Kenen työ on laskea datakeskushankkeet?

Mitä näkyy heti

Tyypillinen hyperscaler-luokan hanke (100 MW liityntäteho, noin miljardin euron investointi) tuo Suomelle suoria, mitattavissa olevia eriä. Luvut ovat suuruusluokkia, eivät pisteennusteita.

• Sähkövero. Sähköveroluokan I muutos astuu voimaan 1.7.2026: 0,50 €/MWh → 22,40 €/MWh. Hanke, joka kuluttaa 100 MW × 80 % käyttöasteella = 700 GWh/v, maksaa noin 15,7 M€/v sähköveroa.
• Kiinteistövero. Kunnan veroprosentin ja verotusarvon mukaan tyypillisesti 5–10 M€/v miljardin investoinnilla.
• Yhteisövero Suomi-yhtiöltä. Cost-plus-laskutusmallilla emoyhtiötä palvelevan tytäryhtiön tulos jää ohueksi. Google Finland Oy:n julkinen yhtiövero 2024 oli muutamia satoja tuhansia euroja. Suuruusluokka per miljardiluokan investointi: 0,5–1 M€/v.
• Pysyvät käyttötyöpaikat. Tyypillisesti kymmeniä, korkeintaan matalia satoja henkilöitä hanketta kohti. Vaikka käytettäisiin hankekehittäjän tyypillisiä 100–300 työpaikan ilmoitusta, työllisyysvaikutus on suuruusluokkaa alle 1–3 työpaikkaa per MW. Vertailu: paperitehdas noin 3, vihreä teräs yli 5 työpaikkaa/MW.
• Hukkalämpö ehdollisena. Microsoft–Fortum-järjestely Espoossa, Kirkkonummella ja Kauniaisissa kattaa noin 40 % alueen kaukolämmöstä, ottaa talteen noin 75 % datakeskusten lämmöstä, palvelee noin 250 000 asukasta ja korvaa noin 400 000 tonnia CO₂ vuodessa. Suuruusluokka polttoaineen korvautumisarvona on kymmeniä miljoonia euroja vuodessa alueellisesti. Sopimattomalla sijainnilla tämä erä on nolla.
• Kansallisesti suojattu laskentakapasiteetti ehdollisena. Jos hankkeen ehdoksi asetetaan kotimainen kapasiteettikiintiö julkiselle sektorille, tutkimukselle ja pk-yrityksille (LUMI AI Factory -tyyppinen ~20 % sovellettuna kaupalliseen kohteeseen), kotimaisen markkina-arvoisen laskentapääsyn upside on luokkaa 100–300 M€/v AI-tiheässä, korkean käyttöasteen kohteessa, jossa kotimainen kiintiö on oikeudellisesti sitova ja käyttäjillä on kyky käyttää sitä. Ilman sopimusta tai ilman AI-GPU-tiheää konfiguraatiota tämä erä on nolla.

Suora, vuosittain mitattavissa oleva veropohja on suuruusluokkaa 25–30 M€/v per 100 MW hanke, plus mahdollinen iso lämpöbonus niissä kohteissa, joissa kaukolämpöverkko on riittävän tiheä ja sopimus sitova. Pysyvä työllisyysvaikutus on pieni suhteessa investointiin ja megawatteihin.

Mikä ei näy päätöksessä

Näkyvän tilikirjan rinnalla kulkee toinen, joka päättää onko paketti Suomelle voitto vai tappio. Toista tilikirjaa ei kirjoita kukaan, koska se kulkee viranomaisrajojen yli.

Vahvin vastaväite alla esitetyille luvuille on, että Suomi ei ole PJM eikä Irlanti, Fingridin 100+ GW on kyselymassa eikä sopimuskanta, ja 85 M€/v per 1 €/MWh sekä 0,75–1,7 mrd €/viikko ovat bruttohintasiirtymiä, eivät hyvinvointitappioita eivätkä datakeskuksille sellaisenaan attribuoitavia kustannuksia. Lukujen tarkoitus ei ole todistaa, että datakeskusinvestoinnit ovat huonoja, vaan rajata ne muuttujat, joiden täytyy ratketa ennen kuin investointi voidaan väittää Suomelle nettopositiiviseksi.

Sähköhinta ja niukkuustunnit. Suomen sähkönkulutus oli Tilastokeskuksen mukaan 82,7 TWh vuonna 2024. Yksi 1 €/MWh:n pysyvä korotus järjestelmän keskihintaan vastaa noin 85 M€/v lisäkustannusta loppukäyttäjille kokonaisuutena. Jos 10–15 hyperscaler-luokan hanketta lisää järjestelmään noin 10 TWh kuormaa ilman vastaavaa lisätuotantoa, pitkän aikavälin tukkuhinta voi nousta useita euroja megawattitunnilta. Pohjois-Amerikan vastaava tapaus on PJM-alueen kapasiteettihuutokauppa: 2024/2025-toimitusvuoden kapasiteettihinta oli 28,92 dollaria megawattipäivältä, 2025/2026-vuoden 269,92 dollaria ja 2026/2027-vuoden 329,17 dollaria – viimeinen lähellä FERC:n hyväksymää hintakattoa. PJM:n riippumaton markkinavalvoja arvioi, että olemassa oleva ja ennustettu datakeskuskuorma lisäsi 2025/2026-huutokaupan kapasiteettituloja 9,33 mrd dollaria, eli 174 prosenttia. PJM arvioi tämän näkyvän asiakaslaskussa 1,5–5 prosentin nousuna. Virginia reagoi erillisellä lainsäädännöllä, joka ohjaa regulaattoria kohdistamaan sähkökustannuksia datakeskuksille suoraan.

Suomeen yksittäisen tyynen pakkasjakson (Dunkelflaute) spot-pörssin bruttohintasiirtymä on suuruusluokassa miljardi euroa viikkotasolla, jos jäykkä kuorma ei jousta niukkuustunneilla. Tämä on hintasiirtymän ja suojaustarpeen suuruusluokka, ei suora hyvinvointitappion pistearvio – osa kuluttajista on määräaikaisilla sopimuksilla, osa tuottajista saa vastaavasti tuottoa. Mutta järjestelmäaltistuma on miljardiluokkaa.

Verkkokustannusten kohdistus. Fingrid investoi kantaverkkoon noin 5,2 mrd € vuoteen 2035 mennessä. Datakeskukset, vetytuotanto ja akkulaitokset ovat juuri sen mittakaavan kuormaa, johon ohjelma liittyy – Fingrid ei kuitenkaan julkaise kuormatyypeittäin eriteltyä attribuutiota. Jos syvät vahvistukset jätetään hankkeen liittymismaksun ulkopuolelle, kustannukset jakautuvat kantaverkkomaksun kautta kaikille käyttäjille. Marylandin osavaltion People's Counsel laski FERC-valituksessaan 2026, että Marylandin maksajille kohdistui noin 1,6 mrd dollarin siirtokustannukset 10 vuoden aikana naapuriosavaltion datakeskusten ajamista vahvistuksista. Irlannin tilastokeskus CSO kirjasi datakeskusten osuudeksi 22 prosenttia mitatusta sähkönkulutuksesta vuonna 2024.

Vaihtoehtoiskäyttö samalla solmulla. Sama liityntäteho, maa-alue ja poliittinen huomio olisi voinut tukea vihreää terästä, vetytuotantoa, akkutehdasta tai kotimaista monivuokralais-laskentaa. Vaihtoehtoiskustannus on nolla, jos samalle solmulle samalle aikaikkunalle ei ole rahoituskelpoista kilpailijaa. Se voi olla veropohjaa suurempi, jos samaan solmuun on suunniteltu hanke, jolla on jo investointipäätös tai FID-näkymä. Oikea vaatimus ei ole "datakeskus häviää vihreälle teräkselle" vaan solmukohtainen, riski-korjattu nettonykyarvovertailu ennen kapasiteetin lukitsemista.

Paperimegawatti-jono. Fingridin kulutuksen liityntäkyselyt nousivat H1/2025 noin 70 GW:iin ja vuoden 2025 lopun tilinpäätöstiedotteen mukaan yli 100 GW:iin; jälkimmäisestä yli puolet liittyi datakeskushankkeisiin. Suomen huippukuorma on noin 15 GW. Sama hanke voi näkyä useassa solmussa. Tanskan Energinet keskeytti maaliskuussa 2026 uudet suuret verkkoliitynnät, koska jonossa oli noin 60 GW kuormaa, mikä on yhdeksänkertainen Tanskan kansalliseen huippukuormaan nähden. Spekulatiivinen jonokoko voi tuhota optio-arvoa muilta teollisuushankkeille nopeammin kuin yksikään datakeskus rakennetaan.

Yksittäisen vuoden suuruusluokassa piilevät kustannukset voivat olla kertaluokkaa näkyvää veropohjaa suuremmat, ja yksittäisen kriisiviikon bruttohintasiirtymä on miljardiluokkaa.

Kolme kysymystä ennen lukitusta

Yli 100 MW:n datakeskushanke voidaan käsitellä strategisena investointina vasta, kun nämä kolme kysymystä on suljettu näkyvästi.

Jos näihin ei ole vastausta, hanke ei ole vielä hyvä eikä huono. Se on sitomaton. Sitomaton hanke voidaan markkinoida miten tahansa, mutta sen vaikutus pääomakantoihin riippuu niistä rajatiloista, jotka jätettiin auki.

Kolme kysymystä ei kata kaikkea. Hukkalämmön sopimus, kotimainen laskentakiintiö, verovasteen kestävyys, sovereniteetti- ja turvallisuusriskit sekä exit-ehdot ovat pakollisia alitestejä silloin kun ne hankkeen kohdalla painavat. Pääkysymykset rajaavat, mitä ei missään tapauksessa saa jättää tarkistamatta; alitestit aukaistaan kun ehdot edellyttävät.

Miksi tämä ei ole kenenkään työ

Datakeskuksen päätösketju on hajautunut. Kunta päättää maankäytöstä ja kaavasta. Fingrid päättää verkkoliitynnästä. Sähköntuottaja allekirjoittaa CPPA-sopimuksen. Kaukolämpöyhtiö (Fortum, Helen, Nivos tai vastaava) päättää lämmön kytkennästä. Verohallinto näkee tilinpäätökset jälkikäteen. Energiavirasto vahvistaa tariffimetodit. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo investointia houkuttelusektorina, ei systeemivaikutuksena. Valtiovarainministeriö katsoo fiskaalisia eriä, ei sähkömarkkinaa.

Hyperscalerin sopimuspuoli näkee kaikki kerrokset omassa suunnitelmassaan. Suomalaiset vastapuolet näkevät oman kerroksensa. Kukaan ei vastaa kokonaisuudesta. Erotuksen kustannus jää sille, joka on hiljainen päätöksenteossa: kotitaloudet, muu teollisuus, syrjäytetyt vaihtoehtoiset hankkeet, tulevat kohortit.

Kunnan valtuutetulla on muodollinen päätösvalta kaavasta ja maankäyttösopimuksesta. Hänellä on tyypillisesti 15 minuuttia per esityslistan kohta ja kehittäjän esityskalvojen tiivistelmä. Hänen mandaatti on todellinen, mutta hänen kapasiteettinsa arvioida seitsemän eri sektorin vaikutusta ei ole. Tässä on toinen kohta, jossa työ ei ole kenenkään: muodollinen vastuu kohtaa puuttuvan näkökentän.

Kunnan kaavaprosessi sisältää lautakuntavalmistelun, kuulemiset, lausuntokierrokset ja tarvittaessa YVA-menettelyn ennen valtuuston ratkaisua. Jokainen vaihe katsoo kapeaa kerrostaan – ympäristöä, paikallisia osallisia, lausunnonantajan sektorirajoja. Yksikään vaihe ei kysy, onko paketti Suomelle riskikorjattuna nettopositiivinen seitsemän sektorin yli ennen kapasiteetin lukitsemista. Sitä aggregaattikysymystä ei ole säädetty yhdellekään portille kyseisessä prosessissa.

Sama mekanismi näkyi tuulivoimaloiden jäätymisessä vuosina 2023–2024. Spot-hinta hyppäsi useaksi vuorokaudeksi, koska kukaan ei ollut tehtäväksiannolla ennakoinut sääriippuvaisen tuotannon ja jäykän kuorman yhteistä epäonnistumistilaa. Fingrid suunnittelee siirtoa, ei skenaarioita. Energiavirasto valvoo tariffeja, ei systeemiriskejä. Huoltovarmuuskeskus varautuu fyysisiin häiriöihin, ei jatkuvaan spot-volatiliteettiin. Kun se ei ole kenenkään tehtävä, miljardiluokan tapahtumia voi tapahtua ja jokaisen jälkeen tilastoidaan, että "tätä ei voinut ennakoida".

Mitä sitominen tarkoittaisi

Tämän analyysin imputoitu lähtökohta Suomelle on suora: pitkän aikavälin kukoistus. Se ei tarkoita yhden vuoden BKT:tä, yhtä investointilukua, yhtä veroriviä eikä datakeskusten määrää. Se tarkoittaa niiden pääomakantojen kasvua ja säilymistä, joiden varassa Suomi pysyy toimintakykyisenä, sopeutumiskykyisenä ja sukupolvien yli elävänä: energia, verkko, fiskaalinen kantokyky, teollinen perusta, laskentapääoma, institutionaalinen päätöksentekokyky, luottamus, ympäristö ja vaihtoehtoisuus. Datakeskus on nettopositiivinen vain, jos sen suljettu ehtopaketti kasvattaa tätä kokonaisuutta riskikorjatusti enemmän kuin sen realistiset vaihtoehdot.

Sitominen ei tarkoita "ei datakeskuksia". Se tarkoittaa, että hankkeesta vaaditaan ennen kapasiteetin lukitsemista paketti, joka vastaa kolmeen kysymykseen julkisesti ja sidotaan sopimustasolle. Sähkön lisäisyys ja aikajärjestys. Verkkokustannusten kohdistus. Vaihtoehtoiskäytön testi. Tarvittaessa myös hukkalämmön sopimusehdot, kotimaisen laskennan kapasiteettikiintiö, jatkuvuusvastuut ja exit-lausekkeet.

Tämä on toiminto, jota nykyisellä rakenteella ei omista kukaan. Sektoriviranomaisilla on tarkat ja pätevät mandaatit, mutta yksikään niistä ei kata kokonaisuutta. Kokonaisuuden omistava elinkaarifunktio on se asia, jota Suomella ei ole. Mekanismivirasto on yksi nimi sille puuttuvalle funktiolle, mutta artikkelin pointti ei ole sen perustaminen, vaan funktion puuttumisen tunnistaminen sellaisena ongelmana, joka maksaa miljardeja silloinkin kun yksikään yksittäinen virkamies ei tee virhettä.

Jos kysymys "Kenen työ on laskea datakeskushankkeet?" ei ratkea ennen seuraavan hyperscaler-paketin sitomista, vastaus on edelleen: ei kenenkään. Silloin kahdentoista vuoden päästä joku katsoo Fingridin sähkölaskujen riviä, lukee Marylandin OPC:n FERC-valitusta, vertaa Irlannin kotitalouksien kantaverkkomaksua ja kysyy, miksi tätä ei ennakoinut kukaan. Kysymys on rehellinen vasta silloin, jos vastaus ei ole sama.