yksityistää kriittiset palvelut monopoleiksi ja leikkaa sote-rahoitusta. Tämä ei ole lineaarinen heikennys vaan kriittisen massan alitus: kun tietyn alueen palveluinfrastruktuuri ohittaa minimikynnyksen, alue ei enää kykene ylläpitämään väestöä. Palautumisaika: käytännössä ääretön, koska alueen inhimillinen pääoma (asukkaat) lähtee pois eikä palaa.

Miksi tätä ei tunnisteta: Kukin esitys arvioi omat vaikutuksensa erikseen. Kukaan ei kysy: "Mitä tapahtuu Kainuussa, kun kaikki nämä lait ovat voimassa samanaikaisesti?"

2. Alikapitalisoitu jälleenvakuuttaja (Uncapitalized Reinsurer)

Mekanismi: HVA-sektori toimii rakenteellisena jälleenvakuuttajana, johon kaikkien muiden sektorien epäonnistumiset valuvat:

• HE 112 ja HE 116 tuottavat syrjäytymistä ja eksistenssiminimin alituksia → somaattiset ja psykiatriset kriisit päätyvät HVA:n sote-palveluihin
• HE 111 siirtää lääkeneuvontataakkaa apteekkien ulkopuolelta perusterveydenhuoltoon
• Asumistuen leikkaukset tuottavat asunnottomuutta → asunnottomuuspalvelut ovat HVA:n vastuulla

Samaan aikaan HE 38 asettaa HVA:lle rankaisevan budjettirajoitteen (säästäjän rangaistus, sektoripainojen kierre) ja HE 189 todistaa, että HVA-sektori on jo alijäämäinen.

Matemaattinen lopputulos: Järjestelmä siirtää kaikkien muiden sektorien rakenteelliset riskit HVA:lle, jolle ei anneta työkaluja (ei verotusoikeutta, ei itsenäistä lainanottoa) eikä rahoitusta näiden riskien kantamiseen. Tämä on vakuutusmatemaattisesti kestämätön: jälleenvakuuttaja, jonka vastuut kasvavat mutta pääoma pienenee, ajautuu maksukyvyttömyyteen. Kysymys on vain milloin.

Kapasiteetti vai kannustin?

Mekanismivirheissä on tärkeä erottelu: kannustinvirhe (mekanismi palkitsee väärää käyttäytymistä) ja kapasiteettivirhe (toimija ei kykene tekemään sitä, mitä mekanismi edellyttää, vaikka haluaisi).

Erottelu ratkaisee, mikä korjaus toimii:

• Kannustinvirhe korjautuu parametrimuutoksella. Muuta kaava, ja toimija muuttaa käyttäytymistään.
• Kapasiteettivirhe ei korjaudu parametrimuutoksella. Toimija tarvitsee investointia, aikaa ja institutionaalista oppimista. Kaavamuutos, joka olettaa kapasiteetin olemassaolon, epäonnistuu.

Testiaineistossa molemmat esiintyvät — usein samanaikaisesti:

• HE 38: Säästäjän rangaistus on kannustinvirhe (korjattavissa kaavalla). Mutta ennaltaehkäisyn organisaatiokapasiteetin rakentaminen on kapasiteettiongelma — siihen kuluu vuosia riippumatta rahoituskaavasta.
• HE 2: Kilpailuttaminen ohuilla markkinoilla on kannustinvirhe (mekanismi tuottaa monopolin). Mutta tilaajaosaamisen rappeutuminen on kapasiteettiongelma — kuntien hankintayksiköiden osaamista ei palauteta kaavamuutoksella.
• HE 112: Kuntien osaoptimointikannustin on kannustinvirhe. Mutta työvoimapalvelujen substanssiohjaus vaatii kapasiteettia, jota monella kunnalla ei ole.

Prosessiväite: Lainvalmistelu ei erottele näitä kahta ongelmaa. Korjausehdotukset olettavat tyypillisesti, että ongelma on kannustimissa (muuta kaava, niin käyttäytyminen muuttuu). Kun sitova rajoite on kapasiteetti, kaavamuutos on tehoton — ja sen tehottomuus tulkitaan todisteeksi siitä, että "uudistus ei toimi", vaikka oikea päätelmä on, että uudistus kohdistui väärään rajoitteeseen.

Vastaväitteet

"Seitsemän testiä on liian pieni otos"

Kyllä. Seitsemän testin perusteella ei voi väittää, että kaikki hallituksen esitykset sisältävät samat virheet. Mutta seitsemän testiä ei ole satunnaisotos — ne kattavat hallituskauden raskaimpiin kuuluvia uudistuksia. Jos järjestelmällinen käyttäytymisvasteiden mallinnuksen puute löytyy juuri näistä esityksistä, joissa kannustinvaikutukset ovat ilmeisimmillään, hypoteesi on vahva. Jokainen tuleva testi joko vahvistaa tai kumoaa kuvion.

"Meillä on jo Lainsäädännön arviointineuvosto"

LAN arvioi vaikutusarviointien laatua — ovatko ne kirjoitettu auki, onko vaihtoehtoisia toteutustapoja tarkasteltu, ovatko vaikutukset arvioitu lain edellyttämällä tavalla. LAN ei arvioi mekanismeja — tuottaako valittu mekanismi ilmoitetut vaikutukset vai ennustettavia käyttäytymisvastauksia, jotka kumoavat ne. Se, että HE 38 sisältää rakenteellisen tehokkuusrangaistuksen, HE 111 sisäänrakennetun kaksoisleikkurin ja HE 116 nostaa marginaaliveroasteen 100 %:iin — ja kaikki kolme läpäisivät koko lainvalmisteluprosessin — on havaintoaineistoa siitä, mitä prosessista puuttuu.

"Vaikutusarviointien taso on parantunut"

On. Mutta laadun parantuminen tarkoittaa parempaa dokumentointia — ei mekanismianalyysiä. Hyvin dokumentoitu vaikutusarviointi, joka ei mallinna käyttäytymisvastetta, on hyvin dokumentoitu virhe.

"Tämä on helppoa jälkiviisautta"

Mekanismitestit on julkaistu ennen esitysten käsittelyn päättymistä tai pian sen jälkeen. Käyttäytymisvaste on ennakoitavissa ex ante — se seuraa mekanismin omasta rakenteesta. Jälkiviisautta olisi väittää, että "näin kävi." Mekanismitesti väittää, että "näin ennustetusti käy, koska mekanismi tuottaa tämän kannustimen." Ennuste on testattavissa — ja tätä varten jokainen testi sisältää konkreettiset, falsifioitavissa olevat ennusteet.

"Hallitus ei voi jättää säästöjä tekemättä"

Mekanismianalyysi ei vastusta säästöjä. Se vastustaa säästöjä, jotka eivät ole säästöjä — mekanismeja, jotka siirtävät kustannuksen toiselle budjettiriville (fiskaalinen illuusio) tai luovat käyttäytymisvasteen, joka syö säästön (tehokkuuden rangaistus). Jos 30 miljoonan euron "säästö" tuottaa 40 miljoonan euron kustannuksen toisaalla, se on 10 miljoonan euron tappio, ei säästö. Mekanismianalyysin tarkoitus on erottaa aidot säästöt illusorisista.

Mitä tämä tarkoittaa

Suomen lainsäädäntöprosessista puuttuu mekanismianalyysi. Perustuslakivaliokunta arvioi perusoikeuksia. Lainsäädännön arviointineuvosto arvioi vaikutusarviointien dokumentointia. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi toteutuneita menoja. Yksikään institutionaalinen toimija ei kysy: tuottaako valittu mekanismi esityksen oman tavoitteen vai systemaattisen käyttäytymisvasteen, joka kumoaa sen?

Seitsemän mekanismitestiä osoittaa, että tämä kysymys on vastattavissa. Käyttäytymisvasteiden mallinnus on vakiintunutta analytiikkaa — peliteoriaa, kannustinanalyysia, mekanismisuunnittelua. Se ei ole tiedettä, jota pitäisi keksiä. Se on tiedettä, jota ei sovelleta.

Tämä meta-analyysi on seitsemän testin otos. Hypoteesi on: Suomen lainsäädäntöprosessi tuottaa järjestelmällisesti lakeja, joiden mekanismit tuottavat päinvastaisen tuloksen kuin mihin laki pyrkii, koska prosessi ei mallinna käyttäytymisvasteita. Hypoteesi on falsifioitavissa. Jokainen tuleva mekanismitesti on testi.