Kuusi maailmaa: milloin datakeskushanke on Suomelle hyvä, milloin huono

Mitä näkyy heti

Aloitetaan rehellisestä tilikirjasta. Tyypillinen hyperscaler-luokan datakeskus – 100 MW liityntäteho, noin miljardin euron investointi – tuo Suomelle seuraavat suuruusluokat. Luvut ovat karkeita; ne on tarkoitettu erottamaan "iso erä" ja "pieni erä" toisistaan, ei lopullisiksi laskelmiksi.

Tämä on rehellinen näkymä, mutta se ei vielä kerro etumerkkiä. Pari havaintoa, ennen kuin mennään pintaa syvemmälle.

Suuruusluokkien erotus on poliittisesti tärkeä. Sähkövero (16 M€/v) on kertaluokkaa suurempi kuin pysyvistä työpaikoista ja paikallisesta yhteisöverosta yhteensä. Käyttötyöpaikat ovat se asia, jolla hyperscaler-hankkeita julkisesti puolustetaan. Suuruusluokkana ne ovat marginaalisia. Sähkövero ja kiinteistövero tekevät yhdessä noin 95 % suoraan mitattavasta veropohjasta. Tämä ei tee hankkeita huonoiksi – se siirtää keskustelun siihen, mitkä ehdot suojaavat sähköveropohjan kestävyyttä ja mitä piileviä kustannuksia vasten se mitataan.

Hukkalämpö on suurin yksittäinen mahdollinen plus-erä – muttei aina. Microsoft–Fortum -järjestelyssä (Espoo, Kirkkonummi, Kauniainen) hukkalämpö kattaa noin 40 % alueen kaukolämmöstä; talteenotto noin 75 % datakeskusten lämmöstä; vaikutus ulottuu noin 250 000 asukkaaseen. Polttoaineen korvautumisen arvona tämä voi olla samaa kertaluokkaa tai useita kertoja sähköveroa suurempi. Mutta sama luku katoaa kokonaan, jos lämpönielu puuttuu, etäisyys runkolinjaan on liian suuri tai kausikuorma ei kohtaa. Hukkalämpö ei ole hyperscalerin ominaisuus; se on paikallinen infrastruktuurihanke, joka joko on suljettu tai ei ole.

Yhden hankkeen näkyvä tilikirja jää näkyvänä noin 25–30 M€/v + mahdollinen iso lämpöbonus. Tämä on lähtökohta. Kysymys on, mitä se muu järjestelmä, joka jää tilikirjan ulkopuolelle, tekee tämän hyödyn arvolle.

Mikä ratkaisee kokonaisvaikutuksen

Näkyvä tilikirja ei ole tarinan loppu. Se kuvaa, mitä hanke siirtää suoraan rahaksi. Se ei kuvaa, mitä hanke tekee niihin järjestelmiin, joista raha kulkee – sähköverkkoon, kaukolämpöön, työmarkkinaan, laskenta-arkkitehtuuriin, naapurihankkeisiin ja Suomen neuvotteluasemaan seuraavissa kierroksissa.

Käytännössä seuraavat kahdeksan kysymystä määräävät, kasvaako vai sosialisoituuko Suomen pääomakanta.

1. Aikajärjestys. Saapuuko uusi tuotanto ennen kuormaa, samaan aikaan vai sen jälkeen? Sama 100 MW kuorma on järjestelmälle täysin eri olio sen mukaan, onko sen edellytyksenä rakennettu tuulivoima jo verkossa vai vasta luvituksessa. Aikajärjestyksessä ei ole hyvää keskitietä: muutaman vuoden viive muuttaa hankkeen profiilin kokonaan.

2. Lisäisyyden todellinen muoto. Onko vihreä sähköväite vuosittainen sertifikaatti vai tuntikohtainen vastaavuus samassa hinta-alueessa? Vuosittainen sertifikaatti ei estä sitä, että hanke kuluttaa Dunkelflauten aikana niukkaa fossiilista varakapasiteettia. Tuntikohtainen vastaavuus uuteen rakentamiseen on käytännössä eri sopimus.

3. Verkkokustannusten kohdistus. Maksaako hanke aiheuttamansa syvät vahvistukset alueperusteisella tehopohjaisella liittymismaksulla, vai sosialisoituvatko ne kantaverkkomaksun kautta kotitalouksille ja muulle teollisuudelle? Marylandin OPC:n FERC-valitus 2026 paljasti, että PJM:n alueella datakeskusten aiheuttamia siirtokustannuksia kohdistui kymmenen vuoden aikana noin 1,6 miljardin dollarin edestä Marylandin maksajille, vaikka kuorma syntyi Virginiassa. Sama mekanismi on Suomessa toistettavissa, jos tariffireformi viivästyy.

4. Kuorman jousto stressitilassa. Joustaako hanke sopimuksellisesti niukkuustunneilla, ja maksaako se silti ei-ohitettavaa kapasiteettimaksua? Vai onko jousto vain riittävä välttämään huipputunnin tariffi (ERCOT 4CP -tyyppi), jolloin hanke kerää joustobonuksen mutta jättää järjestelmälle saman jäykkyysongelman?

5. Lämpönielu sopimuksena, ei viestintänä. Onko lähellä tiheä kaukolämpöverkko, sitova talteenottosopimus, jaettu capex ja kausijouston malli? Vai onko hukkalämpö maininta esitysmateriaalissa? Erotus on tyypillisesti kymmeniä miljoonia euroja vuodessa polttoaineen korvautumisarvona.

6. Veropohjan käyttäytyminen. Kestääkö sähkövero, kiinteistövero ja paikalliset verojäljet siirtohinnoittelua, työkuorman mobiliteettia ja Pillar 2:n substanssipoikkeuksia (SBIE, SBTI Safe Harbour QTI-tukikelpoisille kannustimille)? Staattinen 16 M€/v sähkövero näyttää erilaiselta, jos hyperscaler siirtää työkuormaansa naapurimaihin verotusasteen muuttuessa.

7. Pääsy laskentaan. Saavatko Suomen julkinen sektori, tutkimus ja pk-yritykset sopimukseen sidotun kapasiteettikiintiön? Vai onko hanke globaalin pilvialustan paikallinen serverisali, joka palvelee maailmaa Suomen sähköllä? Edellinen tuottaa kotimaista laskentapääomaa. Jälkimmäinen tuottaa työpaikkoja serverihalleihin ja vie laskentamarkkinan ulkomaille.

8. Vaihtoehtoiskäyttö ja exit. Mitä muuta sama solmu, sama liittymäteho, sama maa-alue ja sama poliittinen huomio olisi voinut tukea? Vihreä teräs (SSAB Raahe -mittakaava: ~5 työpaikkaa/MW, satoja miljoonia €/v vientituloa), vetytuotanto, akkutehdas, kotimainen colocation, multi-tenant? Ja jos kysyntä muuttuu – AI-kuorma romahtaa tai operaattori vaihtuu – vapautuuko kapasiteetti automaattisesti vai jääkö Suomeen stranded asset? Mäntsälä → Yandex → Nebius -kaltainen omistajanvaihdos on todellinen skenaario, ei teoreettinen.

Nämä kahdeksan eivät ole "lisäkysymyksiä". Ne ovat se tilikirja, joka päättää, oliko näkyvä tilikirja totta.

Kuusi kausaalista maailmaa

Kun nuo kahdeksan rajatilaa ratkeavat eri tavoin, syntyy tunnistettavia kokonaiskuvia. Esitän niistä kuusi tärkeintä proosana. Sama fyysinen rakennus voi olla eri kerroksissa eri maailmoissa.

A. Ankkuriostaja: hanke laajentaa järjestelmää

Hyperscaler allekirjoittaa pitkän pankkikelpoisen sopimuksen, joka tekee uuden tuulivoiman, varastot, joustavan tuotannon tai pienydinvoiman rahoitettavaksi. Verkkovahvistukset suunnitellaan ja rakennetaan ennen kuorman energisointia. Hanke maksaa solmukohtaiset syvät kustannukset alueperusteisella tehopohjaisella liittymismaksulla. Kuorma joustaa stressitunneilla, mutta ei ohita kapasiteettimaksua. Hukkalämpö menee tiheään kaukolämpönieluun sitovalla sopimuksella, kausijouston ja varmistuslähteen kanssa. Sopimukseen on kirjattu kotimainen laskentakiintiö julkiselle sektorille, tutkimukselle ja pk-yrityksille.

Viiden vuoden kohdalla uusi tuotanto on verkossa, datakeskus käy korkealla käyttöasteella, kaukolämpö korvaa polttamista, ja kotimainen tutkimus käyttää sopimuksen mukaista laskentakapasiteettia. Kymmenen vuoden kohdalla alueella on enemmän sähkö-, lämpö-, laskenta- ja osaamispääomaa kuin ennen hanketta. Sähkövero ja kiinteistövero virtaavat odotetusti, mutta eivät ole ainoa hyöty – ne ovat näkyvin pala järjestelmästä, joka kasvoi.

Kukaan ei häviä: kotitaloudet eivät maksa hankkeen verkkokuluja, muulle teollisuudelle jää kapasiteettia, vihreälle teräkselle ja vetytuotannolle on omat ankkuriostajansa toisissa solmuissa. Etumerkki: vahvasti positiivinen.

B. Niukkuuden vahvistaja: kuorma ennen rakentamista

Hyperscaler lukitsee solmun, ostaa vihreän sähkösopimuksen vuosittaisella vastaavuudella. Uutta tuotantoa rakennetaan, mutta hitaammin kuin kuorma kasvaa – luvitus, toimitusketjut tai rahoitus viivästyvät. Verkkovahvistus käynnistyy myöhässä, ja siitä syntyvät kustannukset jaetaan kantaverkkomaksuun. Datakeskuksen 100 MW on jäykkä firm-kuorma myös niukkuustunneilla, jolloin spot-hinnat heiluvat poikkeuksellisesti, ja kotitaloudet sekä muu teollisuus kantavat volatiliteetin.

Viiden vuoden kohdalla sähköjärjestelmä on oppinut elämään uuden kuorman kanssa, mutta reservit, vahvistukset ja hintavaihtelu ovat jääneet laajemman joukon kannettaviksi. Sähkövero kerääntyy odotetusti, mutta sen rinnalla kotitalouksien sähkölaskuun on lukittunut poliittinen kiista. Vrt. Irlanti 2024: datakeskukset 22 % mitatusta sähkönkulutuksesta, kotitalouksien hinta poliittisena kysymyksenä. Vrt. Tanska maaliskuu 2026: Energinet keskeyttää uudet suuret liitynnät, koska jono on paisunut noin 60 GW:iin, mikä on yhdeksänkertainen kansalliseen huippukuormaan nähden.

Hanke ei välttämättä epäonnistu – se toimii. Mutta sen luvattu kansallinen hyöty näyttää kymmenen vuoden kohdalla pienemmältä kuin neuvotteluvaiheessa. Etumerkki: negatiivinen.

C. Verkkokustannusten sosialisoija

Sähkö voi olla teknisesti kunnossa: CPPA on uuteen tuotantoon, lisäisyys todennettavissa. Mutta liityntä tehdään shallow connection -mallilla, jossa hanke maksaa vain oman aseman ja liittymäjohdon, ei syviä vahvistuksia kantaverkossa. Solmukohtaisen kuorman aiheuttamat verkkoinvestoinnit – mahdollisesti satoja miljoonia euroja yhden hankkeen ympärillä – jaetaan kaikkien kantaverkon käyttäjien kannettavaksi.

Kotitalous, joka kuluttaa 5 000 kWh vuodessa, maksaa kantaverkkomaksua noin 50 €/v. Fingrid on jo ilmoittanut, että 2 %:n korotussignaali kantaverkkomaksuun nousee 8 %:iin vuoteen 2026 mennessä. Täysimittaisessa läpimenossa rivi kotitalouden sähkölaskussa nousee. Skaalattuna 3 miljoonan kotitalouden tasolle puhutaan kymmenistä miljoonista euroista vuodessa – mahdollisesti enemmän kuin yhden hyperscalerin sähkövero. Sähkövero tilittyy, mutta sen viereen virtaa toinen, paljon laajempi maksu kotitalouksien tilikirjaan.

Etumerkki: yleensä negatiivinen tai sekoittunut, suuresti tariffireformin tarkasta muodosta riippuva.

D. Lämpövoitto, laskentapuoli tyhjä

Hanke onnistuu kaukolämpökerroksessa lähes ihanteellisesti. Sijainti on lähellä tiheää kaukolämpöverkkoa. Sopimus on sitova, capex jaettu, kausijousto ratkaistu lämpöpumpuilla, sähkövastuskattiloilla ja kausivarastolla. Hukkalämpö korvaa fossiilista lämpöä satojen tuhansien asukkaiden alueella – Microsoft–Fortum -kaltainen järjestely. Polttoaineen korvautumisen arvo nousee kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa alueellisesti.

Mutta laskentakerroksessa tilanne on tavanomainen. Hanke palvelee globaalia pilvialustaa, ei kotimaista laskenta-asiakaskuntaa. Suomen julkinen sektori, tutkimuslaitokset ja pk-yritykset ovat ostajia samanarvoisesti muiden maailman asiakkaiden kanssa. Sähkö ja vero ovat kunnossa, lämpö on iso plus, mutta laskentapääomaa ei synny – se on alusta asti ollut sopimuskohta, johon ei ollut sidottu mitään.

Kerroskohtaisesti positiivinen, ei kokonaisuutena. Etumerkki: paikallisesti vahvasti positiivinen (kaukolämpöalue), kansallisesti sekoittunut. Tällaisen hankkeen markkinointi "kansallisena laskentapääomana" on kuvauksen tarkkuusvirhe, joka kannattaa erottaa siitä, että hanke on lämpönä todellinen onnistuminen.

E. Sovereniteettivoitto

Valtio tai sektoriviranomaiset asettavat hankkeen ehdoksi sopimuksellisen kotimaisen kiintiön: noin 20 % laskentakapasiteetista varataan julkiselle sektorille, korkeakouluille ja kotimaisille kasvuyrityksille. Kriittinen julkinen data käsitellään erillisessä omistus- ja operointimallissa, jossa suomalaisilla viranomaisilla on selvä lainkäyttöalue – SecNumCloud-tyyppinen ratkaisu rajattuna kriittiseen dataan, ei yleisenä houkutteluehtona. Sähkö, verkko ja lämpö ovat A-maailman tasolla, mutta lisäksi syntyy jotain, mitä useimmista hankkeista ei jää: kotimainen laskentapääoma.

Ensimmäiset vuodet ovat hankalia: hankinnat, tietoturvaluokitukset ja käyttäjäorganisaatioiden kyky ostaa laskentaa laahaavat perässä. Neljän vuoden kohdalla tutkimusryhmät ja terveydenhuollon analytiikka alkavat käyttää kapasiteettia säännöllisesti. Seitsemän vuoden kohdalla pk-yritykset eivät enää joudu aina ostamaan kalleinta ulkomaista kapasiteettia. Datakeskus ei tee Suomesta teknologista suurvaltaa, mutta se muuntaa osan globaalista kuormasta kotimaiseksi laskentapääomaksi.

Etumerkki: vahvasti positiivinen, ja eri laaduinen kuin A. A on määrällinen onnistuminen järjestelmälle. E on rakenteellinen onnistuminen pääsylle.

F. Optio-arvon hukkaaja

Sama solmu, sama liittymäteho ja sama maa-alue olisi voinut palvella vihreää terästä, vetytuotantoa, akkutehdasta tai kotimaista colocation-keskusta. Vertailu on kuitenkin solmukohtainen, ei yleinen: SSAB Raahen luokkaa olevan hankkeen sähkönkulutus, työllisyysvaikutus ja vientitulot riippuvat hankkeen koosta, ja per-100-MW-suoraviivaistus on havainnollistus, ei laskelma. Olennaista on, että uskottavan kilpailijan olemassaolo samalle solmulle samalle aikaikkunalle muuttaa vertailun. Datakeskus voi voittaa, mutta sen pitää voittaa todellinen vaihtoehto, ei oletettu tyhjä solmu.

Jos hyperscaler lukitsee solmun ennen kuin vaihtoehtoinen hanke saavuttaa rahoituspäätöksen, vaihtoehto häviää – ei välttämättä lopullisesti, mutta tähän aikaikkunaan ja tähän solmuun. Vaihtoehtoiskustannus toteumistodennäköisyydellä korjattuna on usein suuruusluokassa, joka ylittää hyperscalerin koko näkyvän veropohjan.

Tämä on koko keskustelun yksittäin tärkein puuttuva luku. Sähköveron 16 M€/v on lukukelpoinen ja toistettu. Vihreän teräksen tai vetytalouden vaihtoehtoiskustannus saman solmun käytöstä on luokaltaan vastaava tai suurempi, mutta sitä ei lasketa – toteumistodennäköisyys on epävarma, virkamiestä jonka tehtävänä laskea ei ole, ja vaalikausi-horisontti ei sitä näe. Etumerkki: negatiivinen, jos pankkikelpoinen kilpailija olisi samaan ikkunaan toteutunut; neutraali, jos kilpailija oli pelkkä makrokuvio ilman hankerekisterimerkintää.

Sama hanke voi olla useita maailmoja yhtä aikaa

Microsoft–Fortum on lämpökerroksessa lähellä maailmaa D positiivisessa muodossa. Verkkokerroksessa kustannusten jako on auki; tariffireformi ratkaisee. Laskentakerroksessa julkisesti saatavilla olevista materiaaleista ei ilmene sitovaa kapasiteettikiintiötä – siltä osin maailma D vajavaisessa muodossa. Yandex Mäntsälä → Nebius oli alkujaan luokassa A–D väliltä, kunnes geopoliittinen siirtymä toi optio-arvon hukkaajan ulottuville.

Maailma ei ole hanke. Maailma on niiden ehtojen kombinaatio, jotka suljettiin tai jätettiin auki paketissa.

Mitä eri päättäjien pitää kysyä

Sama matriisi ei vastaa samaa kysymystä kunnalle ja Fingridille. Edellä esitetyt maailmat ovat luettavissa eri linsseillä riippuen siitä, kenen kerros on harkittavissa.

• Kunta. Maa, kiinteistövero, pysyvät vs. rakentamisvaiheen työpaikat, lämpö-offtake, infrastruktuurivastuut, exit-lausekkeet, vesi-, melu- ja jäähdytysvaikutukset, pelastusvalmius. Kunnan päätösliite ei voi olla pelkkä investointisumma; sen rinnalle tarvitaan kahdeksan reunaehdon tarkastuslista, jossa jokaiselle on vaadittava asiakirja ja vastuullinen vastapuoli.
• Fingrid. Solmukohtainen liityntätarjous: MW firm/non-firm, jonon tila viidellä tasolla (kysely, varaus, sopimus, FID, energisointi), syvien vahvistusten CAPEX ja aikataulu, milestone-vapautusehdot, Energiaviraston tariffimetodi. Liityntäkyselyn ja liittymissopimuksen erottelu on artikkelin koko viestin lähin operatiivinen sovellus.
• Kaukolämpöyhtiö. 8760-tuntinen lämpö- ja sähköarvomalli yhdistettynä sopimusehtojen riskijakotaulukkoon: lämpöprofiili, T-noston COP-oletukset, putki- ja lämpöpumppu-CAPEX, kausivarasto, varmistuslämpö, datakeskuksen käyttöasteriski, vastuunjako operaattorinvaihdoksessa.
• Valtiovarainministeriö ja Verohallinto. Hankekohtainen verovasteliite: 20 vuoden kassavirtamatriisi kolmella siirtohinnoittelurakenteella, sähköveroluokka ja poikkeukset, kiinteistöveropohja, poistot, Pillar 2 QDMTT/SBIE/SBTI-skenaariot, mahdollisen valtion tai kunnan tuen nettovaikutus. Staattinen sähköverolaskelma ilman käyttäytymisvasteen mallinnusta antaa väärän kuvan kestävyydestä.
• Työ- ja elinkeinoministeriö. Vaihtoehtoiskäytön testi: mikä muu pääomavaltainen hanke samalle solmulle samalle aikaikkunalle, riski-korjattuna NPV:nä? CPPA-lisäisyyden todennus. Markkinavoima-asetelman arviointi, jos hyperscaler neuvottelee useita kuntia rinnakkain. Sekventiaalisen ennakkotapauksen vaikutus seuraaviin kierroksiin.
• Turvallisuus-, kyber- ja huoltovarmuusviranomaiset. Kriittisen infrastruktuurin altistuma, sabotaasi, jatkuvuus, lainkäyttöalue, CLOUD Act / EU-sovereign -jako, julkisen datan luokitus, toimitusketjun riippuvuudet.
• Julkinen keskustelu. Mikä väite kuuluu mihin maailmaan: mitä on mitattu, mikä on tuntematon, mikä on pelkästään väitetty. Lukutaito ei vaadi insinöörin koulutusta – vaatii vain sen, että väitteen tarkkuus sidotaan rajatilan tarkkuuteen.

Ehtoarkkitehtuuri

Nykyinen ongelma ei ole, että yksittäinen viranomainen tekee väärän ratkaisun. Ongelma on, ettei kukaan omista koko ehtoarkkitehtuuria. Hyperscaler näkee kaikki kerrokset omassa kokonaisuussuunnitelmassaan. Suomalaiset vastapuolet näkevät oman kerroksensa. Neuvottelematta jätetystä ehdosta tulee oletusarvoisesti se versio, joka on hyperscalerille edullinen ja kotimaiselle vastapuolelle kallein.

Jos Suomi haluaa käsitellä tällaisia hankkeita strategisina investointeina, tarvitaan elinkaaren omistava funktio: ennakkotarkastus, ehtojen sitominen, käyttöönoton seuranta, poikkeamien julkinen käsittely ja kapasiteetin vapautus, jos ehdot eivät toteudu. Mekanismirealismin kielessä tämä on Mekanismiviraston alafunktio; tässä kirjoituksessa olennaista ei ole funktion nimi vaan puuttuva omistajuus.

Tämän esseen tärkein operatiivinen anti ei kuitenkaan vaadi uutta instituutiota. Kuusi maailmaa, näkyvä ja kätketty tilikirja, ja kahdeksan reunaehtoa ovat käytettävissä jokaisessa kerroksessa erikseen, jokaisen päättäjän toimesta erikseen.