MeV – Riippumattomat mekanismitestit

Varjomekanismivirasto: täyslaskenta hallituksen esityksille

Elias Kunnas

International readers: these mechanism tests analyze Finnish legislation and are in Finnish. One test is available in English: HE 38/2025 – Welfare Region Funding. The institutional specification is in English at Mechanism Authority.

Mekanismitesti arvioi hallituksen esityksen mekanismeja – ei tavoitteita. Tavoitteet ovat usein perusteltuja. Kysymys on, tuottavatko valitut mekanismit ilmoitetut hyödyt vai ennustettavia sivuvaikutuksia.

Jokainen testi noudattaa täyslaskennan periaatetta: kaikki pääomavarannot (fiskaalinen, inhimillinen, institutionaalinen, alueellinen, sosiaalinen, kognitiivinen…), kaikki aikajänteet (vaalikausi, 10 v, 20 v, sukupolvi), kaikki sivuvaikutukset (käyttäytymisvasteet, kasautumismekanismit, peruuttamattomuudet).

Jokainen testi sisältää esityksen mekanismivirheiden lisäksi konkreettiset vaihtoehtoiset mekanismit – päättäjän ei tarvitse itse suunnitella parempaa ratkaisua, vaan käyttää valmista. Tavoite on madaltaa kynnystä: tehdä mekanismioikeasta politiikasta helpompi valinta kuin nykykäytännöstä.

Analyysit ovat tekoälyavusteisia ja käyvät läpi useita iterointikierroksia, joissa eri asiantuntijanäkökulmia testataan systemaattisesti toisiaan vasten. Ennusteet ovat mekanismimalliin perustuvia arvioita, eivät empiirisiä faktoja – mutta ovat parasta saatavilla olevaa analyysia puuttuvan institutionaalisen arvioinnin tilalla.

Mitä tämä ei ole

Ei tarjontapuolen taloustiedettä. Mekanismianalyysi ei väitä, että veronalennukset ratkaisevat kaiken. Se kysyy: tuottaako tämä mekanismi – olipa se vero, tuki, kaava tai sääntö – esityksen oman tavoitteen? Kun HVA-rahoituskaava rankaisee kustannuksiaan hillinneitä alueita, se on peliteoreettinen havainto, ei ideologinen kanta.

Ei "homo economicus" -oletusta. Mekanismitesti käyttää samaa rationaalisen toimijan mallia kuin esityksen oma vaikutusarviointi – mutta seuraa logiikan loppuun. Jos hallitus olettaa, että laki muuttaa käyttäytymistä haluamaansa suuntaan, mekanismianalyysi kysyy: entä mihin suuntaan se todella muuttuu, kun otetaan huomioon kaikki kannustimet?

Ei teknokratiaa. Mekanismianalyysi ei korvaa poliittista harkintaa. Jokainen mekanismitesti arvioi esitystä kahdella tasolla: tuottaako valittu keino sen, minkä esitys itse lupaa – ja mitä se tekee valtion pääomavarannoille pitkällä aikavälillä? Samalla tavalla kuin siltainsinööri ei päätä minne silta rakennetaan, mutta tarkistaa kantaako se.

Miksi tämä puuttuu

Suomessa ei ole instituutiota, jonka tehtävänä olisi arvioida hallituksen esitysten mekanismeja – toimivatko valitut keinot niin kuin niiden oletetaan toimivan. Lainsäädännön arviointineuvosto (LAN) kommentoi vaikutusarviointien laatua, perustuslakivaliokunta perusoikeuksia, valtiontalouden tarkastusvirasto toteutuneita menoja. Kukaan ei kysy: tuottaako tämä mekanismi esityksen oman tavoitteen vai systemaattisen käyttäytymisvasteen, joka kumoaa sen?

Tämä on mekanismitestien tehtävä. Jokainen testi tekee yhdelle esitykselle sen, minkä pitäisi olla järjestelmällinen osa lainsäädäntöprosessia: mekanismianalyysin, joka tarkastelee kannustinvaikutuksia, palautesilmukoita ja pääomavaikutuksia kaikkien aikajänteiden yli.

Sivutuotteena jokainen testi kokoaa yhteen paikkaan myös kaiken löydettävissä olevan institutionaalisen aineiston kyseisestä esityksestä. Tämäkään tehtävä ei kuulu kenellekään: Suomessa ei ole palvelua, tietokantaa tai instituutiota, joka kokoaisi kaikki yksittäistä hallituksen esitystä koskevat lausunnot, analyysit ja institutionaaliset kannanotot. Eduskunta.fi näyttää vain viralliset valiokunnan asiakirjat. Lausuntopalvelu.fi kattaa vain valmisteluvaiheessa jätetyt lausunnot. THL, KKV, VATT, VM ja muut viranomaiset julkaisevat omilla sivuillaan – käytännössä kokonaisarviointi vaatii manuaalista hakua 10–15 erillisestä lähteestä.

Tämä aukko ei ole suomalainen erikoisuus – vastaavaa kokoavaa palvelua ei ole missään maailmassa. Kansainvälisesti lähimpänä ovat OECD:n PCSD-kehys ja EU:n Better Regulation -työkalut, mutta nekään eivät kokoa kaikkia institutionaalisia kommentteja yhteen paikkaan eivätkä tarkastele esitysten välisten kausaalimallien ristiriitaisuuksia.

Rajapinnat automatisoituun koontiin ovat olemassa (eduskunnan avoin data, Finlex, Hankeikkuna) ja akateemiset hankkeet kuten Lakitutka (Turun yliopisto) ja LawSampo (Aalto-yliopisto) ovat tehneet uraauurtavaa työtä aineistojen linkityksessä. Nämä kattavat kuitenkin vasta lainsäädäntöprosessin muodollisen "rungon". Täysimittainen mekanismitesti vaatii näiden lisäksi akateemista tutkimusnäyttöä, tuomioistuinratkaisuja ja eri hallinnonalojen välisten ristiinvaikutusten mallinnusta – aineistoja, jotka eivät vielä ole osana mitään automatisoitua tietovirtaa. MeV hyödyntää sisäistä automaatiotaan näiden pirstaleiden kokoamiseen analyysin pohjaksi.

Katso mekanismiviraston ehdotus institutionaalisen ratkaisun kuvauksesta.

Testit

Esitys Aihe Tila Mekanismivirheitä
Asumistukilaki Yleinen asumistuki – lain mekanismianalyysi Voimassa oleva laki 4
HE 189/2025 HVA-alijäämien kattamismääräaika Valiokuntakäsittelyssä 4
HE 116/2025 Toimeentulotuki – kokonaisuudistus Hyväksytty (voimaan 1.2.2026) 6
HE 2/2026 Hankintalaki – sidosyksiköt Valiokuntakäsittelyssä 4
HE 112/2025 Yleistuki – sosiaaliturva Hyväksytty (voimaan 1.5.2026) 6
HE 38/2025 HVA-rahoitus Hyväksytty 4
HE 111/2025 Apteekkitalous Hyväksytty 4
HE 13/2024 Työttömyysturva – ansiopäivärahan porrastus Hyväksytty (voimaan 2.9.2024) 4
HE 21/2024 Kotoutuminen – laskennalliset korvaukset Hyväksytty (voimaan 1.1.2025) 4

Toistuva kuvio

Kaikissa kahdeksassa mekanismitestissä ja asumistukilain mekanismianalyysissä valittu mekanismi tuottaa käyttäytymisvastauksen, joka on ristiriidassa mekanismin oman tavoitteen kanssa. Rationaalinen toimija reagoi mekanismiin tavalla, joka kumoaa tai heikentää tavoiteltua hyötyä.

  • Asumistukilaki: Kysyntätuki tarjontarajoitteisilla markkinoilla ei alenna asumiskustannuksia vaan ylläpitää korkeaa hintatasoa. 1,5 miljardia euroa vuodessa oireidenhoidossa, joka ei koske juurisyytä (tarjontarajoite). Asumistuen leikkaukset työntävät toimeentulotuelle – METR 100 %.
  • HE 189/2025: Alijäämän kattamismääräajan joustaminen syventää pehmeää budjettirajoitetta – rationaalinen alue odottaa, että valtio joustaa uudelleen. Tavoiteltu kurinalaisuus korvautuu ennakkotapauksella siitä, että säännöt joustavat.
  • HE 116/2025: Ansiotulovähennyksen poisto nostaa marginaaliveroasteen 100 %:iin – osa-aikatyö muuttuu matemaattisesti hyödyttömäksi. Tavoiteltu riippuvuuden vähentäminen lukitsee riippuvuuden rakenteelliseksi.
  • HE 2/2026: Sidosyksikön purkaminen pakottaa kuntia ohuille markkinoille, joilla monopoli määrää hinnan. Tavoiteltu kilpailu ei synny.
  • HE 38/2025: Ylijäämää tekevän HVA:n rahoitusta leikataan – rationaalinen alue kuluttaa kaiken. Tavoiteltu tehokkuus kääntyy tehottomuudeksi.
  • HE 111/2025: Progressiivinen apteekkivero yhdistettynä lääketaksan tasaleikkaukseen puristaa marginaalit mahdottomiksi maaseudulla. Tavoiteltu säästö tuottaa palvelukaton.
  • HE 112/2025: Kuntien fiskaalinen kannustin sanktioida pitkäaikaistyöttömiä pois yleistuelta siirtää kustannuksia valtion toimeentulotukimenoihin. Tavoiteltu säästö siirtyy toiselle budjettiriville.
  • HE 21/2024: Kotoutumisen korvausajan lyhentäminen leikkaa rahoituksen mutta ei lakisääteisiä velvoitteita – kustannus siirtyy kuntien taseeseen. Tulkitsemismaksun perintäbyrokratia maksaa enemmän kuin se tuottaa. Tavoiteltu "oman vastuun" kasvu tuottaa rahoittamattoman mandaatin.
  • HE 13/2024: Ansiopäivärahan porrastus rankaisee koulutukseen osallistumisesta ja kohtelee kaikkia työttömiä identtisesti riippumatta rekrytointisyklistä. Palkkatuen työssäoloehdon poisto tuhoaa instrumentin kaikilta korjatakseen kierrätyksen, joka koskee vain osaa. Ikääntyneiden suojien poisto ilman kysyntäpuolen mekanismeja tuottaa etuuskanavan vaihtoa, ei työllistymistä.

Kuudessa tapauksessa (HE 13, HE 38, HE 111, HE 116, HE 189, HE 21) mekanismi on nimenomaan tehokkuuden rangaistus tai fiskaalinen illuusio: järjestelmä rankaisee siitä mitä sen pitäisi kannustaa tai kirjaa säästön likvidoimalla näkymätöntä pääomaa. HE 13, HE 112 ja HE 116 muodostavat yhdessä suljetun puristuksen: ansiosidonnaisen porrastus ajaa pitkäaikaistyöttömiä toimeentulotuen rajalle, yleistuki työntää haavoittuvimmat toimeentulotuelle sanktioiden kautta, toimeentulotuki rankaisee heitä siellä olosta. Mistään kolmesta ei ole rationaalista poistumisreittiä. HE 38 ja HE 189 muodostavat itseään vahvistavan syklin: rahoitusmalli kannustaa alijäämään, alijäämä kertyy, valtio joustaa, joustaminen vahvistaa kannustinta alijäämään. Asumistuki yhdistää nämä kuviot uuteen sektoriin: tuen leikkaukset työntävät toimeentulotuelle (suljettu puristus HE 13/112/116:n kanssa), ja koko järjestelmä on kysyntätukea tarjontarajoitteisilla markkinoilla (kaavaohjaus substanssin korvikkeena). Kaksi lisätörmäyskuviota: alueellisen pääoman tuho (HE 111 + HE 2 + HE 38 iskevät samanaikaisesti harvaanasuttuihin alueisiin, alittaen palveluinfrastruktuurin kriittisen massan) ja alikapitalisoitu jälleenvakuuttaja (kaikkien muiden sektorien rakenteelliset riskit valuvat HVA:lle, jolle ei anneta työkaluja eikä rahoitusta niiden kantamiseen). HE 21 tuo kotouttamissektorin samaan kuvioon: kustannussiirto (rahoitus lakkaa, velvoitteet pysyvät) ja tasevarkaus (inhimillisen pääoman investoinnin likvidointi fiskaalisen säästön kirjaamiseksi).

Yhteinen juurisyy on ohjausarkkitehtuuri, jossa valtio ohjaa kaavalla koska sillä ei ole substanssiosaamista arvioida sisältöä. Sama mekanismisokeus vaivaa koko julkista sektoria: talouspolitiikasta ja sote-rahoituksesta asumispolitiikkaan ja kotouttamisen kannustimiin. Kun käyttäytymisvasteiden mallintaminen jää tekemättä, politiikka tuottaa järjestelmällisesti päinvastaisen tuloksen kuin on tilattu.

Jos kahdeksan testiä ja yksi lakianalyysi tunnistavat saman rakenteellisen juurisyyn, kyse ei ole yhdeksästä parametrivirheestä vaan yhdestä arkkitehtuuriongelmasta. Parametrikorjaukset lieventävät oireita mutta eivät ratkaise arkkitehtuuriongelmaa. Jokainen testi osoittaa erikseen, miten mekanismi epäonnistuu. Yhdessä ne osoittavat, miksi se epäonnistuu: valtio korvaa puuttuvan substanssiosaamisen yhä monimutkaisemmilla kaavoilla, ja kaavat tuottavat käyttäytymisvastauksia, joita niiden suunnittelijat eivät mallintaneet.

Meta-analyysi: Lainsäädäntökoneen rakenteelliset virheet — rakenteelliset kuviot, jotka toistuvat testien yli, ja niiden yhteinen juurisyy.

Mekanismitase: Pääomavaikutusten kokonaiskuva — kaikkien testien vaikutukset 8 pääomavarantoon yhdellä sivulla.