Vastuuteatteri

I. Esitys

Vuonna 2024 Koneen johtotason työntekijä jäi kiinni kesätyöhakemusten manipuloinnista sukulaisensa hyväksi. Sisäinen tutkinta vahvisti suosimisen. Seuraamus: puhuttelu.

Ei virallista varoitusta. Ei huomautusta. Ei merkintää rekisteriin. Keskustelu. Johtaja palasi töihin. Skandaali oli uutisissa. Rangaistus oli juttutuokio.

Järjestelmä toimi täsmälleen suunnitellusti.

Rakenne on liturginen:

1. Synti: Johtaja tekee väärinkäytöksen
2. Tunnustus: Sisäinen tutkinta toteaa teon
3. Synninpäästö: Puhuttelu. Synti tunnustetaan yksityisesti, syntistä ei eroteta
4. Palautus: Johtaja palaa, »puhdistettuna» keskustelun kautta

Rituaali simuloi oikeudenmukaisuuden tunnetta ilman seurauksen todellisuutta. Se on showpainia: ylläpidetään illuusiota siitä, että esitys on todellista.

II. Luvut

Suomi sijoittuu jatkuvasti maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Transparency International asettaa sen kärkiviisikkoon. Pohjoismaista mallia juhlitaan globaalisti todisteena siitä, että korkea luottamus ja vahvat instituutiot tuottavat eettistä hallintoa.

Kurinpitotilastot kertovat toisen tarinan.

Valvontalautakunta 2023:

• 594 käsiteltyä tapausta
• 382 (64 %) hylättiin tai jätettiin tutkimatta
• 2 (0,3 %) johti toimiluvan peruuttamiseen

Norja (vertailukelpoinen väestö, sama oikeusperinne):

• ~24 asianajajan toimiluvan peruutusta vuodessa

Suhde: Norja peruuttaa väestöön suhteutettuna noin 12-kertaisesti enemmän toimilupia kuin Suomi.

Suomalaiset asianajajat eivät ole 12-kertaisesti eettisempiä. Suomalainen järjestelmä on suunniteltu tuottamaan erilainen lopputulos.

Tapauksia

Jari Aarnio (Helsingin huumepoliisin päällikkö, johti huumekauppaa): 13 vuoden tuomio, istui noin 4,5 vuotta.

Pekka Perä (Talvivaaran toimitusjohtaja, ympäristökatastrofi): 6 kuukautta ehdollista. Ei vankeutta.

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja (uhkasi tuomaria 416 000 euron uhkasakkovaatimuksella tuomion muuttamiseksi): varoitus. Useimmissa maissa tuomarin uhkaaminen johtaisi toimiluvan välittömään peruuttamiseen ja rikossyytteeseen oikeudenkäytön häiritsemisestä.

Kuvio: prosessi tapahtuu, otsikot ilmestyvät, seuraukset haihtuvat.

III. Viisikerroksinen pino

Eliitin immuniteetti toimii viiden toisiaan vahvistavan kerroksen kautta. Yksikään ei riitä yksinään; yhdessä ne muodostavat vakaan epätasapainon, joka ei voi korjata itseään.

Kerros 1: Havaitsemisen epäonnistuminen

Pohjoismainen eriytetty tuloverojärjestelmä luo näkyvyysasymmetrian. Työnantajat raportoivat palkat automaattisesti; palkansaajalla ei ole liikkumavaraa. Mutta pääomavirrat kulkevat holdingyhtiöiden ja hallintarekisteröityjen osakkeiden kautta, joissa kirjausketjun seuraaminen vaatii aktiivista tutkintaa passiivisen havaitsemisen sijaan. Viranomaiset etsivät sieltä, missä valo on kirkkain – mikä tarkoittaa keskiluokan valvontaa varallisuusluokan luottamuksen varassa.

Hyvä veli -verkostot hyödyntävät tätä läpinäkymättömyyttä viivästetyn vastavuoroisuuden kautta. Virkamies nimittää ystävän hallitukseen; vuosia myöhemmin ystävän yritys palkkaa virkamiehen sukulaisen. Rahaa ei vaihda omistajaa välittömästi. »Lahjus» on viivästettyä sosiaalista pääomaa. Koska pohjoismainen lahjuslainsäädäntö keskittyy transaktionaaliseen vaihtoon, nämä hajautuneet palvelusverkostot jäävät syyttäjän ulottumattomiin. Vastapalvelusta on vaikea todistaa, kun palvelus tapahtuu viisi vuotta alkuperäisen palveluksen jälkeen.

Kerros 2: Syyttämisen epäonnistuminen

Pohjoismainen hallinto-oikeus rankaisee tekemistä enemmän kuin tekemättä jättämistä. Viranomainen, joka tutkii aggressiivisesti ja tekee menettelyvirheen, kohtaa henkilökohtaisen vastuun. Viranomainen, joka jättää tutkimatta, ei kohtaa seuraamusta. Vuosikymmenten kuluessa byrokratia täyttyy ihmisillä, joiden ensisijainen taito on päätösten välttäminen. Kosketusvastuuansan tuottama tahraton epäpätevyys nousee juuri siksi, ettei se ole koskaan tehnyt merkityksellistä päätöstä.

Kerros 3: Seuraamusten epäonnistuminen

Suomen asianajajien kurinpitojärjestelmässä on binäärinen seuraamusportaikko: varoitus tai erottaminen, ei toimiluvan määräaikaista peruutusta. Kalifornia keskeyttää toimiluvan 37 prosentissa seuraamuksista; Suomi 0 prosentissa. Ruotsi käyttää sanktioita jopa 250 000 kruunuun (~22 000 €) asti; Suomen yläraja on 15 000 €. Puuttuva väliporras pakottaa lautakunnan joko vähättelemään väärinkäytöstä tai tuhoamaan uran. Ne vähättelevät.

Vuoden 2023 erittely kokonaisuudessaan: 382 tapausta hylätty suoraan. 130 tapausta, joissa rikkomus todettiin mutta katsottiin »liian vähäiseksi» seuraamukseen. 51 seuraamusmaksua. 17 huomautusta. 2 varoitusta. 2 erottamista. 594 tapauksesta yleisin lopputulos on »mitään ei tapahdu».

Erottaminenkin on peruutettavissa. Heikki Lampela, tunnettu asianajaja, erotettiin tuomion jälkeen pahoinpitelystä ja lähisuhdeväkivallasta, johon liittyi teräase. Vuonna 2024 hänet palautettiin Asianajajaliiton jäseneksi. Järjestelmän tarkoitus on kuntouttaa jäsen, ei suojella yleisöä.

Valvonnassa on myös rakenteellinen aukko, joka luotiin tietoisesti. Kun lupalakimiesjärjestelmä perustettiin 2011 (HE 318/2010 vp, kohta 3.2.5), valvonta rajattiin vain oikeudenkäynteihin, koska laajentaminen olisi »vaikeaa». Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja – joka ei ole Asianajajaliiton jäsen – voi oikeussalin ulkopuolella lähettää uhkauskirjeitä, esittää perusteettomia rikosilmoitusuhkauksia ja painostaa vastapuolta ilman minkäänlaista ammatillista valvontaa. Oikeuskansleri Jonkka varoitti 2017 (OKV/3/50/2016), että tilanne on »kestämätön». Oikeusministeriö avasi lain 2024 (HE 73/2024) mutta sivuutti aukon. Valvontalautakunta toteaa nyt päätöksissään suoraan, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia oikeudenkäynnin ulkopuolisia uhkauksia. Koko 15 vuoden kaari – tietoinen aukko, huolestunut aloite, sivuutettu varoitus, toteutettu näennäisuudistus – on vastuuteatteria: jokainen toimija suoritti rituaalinsa, kukaan ei korjannut ongelmaa.

Kilta näkee jäsenensä Hyvinä Ihmisinä määritelmän mukaan. Varoitus tarkoittaa »hyvä ihminen, teki virheen». Erottaminen tarkoittaa »paha ihminen». Kategoriaa »hyvä ihminen, joka teki jotain tarpeeksi vakavaa ansaitakseen määräaikaisen poistamisen» ei ole olemassa.

Kerros 4: Kulttuurinen valvonta

Mitä korkeampi yleinen luottamus, sitä korkeampi kynnys epäillä eliitin väärinkäytöstä. Matalan luottamuksen yhteiskunnissa jokaista epäillään. Pohjoismaisissa yhteiskunnissa oletusarvo on sääntöjen noudattaminen, mikä luo valvontavapaan vyöhykkeen eliitille.

Väärinkäytösten paljastajaa rangaistaan sosiaalisen harmonian häiritsemisestä. Korruptoitunutta eliitin jäsentä, joka on upotettu vastavuoroisten velvoitteiden verkostoon, suojellaan »yhtenä meistä».

Kerros 5: Lopputuloksen vesittäminen

Kun syyttäminen tapahtuu, tuomio varmistaa minimaaliset seuraukset. Ehdollisia tuomioita. Varhaista ehdonalaista. Sakkoja vankeuden sijaan. Vuoden 2008 jälkeen Islanti tuomitsi 30 pankkiiria ja antoi yhteensä 85 vuotta vankeutta. Suomi ei ole koskaan saavuttanut vastaavia tuloksia eliitin väärinkäytöksissä.

IV. Läpinäkyvyysparadoksi

Miksi Suomi sijoittuu maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon?

Koska mittaamme väärää asiaa. Läpinäkyvyysindeksit seuraavat prosessin näkyvyyttä: ovatko asiakirjat julkisia, noudatetaanko menettelyjä? Ne eivät seuraa seurausten näkyvyyttä: saiko kukaan potkut?

Eliitti sallii skandaalin näkymisen. Media raportoi. Tutkinta tapahtuu. Asiakirjat julkaistaan. Seuraamus pysyy näkymättömänä. Puhuttelu tapahtuu suljettujen ovien takana. Johtaja palaa töihin. Kukaan ei seuraa lopputuloksia.

Yleisö tuntee tyytyväisyyttä, koska he »näkivät» synnin. He olettavat rangaistuksen tapahtuneen kulissien takana. Katsomme draamaa, mutta näyttelijät kohtaavat kaikki samassa jatkobilekutsussa.

Ydinväite: Suomella on maailman johtava korruption havaitsemisen imago ja lähes olematon eliitin vastuunkanto. Nämä ovat kausaalisesti yhteydessä toisiinsa.

Korkea luottamus mahdollistaa sokeat pisteet, jotka mahdollistavat rankaisemattomuuden. Väestö, joka ei kykene muuttamaan sitä mitä se ei kykene tunnustamaan, hallusinoi hyveellisyyden ratkaistakseen kognitiivisen dissonanssin. Jos myönnät järjestelmän olevan korruptoitunut ja tiedät, ettet voi poistaa korruptoituneita, kerrot itsellesi: »kyllä se varmaan ihan ok on.»

Tukholma-syndrooma rationalisoituna itseluottamukseksi.

V. Rehellinen vaihtokauppa

Pohjoismaisessa irtisanomissuojassa on aito hyve: se suojelee työntekijää mielivaltaiselta erottamiselta, mahdollistaa pitkän aikavälin suunnittelun ja luo turvallisuutta. Mutta sama menettelyllinen suojakilpi, joka estää epäreilun irtisanomisen, tekee oikeutetusta johtajan erottamisesta raskasta. Yhdysvalloissa kuka tahansa voidaan irtisanoa mistä tahansa syystä – raakaa, mutta järjestelmä poistaa myrkyt nopeasti.

Pohjoismaisessa mallissa organismi ei kykene poistamaan myrkkyjä. Infektio leviää. Mutta koska järjestelmä esittää vastuullisuusrituaaleja, väestö uskoo immuunijärjestelmän toimivan.

Epärehellisyys on syvempi ongelma. Järjestelmä, josta avoimesti puuttuu vastuullisuus, voidaan uudistaa – väestö tietää mikä puuttuu. Järjestelmää, joka esittää vastuullisuutta toimittamatta sitä, ei voida uudistaa. Väestö uskoo uudistuksen jo tapahtuneen.

VI. Mikä oikeasti toimisi

Normaalit uudistusehdotukset epäonnistuvat, koska ne olettavat järjestelmän haluavan toimia. »Lisää koulutusta.» »Paremmat eettiset koodistot.» »Vahvemmat ohjeistukset.» Nämä ovat asennekorjauksia – ne olettavat vilpittömän toteuttamisen juuri niiltä, jotka ovat ongelma. Killan kaappausta ei voi korjata pyytämällä kiltaa olemaan vähemmän kaapattu.

Tuo ulkopuolisia tarkastajia

Islannin onnistuminen vaati syyttäjien tuomista paikallisten verkostojen ulkopuolelta. He nimittivät Ólafur Haussonin, maaseutusheriffin Akranesista, jolla ei ollut yhteyksiä Reykjavíkin pankkieliittiin. Eva Joly, ranskalais-norjalainen tutkintajohtaja, toimi neuvonantajana. Joly kykeni kohtelemaan pankkiireja »kuin rikollisia», koska hän ei koskaan kohtaisi heitä illalliskutsuilla. Hänen lapsensa eivät kävisi samaa koulua heidän lastensa kanssa. Hänellä ei ollut paikallista sosiaalista pääomaa menetettävänä. Tutkintaryhmä laajeni yli 80 henkilöön, mukaan lukien ulkomaisia rikostutkijoita.

Pienissä, korkean luottamuksen yhteiskunnissa kotoperäiset vastuullisuusjärjestelmät epäonnistuvat eliittiä vastaan, koska tuomarit ja tuomittavat ovat sosiaalisesti liian lähellä toisiaan. Eliitin oikeudenmukaisuus vaatii ulkopuolisia toimijoita: ulkoista valvontaa ulkomaisine asiantuntijoineen, riippumattomia tarkastajia ilman siteitä kotimaisiin verkostoihin.

Suomi ei ole koskaan tehnyt näin.

Luo väliseuraamuksia

Lisää toimiluvan määräaikaiset keskeytykset. Vakavaan väärinkäytökseen syyllistyneen asianajajan pitäisi kohdata 6 kuukauden, 1 vuoden tai 3 vuoden keskeytys – ei vain »varoitus» tai »uran tuho». Binäärinen portaikko pakottaa kurinpitolautakunnat vähättelemään väärinkäytöksiä. Väliportaat mahdollistavat suhteellisen vasteen.

Tämä vaatii essentialistisen kehyksen hylkäämistä. Hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita. Pahoja tekoja voidaan rangaista julistamatta tekijää pohjimmiltaan pahaksi.

Mittaa seurauksia, älä prosessia

Läpinäkyvyysindeksien tulisi sisältää lopputulosmittareita. Kuinka suuri osa vahvistetuista valituksista johti uraseuraamuksiin? Miten toimilupien peruutusasteet vertautuvat verrokkimaihin? Mikä on keskimääräinen aika valituksesta ratkaisuun? Prosessin läpinäkyvyys ilman seurausten läpinäkyvyyttä on teatteria.

Katkaise sosiaalinen läheisyys

Ammatillisten kurinpitolautakuntien tulisi sisältää muita kuin vertaisia. Tanskan Advokatnævnetissä on 50 % maallikkojen edustajia: 9 asianajajaa, 9 maallikkoa sekä tuomari puheenjohtajana. Suomen Valvontalautakuntaa hallitsevat liiton jäsenet: 6 asianajajaa, 3 muuta lainoppinutta, 2 maallikkojäsentä.

Kierrätä ulkomaisia asiantuntijoita valvontatehtävissä. »Riippumattomuus»-argumentti voidaan säilyttää: ulkoinen valvonta hallinnollisista väärinkäytöksistä (eturistiriidat, laiminlyönnit, palkkioriidat) samalla kun kilta säilyttää kontrollin substanssiharkinnasta. Lääkärit kohtaavat valtion valvonnan Valviran kautta menettämättä kliinistä riippumattomuuttaan.

VII. Tasapaino

Viisikerroksinen pino on vakaa epätasapaino. Jokainen kerros vahvistaa muita. Havaitsemisen epäonnistuminen tarkoittaa, ettei syyttämisellä ole kohteita. Syyttämisen epäonnistuminen tarkoittaa, ettei seuraamuksilla ole tapauksia. Seuraamusten epäonnistuminen tarkoittaa, ettei kulttuurinen valvonta kohtaa haastetta. Kulttuurinen valvonta tarkoittaa, että havaitseminen pysyy heikkona.

Tasapainon murtaminen vaatii energiaa järjestelmän ulkopuolelta: EU-direktiivejä, ulkopuolisia syyttäjiä, painetta jota paikallinen tasapaino ei kykene absorboimaan.

Ilman sitä puhuttelu jatkuu. Johtajalle »puhutaan». Skandaali on otsikoissa. Rangaistus on keskustelu.