Puuttuva funktio
Valtio toimii sokeasti: se säätää lakeja tietämättä, toimivatko ne käytännössä. Ministerit tekevät politiikkaa ja virkamiehet noudattavat prosessia, mutta kenenkään tehtävä ei ole mitata, tuottavatko mekanismit halutun lopputuloksen vai aiheuttavatko ne enemmän haittaa.
Suomella on erinomainen diagnostiikkakoneisto ja olematon korjausmekanismi. VTV toteaa 6+ miljardia euroa hukkaan. EOA dokumentoi samat laittomuudet vuosikymmeneksi. OKa:n laittomiksi toteamat asetukset pysyvät Finlexissä 6+ vuotta. Kukaan ei voi pakottaa korjausta.
Tämä on institutionaalinen spesifikaatio Mekanismivirastolle — arkkitehtuurisuunnitelma, joka määrittelee viraston lakisääteisen tarkoituksen, riippumattomuuden ja toimivaltuudet. Kukin pykälä vastaa yhtä suunnittelupäätöstä, ja perustelut seuraavat jäljempänä.
Toiminnan tarkoitus: Mekanismiviraston toiminnan ensisijainen tarkoitus on maksimoida suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestys ja elinvoima.
Toteuttamiskeinot (Mandaatti): Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi virasto valvoo, kehittää ja suunnittelee julkisen vallan käyttämiä ohjausmekanismeja — kuten lainsäädäntöä, rahoitusmalleja ja kannustinrakenteita — varmistaakseen niiden johdonmukaisuuden ja toimivuuden.
Laaja-alaisuus: Viraston tehtävänä on tunnistaa ja raportoida myös sellaisista yhteiskunnan rakenteellisista esteistä tai uusista ilmiöistä, jotka vaarantavat toiminnan tarkoituksen toteutumisen, riippumatta siitä, kohdistuuko niihin nykyisellään julkista sääntelyä.
Viraston toimintaa ohjaa tavoite maksimoida yhteiskunnan kyky ylläpitää hyvinvointia ja toimintakykyä yli vaalikausien.
Tämän tavoitteen toteuttamiseksi virasto:
MeV toimii mekanismisuunnittelun osaamiskeskuksena:
Kaikki hallituksen esitykset (HE) on alistettava MeV:n mekanismitarkastukseen ennen eduskuntakäsittelyä. Tarkastuksessa arvioidaan:
Tarkastus kohdistuu erityisesti merkittäviin hankkeisiin: yli 100 miljoonan euron vaikutus, rakenteelliset uudistukset tai järjestelmätason kannustinmuutokset. MeV ei ole velvollinen lausumaan vähäisistä säädösmuutoksista, mutta voi aina tehdä niin oman harkintansa mukaan.
MeV antaa jokaiselle merkittävälle HE:lle julkisen arvion mekanismin toimivuudesta ja riskeistä. Arvio ei estä lain säätämistä, mutta jos eduskunta säätää lain vastoin MeV:n julkista varoitusta, sen on hyväksyttävä ohitus-päätöslauselma jossa todetaan poikkeamisen syy. Päätöslauselma on julkinen ja jää osaksi lain valmistelumateriaalia.
MeV valvoo mekanismien toimivuutta koko niiden elinkaaren ajan:
MeV ylläpitää julkista mittaristoa yhteiskunnan pitkän aikavälin menestyksen kannalta kriittisistä tekijöistä. MeV määrittelee mittareille kynnysarvot, joiden ylittyminen laukaisee automaattisen eduskuntakäsittelyn.
Kynnysarvot perustuvat julkiseen analyysiin. MeV voi muuttaa mittareita ja kynnysarvoja, mutta muutos on perusteltava julkisesti.
Eduskunnan asianomaisen valiokunnan on käsiteltävä asia määräajassa. Ei ministeriharkintaa — kynnyksen ylittyessä käsittely on pakollinen. Jos valiokunta ei käsittele asiaa määräajassa, asia siirtyy täysistunnon päiväjärjestykseen.
Tavoiteyhtenäisyysraportti: MeV julkaisee vuosittain raportin jossa arvioidaan ministeriöiden toiminnan yhteensopivuus hallituksen ilmoittamien strategisten tavoitteiden kanssa. Raportti tunnistaa missä siilorajat estävät tavoitteiden toteutumista ja missä ministeriöiden toimet kumoavat toistensa vaikutuksia.
MeV:n riippumattomuus ja osaaminen turvataan:
Tiedonsaantioikeus: MeV:llä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada maksutta valtion viranomaisilta, laitoksilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta yhteisöiltä kaikki tiedot jotka ovat välttämättömiä sen tehtävien hoitamiseksi. MeV:llä on oikeus suoraan tekniseen käyttöyhteyteen tietojärjestelmiin — raakadataan, ohi ministeriöiden raportointikerroksen. Tämä tarkoittaa pääsyä esimerkiksi SOTE-jonotietokantoihin ja Kelan etuustietoihin suoraan, jotta MeV voi ajaa omat analyysinsä eikä joudu luottamaan ministeriön tuottamiin yhteenvetoihin. Saatu salassa pidettävä tieto pysyy salassa pidettävänä MeV:n hallussa.
Mallinnuskapasiteetti: MeV:llä on itsenäinen pääsy valtion mikrosimulointimalleihin (erityisesti SISU-malliin) ja oikeus ajaa vaihtoehtoisia skenaarioita. Tämä mahdollistaa riippumattoman vastamallinnuksen — MeV voi testata ministeriön väitteitä sen sijaan että luottaa pelkästään ministeriön tuottamiin laskelmiin.
Julkaisuoikeus: MeV:llä on oikeus julkaista analyysit ilman ennakkohyväksyntää. Hallitus ei voi estää tai viivyttää julkaisua.
Toimivallan rajat: MeV ei voi pakottaa muutoksia tai kumota lakeja. Toimivalta on informatiivinen, ei normatiivinen. Vaikutus syntyy julkisuudesta, automaattisista hälytyksistä ja poliittisen vastuun näkyväksi tekemisestä.
Valtio toimii tietämättä toimivatko sen toimet:
MeV sulkee tämän silmukan: se mittaa toteutuvatko tavoitteet ja tunnistaa miksi eivät.
Kun HE saapuu tarkastettavaksi, poliittinen pääoma on jo sidottu. Ministeriö on sitoutunut suuntaan, ja korjaaminen on kallista. Tarkastuksesta tulee vastakkainasettelu eikä yhteistyötä.
Ennakoiva konsultointi kääntää asetelman: MeV on resurssi, ei tarkastaja. "Mietimme tätä mekanismia — mitä voisi mennä pieleen?" Ongelmat löytyvät vaiheessa jossa korjaaminen on vielä helppoa ja kasvojen menetystä ei ole.
Julkiset sektorianalyysit luovat painetta ja tietoisuutta ilman lakiehdotusta. Kun kaikki tietävät missä mekanismi on rikki, korjauspaine syntyy itsestään.
Jokaisella toimijalla valtiokoneistossa on tehtävä:
Miksi olemassa olevat elimet eivät riitä?
Mutta kukaan ei systemaattisesti kysy: Toimiiko tämä mekanismi käytännössä? Miten ihmiset reagoivat kannustimiin? Tuottaako tämä halutun lopputuloksen — ja jos ei, miksi?
Yhteistä näille elimille: mikään niistä ei ole määritellyt mitä "onnistuminen" tarkoittaa. VTV:llä ei ole mitattavia kriteerejä valvonnan toimivuudelle. Arviointineuvostolla ei ole standardia hyvälle lainsäädännölle. MeV:n missio on eksplisiittinen: mekanismien on tuotettava tavoitellut vaikutukset. Tämä on mitattavissa.
Ongelma on työnjaossa: funktio puuttuu. MeV täyttää tämän aukon.
Ministeriöt optimoivat omia siilojaan, mutta kukaan ei katso kokonaisuutta — toinen puuttuva funktio. Tulos: kannustinloukut joissa työnteko ei kannata. Jokainen osa on optimoitu, mutta kokonaisuus on rikki.
Varjohallinto: Tällä hetkellä puuttuva funktio täytetään liikkeenjohdon konsulteilla. McKinsey, Boston Consulting Group ja Deloitte ovat olleet syvällä suurten reformien (SOTE, maakuntauudistus) valmistelussa. Ongelmat: (1) kansainväliset standardimallit eivät istu Suomen kontekstiin, (2) konsulteilla on taloudellinen kannustin miellyttää tilaajaa, (3) laskentamallit ovat salaisia "liikesalaisuuksina". Tämä "varjohallinto" käyttää merkittävää valtaa reformien reunaehtojen muotoilussa, mutta kantaa nolla vastuuta implementoinnin onnistumisesta. Kun konsultit poistuvat PowerPoint-esitystensä kanssa, virkamiehet jäävät ratkomaan käytännön ongelmia. MeV korvaa tämän julkisella, vastuullisella kapasiteetilla.
Jos ohjelmistokehityksessä vietäisiin tuotantoon koodia ilman testausta, järjestelmät kaatuisivat heti. Lainsäädännössä tämä on normaali käytäntö: säädetään laki ja "katsotaan mitä tapahtuu".
MeV on mekanismien laadunvarmistus. Se testaa mekanismin logiikan ennen käyttöönottoa ja mittaa toimivuuden jälkikäteen.
Hyvinvointialueiden rahoitusmalli luo tilanteen jossa:
Tarkastusvaliokunta tunnisti jo valmisteluvaiheessa, että uudistuksen kaksi päätavoitetta — terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hillintä — ovat keskenään ristiriidassa eikä niitä voida molempia maksimoida. Mekanismin suunnitteluvika oli tiedossa. Mutta valiokunta ei voinut pysäyttää "lainsäädäntöjunaa" — sillä ei ole jarrunappia.
Neljä ennustettavaa mekanismivirhettä:
Vuoden 2024 alijäämäennusteet kasvoivat yli 1,4 miljardiin euroon. Alkuperäinen lupaus oli 3 miljardin säästöt. Jokainen näistä mekanismivirheistä oli ennustettavissa — jos joku olisi kysynyt: "Miten rationaaliset toimijat reagoivat näihin kannustimiin?"
MeV:n ennakkotarkastus olisi tehnyt nämä havainnot julkisiksi, pakollisiksi käsitellä, ja automaattisesti eduskunnan päätettäväksi: säädetäänkö laki jonka mekanismi on dokumentoidusti rikki?
Nyt voidaan sanoa "emme tienneet". MeV poistaa tämän puolustuksen.
Pitkäikäiset sivilisaatiot ovat kehittäneet vastaavia elimiä: Rooman sensorit, Kiinan keisarillinen sensoraatti, Venetsian kymmenen neuvosto. Yhteinen piirre: perustuslaillinen elin eristettynä välittömästä poliittisesta paineesta, tehtävänä ylläpitää järjestelmän toimivuutta pidemmällä aikavälillä kuin mikään vaalikausi.
Nykyaikaiset vertailukohteet:
MeV yhdistää nämä: CPB:n analyyttinen kapasiteetti, RSB:n "selitä tai korjaa" -mekanismi ja RPC:n julkinen arviointi. Ja lisää: automaattinen valiokuntakäsittely ja koko elinkaaren seuranta, joita mikään näistä ei tee.
Suomalainen ennakkotapaus: Tiedusteluvalvontavaltuutettu (2019) osoittaa, että uusia riippumattomia valvontaelimiä voidaan perustaa. Sen synty oli poliittinen vaihtokauppa: turvallisuuspalvelut saivat laajat uudet valtuudet (jotka vaativat perustuslain muutoksen), ja vastineeksi perustettiin riippumaton valvontaelin. Opetus MeV:lle: uudet valvontaelimet syntyvät helpoimmin kun ne kytketään johonkin, mitä valtio haluaa — esimerkiksi massainvestointien suojaamiseen tai hybridivaikuttamisen torjuntaan.
Suomi on jäänyt jälkeen kansainvälisistä suosituksista:
Tämä ei ole vain maineriski. EU kytkee yhä tiukemmin oikeusvaltiovaatimukset rahoitusmekanismeihin. Suomen luottoluokitus (AA+/AA) ja EU-rahoitus edellyttävät, että valvontamekanismit ovat kunnossa.
MeV:n rooli korruptiontorjunnassa: MeV ei ole rikostutkintaelin — yksittäisten lahjonta- ja väärinkäytöstapausten tutkinta kuuluu poliisille ja syyttäjälle. MeV:n rooli on rakenteellinen: se analysoi, toimivatko läpinäkyvyysmekanismit (kuten avoimuusrekisteri), luovatko säännöt eturistiriitoja, ja suosivatko hankintalait tiettyjä toimijoita. Tämä on "korruption mahdollistavan arkkitehtuurin" analyysia — ei yksittäisten tapausten jahtaamista.
MeV:n palkkarakenne on suunniteltu mekanismisuunnittelun periaatteilla. Tavoite: houkutella maailmanluokan osaamista ilman poliittista itsemurhaa.
VTV-skandaalin opetus: Tytti Yli-Viikarin tapaus osoitti, että ongelma ei ollut korkea palkka vaan läpinäkymättömät harkinnanvaraiset edut — Finnair-pisteet, kauneushoidot, epämääräiset matkakulut. Pienet elämäntapaedut tuhoavat legitimiteetin tehokkaammin kuin korkea läpinäkyvä palkka. MeV:n ratkaisu: korkea peruspalkka, nolla harkinnanvaraisia etuja, ei mitään mikä päätyy iltapäivälehtien otsikoihin.
Palkkataso ja vertailukohteet:
Virka-asunto (luontoisedun verohyöty): MeV hankkii virka-asunnot Helsingin keskustasta. Markkinavuokra ~4 500 €/kk, mutta verotusarvo vain ~1 600 €/kk. Nettohyöty: ~3 500 €/kk verojen jälkeen. Vastaavan nettohyödyn tuottaminen palkkana vaatisi ~7 500 €/kk bruttokorotuksen — virka-asunto on siis 2,5× tehokkaampi kuin palkankorotus.
Porrastettu lisäeläke: 66% loppupalkasta, erääntyy portaittain: 0% alle 5 vuotta, 50% 7 vuodessa, 100% 10 vuodessa. Tämä sitoo huippuosaajat pitkäjänteiseen työhön ja tekee aikaisesta lähdöstä valvottuun tahoon taloudellisesti kannattamatonta.
Ulkosuomalaisten rekrytointi: Kohdejoukko on suomalaiset IMF:ssä, EKP:ssä, Fedissä ja huippuyliopistoissa. Paluumuutto Suomeen tarkoittaa 50–60% pudotusta netto-ostovoimassa. Virka-asunto ja eläkerakenne kompensoivat tätä ilman poliittisesti mahdotonta otsikkopalkkaa. Akateeminen kytkös (dosenttuuri Aallossa/HY:ssä) ja tutkimusvapaat (6 kk neljän vuoden välein) ylläpitävät kansainvälistä verkostoa.
Miksi ei tulospalkkiota? Tarkoituksellinen valinta. Tulospalkkiot luovat vääristyneitä kannustimia ja lyhytnäköisyyttä. MeV:n vaikuttavuus mitataan vuosikymmenissä, ei kvartaaleissa.
Poliittinen kehystys: MeV:n valvomat mekanismit kontrolloivat miljardeja. Yhden politiikkavirheen estäminen maksaa pääjohtajan koko uran palkan satakertaisesti takaisin. Oikea kehys: "halpa vakuutus" ja "isänmaallinen paluu", ei "korkea palkka".
Suomessa relevantti osaajajoukko on pieni ja verkostot tiheät. Tämä luo kaksi kaappausmekanismia:
"Hyvä veli" -verkosto: Viranomaiset, poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat ovat käyneet samat koulut, toimineet samoissa järjestöissä ja tapaavat samoissa tilaisuuksissa. Muodollinen riippumattomuus ei auta jos valvoja ja valvottava ovat vuosikymmenten tuttuja.
Tulevaisuuden työnantaja -rajoite: Valvojalla on käytännössä vain muutama potentiaalinen työnantaja Suomessa (suuret pankit, eläkeyhtiöt, ministeriöt). Tämä luo implisiittisen kannustimen säännellä lempeästi.
MeV:n vastaukset:
Karenssi täydellä palkalla: 24 kuukauden työskentelykielto valvotuissa tahoissa, 100% palkka karenssiajalta. Maksettu siirtymäaika mahdollistaa kansainvälisen paluun tai akateemisen uran.
Kansainvälisen kokemuksen vaatimus: Pääjohtajalta edellytetään vähintään 5 vuoden kansainvälistä kokemusta. Henkilö jonka ura on IMF:ssä tai Fedissä ei ole riippuvainen suomalaisten pankkien tai ministeriöiden hyväksynnästä.
Diasporarekrytointi: MeV:n kohderyhmä on suomalaiset jotka ovat jo ulkomailla. Kulttuurisesti päteviä, verkostoista irrallaan.
Ensimmäisen johtokunnan rekrytoinnin rajoitteet:
Ensimmäinen johtokunta määrittää viraston kulttuurin. Valintavirheet tässä vaiheessa jäävät pysyviksi.
Seuraavat taustat sulkevat pois ensimmäisestä johtokunnasta:
Periaate: Järjestelmän sisältä ei voi arvioida järjestelmää. Ulkopuolisuus on edellytys.
"Kuka valvoo valvojia?" — Julkinen metodologia. Kaikki analyysit, data, mallit ja päätelmät ovat avoimesti saatavilla. MeV:n johtopäätökset voidaan haastaa julkisesti. Toisin kuin ministeriöiden sisäinen valmistelu, MeV:n ajattelu on näkyvää.
"Kuka päättää mikä on hyvä mekanismi?" — MeV:n arviot perustuvat julkiseen metodologiaan: kannustinanalyysi, peliteoria, järjestelmädynamiikka. Metodologia on haastettavissa — kuka tahansa voi osoittaa virheen logiikassa tai oletuksissa. Ennusteet ovat testattavia: jos MeV sanoo "tämä mekanismi tuottaa X:n" ja X ei toteudu, virhe on näkyvä ja analysoitava. Toisin kuin poliittiset lupaukset, MeV:n väitteet eivät katoa — ne jäävät julkiseen rekisteriin ja niitä verrataan toteutuneisiin tuloksiin.
"Tämä lisää byrokratiaa" — Päinvastoin: MeV konsolidoi hajanaisia toimintoja. Tällä hetkellä mekanismivalvonta on pirstaloitunut: Lainsäädännön arviointineuvosto (resurssit niukat), VTV:n avoimuusrekisteri (irrallaan muusta analyysistä), STN:n tutkimukset (joita kukaan ei lue), ja ministeriöiden omat vaikutusarviot (jotka kirjoitetaan poliittisen päätöksen jälkeen). MeV yhdistää nämä funktiot yhteen instituutioon: arviointineuvoston analyysityö, avoimuusrekisterin data, ja tutkimustiedon integrointi lainsäädäntöprosessiin. Tulos: yksi virasto hajanaisten komiteoiden sijaan.
"Ministeriöt eivät kuuntele" — Siksi julkisuus. Jos ministeriö sivuuttaa MeV:n varoituksen ja laki epäonnistuu, vastuu on dokumentoitu. Julkinen ennuste luo poliittisen hinnan sen sivuuttamiselle.
"Asiantuntijat eivät ole neutraaleja" — Siksi monipuolinen osaaminen (6 §): taloustieteilijät, peliteoreetikot, järjestelmäarkkitehdit — ei yhden koulukunnan hegemoniaa. Siksi julkinen metodologia: kuka tahansa voi haastaa analyysin. Ja siksi pitkät, ei-uusittavat toimikaudet: ei tarvetta miellyttää poliittisia isäntiä.
"Meillä on jo Lainsäädännön arviointineuvosto" — Arviointineuvosto on tärkeä mutta riittämätön. (1) Se tarkastaa vain luonnosvaiheessa olevia lakiesityksiä — toimivalta päättyy kun laki säädetään. (2) Se on puhtaasti neuvoa-antava — ei voi estää viallisen lain säätämistä. (3) Resurssit ovat niukat: jäsenille maksetaan 9 600–19 200 €/vuosi, joten tehtävä on sivutyö huipputason asiantuntijoille. He voivat lukea esityksen ja tarkistaa loogisen johdonmukaisuuden, mutta eivät voi ajaa uudelleen ministeriön ekonometrisiä malleja. (4) Tulokset eivät parane: keskiarvo vuoden 2024 lausunnoissa oli 3,4/5, alhaisempi kuin edellisvuonna. MeV tekee enemmän: se kattaa koko elinkaaren (valmistelu → säätäminen → toteutus → arviointi → korjaus), mutta myös toimii proaktiivisesti — tunnistaa rikkinäisiä mekanismeja ja ehdottaa uusia lakeja tai olemassa olevien kumoamista. Arviointineuvosto reagoi HE:ihin; MeV voi myös synnyttää niitä.
"Yli-Viikari osoittaa että riippumattomat virastot korruptoituvat" — VTV-skandaali on varoitus huonosta arkkitehtuurista, ei syy luopua riippumattomuudesta. MeV:n rakenne on suunniteltu tämä opetus huomioiden (ks. kohta 8): korkea läpinäkyvä palkka, nolla harkinnanvaraisia etuja, pakollinen kansainvälinen arviointi, kolmen tuomarin erottamismenettely. Etiikka on insinööriongelma: rajoitteet toimivat, hyve ei.
"Tämä on liian kokeellista" — Kokeellista on nykytila: lainsäädäntö on ainoa monimutkainen järjestelmä jota ei testata ennen käyttöönottoa. Kyberturvallisuus, armeija, rahoitus, tekoäly — kaikki ovat ratkaisseet tämän. Riski ei ole MeV:n perustaminen vaan sen perustamatta jättäminen.
Lait ovat mekanismeja. Mutta myös lainsäädäntöprosessi on mekanismi. Vaalijärjestelmä on mekanismi. Perustuslakivaliokunnan rooli on mekanismi.
MeV:n toimivalta kattaa kaikki tasot: yksittäiset lait, niiden vuorovaikutukset, ja rakenteet jotka tuottavat lakeja. Jos jokin rakenne systemaattisesti estää toimivien mekanismien syntymisen, se on MeV:n analysoitava — vaikkei MeV voi sitä muuttaa.
MeV:n tehtävä on parantaa mekanismeja. Perustuslaki on mekanismi. Jos se ei toimi, MeV sanoo niin — ja sanoo miten sen pitäisi toimia. Mitä eduskunta tekee tällä tiedolla on eduskunnan asia.
Valtiot jotka eivät korjaa mekanismejaan itse joutuvat lopulta ulkoisen korjauksen kohteeksi. Kreikka 2010-luvulla, Argentiina toistuvasti, Italia EU:n painostuksessa — kun sisäinen korjauskyky pettää, IMF, EKP tai EU asettavat ehdot.
Suomi ei ole vielä siinä pisteessä. Mutta suunta on selvä:
Ilman omaa korjauskapasiteettia Suomi ajautuu tilanteeseen jossa ulkopuoliset — luottoluokittajat, IMF, EU-komissio — määrittelevät mitä on tehtävä. Silloin ei enää valita mitä korjataan vaan miten nopeasti totellaan.
MeV on suvereniteetti-investointi. Se rakentaa kyvyn tunnistaa ja korjata mekanismivirheet ennen kuin ne kumuloituvat kriisiksi. Vaihtoehto ei ole "ei korjausta" — vaihtoehto on "korjaus ulkoisilla ehdoilla, ilman omaa harkintavaltaa".
Ulkoiset korjaajat optimoivat omia tavoitteitaan: IMF velkojien etua, EU-komissio euroalueen vakautta, luottoluokittajat sijoittajien riskienhallintaa. Nämä eivät ole sama asia kuin suomalaisten pitkän aikavälin etu. Kreikan leikkaukset palvelivat saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja, eivät kreikkalaisia eläkeläisiä. MeV on ainoa instituutio jonka eksplisiittinen tehtävä on optimoida suomalaisen yhteiskunnan menestystä — ei velkojien, ei euroalueen, vaan Suomen.
Maat jotka rakentavat oman analyysikapasiteetin (Alankomaat, Singapore) pysyvät ohjaksissa. Maat jotka eivät (Kreikka, Italia) menettävät ne. Suomi voi valita kumpaan ryhmään kuuluu.
Mekanismianalyysin nykytila Suomessa: Yksityiskohtainen kartoitus siitä mitä kapasiteettia valtiolla jo on (VM, VATT, arviointineuvosto, sektorikohtaiset toimijat) ja mitä puuttuu. Kansainvälinen vertailu Alankomaihin (CPB), Iso-Britanniaan (OBR) ja Singaporeen.
Akateeminen mekanismisuunnittelu (mechanism design) on vakiintunut taloustieteen ala. Nobel-palkinnot 2007 (Hurwicz, Maskin, Myerson) ja 2012 (Roth, Shapley) tunnustivat alan merkityksen. Mekanismisuunnittelua sovelletaan käytännössä — huutokaupat, kouluvalinnat, elinluovutukset — mutta sovellukset ovat kapeita ja rajattuja.
Lähialoja on useita: peliteoria (matemaattinen perusta), julkisen valinnan teoria (public choice), instituutiotaloustiede, käyttäytymistaloustiede ja sääntelyvaikutusten arviointi (RIA, Regulatory Impact Assessment). Mikään näistä ei kuitenkaan systemaattisesti kysy lainsäädännöstä: "Miten rationaaliset toimijat reagoivat näihin kannustimiin? Mikä on tasapainotila kun kaikki ovat sopeutuneet?"
Vertailu muihin aloihin:
| Ala | Stressitestaus | Kypsyys |
|---|---|---|
| Kyberturvallisuus | Red teaming, penetraatiotestaus | Korkea |
| Armeija | Sotapelit, punainen joukkue | Korkea |
| Tekoälyturvallisuus | Jailbreaking, spesifikaation testaus | Keskikorkea |
| Rahoitus | Stressitestit (CCAR, EBA) | Keskitaso |
| Lainsäädäntö | — | Kehittymätön |
Kehittynein työ tapahtuu aloilla joissa "koodi on laki": tekoälyturvallisuudessa tutkitaan "specification gaming" -ilmiötä (tavoitteen kiertäminen sääntöjä rikkomatta), ja hajautetuissa järjestelmissä (DAO) käytetään työkaluja kuten cadCAD hallintojärjestelmien simulointiin ennen käyttöönottoa. Näillä aloilla on havaittu: järjestelmää ei voi turvata yrittämättä murtaa sitä.
MeV institutionalisoisi tämän lähestymistavan lainsäädäntöön. Ohjelmistokehityksessä vastaava muutos tapahtui kun testaus siirtyi satunnaisesta toiminnasta omaksi funktiokseen — laadunvarmistukseksi (QA, Quality Assurance). MeV tekisi saman lainsäädännölle: systemaattinen testaus ennen käyttöönottoa, seuranta käytön aikana.