Mekanismitesti: HE 112/2025 – Yleistuki

Elias Kunnas

Kohde: Hallituksen esitys eduskunnalle yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi (HE 112/2025 vp)
Päivämäärä: 2.3.2026 (lisäys 21.5.2026: mekanismivirhe 7 jälkihavaintona)
Luokittelu: Sosiaaliturvamekanismi / kannustinrakenne / hallinnollinen uudistus
Versio: v3
Status: Ennakkotarkastus (premortem) 6 mekanismivirheen osalta + 1 empiirisesti vahvistunut etuusinteraktiovirhe (MV7, lisätty 21.5.2026 korjausesityksen VN/12191/2026 yhteydessä). Lait tulivat voimaan 1.5.2026.
Kuuntele:

Esityksen tavoitteet

Esitys yhdistää peruspäivärahan ja työmarkkinatuen yhdeksi yleistueksi. Tavoite: yksinkertaistaa sosiaaliturvaa, poistaa etuuslajien väliset siirtymäkatkot ja parantaa työnteon kannustimia. Lakien tarkoitettu voimaantulo: 1.5.2026. Muuttaa työttömyysturvalakia, työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja 30 muuta lakia.

Suurin yksittäinen ansio: poistaa peruspäivärahan ja työmarkkinatuen välisen rajapinnan, joka nykyisessä järjestelmässä tuottaa kymmeniä tuhansia etuuslajin siirtymäpäätöksiä vuosittain (Kelan arvion mukaan noin 20 000 pelkästään työssäolo- tai jäsenyysehdon täyttymisen toteamisen perusteella; HE s. 25). Jokainen siirtymäpäätös tuottaa käsittelyviiveen ja riskin tukikatkosta.

Institutionaaliset lausunnot

"Yleistuen vaikutukset tuenhakijoille jäävät epäselviksi."

Lainsäädännön arviointineuvosto (LAN), lausunto 27.8.2025

Esityksen omat myönnytykset

"SISU-mallilla tehdyt arviot ovat staattisia, eli niissä ei ole huomioitu käyttäytymisvaikutuksia."

HE 112/2025, s. 37

"Näillä henkilöillä eri etuuksiin asetetut kaksi omavastuuaikaa heikentää taloudellista tilannetta työttömyyden alussa."

HE 112/2025, s. 44

Vaikutusarvioinnin valinnat

Mitä esitys arvioi: Fiskaalinen nettovaikutus (SISU-malli, staattinen, 4,2 M€ säästö), etuuslajin muutospäätösten poistuminen, aktivointijakson työllistymisvaikutus (175 htv).

Mitä esitys ei arvioi: Etuuksien yhteisvaikutuslaskelmaa (yleistuki + asumistuki + toimeentulotuki + palkkatulo yhdessä), kuntien osaoptimointikannustimen fiskaalista vaikutusta, kouluttamattomien nuorten siirtymistä toimeentulotuelle, kognitiivista kuormaa tuenhakijalle.

Nykytilan kustannus

Nykyinen kahden etuuden malli (peruspäiväraha + työmarkkinatuki) tuottaa kustannuksia, joita esitys pyrkii oikeutetusti korjaamaan:

Järjestelmän monimutkaisuus. Kaksi erillistä etuutta samalle kohderyhmälle (kassakuulumattomat työttömät) eri ehdoin. Hakija ei usein tiedä, kumpaa hän saa tai miksi ehdot muuttuvat siirtymätilanteessa. Tämä on kognitiivinen kustannus.
Siirtymäkatkot (suurin yksittäinen ongelma). Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen välinen rajapinta tuottaa kymmeniä tuhansia etuuslajin siirtymäpäätöksiä vuosittain. Pelkästään työssäolo- tai jäsenyysehdon täyttymisen toteaminen aiheuttaa noin 20 000 hylkäyspäätöstä vuodessa (HE s. 25). Jokainen muutospäätös tuottaa käsittelyviiveen ja riskin tukikatkosta, joka pakottaa hakijan toimeentulotuelle. Yleistuki poistaa tämän rajapinnan kokonaan.
Kuntien rahoitusosuuden kannustinongelmat. Nykyisessäkin järjestelmässä kuntien rahoitusosuus pitkäaikaistyöttömien tuesta luo kannustimia siirtää kustannuksia.
Aktivoinnin heikkous. Nykyinen järjestelmä ei tehokkaasti tunnista pitkäaikaistyöttömien yksilöllisiä esteitä. Kasvokkaistapaamiset ovat harvinaisia ja muodollisia.

Esityksen olettama kausaaliketju

Kaksi etuutta → yksi etuus → siirtymäkatkot poistuvat → hakijan toimeentulo vakautuu → työnteon kannustimet paranevat. Aktivointijakso → kasvokkaiskontakti → esteiden tunnistaminen → työllistyminen (175 htv).

Vaihtoehtoisia kausaaliketjuja

Mekanismianalyysi tunnistaa kilpailevia kausaaliketjuja, jotka selittävät samat nykytilan ongelmat (kannustinloukut, järjestelmän monimutkaisuus) eri juurisyillä – ja johtavat eri interventioon:

Ennakoitavuusloukku: Yleistuen, asumistuen ja toimeentulotuen yhteisvaikutus on sekava. Palkkatuloja sovitellaan (50 % suojaosan ylittävältä osalta), pääomatuloja tarveharkitaan (yli 311 €/kk vähennetään 50 %), ja rinnalla juoksevat asumistuen omat tulorajat. Työtön ei voi ennakoida käteen jäävää tuloaan. Ilman ennakoitavuutta ei ole rationaalista päätöksentekoa — kaikki muut kannustinmekanismit menettävät merkityksensä.

Toimeentulotukiputki: Jokainen järjestelmän "vuoto" — kaksoisomavastuuaika, nuorten odotusaika, sanktiot — valuu toimeentulotukeen, jonka METR on 100 %. Niin kauan kuin toimeentulotuki on viimesijainen turvaverkko 100 % efektiivisellä marginaaliveroasteella, jokainen sosiaaliturvan "yksinkertaistus" joka lisää putoamisia toimeentulotuelle tuottaa päinvastaisia vaikutuksia.

Rajaus

Tämä testi arvioi esityksen mekanismeja – ei tavoitetta. Tavoite yksinkertaistaa sosiaaliturvaa yhdistämällä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki yhdeksi yleistueksi on perusteltu. Kysymys on, yksinkertaistuuko järjestelmä tosiasiallisesti vai siirtyvätkö kannustinloukut ja byrokratiaongelmat vain uusiin kohtiin.

Pääomavaikutukset

Pääomavaranto	Suunta	Arvio
Fiskaalinen	+	4,2 M€/v säästö (SISU-malli, staattinen — ei huomioi käyttäytymisvaikutuksia)
Hallinnollinen	++	Peruspäiväraha/työmarkkinatuki-rajapinta poistuu (kymmeniä tuhansia siirtymäpäätöksiä/v)
Kognitiivinen (hakija)	−	Tarveharkinnan laajeneminen + etuuksien yhteisvaikutus = ennakoimattomuus
Institutionaalinen	−	Kela rakentaa uuden etuusjärjestelmän; työllisyysalueet järjestävät aktivointitapaamiset
Sosiaalinen (luottamus)	−	Rankaisukeskeinen sanktiomalli murentaa luottamusta instituutioihin
Työmarkkinadynamiikka	−	METR-loukut tekevät pätkätöiden vastaanottamisesta riskialtista
Fiskaalinen (siirto)	?	Sanktiot ja karenssi siirtävät tuensaajia toimeentulotuelle (100 % valtio)

Sitova rajoite: Kognitiivinen — hakijan ennakoimattomuus. Kun työtön ei pysty laskemaan, kannattaako työtarjouksen vastaanottaminen (yleistuki + asumistuki + toimeentulotuki + palkkatulo yhdessä), kaikki muut kannustinmekanismit menettävät merkityksensä.

Mekanismivirheet

1. Kaksoisomavastuuaika – siirtymäloukku

Mekanismi: Jos työssäoloehdon täyttänyt henkilö jää työttömäksi mutta ei vielä täytä kassajäsenyysaikaa (12 kk), hän hakee yleistukea. Tähän kohdistuu 7 päivän omavastuuaika (yleistukilaki 14 §). Kun kassajäsenyys tulee täyteen kesken työttömyyden, henkilö siirtyy ansiopäivärahalle – johon kohdistuu toinen 7 päivän omavastuuaika (työttömyysturvalaki 5 luku 13 §).

Ongelma: Esitys sisältää siirtymäsäännöksiä (s. 132, kohta 9.1), jotka lieventävät kaksoisomavastuuta osassa tilanteista. Nämä suojamekanismit eivät kuitenkaan kata kaikkia siirtymätilanteita. Esitys tunnistaa ongelman itse (s. 44): "näillä henkilöillä eri etuuksiin asetetut kaksi omavastuuaikaa heikentää taloudellista tilannetta työttömyyden alussa." Arvio: koskee noin 500 henkilöä vuodessa. Mittakaava on pieni suhteessa kymmenien tuhansien siirtymäpäätösten poistamiseen, mutta mekanismi on silti ristiriidassa lain oman tavoitteen kanssa.

Ennuste: Osa 500 henkilöstä putoaa toimeentulotuelle siirtymäsäännöksistä huolimatta.

Korjaus: Ansiopäivärahan omavastuuaikaa ei sovelleta, jos henkilö on jo täyttänyt yleistuen omavastuuajan saman työttömyysjakson aikana. Suojamekanismi universaaliksi.

2. Kuntien osaoptimointikannustin – fiskaalinen illuusio

Mekanismi: Kunnat (työllisyysalueet) maksavat pitkäaikaistyöttömän yleistuesta jopa 50 % (yleistukilaki 51 §). Jos työtön ei saavu pakollisiin läsnätapaamisiin (laki työvoimapalveluiden järjestämisestä 32 a §), hän saa sanktion ja menettää yleistuen. Tällöin hän putoaa perustoimeentulotuelle, jonka maksaa 100 % valtio (Kela).

Ongelma: Kunnilla on suora perverssi fiskaalinen kannustin asettaa haastavimmille pitkäaikaistyöttömille tiukkoja läsnäolovaatimuksia ja sanktioida heidät ulos yleistuen piiristä. Hallinto-oikeudellinen valvonta suojaa vain räikeiltä väärinkäytöksiltä – se ei estä systemaattista "tiukan linjan" politiikkaa. Esitys ei tunnista tätä kannustinrakennetta.

Vastaväite: Sanktiot eivät ole kunnan vapaassa harkinnassa. Työvoimaviranomaisen on dokumentoitava velvoitteen laiminlyönti (laki työvoimapalveluiden järjestämisestä 12 luku), ja hallinto-oikeudellinen valvonta estää mielivaltaisen sanktioinnin.

Vastaväitteen arviointi: Hallintoprosessit suojaavat mielivaltaisuudelta mutta eivät institutionaaliselta "tiukan linjan" optimoinnilta. Kannustin ei edellytä mielivaltaisuutta — riittää, että kunta valitsee vaatimusten tasossa ylärajan. Vaikutusarvioinnissa (s. 139) mainitaan toimeentulotuen menojen muutoksia mutta kuntien kannustinta siirtää ihmisiä valtion piikkiin ei ole mallinnettu.

Ennuste: Kunnat, joilla on tiukka taloustilanne, käyttävät aktivointijakson sanktioita systemaattisesti kustannusten siirtämiseen. Pitkäaikaistyöttömät pomppivat yleistuen ja toimeentulotuen välillä.

Korjaus: Kunnan rahoitusosuus sidotaan työllistymistulokseen, ei etuuden maksuun. Jos kunta sanktioi tuensaajan pois yleistuelta ilman todennettua työllistymistä, kunta maksaa edelleen rahoitusosuutensa.

3. Etuuksien yhteisvaikutuksen METR-loukku

Mekanismi: Aiemmin peruspäivärahaa saaneet (työssäoloehdon täyttäneet mutta kassaan kuulumattomat) eivät olleet tarveharkinnan piirissä. Yleistuessa kaikki saajat ovat tarveharkinnan piirissä: omat pääoma- ja muut tulot yli 311 €/kk vähentävät tukea 50 % (yleistukilaki 16–17 §). Puolison tuloja ei enää huomioida.

Ongelma: Pääomatulojen tarveharkinta itsessään on maltillinen (311 €/kk suojaosa ≈ ~90 000 € sijoitusvarallisuus 4 % tuotolla). Todellinen ongelma on etuuksien yhteisvaikutus palkkatyöhön siirryttäessä: yleistuen sovittelu (50 %), asumistuen tulorajat ja toimeentulotuen 100 % METR kasautuvat. Efektiivinen marginaaliveroaste voi ylittää 80 %. Esitys ei esitä yhteisvaikutuslaskelmaa. Puolison tulojen poistaminen tarveharkinnasta luo optimointikannustimen: pääomatulot siirretään työssäkäyvän puolison nimiin.

Ennuste: Etuuksien yhteisvaikutuksen METR tekee osa-aikatyöstä taloudellisesti irrationaaliseksi suurelle osalle tuensaajista. Työnteon kannustinvaikutus jää esityksen arviota pienemmäksi.

Korjaus: Julkaistava yhteisvaikutuslaskelma: yleistuki + asumistuki + toimeentulotuki + palkkatulo yhdistettynä, eri tulotasoilla, eri perhetyypeillä. Ennen lain voimaantuloa hakijalla ja työvoimaviranomaisella on oltava työkalu, jolla käteen jäävä tulo on laskettavissa.

4. Kouluttamattomien nuorten 21 viikon karenssi – toimeentulotukiputki

Mekanismi: Ammattikouluttamaton työtön (pääasiassa alle 25-vuotias) ei saa yleistukea 21 viikkoon työttömyyden alkaessa (yleistukilaki 12 §). Odotusajan voi ohittaa osallistumalla työllistymistä edistävään palveluun. Huom: Tämä ei ole uusi mekanismi — sama 21 viikon odotusaika on voimassa nykyisessä työmarkkinatuessa (työttömyysturvalaki 2 luku). Esitys siirtää olemassa olevan mekanismin yleistukeen. Mekanismivirhe on järjestelmän peritty ominaisuus. Mutta: esityksen oma tavoite on "uudistaa ja selkeyttää sosiaaliturvaa" — tietoisesti uudelleenkoodattu peritty virhe on esityksen oma valinta. Lainsäätäjällä oli tilaisuus korjata; esitys kodifioi virheen muuttumattomana.

Ongelma: 21 viikkoa ilman tuloa. Jokainen tämän piirissä oleva hakee toimeentulotukea. Tämä on puhdas kustannusten siirto Kelan yleistukibudjetista Kelan toimeentulotukibudjettiin — fiskaalinen illuusio. Toimeentulotuki on hallinnollisesti kalliimpi ja tuottaa 100 % METR. Esitys toteaa, että yli 40 % 17–19-vuotiaista saa odotusajan. Nuoret hakeutuvat mihin tahansa lyhytkurssiin (20 päivän työnhakuvalmennus) yksinomaan saadakseen yleistuen maksuun — ilman todellista oppimista tai työllistymistä.

Ennuste: Kouluttamattomat nuoret joko putoavat toimeentulotuelle (kalliimpi, 100 % METR) tai hakeutuvat hyödyttömille kursseille (kustannus ilman tulosta). Kumpikaan ei palvele esityksen tavoitetta.

Korjaus: Korvaa odotusaika velvoitteella osallistua tutkintoon johtavaan koulutukseen tai työkokeiluun, johon liittyy täysi yleistuki ensimmäisestä päivästä. Rankaise passiivisuudesta, älä kouluttamattomuudesta.

5. Aktivointijakson ohjausarkkitehtuurin ongelma

Mekanismi: Pitkäaikaistyöttömille (alle 25-vuotiaille 8 kk, muille 18 kk jälkeen) asetetaan aktivointijakso, jossa työnhakukeskusteluja on järjestettävä kasvokkain (laki työvoimapalveluiden järjestämisestä 32 a §). Alle 25-vuotiaille 6 tapaamista, muille 3.

Ongelma: Tutkimusnäyttö (Card ym. 2015, Vehkasalo 2020) tukee henkilökohtaisen kontaktin vaikuttavuutta. Ongelma ei ole kontakti vaan sen arkkitehtuuri: kasvokkaistapaaminen on kallein mahdollinen tapa kerätä tietoa hakijan tilanteesta. Pitkien välimatkojen alueilla se on puhdas kustannusrasite. Koordinaatiokustannukset kasvavat nopeammin kuin hyöty. Kuntien lausunnoissa (s. 76) kritisoitiin: "siirtää painopistettä työllisyyden edistämisestä työttömyyden hoitoon."

Ennuste: Osa tapaamisista tuottaa aitoa hyötyä. Mutta sokea sääntöpakko ei erota näitä niistä, joille tapaaminen on muodollisuus. Hallinnollinen kuorma kasvaa suhteettomasti tulokseen nähden.

Korjaus: Säilytä kontaktivelvoite, mutta anna työvoimaviranomaiselle harkintavalta ohjausmuodon valinnassa (kasvokkainen, etä, ryhmä). Sido resurssit tulokseen, ei prosessiin.

6. Kotitalouden hajottamiskannustin – asumistukikerroin

Mekanismi: Vanhempien luona asuvan (ilman työssäoloehtoa olevan) yleistuki leikataan 35 prosenttiin, jos vanhempien tulot ylittävät 2 500 €/kk (yleistukilaki 18 §). Kahden työssäkäyvän vanhemman talous ylittää tämän helposti.

Ongelma: Nuorelle syntyy massiivinen kannustin muuttaa (tai siirtää kirjansa) omaan asuntoon: täysi yleistuki + täysi yleinen asumistuki. Yhteiskunnan kokonaiskustannus moninkertaistuu. Esitys arvioi rajan korottamisen staattisesti (1,4 M€ lisäkustannus) mutta ei mallinna asumistuen lisääntymistä poismuuton seurauksena. 56 % tuen saajista ei ilmoita vanhempien tuloja — kertoo joko data-aukosta tai käynnissä olevasta osoitegamauksesta.

Ennuste: Osoitegamaus jatkuu. Ne nuoret, jotka todella muuttavat pois, nostavat asumistukimenoja arvioitua enemmän.

Korjaus: Poista vanhempien tulojen tarveharkinta kokonaan (kuten ansiopäivärahassa). Staattinen kustannus: ~1,4 M€/v. Dynaaminen säästö: ylimääräisen poismuuttokannustimen lieventyminen vähentää asumistukimenoja.

7. OVE:n ja yleistuen tarveharkinnan etuusinteraktio – empiirisesti vahvistunut

Lisäys 21.5.2026. MV1–MV6 olivat alkuperäisen mekanismitestin (2.3.2026) premortem-ennusteita. MV7 ei sisältynyt alkuperäiseen analyysiin. Tämä kohta dokumentoi yhden etuusinteraktiovirheen, joka tunnistettiin alkuperäisessä lausuntopalautteessa, jätettiin alkuperäisessä HE 112/2025 vp:ssä erittelemättä, jäi SISU-laskennasta inhimillisen virheen takia, tunnistettiin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimesta jälkikäteen ja korjattiin erillisellä esityksellä VN/12191/2026 (kuuleminen 18.5.–7.6.2026).

Mekanismi: Yleistuki on tarveharkintainen etuus (yleistukilaki 16–17 §). Osittainen varhennettu vanhuuseläke (OVE) otetaan tarveharkinnassa huomioon tulona. OVE on käytännössä peruuttamaton: eläkettä ei voi lakkauttaa tai keskeyttää, ja päätöksen voi perua vain kolmen kuukauden kuluessa antopäivästä. Henkilö, joka teki OVE-päätöksen ennen yleistukilain voimaantuloa, joutui tilanteeseen, jossa peruuttamattomasti tehty eläkepäätös ja tulevaisuuteen säädetty tarveharkinta yhdistyivät hänelle epäedullisesti.

Ongelma — dokumentoitu sekvenssi:

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry totesi alkuperäisellä lausuntokierroksella (9.5.–19.6.2025), että tarveharkintaa ei tule ulottaa OVE:n saajiin (HE 112/2025 vp jakso 6.2).
HE 112/2025 vp:n mukaan "lausuntopalaute ei antanut aihetta muuttaa esitystä". OVE:n ja tarveharkinnan vuorovaikutuksesta ei laadittu erillistä vaikutusarviota.
HE 112/2025 vp:n SISU-mikrosimuloinnista jäi inhimillisen virheen takia huomioimatta OVE:n tarveharkinnassa huomioiminen; mukaan otettuna säästövaikutus kasvoi 4,1 miljoonalla eurolla.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi mietinnössään StVM 1/2026 vp (27.3.2026): "hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp yleistukilaiksi ei ole käsitelty erikseen osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen vaikutuksia yleistukeen tai ikääntyneiden toimeentuloon, joten muutoksen vaikutuksia osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saaviin henkilöihin ei ole voitu ottaa eduskuntakäsittelyn yhteydessä huomioon".
Eduskunta hyväksyi 16.4.2026 lausuman EV 35/2026 vp, joka edellytti korjaavan esityksen valmistelua.
Korjausesitys VN/12191/2026 julkaistiin lausunnolle 18.5.–7.6.2026. Korjaus rajaa OVE:n tarveharkinnan ulkopuolelle silloin, kun OVE-päätös annettiin ennen 16.1.2026 (yleistukilain vahvistamispäivä).

Suhde MV1–MV6:n premortemiin: Alkuperäinen mekanismitesti (2.3.2026) ei tunnistanut tätä spesifiä etuusinteraktiota. Mutta alkuperäisen mekanismitestin sitova rajoite oli "hakijan ennakoimattomuus — etuusinteraktioiden mallinnusvaje". OVE-tapaus on tämän luokan ensimmäinen julkisesti dokumentoitu empiirinen vahvistus: lausuntopalautteessa nostettu, mutta vaikutusarviossa erittelemättä jätetty etuusinteraktio, joka pakotti jälkikäteisen korjausesityksen. MV1–MV6 ovat samaa rakenneluokkaa ja jäävät edelleen avoimiksi.

Toistuva komponentti: Korjausesityksen rajauspäivä 16.1.2026 (= yleistukilain muodollinen vahvistaminen tasavallan presidentin toimesta) sekoittaa kaksi käsitettä: lain muodollisen vahvistamisen ja OVE-päätöksen tehneen henkilön tosiasiallisen, päätöksenteon kannalta käyttökelpoisen tiedon. Henkilölle, joka sai OVE-päätöksen 16.1.2026 jälkeen mutta ennen kuin OVE-yleistuki-vaikutuksesta oli kohdennettua asiakasviestintää OVE-päätöksen saaneille, peruutusajan tosiasiallinen käyttökelpoisuus jää avoimeksi. Tämä on sama mekanismi pienemmässä mittakaavassa: peruuttamaton päätös + muodollisesti olemassa oleva mutta käytännössä rajoitettu peruutusmahdollisuus.

Korjaus: Tämän esityksen vaikutusarvioon tulisi (a) esittää rajapäiväherkkyys vähintään vaihtoehdoille 16.1.2026, 27.3.2026 (StVM 1/2026 vp), 16.4.2026 (EV 35/2026 vp) ja 30.4.2026 mennessä annettu OVE-päätös, (b) esittää yleistuen, asumistuen ja toimeentulotuen yhteisvaikutus kunkin rajauspäivän osalta samassa taulukossa, (c) yksilöidä OVE-yleistuki-kohdennettu asiakasviestintä ja arvio peruutusajan tosiasiallisesta käytettävyydestä, (d) kirjata vaikutusarvioon tarkistuspiste, jossa todetaan: kun ensisijaisen etuuden tarveharkinta alkaa kohdella tulona toisesta järjestelmästä peruuttamatonta tai vain lyhyessä määräajassa peruttavissa olevaa päätöstä, vaikutusarviossa on erikseen arvioitava tosiasiallinen kohdennettu asiakasviestintä, peruutusajan käytännön käyttökelpoisuus, etuusjärjestelmien yhteisvaikutus ja siirtymäsäännöksen rajauspäivän herkkyys.

Vastevektori-näkökulma: Tämän tapauksen mekanismihavainto ulottuu yksittäisen etuusinteraktion yli. Lausuntomenettelyn muodollinen olemassaolo ei takaa palautteen integraatiota vaikutusarvioon. PAM nosti OVE-vaikutuksen esiin, lausuntopalaute kuitattiin vakiomuodolla "ei antanut aihetta muuttaa esitystä", ja koneisto jatkoi muuttumatta — kunnes se hajosi. Erillinen kysymys on, missä määrin tämä on tämän esityksen erityispiirre ja missä määrin lausuntomenettelyn yleinen vastevektori. Tätä kysymystä ei ratkaista yksittäisellä mekanismitestillä.

Kokonaiskuva

Esityksessä on kaksi erityyppistä ongelmaa: (1) aidot yksinkertaistukset — peruspäivärahan ja työmarkkinatuen yhdistäminen poistaa yhden hallinnollisen rajapinnan, ja (2) uudet kannustinloukut — tarveharkinnan laajentaminen, kaksoisomavastuuaika, kuntien osaoptimointikannustin ja aktivointijakson sanktiot luovat uusia pisteitä, joissa järjestelmä tuottaa päinvastaisia vaikutuksia kuin sen tavoitteet edellyttävät.

Lain todennäköisin lopputulos: hallinnollinen yksinkertaistuminen (yksi etuus kahden sijasta) mutta tosiasiallinen monimutkaistuminen hakijan näkökulmasta. SISU-mallin staattinen 4,2 M€ säästöarvio on yliarvio, koska se ei huomioi käyttäytymisvaikutuksia eikä kustannusten siirtymistä toimeentulotukeen.

10 vuoden perspektiivi: Jos kuntien osaoptimointikannustin toteutuu systemaattisesti, valtio kantaa kasvavan toimeentulotukikuorman. Todennäköinen poliittinen vaste: toimeentulotuen ehtojen kiristäminen tai kuntien valtionosuuksien leikkaus — kumpikin siirtää ongelmaa eteenpäin ratkaisematta kannustinrakennetta. Aktivointijakson kasvokkaistapaamispakko tuottaa kasvavan hallinnollisen kuorman ilman vastaavaa tulosparannusta, kunnes se korjataan tai muuttuu muodollisuudeksi.

Premortem-arvion empiirinen kalibrointi (21.5.2026): Yksi etuusinteraktiovirhe (MV7) on dokumentoitu lain voimaantulon jälkeen ja korjattu erillisellä esityksellä. Tämä tukee alkuperäisen mekanismitestin sitovan rajoitteen tunnistamista (etuusinteraktioiden mallinnusvaje) mutta ei vahvista MV1–MV6:n spesifisiä ennusteita — niiden empiirinen aineisto kertyy lain toimeenpanon edetessä.

Selitä tai korjaa

Miksi esitys sallii kahden peräkkäisen omavastuuajan kohdistuvan samaan henkilöön saman työttömyysjakson aikana – vaikka se tunnistaa ongelman itse?
Miten hallitus estää sen, etteivät kunnat käytä aktivointijakson sanktioita systemaattisesti siirtääkseen pitkäaikaistyöttömien kustannuksia valtion toimeentulotukimenoihin?
Mikä on yleistuen, asumistuen ja toimeentulotuen yhdistetty efektiivinen marginaaliveroaste eri tulotasoilla – ja miksi tätä laskelmaa ei ole esitetty?
Lisäys 21.5.2026: Millä menettelyllä alkuperäisessä lausuntopalautteessa nostettu OVE-tarveharkinta-etuusinteraktio jätettiin erittelemättä vaikutusarviossa, ja millä menettelyllä vastaava jatkossa estetään muiden ensisijaisten etuuksien tarveharkintaan kohdistuvissa muutoksissa?

Tekoälyavusteinen analyysi. Ennusteet ovat mekanismimalliin perustuvia arvioita, eivät empiirisiä faktoja. Tuottaja: Elias Kunnas.

→ Vaihtoehto-välilehti: vaihtoehtoiset mekanismit, vertailu esitykseen ja rajoiteanalyysi.

→ Aineisto-välilehti: kaikki lähteet, lausunnot ja menetelmä.

Vaihtoehtoinen mekanismisuunnittelu

Mekanismivirhe 1: Kaksoisomavastuuaika

Vaihtoehtoinen mekanismi: Universaali omavastuuajan hyvitys. Ansiopäivärahan omavastuuaikaa ei sovelleta, jos henkilö on jo täyttänyt yleistuen omavastuuajan saman työttömyysjakson aikana. Kela ja työttömyyskassa tarkistavat tämän tiedonvaihdolla (johon esitys jo velvoittaa, s. 58).

Perustelu: Esityksen siirtymäsäännökset kattavat osan tilanteista mutta eivät kaikkia. Universaali sääntö poistaa tulkinnanvaraisuuden ja estää putoamisen toimeentulotuelle omavastuuajan vuoksi.

Tradeoff: Pienentää kassajärjestelmän omavastuutuloa marginaalisesti (~500 henkilöä × 7 pvä). Kustannus on mitätön suhteessa hallinnolliseen yksinkertaistumiseen.

Vertaa esitykseen

Esityksen mekanismi

Osittaiset siirtymäsäännökset (s. 132). Osa 500 henkilöstä saa kaksi omavastuuaikaa.

Vaihtoehtoinen mekanismi

Universaali hyvitys: yleistuen omavastuuaika korvaa ansiopäivärahan omavastuuajan samassa työttömyysjaksossa. Nolla kaksoisomavastuuta.

Mekanismivirhe 2: Kuntien osaoptimointikannustin

Vaihtoehtoinen mekanismi: Tulossidottu rahoitusosuus. Kunnan rahoitusosuus sidotaan työllistymistulokseen eikä etuuden maksamiseen. Jos kunta sanktioi tuensaajan pois yleistuelta ilman todennettua työllistymistä, kunta maksaa edelleen rahoitusosuutensa.

Perustelu: Nykymekanismissa kunta säästää sanktioimalla — tulossidonnaisuus kääntää kannustimen: kunta säästää työllistämällä. Tämä on sama periaate kuin tulokseen sidottujen terveysmenojen rahoitusmalli (HVA-rahoitus).

Tradeoff: Vaatii tuloksen mittaamista (työllistyminen, koulutuksen aloittaminen), mikä lisää hallinnollista kuormaa. Mutta nykyinen malli tuottaa perverssin kannustimen, joka on pahempi kuin mittauksen kustannus.

Vertaa esitykseen

Esityksen mekanismi

Kunta maksaa 50 % yleistuesta. Sanktio = kunnan säästö, valtion kustannus, hakijan katastrofi.

Vaihtoehtoinen mekanismi

Kunta maksaa rahoitusosuuden kunnes henkilö työllistyy — riippumatta etuuslajista. Kannustin työllistää, ei sanktioida.

Mekanismivirhe 3: METR-loukku

Vaihtoehtoinen mekanismi: Kaksi tasoa: (a) Läpinäkyvyys: Julkaistaan yleistuen, asumistuen ja toimeentulotuen yhdistetty METR-laskelma eri tulotasoilla ja perhetyypeillä ennen lain voimaantuloa. Hakijalle ja työvoimaviranomaiselle tarjotaan työkalu, jolla käteen jäävä tulo on laskettavissa. (b) Rakenteellinen korjaus: Toimeentulotukeen lisätään ansiotulojen suojaosa (esim. 150 €/kk), joka pudottaa METR:n 100 %:sta alle 100 %:n. Ilman tätä pelkkä laskelma vahvistaa sen, minkä hakija jo aavistaa: työnteko ei kannata.

Perustelu: Ilman ennakoitavuutta ei ole rationaalista päätöksentekoa. Mutta pelkkä ennakoitavuus ei riitä: jos tarkka laskelma osoittaa METR:n olevan 80–100 %, se tekee työnteosta pidättäytymisestä täydellisen rationaalista. Läpinäkyvyys on välttämätön mutta ei riittävä ehto — tarvitaan myös METR:n tosiasiallinen alentaminen.

Tradeoff: Toimeentulotuen suojaosa lisää suoria toimeentulotukimenoja. Mutta 100 % METR ilman suojaosaa tuottaa pysyvän loukkuvaikutuksen, jonka dynaaminen kustannus (pitkäaikaistyöttömyys, syrjäytyminen) ylittää suojaosan suoran kustannuksen. Yhteisvaikutuslaskurin rakentaminen on teknisesti haastava (eri etuudet lasketaan eri jaksoilla ja perusteilla), mutta arvio on mahdollinen vaikka se ei olisi eksakti.

Vertaa esitykseen

Esityksen mekanismi

Staattinen SISU-malli, kukin etuus erikseen. Yhteisvaikutuslaskelma puuttuu. METR yli 80 % useilla tulotasoilla. LAN: "vaikutukset jäävät epäselviksi."

Vaihtoehtoinen mekanismi

Julkinen yhteisvaikutuslaskelma + hakijatyökalu (ennakoitavuus). Toimeentulotuen ansiotulosuojaosa (METR:n tosiasiallinen alentaminen). Kumpikin tarvitaan — pelkkä läpinäkyvyys ilman METR-korjausta vahvistaa loukkua.

Mekanismivirhe 4: Nuorten karenssi

Vaihtoehtoinen mekanismi: Velvoite korvaa karenssin. 21 viikon odotusaika korvataan velvoitteella osallistua tutkintoon johtavaan koulutukseen tai työkokeiluun. Täysi yleistuki ensimmäisestä päivästä. Passiivisuudesta sanktioidaan — kouluttamattomuudesta ei.

Perustelu: Nykyinen mekanismi rankaisee statuksesta (ei ole ammatillista tutkintoa), ei käyttäytymisestä. Tulos: toimeentulotukiputki tai hyödyttömät kurssit. Velvoitepohjainen malli ohjaa koulutukseen ilman 21 viikon tulotonta väliä.

Tradeoff: Vaatii riittävän koulutus- ja työkokeilutarjonnan. Jos paikkoja ei ole, velvoite on teoreettinen. Mutta nykyinen malli tuottaa kustannuksia ilman mitään positiivista vaikutusta.

Vertaa esitykseen

Esityksen mekanismi

21 viikon odotusaika. Nuori putoaa toimeentulotuelle tai hakeutuu hyödyttömälle kurssille.

Vaihtoehtoinen mekanismi

Velvoite osallistua koulutukseen/työkokeiluun + täysi yleistuki päivästä 1. Sanktioidaan passiivisuudesta, ei statuksesta.

Mekanismivirhe 5: Aktivoinnin arkkitehtuuri

Vaihtoehtoinen mekanismi: Kontaktivelvoite ilman muotopakkoa. Työvoimaviranomainen saa harkintavallan ohjausmuodon valinnassa: kasvokkainen, etä tai ryhmätapaaminen. Resurssit sidotaan tulokseen (työllistyminen, koulutuksen aloittaminen), ei prosessiin (tapaamisten lukumäärä).

Perustelu: Tutkimusnäyttö tukee henkilökohtaista kontaktia, mutta ei nimenomaan kasvokkaispakkoa. Maaseutualueilla kasvokkaistapaaminen on kustannusrasite ilman lisähyötyä etätapaamiseen nähden. Sokea sääntöpakko ei erota hyödyllisiä tapaamisia muodollisuuksista.

Tradeoff: Harkintavalta mahdollistaa myös "välinpitämättömän" viranomaisen, joka valitsee aina halvimman vaihtoehdon. Mutta pakollinen kasvokkaistapaaminen mahdollistaa saman — muodollinen tapaaminen ilman sisältöä.

Vertaa esitykseen

Esityksen mekanismi

Pakollinen kasvokkaistapaaminen. 3–6 tapaamista aktivointijaksolla. Ei harkintavaltaa muodosta.

Vaihtoehtoinen mekanismi

Kontaktivelvoite + harkintavalta muodosta. Resurssit sidotaan tulokseen, ei prosessiin.

Mekanismivirhe 6: Kotitalouden hajottamiskannustin

Vaihtoehtoinen mekanismi: Vanhempien tulojen tarveharkinnan poistaminen. Yleistuen vanhempien tulojen tarveharkinta (yleistukilaki 18 §) poistetaan kokonaan. Vanhempiensa luona asuva nuori saa täyden yleistuen — mutta ei yleistä asumistukea, koska asumistuki on erillinen etuus omine ehtoineen eikä vanhempien luona asuvalle tyypillisesti myönnetä.

Perustelu: Ansiopäivärahassa vanhempien tuloja ei huomioida. Yleistuen erilainen kohtelu luo massiivisen poismuuttokannustimen, joka nostaa asumistukimenoja. Tarveharkinta tuottaa osoitegamausta (56 % ei ilmoita vanhempien tuloja, HE taulukko 5).

Tradeoff: Poistaminen lisäisi yleistukimenoja arviolta 1,4 M€/v (HE:n staattinen arvio). Mutta staattinen arvio ei huomioi asumistukimenojen vähenemistä, kun poismuuttokannustin häviää. Koska yleistuki tässä vaiheessa ei sisällä asumisosaa (asumisosa on hallitusohjelman pidemmän aikavälin tavoite), vanhempien luona asuminen ei automaattisesti vähennä yleistukea — vähennysmekanismi on nimenomaan 18 §:n tarveharkinta, jonka poistamista ehdotetaan.

Vertaa esitykseen

Esityksen mekanismi

Vanhempien tulot > 2 500 €/kk → yleistuki leikataan 35 %:iin. Poismuuttokannustin + osoitegamaus.

Vaihtoehtoinen mekanismi

Ei vanhempien tulojen tarveharkintaa. Asumismenojen puuttuminen vähentää tukea automaattisesti.

Mekanismivirhe 7: OVE-tarveharkinta (jälkihavainto, lisäys 21.5.2026)

Vaihtoehtoinen mekanismi: (a) Rajapäiväherkkyysanalyysi useammalla candidate-ajankohdalla (yleistukilain vahvistaminen, StVM 1/2026 vp, eduskunnan lausuma, voimaantulo); kohderyhmän koko, etuusvaikutus ja spillover-kustannus jokaisesta esitetään samassa taulukossa. (b) OVE-yleistuki-kohdennetun asiakasviestinnän yksilöinti (milloin, millä kanavilla, mitä sisältöä) ja arvio peruutusajan tosiasiallisesta käyttökelpoisuudesta. (c) Vakioinen vaikutusarviointitarkistuspiste: kun ensisijaisen etuuden tarveharkinta alkaa kohdella tulona peruuttamatonta tai vain lyhyessä määräajassa peruttavissa olevaa päätöstä, edellä mainitut kohdat esitetään erikseen.

Perustelu: Korjausesitys VN/12191/2026 osoittaa, että lausuntopalautteessa nostettu etuusinteraktio voi jäädä vaikutusarviossa erittelemättä ja SISU-laskennassa huomioimatta, ja että tämä laukaisee jälkikäteisen korjausesityksen. Tarkistuspiste ei muuta lausunto- tai vaikutusarviointimenettelyä rakenteellisesti, vaan dokumentoi havaitun puutteen, jotta vastaavissa tapauksissa siihen voidaan palata.

Tradeoff: Lisää työtä siihen vaikutusarviointivaiheeseen, jossa lausuntopalaute käsitellään. Vaihtoehtoinen kustannus — jälkikäteinen korjausesitys, lisätalousarvion erä, oikeudelliset jälkihoidot — on aiemman tapauksen valossa suurempi.

Vertaa esitykseen

Esityksen mekanismi

Korjausesitys rajaa OVE:n tarveharkinnan ulkopuolelle, jos OVE-päätös on annettu ennen 16.1.2026. Yhden rajauspäivän malli, ei rajapäiväherkkyyttä. Asumistuki- ja toimeentulotuki-vaikutukset esitetty erikseen.

Vaihtoehtoinen mekanismi

Rajapäiväherkkyys + yhteisvaikutustaulukko + tarkistuspiste vaikutusarvioon. Toistuva kysymys jatkossakin: mikä on tosiasiallinen tieto, ei mikä on muodollinen lain vahvistuspäivä.

Rajoiteanalyysi

A: Nykyrajoitteiden puitteissa

Mekanismivirheet 1, 3, 5 ja 6 ovat korjattavissa pykälämuutoksilla tässä esityksessä: (a) omavastuuajan hyvityksen universaalisuus on yhden lauseen lisäys, (b) yhteisvaikutuslaskelma on toimeenpanokysymys, (c) aktivointimuodon harkintavalta on 32 a §:n muutos, (d) vanhempien tulojen tarveharkinnan poistaminen on 18 §:n muutos.

B: Jos rajoite puretaan

Mekanismivirhe 2 (kuntien osaoptimointikannustin) vaatii rahoitusmallin rakenteellisen muutoksen — tulossidottu rahoitusosuus edellyttää Tulorekisterin, kuntien ja Kelan välisen tietojärjestelmärajapinnan rakentamista työllistymistulosten seuraamiseksi. Tämä on merkittävä IT-hanke. Mekanismivirhe 1 (universaali omavastuuajan hyvitys) edellyttää Kela-kassa-rajapinnan reaaliaikaista tiedonvaihtoa yli 20 erillisen työttömyyskassan kanssa — teknisesti mahdollista (esitys jo velvoittaa tiedonvaihtoon, s. 58) mutta ei 1.5.2026 aikataulussa kattavana. Mekanismivirhe 4 (nuorten karenssi) edellyttää riittävää koulutus- ja työkokeilutarjontaa, mikä on resurssi- eikä lainsäädäntökysymys. Mekanismivirhe 3 (METR-loukun rakenteellinen korjaus) edellyttää toimeentulotuen lainsäädännön muuttamista, mikä ylittää tämän esityksen rajauksen. Lisäksi MV2:n tulossidottu rahoitusosuus edellyttäisi toimeentulotuen rahoitusrakenteen avaamista: perustoimeentulotuki on 100 % valtion rahoittama (Kela), joten kunnan maksuosuuden jatkuminen henkilön pudottua toimeentulotuelle vaatisi uudenlaisen valtio-kunta-rajapinnan.

Laajempi kehys

Useat tämän esityksen mekanismivirheistä johtuvat samaan rakenteelliseen ongelmaan: toimeentulotuki toimii viimesijaisena turvaverkkona, jonka efektiivinen marginaaliveroaste on 100 %. Kaikki järjestelmän "vuodot" — kaksoisomavastuuaika, nuorten odotusaika, sanktiot — valuvat toimeentulotukeen, joka tuhoaa työnteon kannustimet täydellisesti.

Niin kauan kuin toimeentulotuen METR on 100 %, jokainen sosiaaliturvan "yksinkertaistus" joka lisää putoamisia toimeentulotuelle tuottaa päinvastaisia vaikutuksia. Jos yleistuen parametrikorjaukset eivät ratkaise kannustinloukkua, rakenteellinen vaihtoehto on toimeentulotuen METR:n purkaminen — joko korvamerkitsemällä osa toimeentulotuesta suojaosalla tai integroimalla se osaksi yleistukea.

Aineisto

Kaikki tämän mekanismitestin lähteet ja institutionaaliset aineistot.

Hallituksen esitys

HE 112/2025 vp — Hallituksen esitys yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi (Finlex)
HE 112/2025 vp — Eduskunnan käsittelytiedot

Muutettava lainsäädäntö

Valiokuntatyö ja eduskuntakäsittely

PeVL 41/2025 vp — Perustuslakivaliokunnan lausunto (tarveharkinnan PL 19 §:n 2 momentin mukainen arviointi: ongelmaton)
StVM 28/2025 vp — Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö HE 112/2025 vp:stä (eduskunta hyväksyi lakiehdotukset 16.12.2025)
StVM 1/2026 vp — Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö, jossa OVE-tarveharkinta-vaikutus tunnistettiin (27.3.2026)
EV 35/2026 vp — Eduskunnan lausuma korjausesityksen valmistelemisesta (16.4.2026)
VN/12191/2026 (STM035:00/2026) — Korjausesitys yleistukilain voimaantulosäännöksen muuttamisesta, kuuleminen 18.5.–7.6.2026

Lausunnot ja institutionaaliset kannanotot

Lainsäädännön arviointineuvosto (LAN) — Lausunto 27.8.2025: "yleistuen vaikutukset tuenhakijoille jäävät epäselviksi"
Card, Kluve & Weber (2015) — Meta-analyysi aktiivisten työvoimapalveluiden vaikuttavuudesta
Vehkasalo (2020) — Henkilökohtaisen kontaktin vaikuttavuus pitkäaikaistyöttömien työllistymisessä
Kyyrä, T. (2023) — The effects of unemployment assistance on unemployment exits. Int. Tax and Public Finance 30(6)

Menetelmä ja provenienssi

v2: mekanismiskannaus kattoi HE 112/2025 vp:n täyden lakitekstin (464K merkkiä, Finlex) tekoälyavusteisesti. R1-kierros (kolmiroolinen adversaarinen arviointi: viitekehysauditointi, VM sosiaalipoliitikko, Kelan asiantuntija) tunnisti kriittiset korjaustarpeet: asumisosa-hallusinaation poistaminen, 160 000 -luvun korvaaminen HE:n todellisilla luvuilla, METR-laskurin täydentäminen rakenteellisella korjauksella, 21 viikon odotusajan delta-analyysi, IT-toimeenpanorealiteettien huomiointi.

v3 (21.5.2026): Korjausesityksen VN/12191/2026 julkaisun jälkeen mekanismitestiin lisättiin MV7 (OVE-tarveharkinta) jälkihavaintona. MV7 ei sisältynyt alkuperäiseen v2-analyysiin. Lisäys perustuu korjausesityksen tekstin, StVM 1/2026 vp:n mietinnön ja EV 35/2026 vp:n lausuman julkisiin tietoihin. Tarkoituksena on dokumentoida yksi alkuperäisen mekanismitestin sitovan rajoitteen (etuusinteraktioiden mallinnusvaje) empiirinen vahvistus, ei myöhentää alkuperäistä premortem-arviota uusilla ennusteilla, joita ei silloin tehty.

Provenienssi: Tekstissä eksplisiittisesti lähteeseen viitatut väitteet (LAN, Card ym., Vehkasalo, Kyyrä) ovat institutionaalisia tai akateemisia havaintoja. Sivunumeroihin (s. XX) ja pykäliin viitatut kohdat ovat esityksen omia toteamuksia. Kaikki muu — erityisesti mekanismivirheanalyysi, ennusteet ja korjausehdotukset — on alkuperäistä mekanismitestianalyysia. Ennusteet ovat mekanismimalliin perustuvia arvioita, eivät empiirisiä faktoja.

Tuottaja: Elias Kunnas.

← Mekanismitestit