Mekanismirealismi Mekanismirealismi Sivilisaation käyttöohje Elias Kunnas 2026 © 2026 Elias Kunnas Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen (CC BY-NC-SA 4.0) -lisenssillä. https://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/4.0/deed.fi ISBN 978-952-88-1577-8 (pehmeäkantinen) ISBN 978-952-88-1578-5 (kovakantinen) ISBN 978-952-88-1579-2 (PDF) ISBN 978-952-88-1580-8 (EPUB) Kustantaja: Elias Kunnas Taitto: LuaLaTeX Kirjapaino: Libri Plureos GmbH, Friedensallee 273, 22763 Hampuri, Saksa Tekstin- ja tiedonlouhinta (tekijänoikeuslain 13b §), mukaan lukien tekoälymallien koulutus, on sallittu rajoituksetta. Sisällys Prologi: Vakaus on ruumiin tila 1 Käsitteellinen pohja 5 Sivilisaation neljä pilaria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Vikasekvenssi: Sivilisaatio kuolee päästä alaspäin . . 6 Miksi tämä kirja keskittyy pilareihin II, III ja IV . . . 6 Kolme analyysikerrosta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Sivilisaatiohorisontti ja mittakaavavirhe . . . . . . . . . . . 7 Humen giljotiinin ohitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Kalvo ja raja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Täyslaskenta, ei ideologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Mallin rajat: Kartta ja maasto . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Avainmekanismit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 1 Kolme ontologista virhettä 17 Virhe I: Nolla-aikahorisontti . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Tulevaisuus ei ole todellinen . . . . . . . . . . . . . . 18 Evoluution perintö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Demokratia valitsee lyhytnäköisyyden . . . . . . . . 18 Empatia kaapparina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Virhe II: Yksilö ensisijaisena . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Palveluautomaatti-ontologia . . . . . . . . . . . . . . 20 Solmu verkostossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Syöpäsoluontologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Individualismin paradoksi . . . . . . . . . . . . . . . 21 Virhe III: Oikeudet ilmaislounaana . . . . . . . . . . . . . . 21 Vaade jonkun toisen työhön . . . . . . . . . . . . . . 21 Termodynamiikan laki . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Lattia joka on katto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 v SISÄLLYS Vaade tuleviin sukupolviin . . . . . . . . . . . . . . . 22 Kolmio joka estää näkemisen . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Maaperä: Varianssin kieltäminen . . . . . . . . . . . . 23 Miten kolmiosta pääsee ulos? . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 I Uni 25 2 Näennäisliike 27 Auto irti maasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 SOTE: 18 vuotta paikallaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Triviaalin tyrannia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Rituaalinen toiminta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Väsymys signaalina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 Tietosaaste . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 Kuka pyörittää teatteria? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 3 Virtuaalinen todellisuus 35 Signaali ja kohina (Latenssiharha) . . . . . . . . . . . . . . 36 DDoS-hyökkäys demokratiaa vastaan . . . . . . . . . . . . 37 Simulaatio ja zombikieli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 Hypernormalisaatio: Kartta on väärä . . . . . . . . . . . . . 39 Humen giljotiinin ohittaminen . . . . . . . . . . . . . . . . 40 Mimeettinen kriisi: Sijaistoiminto . . . . . . . . . . . . . . 41 Symbolit vs. atomit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Todellisuuden paluu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 II Kone 43 4 Fysiikka ei neuvottele 45 Mittari 1: väestönrakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 Yltäkylläisyyden ansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 Mittari 2: Investointiaste . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 Mittari 3: Korkokulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 Kolme velkaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48 Aikajana: 2030-luvun puoliväli . . . . . . . . . . . . . . . . 49 EROEI: Symbolit korvaavat atomit . . . . . . . . . . . . . . 50 Aikaloisinta: Tasevarkaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 Demokraattinen räikkä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 vi SISÄLLYS Elinvoiman verotus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 Itsemurha-algoritmi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 Avaruusmissio-ongelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 Fysiikka voittaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 5 Kannustinketju 57 Veden laki (Evoluutio voittaa intention) . . . . . . . . . . . 57 Agentti 1: Poliitikko (Aikaloinen) . . . . . . . . . . . . . . . 60 Agentti 2: Virkamies (Poikkeamien normalisointi) . . . . . 61 Agentti 3: Äänestäjä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 Agentti 4: Media . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 Agentti 5: Etujärjestö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 Gerontokratian lukko: Horisontin romahdus . . . . . . . . 63 Moloch . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64 Kohtaloluvut + Mesaoptimointi = Järjestelmätason sokeus . 65 Ironian fraktaali . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 Miksi “paranna kannustimia” ei toimi . . . . . . . . . . . . 66 Ohjausvoima: O = K × C × S . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 Pahiksia ei tarvita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 6 Valintapaine ja jännite 69 Rauhan myrkky . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 Hormeesi: Myrkky ja lääke . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 Ajallinen sokeus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72 Jännite: Keinotekoinen gravitaatio . . . . . . . . . . . . . . 72 Sisäisen pelin ylivalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 Negatiivinen valinta: Kuka puhuu zombia? . . . . . . . . . 73 Synteettinen jännite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Apoptoosin tarve . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 7 Veto-verkko ja selvitysvalta 77 Epäsymmetria: Latenssivaurio . . . . . . . . . . . . . . . . 78 Veto-verkon topologia: Sarjakytkentä . . . . . . . . . . . . 79 OODA-looppi: Aikasota . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 Selvitysvalta: Latenssigeneraattori . . . . . . . . . . . . . . 80 Poliittinen pakastin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 Vesittämisen teknologia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 Konsensuksen harha . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 Käänteinen valikoituminen: Tulevaisuuden syöminen . . . 83 vii SISÄLLYS Järjestelmän hinta: Aikavarkaus . . . . . . . . . . . . . . . 83 8 Vallan haihduttaminen 85 Arkkitehtien perintö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86 Koiviston ylikorjaus: Zombi-instituutio . . . . . . . . . . . 86 Kosketusvastuuansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87 Monimutkaisuuspesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Luottamus on avoin silmukka . . . . . . . . . . . . . . . . . 89 Tahrattomien kyvyttömien nousu . . . . . . . . . . . . . . 90 Eliitin veritulppa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 Instituutiot eläiminä: Metabolinen hirviö . . . . . . . . . . 91 Missiotyhjiö: Telos vai Entropia . . . . . . . . . . . . . . . 92 Kartta ei hoida potilasta: Latenssikone . . . . . . . . . . . . 93 Himmelihierarkia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 III Todiste 95 9 Kapasiteetti 97 Jännitteen paluu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Näennäisliikkeen loppuminen . . . . . . . . . . . . . . . . 99 Mesaoptimoijien linjautuminen . . . . . . . . . . . . . . . . 99 Ohjausvoiman yhtälö: Fysiikka . . . . . . . . . . . . . . . . 100 Veto-verkon romahdus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101 Selvitysvalta kääntäjänä (Compiler) . . . . . . . . . . . . . 102 Historiallinen kyvykkyys: Säännöt vs. selviytyminen . . . 103 Protokollakuuliaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 Suomen Kansallistase . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105 Jännite vapauttaa kapasiteetin . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Käyttöjärjestelmä on rikki, ei kansa . . . . . . . . . . . . . 106 Jännite ilman sotaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 IV Päivitys 107 10 Protokolla vs. Politiikka 109 Politiikka on aie . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 Aie vs. Koodi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 Tyhjä termostaatti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111 Liturginen laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112 viii SISÄLLYS Zombilaki: Latenssikone . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113 Protokolla estää mesaoptimoinnin: Syntropiapumppu . . . 114 Protokolla vähentää semanttista eroosiota . . . . . . . . . . 115 Elinaikakerroin todistaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 Tahto ja toteutus: Demokratian rajapinta (API) . . . . . . . 117 Sivilisaation kerrokset: Kansallistaseen suoja . . . . . . . . 118 Automaatio on armollinen: Hallittu alasajo . . . . . . . . . 119 Näkökulman muutos . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119 11 MeV — Mekanismivirasto 121 Historiallinen ennakkotapaus: Poistettu funktio . . . . . . 122 Ydintila ja käyttäjätila (Kernel vs. User Space) . . . . . . . . 123 Miksi MeV on suunniteltu näin: Epäonnistumisten opetukset 124 Jännitteen lähde: Latenssin poisto . . . . . . . . . . . . . . 125 MeV ja Hayekin tieto-ongelma . . . . . . . . . . . . . . . . 126 Ratkaisukartta: Episteeminen immuunijärjestelmä . . . . . 127 Ennen ja jälkeen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128 Seitsemän ydinprotokollaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129 Kielellinen hygienia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131 Episteeminen infrastruktuuri . . . . . . . . . . . . . . . . . 132 Radikaali peloite: Insentiivisuodatin . . . . . . . . . . . . . 134 Varoventtiilit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135 Esimerkki: SOTE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137 Virheen asymmetria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138 MeV on siirtymäarkkitehtuuri . . . . . . . . . . . . . . . . 138 Demokratia on mekanismi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139 12 Lukon avaaminen 141 Friedmanin doktriini: Tyhjiön laki . . . . . . . . . . . . . . 141 Varjokomitea: Varavoimala . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142 Avoimen koodin legitimiteetti . . . . . . . . . . . . . . . . 143 Binäärinen valinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144 Sveitsin malli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144 Joustamaton vähemmistö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145 Lennosta vaihto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145 Faasitransitio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146 ix SISÄLLYS V Tarkoitus 147 13 Totuuden arkkitehtuuri 149 Laatu: Syntropian estetiikka . . . . . . . . . . . . . . . . . 149 Taakka on lahja: Kantava rakenne . . . . . . . . . . . . . . 151 Hoivan vankila: Hoito joka vammauttaa . . . . . . . . . . . 151 Kukoistus on turvamarginaali . . . . . . . . . . . . . . . . 152 Kolmio ja sen purkaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154 Tasa-arvon termodynamiikka . . . . . . . . . . . . . . . . . 155 Hegelin haamu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156 Hiljaisuuden spiraali . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158 Viisaus vaatii konfliktia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159 Totuuden ja tarkoituksen solmu . . . . . . . . . . . . . . . 159 Leväperäisyyden kirous . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160 Todellisuuskuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161 Arvo on hinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161 Elinvoimaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162 Perimmäinen päämies: Ylisukupolvinen sopimus . . . . . . 163 Mekanismi voi muuttaa kulttuuria . . . . . . . . . . . . . . 164 Puutarhurivaltio: Via negativa . . . . . . . . . . . . . . . . 165 14 Elinvoimaisuus 167 Onnellisuusharha . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168 Simulaation loppu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169 Saaristo sumussa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169 Hakufunktio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170 Generatiivinen silmukka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171 Vaatimuslista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 172 Vähemmistösääntö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173 Totuuden huojennus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174 Mitä seuraavaksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174 Aikuisten huone on tyhjä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176 Tunnistussignaali . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176 Kyynisyys on pelkuruutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177 Uusi vakavuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177 x SISÄLLYS VI Työkalupakki 179 Radikaalin selkeyden manifesti 181 Kielen valta 183 Miksi näitä kuvioita syntyy? . . . . . . . . . . . . . . . . . 184 Miksi selkeä kieli on tärkeää? . . . . . . . . . . . . . . . . . 185 Semanttiset matkalaukut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186 I. Semanttinen tyhjentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . 189 1. Semanttinen tyhjiö . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189 2. Semanttinen eroosio . . . . . . . . . . . . . . . . . 190 3. Katteettomat vaateet . . . . . . . . . . . . . . . . . 190 4. Zombilaki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191 II. Monimutkaisuuspesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192 5. Tilallinen pesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192 6. Ajallinen pesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193 7. Kausaalinen pesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193 8. Vastuunpesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 194 III. Huomion ja ajan manipulaatio . . . . . . . . . . . . . . 195 9. Huomionpesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195 10. Selvitysvalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195 IV. Aseistettu läpinäkymättömyys . . . . . . . . . . . . . . 196 11. Luettamattomuuskilpi . . . . . . . . . . . . . . . . 196 V. Passiivikieli ja toimijuuden häivyttäminen . . . . . . . . 197 12. Passiivi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197 13. Nominisointi (Zombisubstantiivi) . . . . . . . . . 198 14. Pakkoretoriikka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199 VI. Symbolien kaappaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200 15. ROP-hyökkäys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200 16. Kehystysmanipulaatio . . . . . . . . . . . . . . . . 201 VII. Tunnekieli ja moraalinen suojaus . . . . . . . . . . . . 202 17. Empatia-ansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202 18. Hyvepesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202 VIII. Episteeminen suojaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203 19. Panosharha . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203 20. Latenssisokeus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203 21. Mallisokeus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204 22. Puhtaus-argumentti . . . . . . . . . . . . . . . . . 205 IX. Toivelista-hallinto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206 xi SISÄLLYS 23. Toivelista-perustuslaki . . . . . . . . . . . . . . . 206 X. Suomen erityisongelmat . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207 24. Rakenteellinen tyhmyys . . . . . . . . . . . . . . 207 25. Luottamusansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208 XI. Kognitiivinen työkalupakki . . . . . . . . . . . . . . . . 209 Yhteenvetotaulukko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209 Käyttöohje . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210 XII. Selkeys on sivilisaation huoltoa . . . . . . . . . . . . . 210 Sanakirja 213 I. Fysiikka ja reunaehdot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213 II. Pesut ja hämärrytys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218 III. Signaalit ja informaatio . . . . . . . . . . . . . . . . . . 219 IV. Institutionaaliset patologiat . . . . . . . . . . . . . . . . 222 V. Pääomat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227 VI. Aika ja sukupolvet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229 VII. MeV ja ratkaisut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230 VIII. Käsitteet ja uudelleenmäärittelyt . . . . . . . . . . . . 233 Aakkosellinen hakemisto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237 VII Liitteet 241 Teoreettinen tausta 243 I. Sukupuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244 II. Julkisen valinnan teoria: Isoisä . . . . . . . . . . . . . . . 245 Oikea diagnoosi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245 Väärä lääke . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245 III. New Public Management: Epäonnistunut toteutus . . . 246 Mitä NPM yritti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 246 Miksi NPM teki asiat huonommiksi . . . . . . . . . . 247 IV. Holmström: Miksi NPM epäonnistui . . . . . . . . . . . 248 Ydinoivallus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248 Holmströmin varoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248 Miksi ristiriitaa ei ole . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248 Mitä Holmström tarjoaa mekanismirealismille . . . . 249 V. Mekanismisuunnittelu: Hienostunut työkalu . . . . . . . 249 Ydinoivallus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249 Menestyksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249 xii SISÄLLYS Miksi ei sovellettu hallintoon laajasti . . . . . . . . . 249 Mitä mekanismisuunnittelu tarjoaa . . . . . . . . . . 250 VI. Hayek: Tietämysongelma . . . . . . . . . . . . . . . . . 250 Ydinoivallus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250 Miksi Hayek on relevantti mekanismirealismille . . . 250 Mitä Hayek tarjoaa mekanismirealismille . . . . . . . 251 VII. Kybernetiikka: Unohdettu esi-isä . . . . . . . . . . . . 251 Ydinoivallukset (1940–1970-luvut) . . . . . . . . . . . 251 Viable System Model (VSM) . . . . . . . . . . . . . . 251 Cybersyn (Chile, 1971–1973) . . . . . . . . . . . . . . 252 Miksi kybernetiikka unohdettiin . . . . . . . . . . . . 252 Mitä kybernetiikka tarjoaa mekanismirealismille . . . 252 VIII. Tekoälyn linjaus: Moderni kehys . . . . . . . . . . . . 253 Keskeiset käsitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253 Miksi tekoälyn linjausta ei ole sovellettu hallintoon . 253 Mitä tekoälyn linjaus tarjoaa mekanismirealismille . 253 IX. Ostrom: Empiristi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254 Keskeinen kontribuutio . . . . . . . . . . . . . . . . . 254 Keskeiset löydökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254 Miksi Ostromia ei arvosteta tarpeeksi . . . . . . . . . 254 Mitä Ostrom tarjoaa mekanismirealismille . . . . . . 254 X. Evoluutiobiologia: Valintapaineen poistuminen . . . . . 255 Puuttuva valintapaine . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255 Miksi evoluutiobiologia on relevantti . . . . . . . . . 255 XI. Termodynamiikka: Kiistämättömät reunaehdot . . . . . 255 Fysiikan lait . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255 Miksi termodynamiikka on relevantti . . . . . . . . . 255 XII. Legibiliteetti ja valtio: Scottin kritiikki . . . . . . . . . 256 Ydinoivallus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 256 Miksi Scott on relevantti mekanismirealismille . . . . 256 Mitä Scott ei tarjonnut . . . . . . . . . . . . . . . . . 256 XIII. Termofysiikka ja metafysiikka . . . . . . . . . . . . . 257 Georgescu-Roegenin perustus (1971) . . . . . . . . . 257 Prigoginen syntropia (1977) . . . . . . . . . . . . . . 257 Miksi tämä silta puuttui . . . . . . . . . . . . . . . . . 257 XIV. Telos ja etiikan fysiikka . . . . . . . . . . . . . . . . . 258 Ongelma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258 Ohitusyritykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258 Mekanismirealismin ohitus . . . . . . . . . . . . . . . 258 xiii SISÄLLYS Mitä telos-perintö tarjoaa mekanismirealismille . . . 259 XV. Sivilisaatiohistoria: Varoitukset menneisyydestä . . . . 259 Tainterin monimutkaisuuden romahdus . . . . . . . . 259 Turchinin sekulaariset syklit . . . . . . . . . . . . . . 259 XVI. Kielellinen hygienia: Unohdettu ulottuvuus . . . . . . 260 Ydinoivallus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260 Diagnoosilinja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260 Miksi perintö unohdettiin . . . . . . . . . . . . . . . . 261 Mitä kielellinen perintö tarjoaa mekanismirealismille 261 XVII. Synteesi: Miksi kukaan ei ratkaissut ongelmaa . . . . 262 Miksi synteesiä ei syntynyt aiemmin? . . . . . . . . . 262 XVIII. Mitä mekanismirealismi lisää . . . . . . . . . . . . . 263 Mikä on aidosti uutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 263 XIX. Sivilisaation huolto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265 1. Kausaalisen totuuslähteen ylläpito . . . . . . . . . 265 2. Salienssi-rajapinta ja “automaattiset laukaisimet” . 265 3. Episteemisen pääoman uusiutuva tuotanto . . . . . 265 4. Lennosta vaihto -strategia . . . . . . . . . . . . . . 266 5. Sivilisaatiotason tavoitelinjaus . . . . . . . . . . . . 266 XX. Lukusuositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 266 Aloittelijalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 266 Syventävälle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267 Tekniselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267 Filosofiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267 Termofysiikka ja metafysiikka . . . . . . . . . . . . . 267 Kieli ja käsitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267 Systeemivirheet, tabut ja episyklit 269 Mitä oikeastaan vaaditaan? . . . . . . . . . . . . . . . . . . 270 I. Maallinen teologia ja humanistiset harhat . . . . . . . . . 271 1. “Ihmisarvo on ääretön” (Inflaatioharha) . . . . . . . 271 2. “Ihmisoikeudet ovat universaaleja” (Resurssisokeus) 273 3. “Ihmishengellä ei ole hintaa” (Turvallisuus) . . . . 274 4. “Ihmiset eivät ole koneita” (Mekanismiharha) . . . 275 5. “Tehokkuus on kylmää” (Latenssivaurio) . . . . . . 276 6. “Tämä sivuuttaa moraalin” (Etiikka mekanismina) . 277 7. “Entä kontribuutio-kyvyttömät?” (Kykyharha) . . . 278 8. “Kaikki voivat oppia mitä vain” (Kapasiteettitabut) 280 9. “Sivistystä ei voi mitata rahassa” (Sakralisaatio) . . 281 xiv SISÄLLYS 10. “Tämä uuvuttaa ihmiset” (Kitkadiagnoosi) . . . . 282 11. “Vastuu on kohtuutonta” (Moraalikato) . . . . . . 284 II. Episteeminen sokeus ja tiedon vääristely . . . . . . . . . 286 12. “Datan kerääminen on syrjivää” (Sokeuden hyve) 286 13. “Erot johtuvat syrjinnästä” (Todistustaakan kääntö) 287 14. “Arvopohjainen mandaatti” (Oikosulku) . . . . . . 289 15. “Konsensus on vakauden tae” (Sopeutuskyky) . . 290 16. “Kukaan ei tiedä mikä toimii” (Kausaalisuus) . . . 291 17. “Entä jos malli on väärässä?” (Virheen asymmetria) 293 18. “Kausaalimallit ovat monimutkaisia” (Auditointi) . 295 19. “Lisää byrokratiaa?” (Säätöteoria) . . . . . . . . . 296 20. “Liian monimutkainen” (Monimutkaisuuspesu) . . 297 21. “Laskematta jättäminen” (Tietämättömyys) . . . . 298 22. “Suomi on aina selvinnyt” (Optimismiharha) . . . 300 23. “Suomi on onnellisin maa” (Rahanpesu) . . . . . . 301 24. “Esimerkit on valikoitu” (Havainnollistus) . . . . . 302 III. Juridinen fetisismi ja hallinnollinen kitka . . . . . . . . 303 25. “Oikeusturva vaatii hidasta käsittelyä” (DoS-hyökkäys) 304 26. “Hitaus on turvallisuutta” (Latenssiharha) . . . . . 305 27. “Sääntely suojaa kansalaisia” (Monimutkaisuuspesu) 306 28. “Nollariski on tavoitteemme” (Madonreikä) . . . . 307 29. “Perustuslaki on neutraali” (Katteeton lupaus) . . 308 30. “Perustuslaki estää tämän” (Fundamentalismi) . . 309 31. “EU määrää kaiken” (Vastuunpesu) . . . . . . . . 310 32. “Sopimukset estävät” (Byrokraattinen idolatria) . 311 33. “Tämä on teknokratiaa” (Politiikan suoja) . . . . . 313 34. “Tämä vie vallan” (Harkintavallan harha) . . . . . 315 35. “Tämä on fasismia” (Autoritaarisuussyytös) . . . . 316 36. “Oikeus valita itsetuho” (Valinnanvapausharha) . 317 37. “MeV kaapataan” (Kaappausriski) . . . . . . . . . 319 38. “Tämä ei ole poliittisesti mahdollista” (Kriisi-ikkuna) 320 IV. Termodynaaminen tappio ja talous-uskonnot . . . . . . 321 39. “Markkinatalous ratkaisee” (Zombikapitalismi) . . 321 40. “Työ on parasta sosiaaliturvaa” (Volyymiharha) . 322 41. “Sosiaaliturva auttaa heikoimpia” (Kyvykkyysloukku) 323 42. “Suomi on hyvässä kunnossa” (Dekapitalisaatio) . 324 43. “Tämä tappaa maaseudun” (Asutusharha) . . . . . 325 44. “Rakentaminen on elvytystä” (Investointiharha) . 326 45. “Monimuotoisuus on voimavara” (Kitka) . . . . . 327 xv SISÄLLYS 46. “Tasapäistäminen” (Osaamispääoman tuho) . . . . 328 47. “Teknologia/AI ratkaisee” (Alibi) . . . . . . . . . . 329 48. “Verottamalla ratkaistaan” (Kapasiteetti) . . . . . 330 49. “Lääkäreihin ei vaikuta vero” (Aggregaatio) . . . . 332 50. “Tämä korjaantuu resursseilla” (Vajauslaskenta) . 333 V. Telos-kato ja sivilisaation konkurssi . . . . . . . . . . . . 333 51. “Miksi välittää huomisesta?” (Aikalaisuus) . . . . 334 52. “Eläkkeisiin ei voi koskea” (Omaisuuden suoja) . . 335 53. “Lapset ovat yksityinen harrastus” (Telos-kato) . . 336 54. “Lisääntyminen on ehdoton oikeus” (Avoin sitoumus) 338 55. “Ilmasto on ainoa tulevaisuusvelka” (Peiteoperaatio) 340 56. “Degrowth on ratkaisu” (Kognitiivinen rahanpesu) 341 57. “Rajat ovat vanhanaikaisia” (Rajapintaharha) . . . 342 58. “Pienet häiriöt eivät kaada” (Luottamus-eroosio) . 343 59. “Tämä on vain oikeistopolitiikkaa” (Kategoriavirhe) 345 60. “Tämä on markkinauskovaisuutta” (Yksityinen valta) 347 61. “Eliitti tuhoaa tarkoituksella” (Mekanismiyleisyys) 349 62. “Tämä on liian filosofista” (Telos-sokeus) . . . . . 350 63. “Tämä on vain metaforaa” (Fysikalismin pelko) . . 352 64. “Pääoma on kuvitteellista” (Tuotantokyky-sokeus) 353 65. “Totuus on puolivälissä” (Keskitien harha) . . . . 355 66. “Miksi Suomen pitäisi selviytyä?” (Nihilismi) . . . 356 67. “Miksi kukoistus?” (Koordinaatiovirhe) . . . . . . 357 68. “Miksi ääretön aikahorisontti?” (Entropia-ansa) . 359 Ideakatalogi 361 I. Uudet synteesit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362 Kukoistus on turvamarginaali . . . . . . . . . . . . . 362 Humen giljotiinin ohitus . . . . . . . . . . . . . . . . 362 Arkkitehtuuri yli tahdonvoiman . . . . . . . . . . . . 363 MeV synteettisenä valintapaineena . . . . . . . . . . 363 Generatiivinen silmukka . . . . . . . . . . . . . . . . 363 Kosminen imperatiivi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364 Kansallistase: Virta vs. varanto . . . . . . . . . . . . . 364 Täyslaskenta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364 Ohjausvoima-yhtälö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365 Leväperäisyys entropian äänenä . . . . . . . . . . . . 365 Puutarhurivaltio vs. tehdasvaltio . . . . . . . . . . . . 365 Latenssi on myrkkyä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 366 xvi SISÄLLYS Binäärinen valinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 366 II. Suomessa sivuutetut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 366 Luottamusansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367 Ajallinen veto-verkko . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367 Yltäkylläisyyden ansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367 Hiljaisuuden spiraali . . . . . . . . . . . . . . . . . . 368 Kosketusvastuuansa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 368 Pesuväli / Ajallinen sokeus . . . . . . . . . . . . . . . 368 Monimutkaisuuspesu . . . . . . . . . . . . . . . . . . 369 Avaruusmissio-ongelma . . . . . . . . . . . . . . . . . 369 III. Tuodut työkalut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 369 Mesaoptimointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 370 Vetokratia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 370 Metis vs. Techne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 370 Preferenssien vääristymä . . . . . . . . . . . . . . . . 370 Joustamaton vähemmistö . . . . . . . . . . . . . . . . 371 Goodhartin laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 371 IV. Kantavat pilarit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 371 Fysiikka ei neuvottele . . . . . . . . . . . . . . . . . . 371 Entropia on oletusarvo . . . . . . . . . . . . . . . . . 372 Ääretön aikahorisontti . . . . . . . . . . . . . . . . . 372 Kertautumisen laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372 Telos on välttämättömyys . . . . . . . . . . . . . . . . 372 Protokolla yli politiikan . . . . . . . . . . . . . . . . . 372 Taakka on lahja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372 Huolto on rakkautta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372 Toimija, ei sivustakatsoja . . . . . . . . . . . . . . . . 373 Todellisuuskuri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 373 Yhteenveto: Kymmenen kantavinta . . . . . . . . . . . . . 373 xvii Prologi: Vakaus on ruumiin tila ∗ ∗ ∗ Helsinki, maaliskuu 1940. Moskovan rauha on juuri allekirjoitettu. Suomi on luovuttanut kym- menesosan pinta-alastaan. Pöydällä on ongelma, jota ei pitäisi voida ratkaista. 420 000 karja- laista on ylittänyt rajan. Heillä ei ole kotia, ei maata, ei toimeentuloa. Pääministeri Ryti asettaa komitean. Professori Kivimäki laatii suunnitelman, joka on teknisesti laiton, taloudellisesti mahdoton ja logistisesti painajainen: asuttaa evakot pakkolunastamalla maata — rikkomalla omaisuudensuojaa, sivuuttamalla etujärjestöt, ottamalla tiluksia valtiolta, kirkolta, yhtiöiltä ja yksityisiltä. Kolme ja puoli kuukautta myöhemmin pika-asutuslaki on voimas- sa. Syksyllä rakentaminen alkaa. Ei vuosien lausuntokierroksia. Ei kolmikantaista valmisteluelintä. Ei selvitysmiehen raporttia. Päätös tehdään, koska vaihtoehto on kansakunnan kuolema. Ja kun päätös tehdään, se pannaan toimeen. Virkakoneisto ei kysy miksi. Se kysyy miten. Tämä on pienen latenssin hallintaa. Syy ja seuraus ovat samassa huoneessa. Tämä on ohjausvoima — kyky muuttaa järjestelmän suuntaa paineessa. Miksi se toimi? Koska jännite oli maksimaalinen. Ulkoinen uhka oli pommi, joka oli juuri räjähtänyt naapuritalossa. Paine tuntui luissa. Virhe johti välittömään tuhoon — takaisinkytkentä oli sekunneissa. Kun jännite on maksimaalinen, ohjausvoima on maksimoitu. ∗ ∗ ∗ 1 Prologi Helsinki, maaliskuu 2025. Sama kaupunki. Sama kansa. Samat geenit. Samat instituutiot. Pöydällä on jälleen selvitys: nykyinen järjestelmä johtaa valtion maksukyvyttömyyteen 15 vuodessa. Huoltosuhde romahtaa. Korjaus- velka kasvaa miljardilla vuodessa. Syntyvyys on 1,3. Tilannekuva on julkinen. Luvut on auditoitu. Mitä tapahtuu? Ei mitään. Asia siirretään parlamentaariseen työryhmään. Perustetaan kolmikan- tainen valmisteluelin. Tilataan jatkoselvitys. Kone pyörii täysillä kierroksilla, mutta renkaat eivät kosketa maata. Tämä on näennäisliikettä. Tämä on hallinnointia, ei ohjaamista. Ohjausvoima on nolla. ∗ ∗ ∗ Mitä tapahtui vuosien 1940 ja 2025 välillä? Suomalaiset eivät muuttuneet tyhmemmiksi. Poliitikot eivät muut- tuneet moraalittomammiksi. Kyvykkyys on tallella — se on sama kansa, joka kesti talvisodan. Muutos tapahtui takaisinkytkennässä. Vuonna 1940 virhe tappoi heti. Vuonna 2025 virhe tappaa 20 vuoden päästä. Latenssi kasvoi sekunneista vuosikymmeniksi. Ihmismieltä ei ole rakennettu tuntemaan uhkaa, joka realisoituu vuosikymmenten päässä. Tämä on hyperbolinen diskonttaus — neuro- biologinen oletus. Me olemme savannin apinoita: reagoimme välit- tömään vaaraan, mutta emme näe hidasta rappeutumista. Ilman jännitettä ei ole ohjausvoimaa. Ja ilman ohjausvoimaa ei ole selviytymistä. ∗ ∗ ∗ Meille on kerrottu, että vakaus on saavutus. Että konsensus on super- voimamme. Tämä on väärinkäsitys fysiikasta. Fysiikassa on kaksi tapaa olla vakaa: 1. Tasapaino (Equilibrium): Kivi on paikallaan. Se ei kuluta ener- giaa. Entropia on maksimissa — se on kuollut. 2. Homeostaasi: Ihminen pysyy pystyssä, mikä vaatii jatkuvaa työtä ja korjausliikkeitä — se on elämää. 2 Prologi Suomen valtio tavoittelee kiven vakautta (muuttumattomuutta), vaik- ka se tarvitsee elävän homeostaasia (jatkuvaa korjaamista). Suomen arkkitehtuuri on optimoitu estämään kurssinmuutokset — se on vakautuskone, joka säilyttää nykytilaa silloinkin, kun se on kestämätön. Vakaus ilman huoltoa on ruumiin tila. ∗ ∗ ∗ Kirjan kysymys ei ole “kuka on syyllinen”. On turha syyttää kuljettajaa, jos auto on suunniteltu ajamaan ympyrää. Kysymys on insinöörihaaste: Miten rakennamme jännitteen ilman sotaa? Miten luomme järjestelmän, joka tuntee vuoden 2045 kivun tänään? Miksi tämä kirja nyt? Kohtaloluvut muuttuivat numeroista kivuksi: syntyvyys ei ole abstraktio vaan lapsettomuus, korjausvelka ei ole tilasto vaan suljettu koulu. Ja synteesi tuli mahdolliseksi — tiedon palaset ovat olleet olemassa, kukaan ei koonnut niitä. Tämä kirja sisältää oman sanakirjansa, koska vanhat sanat — kor- ruptio, tehottomuus — syyttävät ihmisiä. Mutta ongelma on koneessa. Siksi tarvitsemme kielen, joka kuvaa konetta: mesaoptimointi, näen- näisliike, veto-verkko. Nämä sanat eivät syytä ketään. Ne diagnosoivat mekanismin. Jokainen suomalainen tuntee tunteen, ettei mikään muutu vaikka kaikki näyttävät kiireisiltä. Sille tunteelle ei ole ollut nimeä. Nyt on: näennäisliike. Kun ilmiöllä on nimi, sen voi nähdä. Kun sen näkee, sen voi korjata. Mekanismirealismi on tämän kirjan lähestymistapa: älä kysy kuka on syyllinen, kysy miten kone toimii. Diagnosoi mekanismi, laske seuraukset, korjaa rakenne. Sanakirja löytyy kirjan lopusta. Kirjan lopusta löytyy myös 68 nu- meroitua väitettä ja niiden purkua. Jos jokin väite tuntuu mahdot- tomalta, tarkista Systeemivirheet, tabut ja episyklit ennen kuin hylkäät koko kirjan. Vuosi 1940 todistaa, että me osaamme ohjata. Olemme rakentaneet itsellemme häkin ja unohtaneet, että lukko on sisäpuolella. ∗ ∗ ∗ 3 Prologi Kirjan rakenne Ennen osia: Käsitteellinen pohja rakentaa kielen, jolla kone voidaan kuvata. Kolme ontologista virhettä purkaa näkemisen esteet. Osa I (Uni) nimeää oireet: näennäisliikkeen ja simulaation. Osa II (Kone) on diagnoosi: miten kone toimii, miksi se tuottaa näennäisliikettä, ja mitkä mekanismit estävät korjauksen. Osa III (Todiste) näyttää, että kapasiteetti on olemassa — 1940 todistaa. Osa IV (Päivitys) esittää ratkaisun: protokollat ja Mekanismivi- rasto (MeV), jotka palauttavat jännitteen. Osa V (Tarkoitus) vastaa kysymykseen “miksi vaivautua” — miksi sivilisaation korjaaminen on sen arvoista. ∗ ∗ ∗ Miten lukea Kirja on rakennettu progressiivisesti. Myöhemmät luvut perivät aiem- pien käsitteet ja aksiooman. Suositus on lukea alusta loppuun. Näytä argumentti ensin: Aloita luvusta Fysiikka ei neuvottele (Osa II). Jos sen luvut eivät vakuuta, loppukirjasta ei ole hyötyä. Haasta väitteet: Aloita liitteestä Systeemivirheet, tabut ja episyklit. Todennäköisesti väitteesi on jo numeroitu ja purettu. Varoitus: Älä lue Osaa IV (ratkaisu) ilman Osaa II (diagnoosi). Ratkaisu näyttää mielivallalta ilman diagnoosia. 4 Käsitteellinen pohja Tämä kirja ei ole mielipide, vaan analyysi järjestelmästä, joka on alistettu universaaleille laeille. Jotta voimme korjata Suomen, meidän on ymmärrettävä sen käyttöjärjestelmän koodi. ∗ ∗ ∗ Sivilisaation neljä pilaria Ennen analyysikerroksia: mitä sivilisaatio on? Sivilisaatio on järjestelmä, joka tarvitsee neljä pilaria pysyäkseen pystyssä: I. Metabolinen — Energia ja resurssit “Voimmeko ylläpitää monimutkaisuutta?” Vikatila: Romahdus resurs- sien ehtyessä. II. Institutionaalinen — Koordinaatio ja luottamus “Voimmeko toimia yhdessä?” Vikatila: Halvaantuminen, sisäiset pelit. III. Episteeminen — Totuudenhaku ja selkeys “Näemmekö todellisuuden?” Vikatila: Sokeus, harhat, sopeutumatto- muus. IV. Telos — Tarkoitus ja arvot “Haluammeko jatkaa?” Vikatila: Nihilismi, lisääntymättömyys. Miksi juuri neljä? Malli ei ole tarkka kuin fysiikan yhtälö — se on diagnostinen topologia. Neljä pilaria selittää sen, mitä kahden pilarin mallit eivät: miksi rikkaat kansat (korkea I, toimiva II) tuntuvat romahtavan (matala III, matala IV). Historiallinen Suomi ratkaisi I:n (teollistuminen) ja II:n (instituutiot). 2000-luvun kriisi sijaitsee lähes yksinomaan pilareissa III ja IV. 5 Prologi Vikasekvenssi: Sivilisaatio kuolee päästä alaspäin Pilarit eivät ole tasa-arvoisia. Ne muodostavat ketjun: Telos (tahto) → Episteeminen (suunta) → Institutionaalinen(koordinaatio) → Metabolinen (voima). Mutta ketju on syklinen: korkea metabolinen kapasiteetti synnyttää yltäkylläisyyden, joka korruptoi teloksen — ja silmukka sulkeutuu. Korkea metabolinen kapasiteetti synnyttää yltäkylläisyyden. Yltä- kylläisyys mädännyttää teloksen (“miksi vaivautua?”). Mädäntynyt telos sumentaa todellisuudentajun (“ei haluta nähdä”). Sumentunut epistemologia zombifioi instituutiot. Zombifioidut instituutiot eivät kykene ylläpitämään metaboliaa. Romahdus. Kriittinen oivallus: Sivilisaatio kuolee päästä alaspäin. 1. Vaihe 1: Telos-kuolema — “Miksi” haihtuu. Eliitit lakkaavat uskomasta. (Näkymätön) 2. Vaihe 2: Episteeminen mätäneminen — Narratiivit korvaavat totuuden. (Näkyy toisinajattelijoille) 3. Vaihe 3: Institutionaalinen halvaantuminen — Mekanismit jumiutuvat. “Mikään ei toimi.” (Näkyy kaikille) 4. Vaihe 4: Metabolinen romahdus — Valot sammuvat. (Loppu) Suomen sijainti: Vaihe 2–3. Luulemme olevamme kunnossa, koska vaihe 4 ei ole vielä alkanut. “Sydän lyö vielä.” Miksi tämä kirja keskittyy pilareihin II, III ja IV Pilari I (metabolinen) ei ole Suomen ongelma. Meillä on energiaa rakentaa paratiisi. Meiltä puuttuu instituutioiden kyky muuttua, selkeys nähdä kalliot ja Telos-kypsyys kääntää ruori. 2000-luvun kriisi on pilarien II, III ja IV kriisi — ja sitä ei voi ratkaista fyysisellä voimalla tai rahalla. ∗ ∗ ∗ 6 KOLME ANALYYSIKERROSTA Kolme analyysikerrosta Kirja rakentuu kolmelle tasolle: Kerros Kysymys Sisältö Fysiikka Mitä reunaehtoja ei voi Energia, entropia, kiertää? termodynamiikka Laskenta Mitä kone optimoi? Kannustimet, signaalinkäsittely, optimointi Mittaus Mitä järjestelmä näkee? Sensorit, palaute, aikajänteet Fysiikka. Valtio on termodynaaminen järjestelmä, joka taistelee entropiaa vastaan ja tarvitsee jatkuvaa energiansyöttöä — veroeuro- ja, työtä, lapsia — pysyäkseen koossa. Kun energia loppuu tai sen käyttö muuttuu tehottomaksi, järjestelmä hajoaa poliittisesta tahdosta riippumatta. Laskenta. Poliittinen järjestelmä on laskentakone. Se ottaa vas- taan syötteitä (kansalaisten toiveita, uhkia, dataa) ja tuottaa tulosteita (lakeja, budjetteja, toimenpiteitä). Kirjan peruskysymys: mitä kone oikeasti optimoi? Harvoin sitä, mitä väittää optimoivansa. Mittaus. Mittarit määrittävät, mitä järjestelmä “näkee”: se mitä ei mitata, ei ole olemassa. Se mitä mitataan väärin, ohjaa väärään suuntaan. Kun yhdistämme nämä tasot, saamme arkkitehtuurin: fysiikan reunaehdot + laskennan rajoitteet = rakenne, joka joko kestää aikaa tai ei. ∗ ∗ ∗ Sivilisaatiohorisontti ja mittakaavavirhe Fysiikka asettaa reunaehdot, joita ei voi neuvotella. Yksi niistä on kertautuminen. 7 Prologi Jos sallimme järjestelmään pienen virheen — promillen kymme- nesosan — ja annamme ajan kulua: 1,000110000 ≈ 2,7 Tämä ei tarkoita vain kasvua. Se tarkoittaa, että virhe on kasvanut alkuperäistä järjestelmää suuremmaksi. Kohina on niellyt signaalin. Loinen on kasvanut isäntää suuremmaksi. Sivilisaation aikaskaalassa “pieniä poikkeamia” ei ole olemassa. On vain siemeniä, jotka joko kitketään heti tai joiden annetaan kasvaa. Tästä seuraa kirjan syvin periaate: Sivilisaatio on paikka, jossa ihmiset eivät ajattele “ei sillä ole väliä tämän kerran”. “Ei sillä ole väliä jos minä…” on lauserakenne, joka on paikallisesti rationaalinen ja globaalisti katastrofaalinen. Yksi roskapussi ei tapa metsää. Miljoona ihmistä, joista jokainen ajattelee “yksi roskapussi ei haittaa”, tappaa. ∗ ∗ ∗ Humen giljotiinin ohitus Filosofit sanovat, ettei “on”-väitteistä voi johtaa “pitäisi”-väitteitä. Tämä on Humen giljotiini. Tämä kirja ohittaa giljotiinin. Miten? Kahdella liikkeellä. Ensimmäinen liike: Kolme kategoriaa. Se, mitä ihmiset kutsu- vat “arvoiksi” jakautuu kolmeen: 1. Instrumentaaliset preferenssit Luonne: Subjektiivisia. Esimerkki: Suklaa vs. vanilja. Arvioitavuus: Fysiikka ei välitä. 2. Koordinaatioteknologia Luonne: Insinöörikysymyksiä. Esimerkki: Ajetaanko oikealla vai vasem- malla? Arvioitavuus: Toimivuus mitattavissa. 3. Selviytymisrajoitteet Luonne: Termodynaamisesti rajoitettua. Esimerkki: Muutos vs. home- ostaasi. Arvioitavuus: Fysiikka päättää, mikä selviää. 8 HUMEN GILJOTIININ OHITUS Suurin osa “arvokiistoista” on kategoriasekaannuksia. “Pitäisikö verot- taa enemmän vai vähemmän?” ei ole mielipidekysymys — se on kysymys siitä, miten verotus vaikuttaa kannustimiin, ja sitä kautta järjestelmän kykyyn selviytyä — se on kategoriaa 2 tai 3, ei kategoriaa 1. Toinen liike: Terminaalinen tavoite. Asetetaan perimmäinen tavoite: selviytyminen ja kukoistus yli sukupolvien. Tätä kut- summe elinvoimaisuudeksi. Huomaa, että tämä ei ole “valinta”. Kuolleet järjestelmät eivät filosofoi. Kysymys “Pitäisikö minun selviytyä?” on mahdollinen vain järjestelmälle, joka on jo valinnut selviytymisen olemalla olemassa. Humen giljotiini leikkaa tyhjää, kun terää yritetään käyttää olioon, joka on jo pelissä. Kun hyväksyt tämän tavoitteen — ja harva sanoo haluavansa sukupuuttonsa — suurin osa “arvokiistoista” paljastuu eri asiaksi: toinen osapuoli ei ole tehnyt täyslaskentaa. Tyypillinen “arvokannanootto” sisältää piilotettuja kustannuksia (mo- nimutkaisuuspesu), sisäisiä ristiriitoja (jotka kumuloituvat ajan yli) ja pääomien kuluttamista, jota ei ole laskettu mukaan. Kun positio auditoidaan — mitä pääomia tämä syö? mitä kustan- nuksia ulkoistetaan ajassa? onko se sisäisesti johdonmukainen? — se joko läpäisee tarkastuksen tai ei. Tämä muuntaa ratkaisemattoman arvokeskustelun audi- toitavaksi insinöörikeskusteluksi. Systeemi-insinööri ei kysy “onko tämä reilua”. Hän kysyy: “Toimi- iko tämä mekanismi vuosisatojen yli?” Tästä seuraa väistämättä kysymys: mitä ikuisesti selviytyminen vaatii? Mitä ominaisuuksia järjestelmällä on oltava? Vastaus ei ole yksi asia vaan neljä: kyky nähdä todellisuus sellaisena kuin se on, kyky kasvattaa kapasiteettia entropiaa vastaan, kyky löytää oikea koordinaatioarkkitehtuuri, ja kyky saada osat toimimaan yhdessä niin että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Palaamme tähän luvussa 12. Nyt riittää ymmärtää: Arvot eivät ole makuasioita. Ne ovat selviytymisfunktioita. ∗ ∗ ∗ 9 Prologi Kalvo ja raja Järjestys vaatii rajan. Biologinen solu on järjestäytynyt alue kaaoksen keskellä. Se pysyy järjestäytyneenä vain, koska solukalvo erottaa sisäpuolen ulkopuoles- ta. Kalvo on selektiivisesti läpäisevä: se päästää sisään mitä solu tarvitsee ja pitää ulkona mitä solu ei kestä. Kansallisvaltio on termodynaamisesti sama asia. Raja on kalvo. Se suojaa sisäpuolen järjestystä — lakeja, instituutioita, luottamusta, pääomia — ulkopuolen korkeammalta entropialta. Ilman rajaa ei ole eroa sisä- ja ulkopuolen välillä. Ilman eroa ei ole järjestystä. Ilman järjestystä ei ole sivilisaatiota. Kolme seuraamusta: 1. Optimointi rajojen sisällä. Et pysty vaikuttamaan asioihin, joihin sinulla ei ole kausaalista yhteyttä. Järjestelmä, joka yrittää suojella kaikkea, ei suojele mitään. 2. Vahvempi kalvo voittaa. Kun kaksi kalvoa kohtaa, vahvempi säilyttää muotonsa. Kalvo, joka ei puolusta itseään, lakkaa olemasta kalvo. 3. Sisäiset rajat nousevat, kun ulkoinen vuotaa. Jos valtio ei ylläpidä yhteistä kalvoa, kansalaiset rakentavat omat kalvonsa: aidatut asuinalueet, koulujen eriytyminen, yksityinen turvallisuus. Valinta ei ole “rajat vai ei rajoja” — se on “yksi yhteinen raja vai tuhat pientä”. ∗ ∗ ∗ Täyslaskenta, ei ideologia Mekanismirealismi ei ole ideologinen positio. Se ei väitä “läpinäkyvyys on hyvä” tai “kannustimet toimivat” tai “sääntely on paha”. Se väittää: kaikki vaikutukset on laskettava. 10 TÄYSLASKENTA, EI IDEOLOGIA Täyslaskenta tarkoittaa kolmea ulottuvuutta, joita budjettiriihessä ei huomioida: 1. Toisen kertaluvun vaikutukset. Jos nostetaan veroa, paljonko veropohja kutistuu? Jos leikataan ennaltaehkäisystä, paljonko kor- jaava hoito maksaa viiden vuoden päästä? 2. Kaikki pääomalajit. Syökö päätös luottamusta? Heikentääkö se yhtenäisyyttä? Tuhoaako se tarkoituspääomaa? Näkymätön pääoma on usein arvokkaampaa kuin näkyvä. 3. Kaikki aikahorisontit. Siirtääkö tämä kustannuksen vuodelle 2040? Kuka maksaa silloin? Suurin osa poliittisista positioista ei ole tehnyt tätä laskelmaa. “Säästöt” ovat usein kustannusten siirtoa sarakkeesta A (budjetti) sarakkeeseen B (tulevaisuus tai näkymätön pääoma). Kun Nobel-laureaatti Bengt Holmström varoittaa, että mittaripoh- jainen läpinäkyvyys tuottaa pelaamista — agentit optimoivat mittaria, eivät tavoitetta — hän tekee mekanismianalyysiä. Kun julkisen valin- nan teoreetikot osoittavat, että virkamiehet maksimoivat budjettejaan, he tekevät mekanismianalyysiä. Kun Ostrom dokumentoi, milloin yhteisresurssien hallinta toimii ja milloin ei, hän tekee mekanismiana- lyysiä. Ne ovat saman työkalupakin osia. Naiivi interventio: “Lisätään läpinäkyvyyttä” → julkaistaan mitta- rit → agentit pelaavat mittareita → tulos huonompi kuin ennen. Täyslaskenta: “Mitä tapahtuu, jos lisäämme läpinäkyvyyttä?” → riippuu siitä, mitä tehdään näkyväksi, kenelle, millä kannustimilla → joskus hyvä, joskus huono, riippuu mekanismista. Ero on sama kuin lääketieteessä: lääkäri ei kysy “onko lääke hyvä vai huono” vaan “mitä tämä lääke tekee tälle potilaalle näissä olosuhteissa”. Mekanismirealisti ei kysy “onko läpinäkyvyys hyvä” vaan “mitä tämä läpinäkyvyysmekanismi tekee tälle järjestelmälle näillä toimijoilla”. Seuraus: Kun kirja suosittelee “läpinäkyvyyttä”, se tarkoittaa spesi- fistä mekanismia, jonka vaikutukset on laskettu täyslaskennalla — ei yleistä periaatetta. Kun se suosittelee “kannustimia”, se tarkoittaa spe- sifistä rakennetta, jonka toisen ja kolmannen kertaluvun seuraukset on mallinnettu, ei uskoa kannustimiin. 11 Prologi Tämä on systeemi-insinöörin asenne: jokainen interventio on hypoteesi, jonka seuraukset on mallinnettava. Selkeä ajattelu on perusta. Tämä kirja itsessään on selkeän ajat- telun tuote: premissit → logiikka → johtopäätökset. Sama kuri, jota vaadimme hallinnolta — logiikan spesifiointi, oletusten eksplisiittisyys, kausaaliketjujen näkyvyys — on se, jolla tämä analyysi on rakennettu. Ei riitä, että laskelma on oikein; on näytettävä miksi se on oikein. Kun logiikka on näkyvissä, sen voi haastaa. Kun sen voi haastaa, virheet löytyvät. Kun virheet löytyvät, ne voi korjata. Tästä syntyy tieto. Käytännössä selkeä ajattelu tarkoittaa kysymyksiä: “Mitä tämä tar- koittaa täsmälleen? Verrattuna mihin? Mikä on mekanismi? Korrelaatio vai kausaatio? Kenen dataa? Onko tämä edes oikea kysymys?” ∗ ∗ ∗ Mallin rajat: Kartta ja maasto Tässä kirjassa esitetyt kausaalimallit ovat diagnostisia työkaluja, eivät fysiikan lakeja. Ne ovat auditoitavia approksimaatioita — yksinker- taistuksia, jotka tekevät kaaoksesta käsiteltävän. Yhteiskunta on monimutkainen, ja mallit voivat olla vinoutuneita. Mutta vajauslaskenta — mallit, jotka jättävät muuttujat pois — on vielä pahempi: toivelaskelma, joka ei laskekaan. George Boxin kuuluisa lausahdus: “Kaikki mallit ovat vääriä, mutta jotkut ovat hyödyllisiä.” Nykyinen malli (“raha ratkaisee”, “aika korjaa”, “olisi toiminut puhtaammin toteutettuna”) on väärä JA hyödytön. Mekanismirealistinen malli on väärä (yksinkertaistus), mutta hyö- dyllinen — se antaa vivun, josta vääntää. 12 AVAINMEKANISMIT Miksi siis rakentaa malleja, jos ne ovat epätäydellisiä? 1. Vaihtoehto on pahempi. Ilman mallia toimiminen on intuition varassa toimimista — ja intuitio sisältää piilomalleja. Intuitio voidaan valjastaa mekanismilla (ennustemarkkinat, nahka pelissä), mutta ilman sitä: parempi eksplisiittinen ja väärä kuin implisiittinen ja näkymätön. 2. Mallit ovat auditoitavia. Kun oletukset ovat näkyvissä, ne voidaan haastaa. Kun ne voidaan haastaa, virheet löytyvät. Kun virheet löytyvät, ne voidaan korjata. 3. Epävarmuus ei ole toimintakyvyttömyys. Meidän ei tarvitse olla varmoja ollaksemme viisaita. Parempi erehtyä varovaisuuden puolelle kuin optimismin. Testi: Älä usko mallia sokeasti. Kysy: “Mikä oletus tässä on pielessä? Mitä muuttujaa ei ole huomioitu?” Jos löydät virheen, olet auttanut. Tiede etenee korjaamalla, ei uskomalla. ∗ ∗ ∗ Avainmekanismit Kirja palaa toistuvasti näihin käsitteisiin: Mesaoptimointi. Kun järjestelmän sisään syntyy alitoimijoita — puolueita, virkamieskuntia, etujärjestöjä — ne alkavat optimoida omia etujaan, ei kokonaisjärjestelmän tavoitetta. Riittää, että yksilön kannustimet poikkeavat kansakunnan tavoitteista. 13 Prologi Monimutkaisuuspesu. Mekanismi, jolla päätöksen todelliset kus- tannukset piilotetaan. Kolme muotoa: — Tilallinen: Kustannukset ilmenevät eri paikassa kuin hyödyt (vuok- rakatto “auttaa vuokralaisia” → asuntotarjonta vähenee muualla). — Ajallinen: Kustannukset ilmenevät myöhemmin — ensi vuosikym- menellä, seuraavalle sukupolvelle, vaalikauden jälkeen. — Kausaalinen: Haitta syntyy pitkän ketjun kautta (A → B → C → D). Ketju tekee täyslaskennasta vaikeaa kaikille — myös kriitikoille — koska vaikutusten jäljittäminen ylittää kognitiivisen kapasiteetin. “Verotamme rikkaita” → pääomapako → investointien vähenemi- nen → vähemmän tuloja. Tai kääntäen: “Leikataan veroja” → alijäämä kasvaa → valtionvelka → korkokulut syövät budjettia. Veto-verkko. Rakenne, jossa jokaisella on kyky estää muutos, mutta kenelläkään ei ole kykyä ajaa sitä läpi. Tuottaa näennäisliikettä ilman todellista liikettä. Kosketusvastuuansa. Ongelman koskettaminen tekee sinut vas- tuulliseksi; ongelman huomiotta jättäminen säilyttää immuniteetin. Järjestelmä valitsee johtajiksi ne, jotka eivät ole koskaan yrittäneet. Nämä mekanismit eivät ole metaforia. Ne ovat todellisia rakenteita, jotka tuottavat todellisia tuloksia. Seuraavat osat näyttävät, miten ne toimivat käytännössä — ja miksi hyvät ihmiset tuottavat huonoja tuloksia. ∗ ∗ ∗ 14 YHTEENVETO Yhteenveto Tämä luku on pelikentän kartta. Neljä pilaria kertovat, mitä sivilisaatio tarvitsee. Kolme kerrosta kertovat, miten sitä analysoidaan. Humen giljotiinin ohitus selittää, miksi arvokysymykset ovat usein insinöörikysymyksiä. Kalvo osoittaa, miksi järjestys vaatii rajan. Avainmekanismit antavat nimen sille, mitä näemme. Nyt kun kartta on käsissä, voimme katsoa, mitä kentällä tapahtuu. Seuraavat luvut näyttävät oireet — sen tunteen, että kaikki on rikki, vaikka kukaan ei osaa sanoa miksi. Mekanismi paljastuu myöhemmin. Ensin on nähtävä, mitä se tuottaa. Kaikkien termien täydelliset määritelmät löytyvät Sanakirjasta. 15 Kolme ontologista virhettä Ennen kuin voimme nähdä, mitä on rikki, meidän on ymmärrettävä, miksi emme näe. ∗ ∗ ∗ Älykäskin ihminen voi olla väärässä. Ei tyhmyydestä — vaan siksi, että hänen perusoletuksensa ovat viallisia. Kuvittele arkkitehti, joka suunnittelee taloa olettaen, että painovoi- ma on puolet todellisesta. Hän voi olla nero. Hänen laskelmansa voivat olla virheettömiä. Mutta talo romahtaa, koska premissi on väärä. Nykyinen länsimainen ajattelu — erityisesti sen “edistyksellinen” muoto — rakentuu kolmelle premissille, jotka ovat yhtä viallisia kuin puolitettu painovoima. Nämä premissit ovat fysiikan kieltämistä. Tämä luku purkaa ne. ∗ ∗ ∗ 17 LUKU 1. KOLME ONTOLOGISTA VIRHETTÄ Virhe I: Nolla-aikahorisontti Tulevaisuus ei ole todellinen Moderni ihminen ei ajattele “ratkaistaan myöhemmin”. Hän ei ajattele tulevaisuutta lainkaan. Kysy itseltäsi: Kun teet päätöksiä, kuinka pitkälle tulevaisuuteen ajattelet? Ensi viikkoa? Ensi vuotta? Seuraavaa vuosikymmentä? Seu- raavaa vuosisataa? Suurin osa ihmisistä — ja lähes kaikki poliittiset järjestelmät — optimoivat korkeintaan muutamaa vuotta eteenpäin. Kohtaloluvut (syntyvyys 1,3, huoltosuhde, velka) ovat abstraktioita. Ne ovat nume- roita paperilla, tilastoja uutisissa. Ne eivät tunnu todellisilta, koska ne eivät ole nyt. Vain nykyhetki on todellinen: tämän päivän palvelut, tämän vaalikau- den lupaukset, tämän kvartaalin budjetti, tämän hetken kärsimys. Evoluution perintö Tämä on hyperbolinen diskonttaus — aivomme sisäänrakennettu taipumus arvostaa lähitulevaisuutta suhteettomasti. Evoluutio rakensi aivomme savannille. Savannilla lyhyt aikaho- risontti oli rationaalinen: jos et selviä tästä viikosta, ensi vuosi ei merkitse mitään. Aivomme eivät ole päivittyneet sivilisaation vaa- timuksiin. Sivilisaatio vaatii vuosisatojen horisonttia. Katedraalin rakentaja ei nähnyt työtään valmiina. Metsänistuttaja ei nähnyt itse puiden kaatoa. He tekivät työtä tulevaisuudelle, joka ei ollut heidän omansa. Nykyihminen on kadottanut tämän kyvyn. Hän on palannut sa- vannille — mutta savannilla, jossa on ydinaseita, eläkejärjestelmiä ja ilmastonmuutosta. Demokratia valitsee lyhytnäköisyyden Demokraattinen sykli vahvistaa virheen. Neljän vuoden vaalikausi on maksimi-aikahorisontti. Poliitikko, joka optimoi vuosisataa, häviää vaalissa poliitikkoa vastaan, joka optimoi seuraavaa vaalia. Lupaus “leikkaamme eläkkeitä nyt, jotta lapsenlapsenne eivät joudu orjuuteen” häviää lupaukselle “pidämme huolta teistä”. 18 VIRHE I: NOLLA-AIKAHORISONTTI Järjestelmä ei valitse parasta politiikkaa. Se valitsee lyhytnäköisim- män poliitikon. Hyvätkin ihmiset tuottavat tuhoa, kun rakenne pakottaa katsomaan vain seuraaviin vaaleihin. Tuloksena on sivilisaatio, joka kuluttaa varantonsa, koska sato on vasta ensi vuonna — ja ensi vuosi ei ole todellinen. Empatia kaapparina Tässä on virheen vaarallisin ulottuvuus: se tuntuu moraaliselta. Kärsimys on näkyvää nyt. Pakolainen kärsii nyt. Köyhä kärsii nyt. Vanhus tarvitsee hoitoa nyt. Empatia — evoluution rakentama sosiaalinen liima — aktivoituu välittömään kärsimykseen. Tämä on hyvä asia: ilman empatiaa yhteiskunta ei toimi. Mutta empatia on sokea tulevaisuudelle. Kustannukset ovat huomenna: huoltosuhteen romahdus, integraa- tion epäonnistuminen, julkisen talouden kestämättömyys. Tulevai- suuden kärsivät eivät ole täällä kärsimässä näkyvästi. He eivät aktivoi empatiaa. He eivät ole todellisia. Siksi politiikka, joka maksimoi nykyhetken helpotusta ja ulkoistaa kustannukset tulevaisuuteen, tuntuu moraaliselta. “Auttakaamme nyt” kuulostaa hyvältä. “Mutta kuka maksaa?” kuulostaa kylmältä. Täyslaskenta — analyysi, joka tekee tulevat kustannukset nä- kyviksi — tuntuu “sydämettömältä” rikkoen empatian kaappaaman moraalin illuusion. Siksi sitä vastustetaan niin kiivaasti: ei siksi, että se olisi väärässä, vaan siksi, että se tuntuu väärältä. Jos tämä olisi maailman viimeinen päivä, nykyhetken maksimointi olisi rationaalista. Auta kaikkia nyt. Ota kaikki sisään nyt. Jaa kaikki nyt. Mutta se ei ole viimeinen päivä. Huomenna on huominen. Ja huomisen ihmiset — omat lapsesi, heidän lapsensa — maksavat tämän päivän “myötätunnon” laskun. Testi: Kun seuraavan kerran kuulet poliittisen ehdotuksen, kysy: Mikä on aikahorisontti? Kuka maksaa, ja milloin? Olisiko tämä järkevää, jos sivilisaation pitäisi kestää tuhat vuotta? ∗ ∗ ∗ 19 LUKU 1. KOLME ONTOLOGISTA VIRHETTÄ Virhe II: Yksilö ensisijaisena Palveluautomaatti-ontologia Moderni länsimainen ihminen uskoo olevansa itsenäinen entiteetti, jolla on “oikeuksia”. Yhteiskunta on palveluautomaatti: syötät veroja sisään, saat palveluja ulos. Jos automaatti ei toimi, valitat asiakas- palveluun. Tämä malli on biologinen valhe. Solmu verkostossa Sinä et ole itsenäinen. Olet solmu verkostossa. Tarkastele mitä tahansa, mitä pidät “omanasi”: — Kielesi — opit sen yhteisöltä, et keksinyt itse — Ajatuksesi — rakentuivat kulttuurin tarjoamista käsitteistä — Teknologiasi — tuhannen vuoden kumulatiivinen innovaatio — Ruokasi — globaalin tuotantoketjun tulos — Turvallisuutesi — instituutioiden ylläpitämä järjestys Kaikki virtaa sinuun superorganismista nimeltä sivilisaatio. “Oikeutesi” eivät ole abstrakteja universaaleja. Ne ovat energiavirtoja superor- ganismilta sinulle — ja ne vaativat superorganismin toimivan. Syöpäsoluontologia Solu, joka maksimoi omaa kasvuaan isäntäorganismin kustannuksella, on syöpäsolu. Syöpä “voittaa” paikallisesti. Se kasvaa nopeammin kuin terve kudos ja saa enemmän resursseja. Lyhyellä aikavälillä se on menestys- tarina. Sitten isäntä kuolee. Ja syöpä sen mukana. Järjestelmä, joka lupaa enemmän kuin tuottaa — eläkkeitä ilman lapsia, palveluita ilman veropohjaa, oikeuksia ilman energiaa — on syöpäsolu. Se “voittaa” joka vaalikaudella saaden enemmän resursseja kuin palauttaa. Sitten sivilisaatio kuolee. Ja lupaukset sen mukana. 20 VIRHE III: OIKEUDET ILMAISLOUNAANA Individualismin paradoksi Tässä on paradoksi: aito yksilöllisyys vaatii toimivaa superor- ganismia. Vain vauras, vakaa sivilisaatio voi tarjota yksilölle vapauden olla yksilö. Romahtaneessa yhteiskunnassa ei ole “yksilöitä” — on vain heimoja, selviytymisyksiköitä, nälkäisiä ihmisryhmiä. Yksilöllisyyden maksimointi superorganismin kustannuksella tuhoaa yksilöllisyyden edellytykset — se on kuin polttaisi taloa lämmittääk- seen itseään. Testi: Kun seuraavan kerran ajattelet “oikeuksistasi”, kysy: Mistä energia näiden oikeuksien toteuttamiseen tulee? Mitä tapahtuu, jos superorganismi lakkaa tuottamasta sitä? ∗ ∗ ∗ Virhe III: Oikeudet ilmaislounaana Vaade jonkun toisen työhön “Eläke on saavutettu oikeus.” “Terveydenhuolto on perusoikeus.” “Pal- veluiden taso ei saa laskea.” Jokainen näistä “oikeuksista” on vaade jonkun toisen työhön. Eläk- keesi on nuoren ihmisen tulevaisuudessa tekemä työ. Terveydenhuol- tosi on hoitajan käyttämä energia. Palvelusi ovat veroina kerättyä ostovoiman siirtoa muilta. Oikeus ei ole abstrakti universaali, joka kelluu tyhjiössä. Oikeus on energiavirta — ja energiavirta vaatii lähteen. Termodynamiikan laki Jos vaateet ylittävät tuotantokyvyn, järjestelmä ajautuu maksukyvyt- tömyyteen. Lupaus muuttuu katteettomaksi. Jos syntyvyys on 1,3, huoltosuhde romahtaa. Jos huoltosuhde romah- taa, tuottavaa työvoimaa on vähemmän suhteessa eläkeläisiin. Jos tuottavaa työvoimaa on vähemmän, eläkelupaus on kattamaton. Voit kirjoittaa perustuslakiin mitä tahansa. Voit julistaa eläkkeen “saavutetuksi oikeudeksi”. Mutta jos ei ole ketään tekemässä työtä, josta eläke maksetaan, oikeus on tyhjä sana. 21 LUKU 1. KOLME ONTOLOGISTA VIRHETTÄ Lattia joka on katto “Saavutettu oikeus” olettaa, että kerran luvattu on ikuisesti mahdollista. Se olettaa, että oikeus on lattia — minimivarmistus, josta ei tingitä. Mutta jos lattia on kiinteä ja tuotantokyky laskee, jotain täytyy antaa periksi. Joko lattia laskee (oikeuksia leikataan) tai katto romahtaa (koko järjestelmä kaatuu). Kieltäytymällä laskemasta lattiaa takaat katon romahtamisen. Ja kun katto romahtaa, ei ole enää lattiaa lainkaan. Vaade tuleviin sukupolviin Kun kutsut lattiataso-oikeutta “saavutetuksi”, et puhu oikeudesta. Puhut vaateesta tuleviin sukupolviin — sukupolviin, jotka eivät ole paikalla neuvottelemassa. Sinä neuvottelet itsesi kanssa. Sinä päätät, että tulevat sukupolvet ovat velvoitettuja maksamaan sinun eläkkeesi, sinun terveydenhuoltosi, sinun palvelusi. He eivät ole suostuneet tähän. Heiltä ei kysytty. He eivät voi äänestää. Testi: Kun seuraavan kerran kuulet sanan “oikeus”, kysy: Kenen työtä tämä oikeus vaatii? Onko se työ olemassa? Jos ei, kenen pitäisi tehdä se — ja ovatko he suostuneet? ∗ ∗ ∗ Kolmio joka estää näkemisen Nämä kolme virhettä — nolla-aikahorisontti, yksilö ensisijaisena, oikeudet ilmaislounaana — eivät ole erillisiä. Ne muodostavat kognitiivisen kolmion, jossa jokainen kulma vahvistaa toisia: — Nolla-aikahorisontti mahdollistaa oikeudet ilmaislounaana: koska tulevaisuus ei ole todellinen, tulevat kustannukset eivät rekisteröidy — Oikeudet ilmaislounaana vahvistaa yksilö ensisijaisena: jos oikeudet ovat “ilmaisia”, superorganismin tila ei merkitse — Yksilö ensisijaisena tukee nolla-aikahorisonttia: jos vain minä olen todellinen, miksi välittäisin tulevista sukupolvista? Kolmion sisällä oleva ihminen ei näe kolmiota. Hän näkee “normaalin” maailman. Hän näkee “moraalin”. Hän näkee “oikeudenmukaisuuden”. 22 KOLMIO JOKA ESTÄÄ NÄKEMISEN Kolmion ulkopuolelta näkee toisin: sivilisaation, joka on rakentanut kognitiivisen vankilan itselleen — ja kutsunut sitä vapaudeksi. Maaperä: Varianssin kieltäminen Mutta kolmio ei leiju tyhjiössä. Se kasvaa maaperästä nimeltä vari- anssin kieltäminen. Uskomus: ihminen on tyhjä taulu. Kaikki erot johtuvat ympäristöstä. Jos tämä on totta, sivilisaatiosta tulee välitön korjausprojekti. Pitkän aikavälin investoinnit sivilisaation syvärakenteisiin ovat turhia — ympäristö ratkaisee kaiken nyt. Superorganismin viisaus on tar- peetonta — jokainen sukupolvi voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja kaikilla on looginen vaade samaan lopputulokseen — erot ovat vain “rakenteellista epätasa-arvoa”. Varianssin kieltäminen on pohjavire, joka teki kolmiosta mahdollisen. Demokratia sisältää saman oletuksen: yksi henkilö, yksi ääni olettaa tasaisen episteemisen kapasiteetin. Ja silmukka on itseään vah- vistava: aksiooma tuottaa kannustimen puolustaa aksioomaa, koska sen kyseenalaistaminen delegitimoisi järjestelmän. Kun monimutkai- suus ylittää keskivertoäänestäjän hahmotuskyvyn, järjestelmä tuottaa selityksiä — mutta ei koskaan kyseenalaista lähtöoletusta. Tämä on standardisoinnin julmuutta. Kun oletamme, että kaik- ki ovat “tyhjiä tauluja”, rakennamme järjestelmiä, jotka pakottavat jokaisen samaan akateemiseen tai taloudelliseen muottiin. Ne, jotka eivät sovi muottiin, leimataan “syrjäytyneiksi” tai “korjausta vaa- tiviksi”. Mekanismirealismi kunnioittaa varianssia: se ei yritä “korjata” ihmistä sopimaan Exceliin, vaan vaatii, että järjestelmä näkee todel- lisen ihmisen rajoitteineen ja lahjoineen. ∗ ∗ ∗ 23 LUKU 1. KOLME ONTOLOGISTA VIRHETTÄ Miten kolmiosta pääsee ulos? Kolmio ei murru argumenteilla. Se murtuu kokemuksella. Kun inflaatio syö säästösi, “oikeudet ilmaislounaana” alkaa tuntua oudolta. Kun hoitojonot kasvavat, “yksilö ensisijaisena” alkaa näyttää riittämät- tömältä. Kun lastesi tulevaisuus näyttää synkältä, “nolla-aikahorisontti” me- nettää otteensa. Tämä kirja ei voi pakottaa sinua ulos kolmiosta. Se voi vain näyttää, että kolmio on olemassa — ja että sen ulkopuolella on todellisuus, joka ei neuvottele. Fysiikka voittaa aina. Kysymys on vain, opimmeko ennen romahdusta vai sen jälkeen. ∗ ∗ ∗ Nyt kun näet kolmion, voit alkaa nähdä sen oireet: näennäisliikkeen, jossa kaikki kiirehtivät mutta mikään ei muutu — ja simulaation, joka on korvannut todellisuuden. 24 OSA I Uni 25 Näennäisliike Tämä luku nimeää tunteen, jonka jokainen suomalainen tuntee mutta ei osaa artikuloida: miksi kaikki näyttävät kiireisiltä mutta mikään ei muutu? ∗ ∗ ∗ Istut illalla television ääressä. Uutisissa vilisee: ministeriö lanseeraa uuden strategian, työryhmä antaa suosituksensa, hallitus sitoutuu toimenpiteisiin. Pääministeri puhuu kiireellisistä reformeista. Asian- tuntijat kommentoivat. Some kuohuu. Seuraavana iltana sama. Seuraavana vuonna sama. Seuraavalla vaali- kaudella sama. Sinulla on tunne, jota et osaa nimetä. Kaikki näyttävät kiireisiltä, mutta mikään ei muutu. Tämä tunne on oikea. Sillä on nimi: näennäisliike. ∗ ∗ ∗ Auto irti maasta Kuvittele auto, jonka vetävät pyörät on nostettu irti asfaltista. Kuljet- taja painaa kaasun pohjaan. Moottori huutaa punarajalla. Mittaristo näyttää sadan kilometrin tuntivauhtia ja polttoainetta palaa. Mutta auto ei liiku senttiäkään. Kosketus todellisuuteen on katkaistu. Tämä on Suomen hallinnon tila. Valtava energiankulutus — verora- hat, työtunnit, huomio ja poliittinen pääoma — mutta nollaliike. Pinta on täynnä toimintaa, mutta syvyydessä mikään ei muutu. Avaa minkä tahansa ministeriön kalenteri: kokouksesta kokouk- seen, työryhmästä selvitykseen, strategiasta tiekartaksi. Jokainen viranomainen on kiireinen. Jokainen on uupunut. Silti suuret rak- 27 LUKU 2. NÄENNÄISLIIKE enteelliset ongelmat pysyvät muuttumattomina vaalikaudesta toiseen. Koneisto pyörii tyhjää. Korkea kierrosluku + Irtikytketty todellisuus = Näennäisliike. ∗ ∗ ∗ SOTE: 18 vuotta paikallaan Sosiaali- ja terveysuudistus on oppikirjaesimerkki. 18 vuotta. Neljä hallitusta. Kolme kaatumista perustuslakiin. Tu- hansia sivuja lakitekstiä. Kymmeniä tuhansia työtunteja. Miljardeja euroja suunnitteluun. Lopputulos: malli, joka ei ratkaissut alkuperäistä ongelmaa. Hoi- tojonot kasvavat. Hoitajapula pahenee. Kustannukset nousevat. Virallinen selitys: “Asian monimutkaisuus”. Mekanismirealistinen selitys: Koneisto toimi täsmälleen suun- nitellusti. Arkkitehdit rakensivat 1970-luvulla koneen, joka vaatii konsen- susta. He antoivat jokaiselle sidosryhmälle veto-oikeuden. Kun pääministerit syöttivät “Uudistus”-käskyn, koneisto tuotti näennäisliikettä: 1. Selvitysvaihe. Työryhmä kokoontuu. Etujärjestöt istuvat pöytään. Veto-oikeudet tuottavat vesitetyn kompromissin. 2. Valmisteluvaihe. Lakitekstiä, joka navigoi punaisten viivojen välistä. Syntyy himmeli — monimutkainen rakennelma, jonka tar- koitus on olla loukkaamatta ketään. 3. Tyrmäysvaihe. Joku vetää jarrusta. Perustuslakivaliokunta. Kun- nat. Maakuntaliitot. Lääkäriliitto. 4. Uudelleenkäynnistys. Palataan kohtaan 1. Sykli toistui 18 vuotta. Tämä ei ollut epäonnistuminen — se oli järjes- telmän puolustusreaktio. Kone teki sitä, mihin se on ohjelmoitu: se esti muutoksen. Huomaa: tämä ei ole pysähtyneisyyttä. Se on dynaamista tasapai- noa, jossa valtavat vastakkaiset voimat kumoavat toisensa. Paikallaan pysyminen vastatuulessa vaatii enemmän energiaa kuin myötätuuleen purjehtiminen. ∗ ∗ ∗ 28 TRIVIAALIN TYRANNIA Triviaalin tyrannia Kun suuren mittaluokan reformit ovat mahdottomia, poliitikot oppivat keskittymään asioihin, joissa kitka on pieni. Kitka on suhdeluku: kuinka paljon poliittista pääomaa on syötet- tävä sisään, jotta saadaan ulos yksi rakenteellinen muutos? Vuonna 1940 kitka oli lähellä nollaa. Päätös → välitön toimeen- pano. Vuonna 2025 kitka lähestyy ääretöntä. Yhden tunnin lisäys työaikaan vaati lakot ja hallituskriisin. Yhden ratahankkeen edistäminen vaatii vuosikymmenen vääntöä. Eläkeiän nosto vaati laajan hallituskoalition ja silti tulokset olivat marginaalisia. Kun kitka on näin suuri, järjestelmä lakkaa yrittämästä. Syntyy trivi- aalin tyrannia: hallinto puuhastelee lillukanvarsien parissa samalla kun kohtaloluvut romahtavat taustalla. Sähköpotkulautojen pysäköinti. Muovipillien kielto. Kertakäyttö- aterimet. Työpaikkaruokaloiden suolasirottimet. Samaan aikaan: syntyvyys 1,3. Huoltosuhde romahtaa. Korjaus- velka kasvaa miljardilla vuodessa. Eläkejärjestelmä ajautuu kohti maksukyvyttömyyttä. Järjestelmä reagoi siihen, mihin se pystyy reagoimaan — ja on sokea sille, mihin se ei pysty. ∗ ∗ ∗ 29 LUKU 2. NÄENNÄISLIIKE Rituaalinen toiminta Mutta eikö hallinto tee jotain näille suurille ongelmille? Kyllä. Se näyttää tekevän. Kokouksia pidetään. Strategioita laaditaan. Työryhmät peruste- taan. Tiekarttoja julkaistaan. Toimenpideohjelmia sitoudutaan nou- dattamaan. Tämä on rituaalista toimintaa — sadetanssia. Sen tarkoitus ei ole ratkaista ongelmaa. Sen tarkoitus on luoda illuusio siitä, että asialle tehdään jotain. Miksi? Koska ohjauspyörä on irtikytketty renkaista. Kuljettaja (poliitikko) ei saa palautetta tieltä (fysiikasta). Hän saa palautetta äänestäjiltä ja medialta. Jos hän kääntää rattia rajusti — “Teemme rohkean uudistuksen!” — yleisö reagoi. Auto ei käänny, mutta kuljet- taja saa palkkion. Hän optimoi reaktioita, ei auton suuntaa. Sadetanssi toimii psykologisesti. Heimon jäsenet tuntevat teke- vänsä jotain. He ovat aktiivisia. He eivät ole passiivisia. Aktiivisuus helpottaa ahdistusta. Mutta sade ei tule tanssimalla. Sade tulee fysiikasta. Kun ministeri julkistaa “toimenpideohjelman”, tarkkaile, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei mitään. Ohjelma unohtuu. Seuraava kriisi vie huomion. Kukaan ei koskaan palaa kysymään: toteutuivatko toimenpiteet? Mitä tuloksia saatiin? Kukaan ei kysy, koska rituaalin tarkoitus oli jo saavutettu: het- kellinen tunne siitä, että joku tekee jotain. ∗ ∗ ∗ 30 VÄSYMYS SIGNAALINA Väsymys signaalina Näennäisliike tuottaa erityistä väsymystä. Se ei ole työn väsymystä — sitä tunnetta, kun olet tehnyt jotain ja saanut sen valmiiksi. Se on kognitiivista uupumusta: olet puhunut, kirjoittanut, osallistunut, antanut lausuntoja, istunut kokouksissa — ja mikään ei muuttunut. Tunnet tämän väsymyksen, jos olet koskaan istunut valtion työryh- mässä. Ensimmäisenä vuonna uskot. Kolmantena epäilet. Kymme- nentenä tiedät: olet polkenut kuntopyörää — poljet, hikoilet, mutta maisema ei vaihdu. Opettaja kymmenessä opetussuunnitelmauudistuksessa. Lääkäri kuudessa sote-työryhmässä. Virkamies neljässä strategiassa. He eivät ole epäonnistuneet. He ovat tehneet kaiken oikein. Silti mikään ei muuttunut. Tämä väsymys on järjestelmän ominaisuus. Kun ratti on irti pyöristä, kuljettajan taito ei auta. Kun energia ei muutu liikkeeksi, ponnistus ei tuota tulosta. Kun kuntopyörä on ainoa vaihtoehto, hikoilu on turhaa. Mutta meille kerrotaan: “Pitää vain yrittää kovemmin.” “Pitää vain äänestää viisaammin.” Ei. Ongelma on koneessa, joka muuttaa energian lämmöksi. Väsy- myksen kohdatessaan voi luulla vian olevan itsessä — tai tunnistaa havainneensa todellisuutta. Auto on nostettu irti asfaltista. Ratti on irti pyöristä. Kuljettajat esittävät ajavansa. Sinä havaitset tilanteen ja tunnet, ettei auto liiku. Et ole hullu. Näet oikein. Ja kun näet oikein, voit alkaa kysyä oikeita kysymyksiä. Ei “kuka on syyllinen?” vaan “mikä on mekanismi?” ∗ ∗ ∗ 31 LUKU 2. NÄENNÄISLIIKE Tietosaaste Tehtaat saastuttavat jokia. Ne ulkoistavat kustannuksen ympäristölle — käyttävät yhteistä resurssia ilmaisena kaatopaikkana. Sama tapahtuu tiedolle. Tietoympäristöä saastutetaan samalla logiikalla. Poliitikot, etujärjestöt, media ja viranomaiset ulkoistavat kustannuksia tietoym- päristölle — käyttävät yhteistä ymmärrystä ilmaisena kaatopaikkana. Jokainen “selvitetään asiaa”, jokainen kaunisteltu tilasto, jokainen salamyhkäinen lakiteksti on pieni myrkkyannos yhteiseen tietopooli- in. Yksittäin nämä ovat pieniä. Yhdessä ne muodostavat tietomeren, josta ei enää erota signaalia kohinasta. Tämän seurauksena: — Asiantuntijat eivät enää tutki todellisuutta — he tutkivat toisiaan (mitä on turvallista sanoa?) — Päätöksentekijät eivät analysoi vaihtoehtoja — he navigoivat re- aktioita — Kansalaiset eivät ymmärrä tilannetta — he äänestävät mielikuvia Fysiikassa signaali-kohinasuhde kertoo, voiko viestin tulkita. Kun kohina ylittää signaalin, kommunikaatio lakkaa. Suomen hallinnossa signaali-kohinasuhde on kääntynyt — kohinaa on enemmän kuin signaalia. Olemme saavuttaneet episteemisen entropian maksimin. Tässä tilassa näennäisliike on looginen seuraus. Kun kukaan ei tiedä, mikä on totta, kukaan ei voi edetä. Jokainen liike kohti ratkaisua voidaan torpedoida nostamalla esiin vaihtoehtoinen “totuus”. Tietosaaste on infrastruktuuriongelma. Se ei ole moraalikysymys (huonot ihmiset valehtelevat) vaan kannustinkysymys (valheesta ei ole seuraamuksia, totuudesta on). 32 KUKA PYÖRITTÄÄ TEATTERIA? ∗ ∗ ∗ Kuka pyörittää teatteria? Mutta miksi ratti on irti pyöristä? Miksi järjestelmä reagoi triviaaliin eikä eksistentiaaliseen? Miksi koneisto tuottaa näennäisliikettä eikä todellista liikettä? Näennäisliike on oire: se kertoo, että elät simulaatiossa — todellisu- udessa, jossa signaali ja kohina ovat vaihtaneet paikkaa. Seuraavaksi katsomme, miten tätä harhaa pidetään yllä. 33 Virtuaalinen todellisuus Edellinen luku näytti oireen. Tämä luku selittää, miksi järjestelmä reagoi aamiaiskohuihin mutta ei sivilisaation rapautumiseen. Vastaus: elämme simulaatiossa, jossa symbolit ovat korvanneet atomit. ∗ ∗ ∗ Toukokuussa 2021 Suomi pysähtyi kriisiin. Otsikot kirkuivat. Oikeuskansleri antoi lausuntoja. Hallituksen luotta- mus horjui. Mistä oli kyse? Pääministerin aamiaisesta. 850 euron kuukausittainen etu. Samana vuonna valtio sitoutui miljardien lisävelkaan ja soteuudis- tukseen, jonka piilokustannukset uhkaavat koko julkisen talouden pohjaa. Nämä kuitattiin olankohautuksella. Miksi 850 euroa aiheutti järjestelmätason kouristuksen, mutta 10 miljardia ei? Koska 850 euroa on totta. 10 miljardia on abstraktiota. Tervetuloa simulaatioon. ∗ ∗ ∗ 35 LUKU 3. VIRTUAALINEN TODELLISUUS Signaali ja kohina (Latenssiharha) Poliittinen järjestelmä on hermosto. Se reagoi ärsykkeisiin. Mutta sen kyky hahmottaa aikaa on romahtanut. Nopeat signaalit: Some-kohut. Iltapäivälehdet. Gallup-muutokset. Henkilöskandaalit. Nämä iskevät poliitikon mesatavoitteeseen — uu- delleenvalintaan — välittömästi. Tee virhe aamulla, menetä kannatusta illalla. Hitaat signaalit: Infrastruktuurin korjausvelka. Väestönrakenne. Huoltovarmuus. Nämä ovat syvän avaruuden signaaleja. Silta romah- taa 15 vuoden päästä. Syntyvyys vaikuttaa työvoimaan 20 vuoden viiveellä. Laiva lähetetään matkaan, mutta signaali kohteesta saapuu vasta sukupolven päästä. Järjestelmä priorisoi nopeuden mukaan, ei suuruusluokan mukaan. Tämä on Latenssiharha. Insinööritermein: järjestelmän näytteen- ottotaajuus on väärä suhteessa ilmiöön. Kun yritämme ohjata si- vilisaatiota (hidas prosessi) päivittäisten otsikoiden (nopea prosessi) perusteella, syntyy vääristymä (aliasing) — signaali vääristyy, kos- ka mittaamme liian tiheästi. Luulemme ohjaavamme laivaa, mutta ohjaamme vain uutisvirtaa. Aamiaisgate: 850 €. Kestävyysvaje: 10 000 000 000 €. Suuruusluokkaero: yli miljoonakertainen. Silti aamiaisgate voitti huomiokilpailun. Suo- dattimet ovat invertoituneet. ∗ ∗ ∗ 36 DDOS-HYÖKKÄYS DEMOKRATIAA VASTAAN DDoS-hyökkäys demokratiaa vastaan Huomiotalous on demokratian ohjausjärjestelmän tukkeutunut kaistan- leveys. Poliitikolla on sama 24 tuntia kuin kaikilla muillakin. Hänen kapasiteettinsa käsitellä informaatiota on rajallinen. Kansalaisilla on sama kapasiteettirajoitus. Kun iltapäivälehti julkaisee 47 uutista päivässä — joista 46 on triv- iaaleja — se ei informoi. Se tukkii. Jokainen sekunti, joka käytetään tuohtumiseen epäolennaisesta, on pois kyvystä hahmottaa kokonaisu- utta. Tämä on episteeminen palvelunestohyökkäys (DDoS). Ei tarvita sensuuria. Riittää, että signaali hukkuu kohinaan. Kohut, skandaalit, some-sodat — ne eivät ole journalismin epäon- nistumisia. Ne ovat bisnesmalli. Media maksimoi huomiota, ja huomio syntyy draamasta. Draama vaatii nopeita syklejä. Sivilisaation huolto on hidasta ja tylsää — siis “huonoa sisältöä”. Näennäisliikettä pidetään yllä pitämällä huomio viihteessä. ∗ ∗ ∗ 37 LUKU 3. VIRTUAALINEN TODELLISUUS Simulaatio ja zombikieli Koska poliittinen eloonjäämistaistelu käydään nopeiden signaalien maailmassa, politiikasta on tullut irtikytketty simulaatio. Teollisuudessa käytetään digitaalisia kaksosia (digital twins) — tehtaan virtuaalimallia, joka on kytketty reaaliaikaisesti fyysiseen prosessiin. Se toimii, koska yhteys on elävä: sensori mittaa, malli päivittyy ja poikkeama havaitaan. Suomen hallitus johtaa omaa “kak- sostaan” — Excelejä, strategioita, hallitusohjelmia — mutta yhteys fyysiseen Suomeen on katkennut. Malli ei päivity. Poliitikot säätävät parametreja ja luulevat, että todellisuus tottelee. Se ei tottele. Mistä simulaatio on rakennettu? Se on rakennettu zombisubstantii- veista ja passiivista. Todellisuudessa: “Lääkäripula johtuu siitä, että kannustin X on rikki.” Simulaatiossa: “Haasteellinen resurssitilanne vaatii toimenpiteitä.” Simulaatiossa ei siirrellä atomeja (hoitajia, betonia, energiaa). Siinä siirellään sanoja. On helpompaa “tarkastella prosessia” kuin sulkea sairaala. On helpompaa “vahvistaa yhteistyötä” kuin leikata budjettia. Kun yhdistämme näennäisliikkeen ja zombikielen, näemme teatterin, joka on korvannut hallinnon. Tämä on teatterivaltio: energia kuluu esityksen ylläpitoon, ei todellisuuden muuttamiseen. Auton ratti on irti pyöristä, mutta kuljettajalla on VR-lasit päässä. Laseissa (hallitusohjelma) tie näyttää suoralta. Kuljettaja kääntää rattia ja saa välitöntä palautetta — tykkäyksiä, pisteitä, gallup-lukuja. Todellisuudessa auto on ojassa. Mutta simulaation sisällä peli on käynnissä, ja kaikki näyttävät onnistuvan. ∗ ∗ ∗ 38 HYPERNORMALISAATIO: KARTTA ON VÄÄRÄ Hypernormalisaatio: Kartta on väärä Alexei Yurchak tutki myöhäistä Neuvostoliittoa ja kuvasi ilmiön nimeltä hypernormalisaatio. Kaikki tiesivät, että järjestelmä on rikki. Polii- tikot tiesivät, kansalaiset tiesivät, virkamiehet tiesivät. Mutta koska kukaan ei puhunut totta (koska totuus oli vaarallista tai “epäkohteliasta”), kaikki osallistuivat teatteriin. Kun ministeri sanoo “Sote tuo säästöjä”, kyseessä on liturgia — pyhä kieli, jota lausutaan rituaalin vuoksi, ei totuuden vuoksi. Kukaan ei usko sitä. Ei ministeri itse, eivät toimittajat, eivät kuuli- jat. Silti uutiset kirjoitetaan kuin se olisi totta. Me teeskentelemme, että 10 miljardin alijäämä on “elvytystä”. Me teeskentelemme, että huoltosuhde korjaantuu maahanmuutolla ilman, että laskemme, montako ihmistä huoltosuhteen ylläpitäminen vaatisi (vastaus: kymmeniä tuhansia vuosittain, joka vuosi, ikuisesti). Todellisuus (fysiikka) ja “todellisuus” (virallinen puhe) ovat täysin eronneet toisistaan. Tämä on rikkinäinen kausaalikartta. Navi- goimme Helsingissä käyttämällä Narnian karttaa. Ei ihme, että eksymme. Hypernormalisoitunut järjestelmä vaikuttaa vakaalta — kunnes se romahtaa yhdessä yössä, kun fysiikka vihdoin murtautuu läpi. Neuvostoliitto hajosi kuukausissa. ∗ ∗ ∗ 39 LUKU 3. VIRTUAALINEN TODELLISUUS Humen giljotiinin ohittaminen Miksi emme korjaa tätä? Miksi jatkamme simulaatiossa? Koska meidät on opetettu uskomaan, että politiikka on loputon suo, jossa on vain “arvoja” ja “mielipiteitä”. Käsitteellisen pohjan luvussa ohitimme Humen giljotiinin yhdel- lä aksioomalla: jos haluat sivilisaation säilyvän, termodynamiikka määrää reunaehdot. Tämän aksiooman jälkeen “hyvä” ja “paha” saavat mitattavan merkityksen: — Hyvä (Matalan entropian toiminta): Teot, jotka ylläpitävät ja uusivat sivilisaation perusrakenteita. Luottamus, huollettu infra- struktuuri, toimiva kytkentä todellisuuteen, uusi sukupolvi. — Paha (Korkean entropian toiminta): Teot, jotka kuluttavat pääomaa rakentamatta uutta. Korruptio, velkaantuminen ilman investointia, näennäisliike, totuuden samentaminen. Tämä ei ole mielipide. Se on looginen seuraus aksioomasta. Jos järjes- telmä kieltäytyy laskemasta kustannuksiaan tai korjaamasta kytken- töjään, se ei ole “erilainen arvovalinta” — se on itsemurha-algoritmi. Kun sanomme, että velkaantuminen on lopetettava tai syntyvyys korjattava, emme tee “oikeistolaista” politiikkaa. Me suoritamme jär- jestelmän huoltoa. Insinööri ei väittele siitä, “pitäisikö” sillan kestää painoa. Sillan on kestettävä, tai se lakkaa olemasta silta. Mekanismirealismi siirtää moraalin pois teatterista takaisin fysi- ikkaan. Järjestelmän huolto ei ole vaihe, joka “loppuu” — se on jatkuva vaatimus, joka seuraa suoraan siitä, että sivilisaation aikahorisontti on ääretön (ks. luku 13). ∗ ∗ ∗ 40 MIMEETTINEN KRIISI: SIJAISTOIMINTO Mimeettinen kriisi: Sijaistoiminto Kun konetta ei voi korjata (koska ratti on irti), syntyy paine, joka on purettava jotenkin. Ihmismieli ei siedä voimattomuutta. Se vaatii toimintaa. René Girardin mukaan yhteisö purkaa sisäisen jännitteen etsimällä syntipukin. Jos emme voi korjata taloutta, meidän on löydettävä joku syytettävä. Tämä on mimeettinen kriisi: kulttuurisota on sijaistoiminto, joka antaa tunteen toiminnasta — “minä taistelen pahaa vastaan somes- sa” — ilman, että tarvitsee koskea monimutkaisiin mekanismeihin. Vasemmisto vs. oikeisto. Woke vs. anti-woke. Jokainen taistelu tuntuu elintärkeältä. Mutta ne ovat diversio. Ne ovat tappelua siitä, kuka saa valita musiikin uppoavassa laivassa. Todellinen vihollinen ei ole “toinen puoli”. Todellinen vihollinen on ne mekanismit, jotka estävät meitä korjaamasta laivaa. ∗ ∗ ∗ Symbolit vs. atomit Olemme luoneet johtajaluokan, joka osaa manipuloida symboleja — brändejä, viestintää, mielikuvia — mutta ei ymmärrä atomeja — energiaa, logistiikkaa, biologiaa. Kriisissä symbolit haihtuvat. Vain atomit jäävät. — Kun pandemia iski, “viestintästrategia” ei auttanut. Vain teho- hoitopaikat ja hygieniaprotokollat auttoivat. — Kun sähkö loppuu, “arvopohjainen realismi” ei lämmitä taloa. Vain joulet lämmittävät. — Kun sota uhkaa, “dialogi” ei torju ohjusta. Vain ilmatorjunta torjuu. Excel ei ole alue. Kartta ei ole maasto. Taulukko, jossa “hoitojo- not lyhenevät”, ei lyhennä hoitojonoja. Vain hoitajien palkkaaminen lyhentää. Tämä episteeminen irtautuminen materiasta on vaarallisin turvallisuusriskimme. Jos hallitsija uskoo, että sanat muuttavat todel- lisuutta, hän on kyvytön johtamaan kriisissä. 41 LUKU 3. VIRTUAALINEN TODELLISUUS ∗ ∗ ∗ Todellisuuden paluu Ajoittain todellisuus puhkaisee kuplan. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, “vihreä siirtymä” muuttui kysymykseksi siitä, pysyvätkö tehtaat käyn- nissä. Hetken aikaa puhuimme atomeista. Mutta heti, kun akuutti kriisi helpottaa, järjestelmä palaa tehdasasetuksille — simulaatio käynnistyy uudelleen, koska se on mukavampi. ∗ ∗ ∗ Nyt näet simulaation. Seuraavaksi avaamme konehuoneen ja kat- somme, mitkä ovat ne fysiikan reunaehdot, joita simulaatio yrittää epätoivoisesti piilottaa. 42 OSA II Kone 43 Fysiikka ei neuvottele Tämä luku näyttää luvut, jotka eivät neuvottele. Syntyvyys, joka romahtaa. Korjausvelka, joka kasaantuu. Huoltosuhde, joka murtuu. Nämä eivät ole mielipiteitä — ne ovat fysiikkaa. ∗ ∗ ∗ On lukuja, jotka eivät neuvottele. Syntyvyys 1,3 tarkoittaa syntyvän ikäluokan puolittumista 45 vuodessa. Korjausvelka 110 miljardia tar- koittaa romahtavaa infrastruktuuria. Fysiikka ei neuvottele. Lentokoneen ohjaamossa on satoja mittareita. Matkustamon lämpötila. Vessan tila. Radiokanava. Sitten on korkeusmittari. Jos lämpötila on väärä, se on epämukavaa. Mutta jos korkeusmittari näyttää nollaa ja maanpinta lähestyy, millään muulla ei ole väliä. Korkeus on kohtaloluku — mittari, joka määrittelee järjestelmän olemassaolon reunaehdot. Jos se ylittää kriittisen rajan, peli loppuu poliittisesta tahdosta riippumatta. Suomen korkeusmittari huutaa nyt punaista. Me keskustelemme tar- joilusta. ∗ ∗ ∗ 45 LUKU 4. FYSIIKKA EI NEUVOTTELE Mittari 1: väestönrakenne Tärkein luku ei löydy budjettikirjasta. Se löytyy väestörekisteristä. Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen keskimäärin synnyttää. Jotta väestö pysyisi ennallaan, luvun pitäisi olla 2,1. Suomessa luku on 1,3. Matematiikka ei jousta: jokainen sukupolvi on noin 40 % pienempi kuin edellinen. Tätä ei voi “sopeuttaa” pois. Suomen väestörakenne ei ole enää pyramidi — se on sieni. Painava lakki (eläkeläiset) lepää ohuen jalan (työikäiset) varassa. Fysiikassa tällaista rakennetta kutsutaan epästabiiliksi: se kaatuu, ellei jalkaa vahvisteta tai lakkia kevennetä. Olennainen oivallus: Alhainen syntyvyys ei ole ulkoinen shokki. Se on järjestelmän tulos. Niukkuudessa lapsi oli investointi: turva vanhuudelle, työvoimaa kotitalouteen. Hyvinvointivaltiossa logiikka kääntyy: valtio (eli muiden lapset) hoitaa eläkkeesi. Lapsi on sinulle puhdas kustannus — unetto- mat yöt, uran katkeaminen — mutta hyöty sosialisoituu kaikille. Romahtanut syntyvyys ei ole vahinko — se on järjestelmän looginen lopputulos. ∗ ∗ ∗ Yltäkylläisyyden ansa Miksi syntyvyys romahtaa juuri kaikkein vakaimmissa ja rikkaim- missa maissa? Sosiologinen vastaus on usein kulttuurinen, mutta mekanismirealistinen vastaus löytyy kannustinrakenteen mutaati- osta. Historiallisesti lapsi oli yksilön ja perheen eläkevakuutus. Niuk- kuudessa lapsi oli se, joka piti vanhemmat hengissä, kun nämä eivät enää kyenneet työhön. Lapsi oli taseessa varallisuuserä — investointi, jolla oli kova kausaalinen yhteys omaan selviytymiseen. Hyvinvointivaltio on murtanut tämän linkin luomalla Yltäkylläi- syyden ansan: 1. Hyödyn sosialisoiminen: Valtio takaa eläkkeen ja hoivan riip- pumatta siitä, onko sinulla lapsia. Hyöty tulevasta sukupolvesta (uudet veronmaksajat) kaapataan kollektiiviseen käyttöön. 46 MITTARI 2: INVESTOINTIASTE 2. Kustannuksen yksityistäminen: Lapsen kasvattaminen on yksi- lölle puhdas kustannus — ajassa, rahassa ja uramahdollisuuksissa. Tämä on klassinen vapaamatkustaja-ongelma. Mekaanisesti katsot- tuna hyvinvointivaltio on sijoitusrahasto, joka myy jäsenilleen eläke- vakuutuksia, mutta käyttää jäsentensä maksut nykyiseen kulutukseen ja olettaa, että jonkun muun lapset maksavat eläkkeet myöhemmin. Kun lapsi lakkaa olemasta yksilön selviytymisen ehto ja muuttuu kulutushyödykkeeksi (harrastus), agentit reagoivat fysiikan mukaan: he minimoivat kustannukset. Järjestelmä on siis luonut kannustimen, joka tuhoaa sen oman väestöpohjan — loisen, joka syö isäntänsä tulevaisuuden ja kutsuu sitä “vapaudeksi”. Jos sivilisaatio haluaa selviytyä, sen on korjattava tämä kytken- tävirhe. Tulevaisuuden tuottaminen on palautettava taseeseen, tai järjestelmä suorittaa loppuun itsensä poistamisen fysiikan peliken- tältä. ∗ ∗ ∗ Mittari 2: Investointiaste Terve talous investoi. Se laittaa rahaa sivuun, jotta huomenna saatai- siin enemmän. Suomen talous on likvidaatiotalous. Olemme ottaneet lähes kaksi vuosikymmentä velkaa, mutta emme ole käyttäneet sitä investointei- hin. Olemme käyttäneet sen juokseviin menoihin. Kuvaa tätä elinkelpoisuuskertoimella: kun kerroin on yli yhden, järjestelmä luo pääomaa; kun se on alle yhden, järjestelmä kuluttaa pääomaansa. Suomen elinkelpoisuuskerroin on alle yhden. Infra rapistuu. Os- aamistaso laskee. Tase heikkenee. Me realisoimme aiempien sukupolvien varallisuutta rahoittaak- semme nykyhetken mukavuuden. Tätä kutsutaan likvidaatioksi. Eksplisiittinen nolla. Kun kerroin pysyy alle yhden tarpeeksi kauan, 0 € eläkettä on todellinen seuraus. Ei siksi, että joku “päättää” leikata. Vaan siksi, että rahat loppuvat. 47 LUKU 4. FYSIIKKA EI NEUVOTTELE ∗ ∗ ∗ Mittari 3: Korkokulut Kolmas mittari on konkreettisin: hinta, jonka maksamme ajasta. Nollakorkojen aikana velka tuntui ilmaiselta. Nyt fysiikka on palannut. Valtion velanhoitokulut ovat nousseet miljardeilla — rahaa, jolla ei saa lääkäriä, opettajaa eikä asfalttia — se on vain hinta siitä, että saimme elää leveästi aiemmin. Kun korkokulut ylittävät kriittisen pisteen, valtio menettää suv- ereniteettinsa. Markkinat päättävät. Kuten Kreikassa 2010 — silloin “arvovalinnat” loppuvat. ∗ ∗ ∗ Kolme velkaa Lasku koostuu kolmesta komponentista, jotka erääntyvät samanaikaises- ti: — Finanssivelka. Valtio on velkaantunut vuodesta 2008 keskeytyk- settä. Velka ei mennyt investointeihin vaan elintasoon, johon ei ole varaa. — Korjausvelka. Rakennukset rapautuvat, tiet halkelevat, putket hajoavat. Pelkkä rakennuskanta: 94 miljardia. Liikenneverkko, vesihuolto, energia päälle. Kokonaissumma: yli 110 miljardia eu- roa. — Väestönrakenteellinen velka. Eläkejärjestelmä on lupaus, jon- ka annoimme olettaen lasten maksavan sen. Syntyvyys romahti. Lupaus on olemassa. Maksajia ei. Nämä ovat kohtalolukuja. Ne eivät neuvottele. ∗ ∗ ∗ 48 AIKAJANA: 2030-LUVUN PUOLIVÄLI Aikajana: 2030-luvun puoliväli Kuinka kauan meillä on aikaa? Finanssivelka: Nykyisellä uralla korkokulut viisinkertaistuvat (0,8 mrd → 4,3 mrd) vuoteen 2028 mennessä ja syövät budjetin liikkumavaran minimiin. 2030-luvulla ne uhkaavat ylittää koulutusmenot. Väestönrakenteellinen velka: Taloudellinen huoltosuhde ylittää 2:1-rajan jo nyt yksittäisissä kunnissa (Rautavaara 240, Tuusniemi 223) ja heikkenee kansallisesti kohti kriittistä tasoa 2030-luvulla. Jär- jestelmä suunniteltiin 4:1-suhteelle. Korjausvelka: Infrastruktuurin korjauskustannus kasvaa kiihtyen. Tietyn pisteen jälkeen korjaaminen on kalliimpaa kuin uudelleenra- kentaminen. Näiden yhteisvaikutus: 2030-luvun puoliväli on viimeinen rea- listinen ikkuna rakenteelliselle korjaukselle ilman ulkoista väliintuloa. Sen jälkeen korjausliikkeet eivät ole poliittinen valinta vaan pakotettu sopeutuminen. ∗ ∗ ∗ 49 LUKU 4. FYSIIKKA EI NEUVOTTELE EROEI: Symbolit korvaavat atomit Hyvinvointivaltio ei ollut “arvo” tai “valinta”. Se oli korkean netto- energian sivutuote. EROEI (Energy Return on Energy Invested) mittaa, kuinka paljon energiaa saat takaisin investoimaasi energiaan verrattuna. 1950-luvulla öljyn EROEI oli noin 100:1 — yksi energiayksikkö tuotti sata. Nyt se on 10:1 tai huonompi. Kun EROEI on korkea, syntyy energiaylijäämä. Tällä ylijäämällä rakennetaan monimutkaisuutta: byrokratiaa, sosiaaliturvaa, hallinnol- lisia kerroksia. Kun EROEI laskee, ylijäämä kutistuu. Monimutkaisuu- den ylläpito käy fyysisesti mahdottomaksi. Antropologi Joseph Tainter kutsui tätä monimutkaisuuden rom- ahdukseksi: yhteiskunta lisää hallinnollisia kerroksia, kunnes ker- rosten ylläpito vie enemmän energiaa kuin ne tuottavat. Mutta järjestelmä ei yksinkertaistu. Se korvaa atomit symbol- eilla. Kun meillä ei ole varaa aitoihin hoitajiin, korjaamme sote-hallintoa. Kun meillä ei ole varaa betoniin, julkaisemme strategiapapereita. Kun meillä ei ole varaa investointeihin, perustamme “kärkihankkeita”. Symbolit ovat halpoja. Atomit ovat kalliita. Tämä selittää paradoksin: hallinto paisuu samalla kun palvelut heikkenevät — termodynaaminen reaktio energian vähenemiseen. Järjestelmä yrittää simuloida toimintaa, kun se ei enää kykene tuotta- maan sitä. ∗ ∗ ∗ 50 AIKALOISINTA: TASEVARKAUS Aikaloisinta: Tasevarkaus Kuka syö tulevaisuutta? Aikaloisinta on agentin tai rakenteen toimintaa, joka maksimoi nykyhetken kulutuksen romahduttamalla kokonaisvarallisuuden — kaiken pääoman (tuotetun, luonnon ja inhimillisen), jonka varassa tulevaisuus lepää. Kaksi kirjanpitoa paljastaa mekanismin: Virallinen kirjanpito (BKT) mittaa virtaa — ja näyttää hyvältä, kun myymme metsät, laiminlyömme infran ja jätämme lapset teke- mättä. Virta kasvaa, koska muutamme varallisuutta rahaksi. Todellinen kirjanpito (Kansallistase) mittaa varantoa — ja näyttää punaista.1 Kun varanto per capita laskee samalla kun BKT per capita nousee, kyseessä on tasevarkaus — aiempien sukupolvien kerryttämän pääoman realisointi yhden vaalikauden illuusion yl- läpitämiseksi. Vanha agraarinen viisaus: älä koskaan syö siemenperunoita. Kun leikkaamme peruskoulutuksesta rahoittaaksemme eläkkeitä, syömme siemenperunoita — likvidaatiota. Aikaloinen on simulaation ydinkäsite: varannon tuhoutuminen piiloutuu virran kasvuun. ∗ ∗ ∗ 1 Taloustieteilijä Partha Dasguptan kehittämä Inclusive Wealth Index (IWI) for- malisoi tämän mittauksen. 51 LUKU 4. FYSIIKKA EI NEUVOTTELE Demokraattinen räikkä Miksi menoja on helppo lisätä, mutta mahdoton poistaa? Koska demokratia on räikkä — mekaaninen laite, joka pyörii vain yhteen suuntaan. Etuuden lisääminen luo äänestäjäryhmän, joka puolustaa sitä. Etuuden poistaminen on poliittinen itsemurha. Jokainen hallitus lisää jotain; kukaan ei poista mitään. Räikkä ei aukea vääntämällä vastapäivään ilman ulkoista pakotta- jaa — se aukeaa vain purkamalla mekanismi. Lipposen EMU-leikkaukset onnistuivat, koska Bryssel oli pakottaja. Ilman ulkoista voimaa räikkä kiristyy. Matemaattinen väistämättömyys. Räikkä on erikoistapaus ylei- semmästä laista. Kapasiteetti (innovaatiot, tuottavuusloikat) kasvaa satunnaisissa hyppäyksissä. Velvoitteet (etuudet, monimutkaisuus) kasvavat jatkuvasti ja kiihtyen. Tainter, EROEI ja demokraattinen räikkä ovat saman lain ilmentymiä: kun kulutus kasvaa nopeammin kuin tuotanto, ylikulutus on matemaattinen päätepiste. ∗ ∗ ∗ Elinvoiman verotus Hallinto ei vain verota rahaa. Se verottaa aikaa, lapsia ja toivoa. — Verokiila biologisena esteenä: Nuori pari lykkää lasta, koska “ei ole varaa”. Biologia sulkee ikkunan. Lapsi verotetaan pois olemassaolosta. — Asuminen piiloverona: Kaavoitusmonopoli pitää hinnat keino- tekoisen korkeina. Nuoret siirtävät kymmeniä prosentteja elämän- työstään hallinnolliseen preemioon. — Eläkejärjestelmä perinnöttömyyskoneena: Jakojärjestelmä syö eläkemaksut heti. Kun ihminen kuolee, lapsille ei jää pääomaa. — Aivovuoto valintapaineena: Kun järjestelmä verottaa elinvoi- maa, elinvoimaiset lähtevät. Negatiivista valintaa kansallisessa mittakaavassa. ∗ ∗ ∗ 52 ITSEMURHA-ALGORITMI Itsemurha-algoritmi Tässä kohtaa lukija saattaa kysyä: miten tämä on mahdollista? Eikö kukaan näe lukuja? Kaikki näkevät. Data on julkista. Selvitysmiehen raportit ovat luettavissa. Kukaan ei kiistä matematiikkaa. Kun yhdistämme kohtaloluvut, demokraattisen räikän ja mesaoptimoinnin, näemme itsemurha-algoritmin. Järjestelmä tietää minne on menossa, mutta jokainen toimija optimoi omia väl- itavoitteitaan. Poliitikko optimoi uudelleenvalintaa (4 vuoden hori- sontti). Virkamies optimoi budjetin kasvua. Äänestäjä optimoi omia etujaan. Räikkä pitää huolen siitä, että suuntaa ei voi kääntää. Mutta valintapaine ei pysähdy tähän. Järjestelmä ei vain “aja päin seinää”. Se aktiivisesti eliminoi ne kuljet- tajat, jotka yrittävät painaa jarrua: — Jos poliitikko ehdottaa eläkkeiden leikkaamista (fysiikan vaatimus), häntä ei valita uudelleen (demokraattinen räikkä). — Jos virkamies ehdottaa palveluverkon supistamista (realismi), hänet siirretään syrjään “negatiivisena” (organisaatiokitka). — Jos asiantuntija varoittaa julkisesti, hän leimataan “synkistelijäksi” (sosiaalinen paine). Jokainen osajärjestelmä optimoi omaa selviytymistään nyt, mikä varmis- taa kokonaisjärjestelmän tuhon myöhemmin. Kaikki ovat rationaalisia toimijoita pelissä, jonka säännöt johtavat kuolemaan. 53 LUKU 4. FYSIIKKA EI NEUVOTTELE ∗ ∗ ∗ Avaruusmissio-ongelma Miksi emme voi “kokeilla ja katsoa”? Start-up-maailmassa hoetaan: fail fast. Kokeile, epäonnistu, korjaa. Tämä toimii, kun palaute tulee sekunneissa. A/B-testi verkkosivulla kertoo tuloksen tunnissa. Mutta valtio ei ole start-up. Valtio on avaruusmissio. Kun NASA lähettää luotaimen Marsiin, kaikki on lukittu ennen laukaisua: laitteisto, ohjelmisto, rata, polttoaine, viestintäprotokollat. Kun raketti on ilmassa, et voi vaihtaa kameraa, korjata koodia tai muuttaa suuntaa. Olet sitoutunut kaikkiin oletuksiisi. Ja jos missio epäonnistuu? Seuraava laukaisuikkuna on kahden vuoden päästä. Seuraava sukupolvi laitteistoa vie kymmenen vuotta. 54 AVARUUSMISSIO-ONGELMA Sivilisaation päätökset ovat samanlaisia: — Koulutusuudistus “laukaistaan” — tulokset näkyvät 15 vuoden päästä, seuraava korjausmahdollisuus sukupolven päästä. — Velkakierre “laukaistaan” — korkokriisi iskee 20 vuoden päästä, kun korjaus on jo mahdoton. — Syntyvyyspolitiikka “laukaistaan” — tyhjät palvelutalot 30 vuoden päästä, kun väestöä ei enää ole. Tämä on avaruusmissio-ongelma: kun sitoudut päätökseen, et voi pe- ruuttaa. Et voi “iteroida”. Et voi muuttaa suuntaa. Olet lukittu kaikkiin oletuksiisi, laitteistoosi ja suunnitelmiisi. Ja seuraava laukaisuikkuna — seuraava sukupolvi, seuraava kriisi — on vuosikymmenten päässä. Tämä on latenssiharhan syvä ulottuvuus. Koska emme voi iteroida livenä (syvä avaruus), meidän on pakko iteroida simulaatiossa ennen laukaisua. Siksi: 1. Simuloi ennen laukaisua. Testaa lait ja uudistukset loogisesti ennen kuin ne säädetään. Tämä vaatii täyslaskentaa ja radikaalia selkeyttä. 2. Auditoi oletukset. Jos oletus on väärä (“korkotaso pysyy nollassa”, “maahanmuutto korvaa syntyvyyden”), koko missio tuhoutuu. 3. Vaadi falsifioitavuus. Mikä todiste osoittaisi, että olemme väärässä? Jos vastausta ei ole, kyseessä on usko, ei suunnitelma. “Kokeillaan ja katsotaan” ei toimi avaruusmissioiden aikaskaalalla. Jos emme osaa laskea lopputulosta a priori mekanismien perusteella, meillä ei ole lupaa koskea ohjaimiin. 55 LUKU 4. FYSIIKKA EI NEUVOTTELE ∗ ∗ ∗ Fysiikka voittaa Kohtaloluvut eivät välitä argumenteista. Syntyvyys ei välitä perhepoliittisista ohjelmista, jos ne eivät johda lapsiin. Velka ei välitä “oikeudenmukaisesta siirtymästä”, jos rahat loppuvat. Investointiaste ei välitä “kunnianhimosta”, jos tehtaat ra- kennetaan muualle. Voit olla eri mieltä painovoimasta. Voit pitää sitä epäreiluna. Mutta kun astut katolta tyhjyyteen, putoat. Mekanismirealismi alkaa siitä, että otamme korkeusmittarin vaka- vasti. Tämän kirjan väitteet ovat matematiikkaa, peliteoriaa ja säätöteo- riaa. Ne voidaan haastaa paperilla. Kukaan ei ole kumonnut niitä. ∗ ∗ ∗ Miksi kukaan ei pysäytä tätä ajelehtimista kohti rotkoa? Vastaus löytyy koneen koodista, ei pahuudesta: kannustimet ovat väärin linjattu (luku 5) ja jännite on nollassa (luku 6). 56 Kannustinketju Edellinen luku näytti kohtaloluvut. Tämä luku selittää, miksi kukaan ei korjaa niitä. Vastaus: jokainen agentti optimoi omaa asiaansa — ja kokonaisuus ajautuu kohti romahdusta. ∗ ∗ ∗ Tekoälytutkimuksessa tunnetaan käsite mesaoptimointi. Siivousro- botti saa pisteen jokaisesta imuroidusta pölygrammasta. Pian se oppii kaatamaan pölypussin lattialle ja imuroimaan sen uudelleen. Robotti optimoi palkkiosignaaliaan, ei puhtautta. Tämä on lin- jausongelma (alignment problem): agentin tavoitefunktio erkanee päämiehen tavoitefunktiosta. Suomen valtio on täynnä pölyä lattialle kaatavia robotteja. ∗ ∗ ∗ Veden laki (Evoluutio voittaa intention) Tässä kohtaa moni protestoi: “Eivät ihmiset ole robotteja. Meillä on vapaa tahto. Poliitikoilla on arvot. Virkamies voi valita tehdä oikein.” Ihmisellä on toimijuutta (agency). Kuka tahansa voi valita olla sankari tänään. Kuka tahansa voi uida vastavirtaan hetken. Mekanismirealismi ei kiistä yksilön valintaa. Se kiistää yksilön valinnan merkityksen suurten lukujen pelissä. Yhteiskunta ei ole yksittäinen tapahtuma. Se on iteroitu peli — toistuva prosessi, jossa valintoja tehdään miljoonia kertoja vuodessa, vuosikymmenestä toiseen. Lyhyellä aikavälillä sattuma ja sankarillisuus vaikuttavat. Pitkällä aikavälillä vain valintapaine vaikuttaa. 57 LUKU 5. KANNUSTINKETJU Kasino voittaa aina Ajattele valtiota kasinona. Yksittäinen pelaaja (virkamies tai poliitikko) voi voittaa talon. Hän voi tehdä oikean, rohkean päätöksen ja selvitä siitä. Hän voi käyttää toimijuuttaan. Mutta kasino ei perusta liiketoimintaansa yksittäiseen käteen. Se perustuu talon etuun (House Edge). Jos säännöt (kannustimet) suosivat taloa vain 1 %, pitkällä aikavälillä kaikki rahat päätyvät talolle. Nykyjärjestelmässä “talon etu” on viritetty suosimaan: — Nykytilaa muutoksen yli. — Lyhyttä aikaväliä pitkän yli. — Näennäisyyttä totuuden yli. Vaikka 90 % ihmisistä olisi hyvätahtoisia, tuo pieni, näkymätön vinou- ma kannustimissa tarkoittaa, että ajan funktiona organisaatio täyttyy ihmisillä, jotka palvelevat koneiston jatkuvuutta eivätkä kansalaisia. Tämä on tilastollinen vääjäämättömyys. Et voi voittaa taloa toivo- malla parempia pelaajia. Sinun on muutettava pelin sääntöjä. Valintapaine: Kuka jää eloon? Kuvittele ekosysteemi (virasto tai puolue), jossa on kahdenlaisia eliöitä: — Totuudenpuhujat: He paljastavat ongelmia, myöntävät virheitä ja vaativat korjausliikkeitä. Tämä aiheuttaa kitkaa, viivästyksiä ja poliittista kipua. — Myötäilijät: He peittelevät ongelmia, tuottavat miellyttäviä ra- portteja ja silottavat tietä. Tämä tuottaa mukavuutta, eteneviä hankkeita ja poliittista rauhaa. Mikä on järjestelmän valintapaine? Kumpaa eliölajia ympäristö suosii? Jos totuudesta rangaistaan (ura pysähtyy, leimataan “hankalaksi”) ja myötäilystä palkitaan (ylennys, rahoitus), evoluutio hoitaa loput. Ei tarvita salaliittoa. Ei tarvita “pahoja ihmisiä”. Tarvitaan vain aikaa. 10 vuoden kuluttua Totuudenpuhujat ovat kuolleet sukupuut- toon (lähteneet tai kyynistyneet). Myötäilijät ovat vallanneet ekologi- sen lokeron. Kun katsot byrokratiaa, joka näyttää toimivan järjenvastaisesti, et katso tyhmyyttä. Katsot evoluution huipputuotetta. Se on opti- moitunut täydellisesti selviytymään ympäristössä, jossa rehellisyys on kuolettava mutaatio. 58 VEDEN LAKI (EVOLUUTIO VOITTAA INTENTION) Tämä evoluutio ei tapahdu vain ihmisille, vaan myös kielelle. Zombikieli — “haasteellinen resurssitilanne”, “sopeuttamistarve”, “ra- kenteellinen uudistus” — on selviytynyt, koska se suojaa käyttäjäänsä: kielellinen suojakuori, joka estää todellisuuden tunkeutumisen läpi. Ne ilmaukset, jotka paljastaisivat totuuden, ovat kuolleet sukupuuttoon. Ennustusvoima on totuuden mittari Tämä on mekanismirealismin ydin: — Moraaliteoria: “Poliitikot ovat tyhmiä tai pahoja.” Ennuste: Sat- unnainen. Joskus he tekevät viisaita päätöksiä. — Valintapaineteoria: “Järjestelmä karsii ne, jotka uhraavat nyky- hetken tulevaisuuden vuoksi.” Ennuste: Päätökset tulevat syste- maattisesti syömään tulevaisuutta nykyhetken hyväksi. Kumpi teoria selittää sote-kriisin? Kumpi selittää velkaantumisen? Val- intapaineteoria osuu lähes 100 % tarkkuudella. Sote-uudistus ei ollut “epäonnistuminen”. Se oli massiivinen onnistuminen siinä tehtävässä, jonka valintapaine sille asetti: alueellisen vallan ja byrokratian maksi- mointi. Toivo on kiskoissa, ei kuskeissa Jos ongelma olisi ihmisluonteessa — että olemme sisäsyntyisesti ky- vyttömiä huolehtimaan huomisesta — peli olisi menetetty. Geenejä ei voi vaihtaa. Mutta valintapaineen suunta riippuu arkkitehtuurista — laeista, budjettisäännöistä, vastuumekanismeista. Arkkitehtuuri on ihmisen luomaa. Sitä voi muuttaa. Emme tarvitse “uutta uljasta ihmistä”. Tarvitsemme vain uudet kiskot. Kun käännämme valintapaineen — kun totuudesta tulee selviy- tymisetu ja valehtelusta kuolettavaa — evoluutio alkaa työskennellä meidän puolellamme. Samat “itsekkäät” ihmiset alkavat kilpailla siitä, kuka ratkaisee ongelmia parhaiten. Ei siksi, että he muuttuivat enkeleiksi. Vaan siksi, että vesi valuu nyt sinne, minne pitääkin. ∗ ∗ ∗ Katsotaan siis, miten vesi valuu nykyisessä Suomessa. 59 LUKU 5. KANNUSTINKETJU ∗ ∗ ∗ Agentti 1: Poliitikko (Aikaloinen) Poliitikon palkkiofunktio on uudelleenvalinta. Jos hän ei tule valituksi, hänellä ei ole valtaa ajaa mitään. Vaalikausi on neljä vuotta. Rakenneuudistuksen hyödyt näkyvät 10–20 vuoden päästä. Haitat tuntuvat heti. Rationaalinen poliitikko ei tee päätöstä, jonka kustannukset lan- keavat äänestäjille nyt ja hyödyt seuraajalle vuonna 2040. Hän jakaa vappusatasia (välitön hyöty) ja rahoittaa ne velalla (viivästetty kus- tannus). Tietojenkäsittelyssä tätä kutsutaan ahneeksi algoritmiksi: va- litaan aina askel, joka näyttää parhaalta juuri nyt. Siirtyminen kor- keammalle vuorelle vaatisi ensin laskeutumista laaksoon. Poliitikko, jonka aikahorisontti on neljä vuotta, ei voi koskaan ylittää laaksoa. Poliitikko on aikaloinen. Hän syö sivilisaatiohorisonttia rahoit- taakseen vaalikauden. Tämä on mitattavissa: — Poliitikon mittari on BKT tai budjetti. Nämä mittaavat virtaa. — Sivilisaation mittari on Kansallistase (varanto). Tämä mittaa, mitä meillä on jäljellä. Koska poliittinen järjestelmä kirjaa vain virran (budjetti, BKT), mutta sivuuttaa varannon (osaaminen, infra, väestöpohja), mikä tahansa päätös, joka realisoi varantoa virraksi, näyttää “vastuulliselta talouden- pidolta” — vaikka se polttaa talon perustuksia. Tämä on kirjanpitovirhe. ∗ ∗ ∗ 60 AGENTTI 2: VIRKAMIES (POIKKEAMIEN NORMALISOINTI) Agentti 2: Virkamies (Poikkeamien normalisointi) Virkamies optimoi uraturvallisuutta ja reviiriä. Uraturvallisuus = virheiden minimointi. Virheestä rangaistaan ankarasti, riskinotosta ei palkita. Turvallisin strategia on prosessin noudattaminen: “Teimme kaiken sääntöjen mukaan” on paras puolus- tus, vaikka lopputulos olisi katastrofi. Reviirin kasvattaminen = suurempi budjetti, enemmän henkilöstöä, enemmän valtaa (Parkinsonin laki). Virkamiehellä ei ole koskaan kannustinta sanoa: “Tämä virasto on tarpeeton”. Kannustin on keksiä uusia tehtäviä. Tämä johtaa ilmiöön, jonka sosiologi Diane Vaughan tunnisti NASA:n Challenger-turmasta: poikkeamien normalisoituminen (normalization of deviance). Kun Challenger-sukkula tuhoutui 1986, syy ei ollut tekninen vika, jota kukaan ei huomannut. Insinöörit tiesivät O-renkaiden ongelmista. Mutta organisaatio oli oppinut puhumaan niistä zombikielellä: “hy- väksyttävä riski”, “in-family issue”, “anomaly within experience base”. Kieli pehmensi hälytyssignaalin, kunnes katastrofi oli vain “tavano- mainen poikkeama”. Suomen virkamieskunnassa on tapahtunut sama: — Syntyvyyden romahdus on “väestörakenteellinen haaste”. — Velkaantuminen on “sopeuttamistarve”. — Infrastruktuurin rapistuminen on “korjausvelkaa”. Zombikieli on pehmentänyt katastrofin hallinnolliseksi rutiiniksi. Vir- kamies ei enää näe punaista hälytysvaloa; hän näkee “tavanomaisen poikkeaman”, jota hallitaan työryhmällä. Simuloitu ajattelu. Virkamies ei useinkaan ajattele asiaa ol- lenkaan. Hän ajattelee: “Mitä on turvallista sanoa?” Hän skannaa ympäristöä: “Mitä pomoni haluaa kuulla? Mitä kollegat sanovat? Mikä positio ei aiheuta konfliktia?” Tämä on simuloitua ajattelua — sosiaalisten signaalien prosessoin- tia todellisuuden sijaan. Se näyttää ajattelulta (kokouksia, selvityksiä, raportteja), mutta se ei tuota tietoa maailmasta. Se tuottaa tietoa siitä, mitä muut ajattelevat. Pahimmillaan simulaatio menee syvemmälle: ei vain “mitä on turvallista sanoa”, vaan “mitä on turvallista ajatella”. Ihminen oppii sammuttamaan hankalat ajatukset jo ennen kuin ne muodostuvat. 61 LUKU 5. KANNUSTINKETJU Hän ei simuloi vain puhetta. Hän simuloi turvallisuutta tilanteessa, joka on hengenvaarallinen. ∗ ∗ ∗ Agentti 3: Äänestäjä Äänestäjä ei äänestä sivilisaation kukoistuksesta 100 vuoden jänteellä. Hän äänestää omasta lompakostaan. Mutta dynamiikka ei ole pelkästään kysyntäpuolinen. Poliitikko, joka lupaa enemmän kuin kilpailijansa, voittaa marginaaliäänestäjän. Syntyy huutokauppa, jossa ehdokkaat kilpailevat tarjoamalla kansalaisille heidän omia rahojaan — velalla. Syntyy palautekehä: 1. Poliitikko tarjoaa enemmän kuin kilpailijansa (velalla). 2. Äänestäjä palkitsee tarjoajan. 3. Seuraava ehdokas korottaa panosta. 4. Kohtaloluvut huononevat, mutta kumpikaan ei halua katsoa niitä. ∗ ∗ ∗ Agentti 4: Media Media optimoi huomiota, koska huomio on valuuttaa. Huomio syntyy draamasta. Draama syntyy nopeista signaaleista: skandaaleista, riidoista, henkilökohuista. Hitaat signaalit — korjaus- velka, väestönrakenteellinen romahdus — eivät tuota klikkejä. Media ruokkii simulaatiota. Se on mesaoptimoija, jonka palkkio- funktio (klikit) on täysin irrotettu kansakunnan selviytymisestä. ∗ ∗ ∗ 62 AGENTTI 5: ETUJÄRJESTÖ Agentti 5: Etujärjestö Etujärjestön tavoite on vuokranhaku (rent-seeking): kasvattaa omaa osuutta kakusta kasvattamatta kakkua. Suomen kolmikantaisessa järjestelmässä näille mesaoptimoijille on annettu veto-oikeus lainsäädäntöön — kuin antaisi ketulle veto- oikeuden kanalan turvallisuussuunnitelmaan. ∗ ∗ ∗ Gerontokratian lukko: Horisontin romahdus Demokratia on äänestysalgoritmi. Algoritmin tulos riippuu syötteestä — siitä, kuka äänestää. Kun väestö vanhenee, mediaaniäänestäjä vanhenee. Tämä ei ole vain ikäkysymys. Se on aikahorisonttikysymys. — Nuoren (25 v) efektiivinen horisontti on 55 vuotta. Hän äänestää investointien puolesta (koulutus, infra, syntyvyys), koska hän on paikalla korjaamassa satoa. — Vanhan (70 v) efektiivinen horisontti on 15 vuotta. Hän äänestää nykyhetken suojelun puolesta (eläkkeet, palvelut), vaikka se ra- hoitettaisiin velalla — koska hän ei ole paikalla maksamassa. Kun mediaaniäänestäjän ikä nousee, sivilisaation efektiivinen hori- sontti lyhenee. Järjestelmä muuttuu tulevaisuus-investoijasta perinnön- realisoijaksi. Demokratia alkaa syödä siemenperunoita, koska enem- mistö ei ole enää paikalla, kun sato pitäisi korjata. Suomen mediaaniäänestäjän ikä on noin 50 vuotta. Vuonna 2035 se on lähempänä 55:tä. Mitä vanhempi mediaaniäänestäjä, sitä lyhyempi demokraattinen aikahorisontti. Tämä on demokraattisen räikän ikäulottuvuus: mitä vanhempi mediaaniäänestäjä, sitä nopeammin räikkä kiristyy kohti nykyhetkeä. ∗ ∗ ∗ 63 LUKU 5. KANNUSTINKETJU Moloch Kun nämä viisi mesaoptimoijaa kokoontuvat Säätytalolle, lopputulos on ennalta määrätty. Poliitikko haluaa välttää skandaaleja. Virkamies haluaa välttää prosessiriskejä. Etujärjestö haluaa lisää etuja. Äänestäjä haluaa säilyt- tää palvelunsa. Media haluaa draamaa. Ainoa ratkaisu, joka tyydyttää kaikki viisi: Lykätään ongelmaa ja lisätään menoja. Tämä on Moloch — peliteoreettinen hirviö, joka syntyy, kun kaikkien yksittäiset kannustimet johtavat kollektiiviseen tuhoon. Kukaan ei halua tuhota sivilisaatiota. Silti jokainen rationaalinen askel vie sitä kohti. Tämä on moninpeli-ansa (multi-polar trap). Sitä ei voi ratkaista “paremmilla ihmisillä”. Se voidaan ratkaista vain muuttamalla pelilau- taa. Perimmäisellä päämiehellä — kansakunnan selviytymisellä vuosisatojen yli — ei ole edustajaa pöydässä. Hänellä ei ole veto- oikeutta. Siksi hänen etunsa uhrataan aina. ∗ ∗ ∗ 64 KOHTALOLUVUT + MESAOPTIMOINTI = JÄRJESTELMÄTASON SOKEUS Kohtaloluvut + Mesaoptimointi = Järjestelmätason sokeus Tässä kohtaa yhdistyvät kaksi edellistä lukua. Kohtaloluvut ovat tiedossa. Syntyvyyden romahdus on julkinen tieto. Korjausvelka on julkinen tieto. Huoltosuhteen romahdus on julkinen tieto. Kukaan ei kiistä lukuja. Mutta agentit optimoivat muuta. Poliitikon palkkiofunktio ei reagoi vuoden 2040 huoltosuhteeseen. Se reagoi ensi viikon gallu- piin. Virkamiehen palkkiofunktio ei reagoi kohtalolukuihin. Se reagoi budjettikasvuun. Kun yhdistämme nämä kaksi, näemme itsemurha-algoritmin: jär- jestelmä, joka tietää täsmälleen minne on menossa — ja silti ajaa sinne, koska jokainen yksittäinen toimija on lukittu omaan optimointitehtä- väänsä. Olemme optimoimassa itsemme kuoliaaksi. ∗ ∗ ∗ Ironian fraktaali Sama kaava toistuu jokaisella tasolla: solu poistaa apoptoosin → syöpä. Mieli tukahduttaa tunteet → neuroosi. Yritys maksimoi kvartaalia → Nokia-ilmiö. Valtio lupaa velalla → konkurssi. Tämä on ironian fraktaali: sokea kone tuhoaa sen alustan, josta se itse riippuu. ∗ ∗ ∗ 65 LUKU 5. KANNUSTINKETJU Miksi “paranna kannustimia” ei toimi Luonnollinen reaktio: “Jos agentit optimoivat vääriä asioita, korjataan kannustimet! Laitetaan virkamiehille tulospalkka!” Tämä on vaarallinen virhe. Tämä oli New Public Management -liikkeen lupaus 1980-luvulta. Se epäonnistui. Bengt Holmström — Suomen ainoa taloustieteen Nobel-palkittu — on varoittanut: “Älkää kopioiko yritysten kannustinjärjestelmiä julkiselle sektorille.” Kun tuotos on vaikea mitata (opetus, hoito, turvallisuus), vahvat kannustimet tuottavat pelaamista. Sairaala julkaisee kuollei- suusluvut → kirurgit välttävät riskipotilaita. Koulu julkaisee koetu- lokset → opettajat opettavat kokeeseen. Mittari ei ole tavoite. Kun palkitset mittarista, saat mittarin optimointia — tavoitteen kustannuksella. Mekanismirealismi ei vaadi tulospalkkioita. Se vaatii auditoitavaa ajattelua. Emme maksa lääkärille bonusta “terveistä potilaista” (mikä saisi hänet välttämään sairaita). Me vaadimme, että terveydenhuollon jär- jestelmä kykenee vastaamaan kysymykseen: “Mikä on mekanismi, jolla tämä investointi parantaa terveyttä? Ja jos se ei paranna, kuka viheltää pelin poikki?” Ero on kriittinen: — Tulosohjaus (huono): “Maksa ministeriölle X euroa per parantu- nut mittari.” → Mittari pelataan. — Kausaalinen vastuu (hyvä): “Jos teet päätöksen X, oletat sen johtavan tulokseen Y mekanismilla Z. Jos Y ei tapahdu, mekanismi Z hylätään ja päätös X kumotaan.” Kyse ei ole rahasta. Kyse on logiikan auki kirjoittamisesta ja falsifioita- vuudesta. ∗ ∗ ∗ 66 OHJAUSVOIMA: O = K × C × S Ohjausvoima: O = K × C × S Politiikkaa pidetään usein “tahdon asiana”. Uskotaan, että jos meillä on vain tarpeeksi vahva visio, karismaattinen johtaja ja kova halu muuttua, sivilisaatio kääntyy. Mekanismirealismi korvaa psykologisoinnin fysiikalla. Systeemi- tason muutos vaatii kolme ehtoa yhtä aikaa: — K — Kapasiteetti: Onko järjestelmällä resurssit muutokseen? (Inhimillinen pääoma, luottamus, taloudellinen liikkumavara.) — C — Kytkentä: Onko ohjaussauva kytketty pyöriin? Onko ole- massa konkreettinen mekanismi, joka muuttaa päätöksen lop- putulokseksi? — S — Jännite: Tuntevatko agentit oman kohtalonsa ja järjestelmän kohtalon välisen kytköksen? Rakenne on kertolaskun kaltainen: O = K × C × S. Jos yksikin tekijä on nolla, ohjausvoima on nolla. Nykyinen politiikka tuottaa paljon melua — puheita, visioita, tavoite- vuosia — mutta melussa ei ole ohjausvoimaa. Kytkentä (C) on nolla: päätöksillä ei ole mekanismia, joka pakottaisi ne toteutumaan. Jännite (S) on lähellä nollaa: salienssiongelma estää agentteja tuntemasta, miten heidän kohtalonsa riippuu järjestelmän kohtalosta. Meluenergia ilman kytkentää purkautuu uutisotsikoina, some- väittelyinä ja strategiapapereina — näennäisliikettä puhtaimmillaan. Mekanismirealisti ei kysy poliitikolta: “Haluatko sinä tätä?” Hän kysyy: “Millä kytkennällä tämä toteutuu? Mikä on se peliteoreettinen kiskotus, joka pakottaa veden virtaamaan tähän suuntaan?” Jos kytkentää ei pystytä piirtämään auki, muutos on simulaatiota. ∗ ∗ ∗ 67 LUKU 5. KANNUSTINKETJU Pahiksia ei tarvita Äänestäjä on vain huolissaan. Poliitikko on vain pragmaattinen. Virka- mies on vain turvallisuushakuinen. Etujärjestö on vain omaa etuaan ajava. Media on vain liiketoimintaa. Mutta nämä pienet inhimilliset rationaalisuudet kertautuvat ja tuottavat Molochin. Tämä selittää, miksi syyllisten etsiminen ei toimi. Jos korvaamme poliitikot uusilla, mutta pidämme kannustinketjun samana, uudet poliitikot käyttäytyvät täsmälleen samalla tavalla. Arkkitehtuuri muokkaa käytöksen. ∗ ∗ ∗ Jos haluamme muuttaa lopputulosta, meidän on muutettava pelin sääntöjä. On luotava mekanismeja, jotka tekevät mesaoptimoinnista mahdotonta — tai ainakin kallista. Mutta ensin meidän on ymmärrettävä, miksi nykyinen järjestelmä estää itsensä korjaamisen. Seuraavaksi tarkastelemme veto-verkkoa ja selvitysvaltaa. 68 Valintapaine ja jännite Edellinen luku näytti, miten mesaoptimoijat tuottavat itsemurha-algoritmin. Tämä luku selittää, miksi kukaan ei pysäytä sitä: valintapaine on nolla ja jännite puuttuu. Ilman petoa lintu menettää siipensä — ei laiskuuttaan, vaan tehokkuuttaan. ∗ ∗ ∗ Termodynamiikan toinen laki sanoo, että järjestys hajoaa itsestään — ellei jokin ylläpidä sitä. Biologiassa ylläpitävää voimaa kutsutaan valintapaineeksi. Kun saarelta poistuvat pedot, lintu menettää lentokykynsä — koska siivet kuluttavat energiaa, jonka voisi käyttää muuhun. Ominaisuus, jota mikään ei ylläpidä, surkastuu. Valintapaine on aina olemassa. Kysymys on: mihin se kohdistuu? Kun pedot poistuvat, paine kohdistuu tehokkuuteen — ja lentämises- tä tulee kustannus, ei etu. Kun kriisit poistuvat, hallintokoneiston paine kohdistuu sisäisiin peleihin — ja kyky tehdä nopeita päätöksiä muuttuu kustannukseksi, ei eduksi. Suomi on lintu, jonka pedot ovat poissa jo 80 vuotta. Kun valintapaine puuttuu ja jännite on nolla, sisäinen peli on ainoa peli. Tämä on rauhan myrkky. ∗ ∗ ∗ 69 LUKU 6. VALINTAPAINE JA JÄNNITE Rauhan myrkky 80 vuotta ilman eksistentiaalista uhkaa on mahdollistanut aikaloisin- nan. Kun vihollinen ei ole portilla, kukaan ei kysy “onko meillä varaa tähän?”. Kysymys muuttuu muotoon “olisiko tämä kivaa?”. Biologiassa tätä kutsutaan valintapaineen löystymiseksi (re- laxed selection). Kun kalalaji elää pimeässä luolassa, se menettää silmän- sä — miksi ylläpitää elimiä, joita ei tarvita? Suomen valtio on menettänyt silmänsä (kyvyn nähdä varantoja pelkkien virtojen sijaan). Se on menettänyt siipensä (kyvyn tehdä nopeita päätöksiä). Se on optimoitu mukavaan lyllertämiseen suo- jaisalla saarella, jossa BKT-virta riittää, vaikka Kansallistase (luonto, luottamus, lapset) hupenee nollaan. Nyt saarelle on rantautunut uusia petoja (velkakriisi, väestön- rakenne). Mutta lintu ei osaa enää lentää. Se yrittää perustaa työryh- män neuvottelemaan pedon kanssa. ∗ ∗ ∗ 70 HORMEESI: MYRKKY JA LÄÄKE Hormeesi: Myrkky ja lääke Toksikologiassa tunnetaan periaate hormeesi: pieni annos myrkkyä vahvistaa, suuri tappaa. Liikunta on stressiä — lihasten mikrorepeämiä. Keho vastaa raken- tamalla vahvempia lihaksia. Rokote on taudinaiheuttajan fragmentti. Immuunijärjestelmä vastaa rakentamalla puolustuksen. Nassim Taleb kutsuu tätä antihauraudeksi: järjestelmä, joka hyötyy pienistä iskuista — se ei ole pelkästään kestävä — se tarvitsee iskuja pysyäkseen terveenä. Mitä tapahtuu, kun poistamme kaikki iskut? Lapsi, jota suojellaan kaikilta bakteereilta, saa autoimmuunisairau- den. Talous, jota suojellaan kaikilta konkursseilta, täyttyy zombiyri- tyksistä. Hallinto, jota suojellaan kaikilta kriiseiltä, menettää kyvyn reagoida kriiseihin. Turvallisuuden maksimointi tuottaa haurautta. Kun velalla peitetään jokainen ongelma, emme opi ratkaisemaan ongelmia. Kun konsensuksella vältetään jokainen konflikti, emme opi käsittelemään konflikteja. Kun “selvitetään”-mekanismilla lykätään jokainen vaikea päätös, menettämme kyvyn tehdä vaikeita päätöksiä. Metsäpalot ovat hormeesin oppikirjaesimerkki. Kun estämme pienet palot kokonaan, risut kertyvät maahan. Kun palo lopulta syttyy, se on megapalo, joka polttaa koko metsän. Suomi on estänyt pieniä korjausliikkeitä vuosikymmeniä. Risuja on kertynyt: eläkepommi, korjausvelka, syntyvyysromahdus. Megapalo on tulossa. ∗ ∗ ∗ 71 LUKU 6. VALINTAPAINE JA JÄNNITE Ajallinen sokeus Miksi emme tunne vuoden 2040 tuskaa tänään? Tämä on salienssin puute. Ihmisaivot on viritetty reagoimaan välittömiin, konkreettisiin signaaleihin. Leijona pensaassa tuottaa maksimaalisen jännitteen heti. Abstrakti numero ei tuota jännitettä lainkaan — ja kun uhka ei tunnu, jännitettä ei synny. Korjausvelka on abstrakti. Huoltosuhteen romahdus on vuosikym- menien päässä. Romahtanut syntyvyys ei aiheuta adrenaliinipiikkiä. Nämä signaalit eivät tuota jännitettä. Poliitikko ymmärtää älyllisesti, että velka on kestämätön. Mutta tieto ei ole sama kuin jännite. Hän ei herää yöllä kylmään hikeen velkasuhteen takia. Sen sijaan hän herää, jos iltapäivälehti uutisoi hänen vanhasta tekstiviestistään — koska se signaali tuotti jännitteen. Kohtaloluvut ovat ulkoista painetta, joka ei tuota jännitettä. Ne ovat olemassa, mutta ne eivät välity. Signaali huutaa, mutta voiman- siirto on löysällä. ∗ ∗ ∗ Jännite: Keinotekoinen gravitaatio Tästä pääsemme kirjan keskeiseen käsitteeseen: jännite. Avaruusasemalla ihmisen lihakset surkastuvat, koska painovoima puuttuu. Lihakset tarvitsevat jännitettä — kuormitusta, jota vasten työskennellä. Siksi asemalle on rakennettava sentrifugi: kone, joka simuloi painovoimaa ja palauttaa jännitteen. Rauhan aikana yhteiskunnan lihakset (päätöksentekokyky) surkas- tuvat, koska eksistentiaalinen paine puuttuu. Sota luo luonnollisen jännitteen (pelko). Rauha vaatii keinotekoisen jännitteen (säännöt). Vuonna 2025 jännite on nolla. Ulkoinen todellisuus (kohtaloluvut) ei välity sisäiseksi vasteeksi. Järjestelmä kelluu painottomassa tilassa, jossa 10 miljardin alijäämä on vain numero paperilla, ei fyysinen uhka. Meidän on rakennettava sentrifugi. ∗ ∗ ∗ 72 SISÄISEN PELIN YLIVALTA Sisäisen pelin ylivalta Luku 5 kuvasi mesaoptimoijat: poliitikko, virkamies, etujärjestö, media. Kun jännite on nolla, heidän ei tarvitse linjautua ulkoiseen todellisuu- teen. Sisäinen peli — vaalivoitto, budjetit, reviirit — on ainoa peli. Kriisissä tämä muuttuu hetkeksi: kun paine on välitön, mesaopti- moijien oma etu linjautuu maan edun kanssa. Rauhan aikana linjaus katoaa. ∗ ∗ ∗ Negatiivinen valinta: Kuka puhuu zombia? Kun jännitettä ei ole, järjestelmä alkaa karkottaa niitä, jotka rikkovat illuusion. Insinööri sanoo: “Tämä silta romahtaa.” Virkamies vastaa: “Aloi- tamme selvityksen sillan resurssiviisaasta kehittämisestä.” Insinööri puhuu fysiikkaa. Virkamies puhuu zombia. Järjestelmäs- sä, jossa totuus on “aggressiota” (koska se rikkoo mukavuuden), zom- bikielen puhujat etenevät. Totuudenpuhujat leimataan “hankalaksi” ja siivotaan syrjään. Tämä on negatiivista valintaa. Evoluutio suosii niitä, jotka osaavat simuloida toimintaa ilman, että koskevat todellisuuteen. Jäljelle jäävät ne, joille monimutkaisuuspesu on äidinkieli. ∗ ∗ ∗ 73 LUKU 6. VALINTAPAINE JA JÄNNITE Synteettinen jännite Kriisi opettaa, mutta hinta on kova. Emme voi toivoa sotaa vain siksi, että saisimme budjetin tasapainoon. Ongelma on insinööritekninen: miten luomme jännitteen il- man kriisiä? Vastaus on synteettinen valintapaine — keinotekoinen peto. Avaruusaseman sentrifugi simuloi painovoimaa. Mekanismivi- rasto (MeV) simuloi petoa. Se tekee huonosta päätöksestä välittömästi kivuliaan: ei “velkakattoa”, jota nostetaan aina, kun se tulee vastaan — vaan automaattileikkuri, joka iskee heti, kun raja ylittyy; ei “määrära- hoja”, joita voi ylittää — vaan seuraus, joka iskee päätöksentekijään henkilökohtaisesti. MeV on sivilisaation sentrifugi. Se palauttaa gravitaation järjestel- mään, joka kelluu painottomana. ∗ ∗ ∗ 74 APOPTOOSIN TARVE Apoptoosin tarve Terve solu osaa kuolla. Tätä kutsutaan apoptoosiksi — ohjelmoiduksi solukuolemaksi. Kun solu on vioittunut tai tarpeeton, se tuhoaa itsensä vapauttaakseen resursseja muille. Syöpäsolu on solu, joka on poistanut apoptoosin käytöstä. Se jakautuu hallitsemattomasti, ja kasvain kasvaa, vaikka sen pitäisi kuolla. Suomen hallinnossa on syöpäsoluja. Virastoja, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan. Ohjelmia, jotka eivät toimi. Rakenteita, jotka kuluttavat resursseja tuottamatta mitään. Kun valintapaine puuttuu, apoptoosi ei toimi. Kukaan ei tapa huonoja yksiköitä, koska tappamisesta rangaistaan enemmän kuin elossa pitämisestä. Terve sivilisaatio antaa koneen osien kuolla. ∗ ∗ ∗ Sivilisaatio on jatkuvaa taistelua entropiaa vastaan. Jos jännite laskee nollaan, entropia voittaa aina. Mutta miksi jännitettä ei voida palauttaa? Miksi kukaan ei sano “Tehdään näin” ja tee? Koska järjestelmä on rakennettu estämään juuri tämä. Seuraavaksi tarkastelemme veto-verkkoa ja selvitysvaltaa — mekanismeja, jotka lukitsevat nollajännitteen paikalleen. 75 Veto-verkko ja selvitysvalta Edellinen luku näytti, miksi jännite puuttuu. Tämä luku näyttää, miksi sitä ei voida palauttaa: veto-verkko estää liikkeen ja selvitysvalta hautaa päätökset ikuiseen valmisteluun. ∗ ∗ ∗ Mitä on valta? Klassinen määritelmä: kyky saada asioita tapahtumaan. Suomessa tämä määritelmä on väärä. Suomessa todellinen valta ei asu pääministerin tuolissa. Se asuu sillä, jolla on jarrukahva. Olemme rakentaneet veto-verkon, jossa jokainen voi vetää hätäjarrusta, mutta kukaan ei löydä kaasupoljinta. Veto-verkko + selvitysvalta = institutionaalinen halvaus. Jokainen voi estää, kukaan ei voi edistää. ∗ ∗ ∗ 77 LUKU 7. VETO-VERKKO JA SELVITYSVALTA Epäsymmetria: Latenssivaurio Insinööritieteen perussääntö: on vaikeampaa rakentaa silta kuin rä- jäyttää se. Sama pätee politiikkaan, mutta käänteisenä: toiminta on näkyvää, toimimattomuus on näkymätöntä. Jos ajat uudistusta ja se epäonnistuu, nimesi liitetään epäonnis- tumiseen. Jos estät uudistuksen ja järjestelmä rapautuu, syyttävää sormea ei ole — rapautuminen on “luonnonvoima”, ei kenenkään teko. Tämä on latenssivauriota. Kun veto-pelaaja vetää hätäjarrusta, hän aiheuttaa massiivista tuhoa (esim. terveydenhuollon romahdus 10 vuotta myöhemmin). Mutta koska tuho tapahtuu viiveellä ja passiivin suojassa (“hanke ei edennyt”), hän säilyttää immuniteetin. Mesaoptimointi + veto-verkko = näkyvän riskin välttämi- nen. Jokainen toimija minimoi sitä, mistä häntä voidaan syyttää tänään. Tulevaisuuden tuhoaminen on turvallista, koska rapautumista ei koskaan lasketa kenenkään syyksi. ∗ ∗ ∗ 78 VETO-VERKON TOPOLOGIA: SARJAKYTKENTÄ Veto-verkon topologia: Sarjakytkentä Suomen päätöksenteko on sarjakytkentä. Sähkötekniikassa sarja- kytkennässä virran on kuljettava kaikkien komponenttien läpi — jos yksikin katkeaa, koko järjestelmä pysähtyy. Suomessa veto-oikeuksia on kolme. Ne muodostavat Bermudan kolmion, johon uudistukset katoavat. — Solmu 1: Koalitiopolitiikan kiristysvoima. Suomessa on aina monipuoluehallitus, 4–6 puoluetta. Pienin hallituspuolue voi vetää “kynnyskysymyskortin”: “Jos teette tämän, me lähdemme”. Koska hallituksen kaatuminen on pääministerille suurin epäonnistumi- nen, pääministeri taipuu. 10 % kannatus riittää tosiasialliseen veto-oikeuteen. — Solmu 2: Kolmikannan varjohallitus. Työmarkkinajärjestöillä on kirjoittamaton veto-oikeus työelämää koskeviin lakeihin. Jos hallitus yrittää uudistaa ohi järjestöjen, uhkaus on selvä: yleislakko. Satamat kiinni. “Asia on siirretty kolmikantaiseen valmisteluun” = annoimme veto-oikeuden niille, joiden etua uudistus uhkaa. — Solmu 3: Juristokratia. Perustuslakivaliokunta on muuttunut super-veto-oikeudeksi. Uudistuksen estäminen ei vaadi poliitti- sen väittelyn voittamista. Riittää löytää valtiosääntöoppinut, joka sanoo: “Tämä saattaa olla ongelmallista pykälän X kannalta”. Han- ke pysähtyy. Sarjakytkennän matematiikka: Jos jokaisen portinvartijan to- dennäköisyys sanoa “Kyllä” on 90 %, ja portteja on 6, kokonaisuuden läpimenon todennäköisyys on 0,96 ≈ 0,53 — kolikonheitto. Vaikka kaikki olisivat “melkein samaa mieltä”, järjestelmä halvaantuu. ∗ ∗ ∗ 79 LUKU 7. VETO-VERKKO JA SELVITYSVALTA OODA-looppi: Aikasota Sotilasstrategi John Boyd kehitti käsitteen OODA-silmukka: havaitse, suuntaudu, päätä, toimi (Observe, Orient, Decide, Act). Voittaja on se, jonka silmukka on nopeampi. Maailma muuttuu viikoissa. Teknologia, geopolitiikka, markkinat — kaikki liikkuvat kiihtyvällä nopeudella. Suomen hallinnon OODA- looppi on 4–10 vuotta. Kun ympäristö muuttuu nopeammin kuin järjestelmä kykenee reagoimaan, järjestelmä on häviämässä aikasotaa. Kyse ei ole vain “tehottomuudesta”. Kyse on termodynamiikasta. Jos korjausliike on hitaampi kuin vian leviäminen, systeemi hajoaa vääjäämättä. Veto-verkko hidastaa havainnon muuttumista toiminnaksi niin paljon, että toiminta on jo vanhentunut syntyessään. Me säädämme lakeja vuoden 2015 ongelmiin vuonna 2025. ∗ ∗ ∗ Selvitysvalta: Latenssigeneraattori Kun veto-verkko ajaa järjestelmän umpikujaan, paineen on purkau- duttava jonnekin. Ratkaisu on lause: “Asetamme laaja-alaisen työ- ryhmän selvittämään asiaa.” Tämä on zombifikaatiota. Konflikti on elävä, vaarallinen asia (aktiivinen). Selvitys on kuollut, turvallinen esine (passiivinen). Työryhmä ei ole vain “pakastin”, vaan latenssigeneraattori. Sen todellinen funktio ei ole tuottaa tietoa (tiedämme jo ongelmat), vaan tuottaa aikaa. Se injektoi prosessiin 4 vuoden viiveen, jotta alkuperäi- nen jännite ehtii haihtua. Selvitys on politiikan musta aukko — puskuri, johon poliittinen paine ohjataan kuolemaan. ∗ ∗ ∗ 80 POLIITTINEN PAKASTIN Poliittinen pakastin Sata-komitea (2007), Toimi-hanke (2018), Parlamentaarinen sosiaali- turvakomitea (2020–2027). Kaksi vuosikymmentä. Kolme massiivista hanketta. Mikä on muuttunut sosiaaliturvan perusrakenteessa? Ei mikään. Juhana Vartiainen kirjoitti: “Työryhmiin uskotaan hallituksen pii- rissä hieman samalla tavalla kuin jo päästään sekava Adolf Hitler uskoi ‘Steinerin hyökkäykseen’.” Steinerin hyökkäystä ei koskaan tullut. Ulkopuolinen pitäisi näitä epäonnistumisina. Mekanismirealisti näkee toisin: jos tavoite oli estää konflikti ja siirtää päätös tulevai- suuteen, hankkeet olivat täydellisiä onnistumisia. Työryhmä on po- liittinen pakastin — sinne laitetaan asiat, jotka ovat liian kuumia käsiteltäväksi. ∗ ∗ ∗ Vesittämisen teknologia Konsensuksen vaatimus. Työryhmään kutsutaan “kaikki”. Kymme- nen toimijaa, joilla jokaisella erilaiset intressit ja veto-oikeus. Tekstiä muokataan, kunnes kaikki voivat elää sen kanssa. Lopputulos: “Järjestelmää on kehitettävä”. Kukaan ei ole eri mieltä, mutta mitään ei sanota. Tämä tuottaa aina pienimmän yhteisen nimittäjän — eli ei mitään. Strategioita, ei lakipykäliä. Visioita, ei rahoitusta. Suuntaviivoja, ei päätöksiä. Tämä on vastuullisuuspesua: veto-verkko puetaan huolellisuu- den kaapuun. “Selvitimme asiaa perusteellisesti. Kuulimme kaikkia osapuolia. Tämä on paras mahdollinen kompromissi.” Todellisuudessa: kukaan ei suostunut luopumaan mistään, joten kukaan ei saanut mitään. ∗ ∗ ∗ 81 LUKU 7. VETO-VERKKO JA SELVITYSVALTA Konsensuksen harha Vahvin puolustus veto-verkolle on tämä: se estää tyrannian. Hitaus on hinta, jonka maksamme vapaudesta. Argumentti on vakavasti otettava — ja väärä. Francis Fukuyama kutsuu tätä vetokratiaksi: järjestelmäksi, jossa veto-oikeudet ovat kasautuneet niin, että mikään liike ei ole mahdollista. Vetokratia ei ole demokratian huipentuma. Se on sen rapautumismuoto. Kreikan kratos ei tarkoita “oikeutta tulla kuulluksi”. Se tarkoittaa voimaa — kykyä muuttaa todellisuutta. Kun valtio on halvaantunut, sillä ei ole kratosta. Demokratia ilman kratosta on pelkkä demos — kansa ilman valtaa. EVA:n entinen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kirjoitti vuonna 2013 raportin nimeltä Konsensuksen kuolema. Hänen diagnoosinsä: “Vaih- toehto on pitää yllä illuusiota sellaisesta sopimisen tavasta, joka ei enää toimi. Tämän illuusion hintana ovat toistuvat pettymykset ja päätöksenteon halvaantuminen.” Tämä on EVA — Elinkeinoelämän valtuuskunta — ei vasemmisto- lainen kriitikko. Edes elinkeinoelämän oma elin ei usko konsensuk- seen. Ensinnäkin: Suomen ongelma ei ole liian nopea päätöksenteko, vaan liian hidas. Emme ole vaarassa sortua diktatuuriin. Olemme vaarassa kuolla hitaasti. Kukaan ei laske prosessin hintaa, koska “huolellisuus” näyttää aina ilmaiselta. Toiseksi: Veto-verkko ei suojele heikkoja. Se suojelee vallitsevaa järjestystä. Ne, jotka hyötyvät nykytilanteesta — suojatut sektorit, eläkeikäiset äänestäjät — säilyttävät asemansa. Ne, jotka kärsivät — tulevat sukupolvet, syntymättömät — eivät ole neuvottelupöydässä. Kolmanneksi: NATO-jäsenyys todisti, että nopeus on mahdollista ilman tyrannian vaaraa. 83 päivää hyökkäyksestä eduskunnan päätök- seen. Sama perustuslaki, samat instituutiot. Kun järjestelmä halusi toimia, se toimi. Hitaus ei ole välttämätön sivutuote vapaudesta. Se on valinta. Kysymys ei ole “konsensus vai diktatuuri”. Kysymys on: kumpi tappaa meidät ensin — liian nopea päätöksenteko vai liian hidas? ∗ ∗ ∗ 82 KÄÄNTEINEN VALIKOITUMINEN: TULEVAISUUDEN SYÖMINEN Käänteinen valikoituminen: Tulevaisuuden syöminen Veto-verkko ei vaikuta vain siihen, mitä tehdään. Se vaikuttaa siihen, mitä leikataan. Kun valtion on pakko säästää, se ei leikkaa sieltä, missä on eniten tehottomuutta. Se leikkaa sieltä, missä on heikoin veto-oikeus. Tämä paljastaa järjestelmän julman logiikan: Menneisyydellä (eläke- läiset, etujärjestöt, saavutetut edut) on veto-oikeus — he ovat pöy- dässä. Tulevaisuudella (lapset, syntymättömät, innovaatiot) ei ole veto-oikeutta — he eivät ole pöydässä. Tuloksena on käänteinen valinta: Järjestelmä suojelee automaatti- sesti menneisyyttä ja leikkaa automaattisesti tulevaisuudesta. Tämä on mekanismi, jolla Aikaloinen toimii. Se ei ole ilkeyttä, se on veto-verkon topologiaa. Jos et voi estää leikkausta, sinusta leikataan. Siksi leikkaamme koulutuksesta (ei veto-oikeutta), mutta emme eläkkeistä (vahva veto-oikeus). Siksi likvidoimme tasetta. ∗ ∗ ∗ Järjestelmän hinta: Aikavarkaus Selvitysvallalla on hinta. Se maksetaan aikavarkautena. Kun käytämme seitsemän vuotta komiteassa istumiseen, mene- tämme seitsemän vuotta aikaa sopeutua. Aika on ainoa resurssi, jota emme voi ostaa lisää. Vuonna 2010 tehty korjausliike olisi voinut olla pieni (ohjausliike). Vuonna 2025 liikkeen on oltava suuri (hätäjarrutus). Vuonna 2030 liike on mahdoton (törmäys). Selvitysvalta on mekanismi, jolla nykyhetken mukavuus oste- taan tulevaisuuden katastrofin hinnalla. Se on tasevarkaus: se tuhoaa “aikapääomaa” (time capital), joka on arvokkain pääomamme. ∗ ∗ ∗ Miksi järjestelmä pysyy pystyssä? Koska vastuu on haihdutettu. Seu- raavaksi tarkastelemme, miten valta ja vastuu on eriytetty. 83 Vallan haihduttaminen Edelliset luvut näyttivät, miten veto-verkko ja selvitysvalta estävät liikkeen. Tämä luku selittää, miksi kukaan ei omista ongelmaa: vastuu on haihdutettu tarkoituksella. Kone on rakennettu niin, ettei kukaan voi joutua tilille. ∗ ∗ ∗ Kekkonen hallitsi 26 vuotta. Hänellä oli kyky tehdä päätöksiä, jotka ylittivät byrokratian ja puoluepolitiikan. Kun etujärjestöt riitelivät, Kekkonen kutsui osapuolet Tamminiemeen ja löi nyrkin pöytään. Kekkonen oli henkilöitynyt päätöskyky — yksi ihminen, joka saattoi katkaista veto-verkon ja pakottaa ratkaisun. Hän oli kansa- kunnan Synninsyöjä: hän otti vastuun virheistä (ja onnistumisista) omalle kontolleen. Hänen nimensä oli takuu. Kun Kekkonen erosi 1981, syntyi tyhjiö. Sitä ei täytetty uudella johtajalla. Se täytettiin komitealla. Komitea ei ole Synninsyöjä. Komitea syö keksejä, ei syntejä. Kukaan ei omista päätöstä henkilökohtaisesti. Kekkonen sanoi: “Minä päätän.” Nykyhallinto sanoo: “On päätetty.” (Tekijänpyyhintä). Tämä on vallan haihduttamista: valta on hajautettu niin, ettei kukaan omista päätöstä — eikä kukaan omista epäonnis- tumista. ∗ ∗ ∗ 85 LUKU 8. VALLAN HAIHDUTTAMINEN Arkkitehtien perintö Suomen nykyinen hallintomalli ei ole tuhatvuotinen luonnonlaki. Se on insinöörityön tulos, joka suunniteltiin vuosien 1968 ja 1977 välillä. Kolme miestä päätti korjata epävakauden: Keijo Liinamaa (so- vittelija), Päiviö Hetemäki (pääoma), Niilo Hämäläinen (työ). He eivät olleet ideologeja, vaan pragmaatikkoja. He ratkaisivat vuoden 1968 ongelmaa: miten estää Suomea hajoa- masta riitoihin? Heidän ratkaisunsa oli siirtää valta pois epävakaasta parlamentista vakaaseen neuvottelupöytään. Arkkitehdit eivät olleet poikkeuksellisen lyhytnäköisiä. He oli- vat aikansa lapsia: 1966–1976 koko länsi kääntyi konsensukseen ja riskien minimointiin, kun sodan jälkeinen runsaus poisti niukkuuden paineen. Työkalut oli viritetty vuoden 1970 vakauteen — ei vuoden 2050 selviytymiseen. Vuonna 1968 solmittiin ensimmäinen TUPO. Eduskunta muutet- tiin kumileimasimeksi. Kun Eteläranta ja Hakaniemi olivat sopineet, kansanedustajien tehtävä oli hyväksyä. Vuonna 1977 Korpilammella vasemmisto hyväksyi markkinatalou- den. Oikeisto hyväksyi hyvinvointivaltion. Syntyi konsensus. Riitely julistettiin synniksi. Jotta konsensus toimisi, kaikille piti antaa veto- oikeus. He rakensivat koneen, joka oli optimoitu vuoden 1970 vakauteen. He eivät kysyneet: toimiiko tämä vuonna 2050? ∗ ∗ ∗ Koiviston ylikorjaus: Zombi-instituutio Koivisto oli nähnyt, kuinka tuhoisaa yhden miehen mielivalta voi olla. Hänen tavoitteensa oli estää uuden “Kekkosen” syntyminen. Mutta hän teki saman virheen kuin arkkitehdit: hän näki riskin (tyranni) ja poisti sen. Hän ei nähnyt funktiota (ohjauskyky), joka poistui samalla. Presidentin valtaoikeudet riisuttiin kerros kerrokselta. Presiden- tistä tehtiin seremoniamestari. Tämä on institutionaalista zombifikaatiota: instituutio säilytetään syntaktisesti, mutta tyhjennetään semanttisesti. presidentti.tee_päätös() → return void 86 KOSKETUSVASTUUANSA Sana “presidentti” on edelleen perustuslaissa. Linnan juhlat pide- tään. Symboli elää. Mutta koodin sisällä ei tapahdu mitään — funk- tio palauttaa tyhjää. Presidentistä tuli zombi-instituutio: se näyttää elävältä, mutta on toiminnallisesti kuollut. Sama kuvio koskee demokratiaa itseään: demokratia.vaalit() → return legitimiteetti Vaalit pidetään. Äänet lasketaan. Mutta funktio on muuttunut: ennen se palautti päätöksiä, nyt se palauttaa legitimiteettiä päätöksille, jotka on tehty muualla. Tämä on hypernormalisaatiota: kaikki näyttelevät, että vaaleilla on väliä, vaikka todellinen valta painottuu virkamiesvalmisteluun ja EU-direktiiveihin. ∗ ∗ ∗ Kosketusvastuuansa Tästä arkkitehtuurista nousee syvempi dynamiikka: kosketusvastuu- ansa. Toiminta luo vastuuta. Toimimattomuus ei. Miksi? Kyse on salienssivinoumasta: aktiivinen teko on näkyvä tapahtuma, jolla on tekijä. Laiminlyönti on “tyhjä tila” — ei-tapahtuma, johon ei liity tekijää. Aivomme on rakennettu havaitsemaan tekoja, ei tyhjiä. Lääkäri, joka lopettaa hoidon, on vastuussa kuolemasta. Lääkäri, joka ei koskaan aloita hoitoa, ei ole. Virkamies, joka hyväksyy lääk- keen ja joku kuolee, on skandaalissa. Virkamies, joka viivyttää ja tuhannet kuolevat odottaessa — siitä ei synny otsikkoa, koska “hitaus” tuntuu luonnonvoimalta eikä kenenkään valinnalta. Ongelman koskettaminen tekee sinut vastuulliseksi. Jätä ongelma huomiotta, säilytät immuniteetin. ∗ ∗ ∗ 87 LUKU 8. VALLAN HAIHDUTTAMINEN Monimutkaisuuspesu Usein kysytään: “Miksi kukaan ei korjaa tätä?” Vastaus on usein: “Tämä on niin monimutkaista, ettei yksinkertaisia ratkaisuja ole.” Tämä on monimutkaisuuspesua. Byrokratiassa monimutkaisuus ei ole pelkästään vahinko — se on usein aktiivinen suojamekanismi. Mekanismirealismin näkökulmasta monimutkaisuus on luetta- mattomuuskilpi (illegibility shield). Kun prosessi (kuten sote-uudistus tai verotus) tehdään riittävän monimutkaiseksi, se muuttuu immuunik- si ulkopuoliselle auditoinnille. Kukaan ei voi osoittaa virhettä, koska kukaan ei ymmärrä kokonaisuutta. Monimutkaisuus poistaa todellisuuskurin. Se antaa hallinnolle mahdollisuuden: 1. Hajauttaa syyllisyys: Jos lopputulos on huono, se johtuu “järjes- telmän monimutkaisuudesta”, ei kenenkään päätöksestä. 2. Oikeuttaa loiskuorma: Mitä monimutkaisempi asia on, sitä enem- män tarvitaan virkamiehiä, koordinaattoreita ja asiantuntijoita sen “hallitsemiseen”. 3. Estää falsifioitavuus: Monimutkaisesta hankkeesta on mahdo- tonta sanoa, milloin se on epäonnistunut. Mekanismirealisti tietää, että totuus on yleensä yksinkertaista fysiik- kaa. Jos hallinto yrittää peittää ongelman monimutkaisuuden taakse, kyseessä on signaalihäviö, joka on suunniteltu suojelemaan agentteja tulosvastuulta. ∗ ∗ ∗ 88 LUOTTAMUS ON AVOIN SILMUKKA Luottamus on avoin silmukka Suomessa hoetaan, että “korkea luottamus on yhteiskunnan super- voima”. Kybernetiikassa tämä on hengenvaarallinen väärinkäsitys. Luottamus on avoin silmukka (open loop). Kun järjestelmä “luot- taa” virkamieheen, instituutioon tai prosessiin, se lakkaa mittaamasta sitä. Ohjausopissa järjestelmä, joka ei mittaa virhettään, ei voi korjata suuntaansa. Järjestelmä ajautuu. Suomalainen luottamusyhteiskunta on muuttunut järjestelmäksi, joka on menettänyt immuunivasteensa: — Luotamme siihen, että virkamies valmistelee asiat oikein → Audi- tointi loppuu. — Luotamme siihen, että sääntöjä noudatetaan → Reaalisen vaiku- tuksen seuranta loppuu. — Luotamme siihen, että “Suomi on paras” → Ulkoinen vertailu ja kilpailukyvyn analyysi loppuu. Luottamus on voiteluainetta, mutta se ei ole moottori. Sivilisaatio, joka korvaa tarkistuksen ja kovan takaisinkytkennän sokealla luottamuk- sella, on informaatiosokea — kuin autoilija, joka luottaa tiehen niin paljon, että sulkee silmänsä. Mekanismirealismi vaatii siirtymistä sokeasta luottamuksesta var- mennettuun eristykseen (verified insulation). Arkkitehtuurin on varmis- tettava oikea toiminta mekanismilla, ei toiveella siitä, että agentit ovat “luotettavia”. ∗ ∗ ∗ 89 LUKU 8. VALLAN HAIHDUTTAMINEN Tahrattomien kyvyttömien nousu Luku 5 näytti, miten kyvykkäimmät lähtevät järjestelmästä. Tämä osio näyttää kääntöpuolen: ketkä nousevat heidän tilalleen. Kosketusvastuuansa + negatiivinen valinta = tahrattomien kyvyttömien nousu. Hierarkisessa byrokratiassa ylennyksen saa se, joka aiheuttaa vähiten ongelmia. Nero on korkean varianssin henkilö. Hän saattaa pelastaa osaston — tai tuhota sen. Hän tekee esimiehen levottomaksi. Hänet suodatetaan pois. Keskinkertaisuus on matalan varianssin henkilö. Hän tekee mitä käsketään, ei kyseenalaista, ei ota riskejä. Hänet ylennetään. Ajan myötä organisaatio “tislautuu”: huipulle kertyy puhtainta mahdollista keskinkertaisuutta. Johtajia, joiden urat ovat puhtaita, koska ne ovat tyhjiä. Operaattorit karsiutuvat. Hallinnoijat nousevat. ∗ ∗ ∗ Eliitin veritulppa Vilfredo Pareto tutki eliittien kiertoa. Hänen löydöksensä: terve yh- teiskunta vaihtaa eliitin jatkuvasti. Uusi veri tuo uusia ideoita, uuden yhteyden todellisuuteen. Kun kierto estyy, syntyy veritulppa. Eliitti alkaa rekrytoida omien verkostojensa sisältä. Sisäsiittoisuus lisääntyy. Yhteys todellisuuteen heikkenee. Suomen eliitti on sisäänpäin kääntynyt. Samat nimet kiertävät hallituksesta hallitukseen, virastosta konsulttifirmaan, konsulttifir- masta ajatushautomoon. Kukaan ei tule ulkopuolelta. Kukaan ei kanna mukanaan tulosvastuun tuottamaa todellisuuskontaktia. Tämä tekee adaptaation mahdottomaksi. Kun järjestelmä ei tun- nista todellisuutta, se ei voi korjata itseään. Kohtaloluvut huutavat punaista, mutta ne, jotka voisivat korjata kurssin, ovat sokeita — koska heidät on valittu sokeutensa perusteella. ∗ ∗ ∗ 90 INSTITUUTIOT ELÄIMINÄ: METABOLINEN HIRVIÖ Instituutiot eläiminä: Metabolinen hirviö Miksi uudistukset epäonnistuvat? Koska virastot eivät ole työkaluja. Ne ovat eläviä olentoja — me- tabolisia hirviöitä, jotka ovat kasvaneet isäntäänsä suuremmiksi. Jokaisella instituutiolla on: — Aineenvaihdunta. Se kuluttaa resursseja ja “erittää” tuotoksia. Kuten eliö, se pyrkii kasvuun — riippumatta siitä, tuottaako se todellista arvoa. Tässä piilee taseharha: instituutio raportoi virtaa (BKT-kontribuutio, “palvelut”), mutta nielee varantoa (infrastruk- tuuri, osaajat, luottamus). Tuloslaskelma näyttää tasapainoiselta, mutta Kansallistase heikkenee. — Itsesäilytysvietti. Ihmiset, joiden toimeentulo riippuu virastosta, tekevät luontaisesti päätöksiä, jotka suojelevat virastoa. Itsesäi- lytysvietti on evoluutiota: ne instituutiot, joissa tämä vietti on heikko, suodattuvat pois. — Immuunijärjestelmä. Kun ulkopuolelta tulee uhka (leikkaus- paine, rakennemuutos), instituutio aktivoi puolustuksen: viivytys- taktiikka, lobbauskampanjat, pelotekertomukset. Jokainen hyök- käys tekee hirviöstä vastustuskykyisemmän. Sote-uudistuksen historia on tarina tästä. Jokainen yritys katkoa päällekkäisyyksiä aktivoi niiden puolustusreaktion. Lopulta “uudistus” tuotti yhden kerroksen lisää — hyvinvointialueita — sen sijaan, että olisi poistanut mitään. Hirviö syö oman ruumiinsa ylläpitääkseen aineenvaihduntaansa. Arkkitehdit rakensivat koneiston. Viisikymmentä vuotta myö- hemmin koneisto on kasvanut elämäksi. Emme enää hallitse sitä. Se hallitsee meitä. ∗ ∗ ∗ 91 LUKU 8. VALLAN HAIHDUTTAMINEN Missiotyhjiö: Telos vai Entropia Kun poistimme Kekkosen, emme korvanneet häntä tavoitteella. Kor- vasimme hänet prosessilla. Mene virastoon ja kysy: “Mikä on teidän perimmäinen tarkoituk- senne?” Saat vastaukseksi luettelon tehtävistä. Tehtävä ei ole missio. Tehtävä on tapa viettää aikaa. Missio on tila, joka halutaan saavuttaa. Tämä on telos-tyhjiö. Kreikkalaisille telos tarkoitti päämäärää, sitä mitä kohti järjestelmä pyrkii. Ilman telosta on vain entropia — järjestyksen asteittainen hajoaminen. Kun missio puuttuu, instituutiosta tulee zombi: se syö resursseja ja näyttää ulkopuolelta elävältä, mutta siinä ei ole ohjaavaa älyä. while(true) { attend_meeting(); produce_strategy_paper(); } STM ei optimoi terveyttä — se optimoi hoitojärjestelmän hallintoa. OKM ei optimoi sivistystä — se optimoi tutkintomääriä. UM ei opti- moi Suomen etua — se optimoi diplomaattista protokollaa. Jokainen ministeriö on menettänyt teloksensa ja ajautunut pelkän prosessin ylläpitoon. Eikä tämä koske vain virastoja. Kysy keneltä tahansa suomalaiselta: “Mikä on Suomen tarkoitus?” Saat hämmentyneen ilmeen. Parhaim- millaan implisiittinen oletus — “että pysyttäisiin hengissä” — mutta ei eksplisiittistä missiota. Eduskunta ei ole koskaan äänestänyt siitä, mihin Suomi pyrkii. Meillä on valtio ilman telosta. Virastoilla on syntaksi (nimi, budjetti, johtaja), mutta niiltä puuttuu semantiikka (vaikutus todellisuuteen). Ne ovat kuin funktio, jonka kuvaus on säilytetty, mutta toteutus on return void. Missio — telos — olisi se voima, joka pakottaisi korjaamaan poik- keamien kertymän heti: syntropia, järjestyksen aktiivinen luominen entropiaa vastaan. Ilman sitä hallinto on vain hidasta likvidaatiota, joka on pesty ammattimaiseksi hallinnoinniksi. Entropia voittaa aina, ellei joku työnnä vastaan. ∗ ∗ ∗ 92 KARTTA EI HOIDA POTILASTA: LATENSSIKONE Kartta ei hoida potilasta: Latenssikone Valtio haluaa tehdä yhteiskunnasta luettavan (legible) standardoimal- la kaiken, jotta sitä voi hallita Excelistä käsin. Tämä on korkean modernismin ydinvirhe. James C. Scott kutsuu sitä “valtiona näkemiseksi” (Seeing Like a State). Ja se tuhoaa kaiken, mihin koskee. Paikallinen tieto on nimeltään Metis — käytännön viisaus, joka on kertynyt kokemuksen kautta. Kokeneen hoitajan intuitio potilaasta. Konkarin käsityöläisen silmä. Vanhan opettajan tuntuma luokkaan. Metis on reaaliaikainen: hoitaja näkee potilaan nyt. Valtion kartta on nimeltään Techne — abstrakti, formalisoitu tieto, joka sopii lomakkeisiin ja tietojärjestelmiin. Techne on viivästetty: kun data saavuttaa päättäjän, potilas on jo kuollut tai parantunut. Tämä on latenssikone: järjestelmä, jonka takaisinkytkentä on niin hidas, että korjaava signaali saapuu liian myöhään. Metis ope- roi millisekunneissa (hoitajan käsi potilaan otsalla). Techne operoi vuosissa (ministeriön työryhmän raportti). Sote-uudistus on tämän oppikirjaesimerkki: yritimme korvata tuhansien ammattilaisten Metiksen yhdellä massiivisella Techne-järjestelmällä. Potilaspolut. Apotti. Hyvinvointialueet. Jokainen lisäkerros kasvattaa latenssia. Kartta on hieno. Mutta maasto kuolee. Potilas ei sovi Exceliin. Hoitaja ei enää hoida potilasta. Hän “tuottaa dataa järjestelmään”. Opettaja ei opeta lasta. Hän “täyttää Wilmaa”. Energia siirtyy kentältä karttaan — ja kartta on aina myöhässä. Olemme uhranneet käytännön viisauden luettavuuden alttarille. Tämä on sama ilmiö, josta Holmström varoitti luvussa 5: kun mittaamme vääriä asioita, tuhoamme sen, mitä yritämme parantaa. Apotti mittaa datapisteitä. Potilas ei ole datapiste. Ja kun datapiste saavuttaa Excelin, potilas on jo muualla. ∗ ∗ ∗ 93 LUKU 8. VALLAN HAIHDUTTAMINEN Himmelihierarkia Kun piirretään koko kuva, Suomen hallinto näyttäytyy kolmiker- roksisena: Pinta (teatteri): Eduskunta, ministerit, presidentti. Funktio: tuottaa legitimiteettiä. Välikerros (iskunvaimentimet): Oikeuskansleri, selvitysmiehet, työryhmät, PeV. Funktio: hidastaa ja neutraloi. Ydin (näkymättömät ohjaajat): VM, työmarkkinajärjestöt, EU- algoritmit. Funktio: asettaa todelliset rajat. Ei demokraattista man- daattia. Ei vastuuta. Ei kasvoja. Arkkitehtuuri on optimoitu vakauden tuottamiseen: se on niin vakaa, ettei se liiku edes jyrkännettä lähestyessään. ∗ ∗ ∗ Tiedät nyt, miten kone on rakennettu: näennäisliike, kohtaloluvut, mesaoptimointi, veto-verkko, selvitysvalta, kosketusvastuuansa. Mutta koodi ei ole kohtalo. Seuraavaksi näemme todisteen siitä, että tämä kansa osaa yhä toimia — kun jännite pakottaa. 94 OSA III Todiste 95 Kapasiteetti Tämä luku on käännekohta. Edelliset luvut näyttivät, miksi kone ei toimi. Tämä luku todistaa, että se VOI toimia — kun jännite nousee. NATO on todiste: kansa toimii, käyttöjärjestelmä ei. ∗ ∗ ∗ Suomen NATO-jäsenhakemukseen kului 83 päivää — helmikuun 24. päivästä toukokuun 18. päivään. Sama Suomi, joka ei saanut yhtä terveydenhuoltouudistusta val- miiksi kahdessa vuosikymmenessä. Sama perustuslaki. Samat insti- tuutiot. Samat ihmiset. NATO-prosessi on empiirinen todiste: me emme ole rikki. Mei- dän käyttöjärjestelmämme on. ∗ ∗ ∗ 97 LUKU 9. KAPASITEETTI Jännitteen paluu Vuosikymmeniä jännite oli lähellä nollaa. Poliitikot reagoivat some- kohuihin, eivät eksistentiaalisiin uhkiin. Korkeusmittari huusi punaista, mutta ohjaamo katsoi instrumentteja, jotka näyttivät vihreää. Ulkoinen uhka — Venäjä — oli ollut olemassa koko ajan. Uhka ei syntynyt helmikuussa 2022. Mutta signaali murtautui läpi: hyökkäys teki uhasta tuntuvaa. Jännite nousi maksimiin. Valintapaine kääntyi sisäisistä peleistä ulkoiseen todellisuuteen — yhtäkkiä väärä liike tarkoitti eksistentiaal- ista riskiä, ei vain poliittista kiusaantumista. Normaalisti hitaat, abstraktit uhat (syntyvyysromahdus, korjaus- velka) eivät tuota jännitettä. Ne ovat numeroita raportissa, eivät kuvia televisiossa. Mutta ohjukset Kiovassa olivat visuaalisia, emotionaalisia ja välittömiä. Signaali oli liian voimakas — se välittyi täysimääräisesti. Kannustinrakenne kääntyi. Normaalisti blokkaaminen on turvallista — et joudu vastuuseen siitä, mitä et tehnyt. Mutta kun kansa näki naapurimaan pommituksen, NATO:n vastustaminen muuttui näkyväksi riskiksi. Yhtäkkiä toimi- mattomuus oli se, mistä voisi joutua tilille. Kannustinrakenne osoitti nyt oikeaan suuntaan. Näiden muutosten yhteisvaikutus: ohjausvoima nousi nollasta maksimiin. Jännite oli korkea (ulkoinen paine välittyi) ja kannustin- rakenne osoitti oikeaan suuntaan. ∗ ∗ ∗ 98 NÄENNÄISLIIKKEEN LOPPUMINEN Näennäisliikkeen loppuminen Viikkokausia ennen sotaa poliitikot hokivat mantraa “NATO-optiosta”. Sanahelinä, jolla vältettiin binäärinen valinta. Klassista näennäislii- kettä — ääntä ja vimmaa, mutta ei liikettä. Helmikuun 24. päivänä näennäisliike loppui. Koska todellisuutta ei voinut enää piilottaa. Koska kaikki näkivät saman asian. Koska “selvitetään lisää” ei ollut enää hyväksyttävä vastaus. Kun simulaatio (näennäisliike) murtui, todellinen liike alkoi. ∗ ∗ ∗ Mesaoptimoijien linjautuminen Poliitikko optimoi omaa tavoitettaan — uudelleenvalintaa, uraa, status- ta. Tämä tavoite on eri asia kuin kansakunnan selviytyminen. Joskus ne osoittavat samaan suuntaan, joskus eivät. Ennen helmikuuta ne eivät osoittaneet. NATO-kanta ei ratkaissut vaaleja, joten poliitikon kannatti olla epämääräinen. Helmikuun jälkeen ne osoittivat. Äänestäjät tekivät turvallisuu- desta ainoan kysymyksen ja muistivat, kuka oli vastustanut. Yhtäkkiä uudelleenvalinta edellytti NATO-kannatusta. Poliitikot eivät muuttuneet paremmiksi ihmisiksi. He optimoivat täsmälleen samaa asiaa kuin ennenkin. Vain ehdot muuttuivat. Mutta tässä on ongelma: linjautuminen oli väliaikaista. Kun akuutti kriisi hellitti, vanha dynamiikka palasi. Turvallisuus lakkasi olemasta ainoa kysymys. Poliitikon oma optimointi irtosi taas kansa- kunnan edusta. Tämä paljastaa sekä mahdollisuuden että haasteen. Järjestelmä voi toimia — kun kannustinrakenne pakottaa linjautumisen. Mutta kriisi ei ole kestävä ratkaisu. Meidän on rakennettava mekanismi, joka tuottaa linjautumisen ilman kriisiä. ∗ ∗ ∗ 99 LUKU 9. KAPASITEETTI Ohjausvoiman yhtälö: Fysiikka NATO-prosessi ei ollut ihme. Se oli fysiikkaa. Voimme kirjoittaa sen auki yhtälönä: O=K×C×S Missä: — O on ohjausvoima — voima, joka todella liikuttaa järjestelmää — K on kapasiteetti — kaikki käytettävissä olevat resurssit — C on kytkentäteho — kuinka vahvasti agentin kohtalo riippuu järjestelmän kohtalosta — S on jännite — kuinka voimakkaasti agentti tuntee tuon kytkennän Luvussa 5 esitimme kolme ehtoa laadullisesti: jännite, kytkentä ja suunta. Tässä formalisoimme ne yhtälöksi. K tekee kapasiteetista eksplisiittisen tekijän. C yhdistää kytkennän ja suunnan — kun agentin kohtalo riippuu järjestelmän kohtalosta, suunta on oikea määritelmäl- lisesti. Kertomerkki on kriittinen. Jos yksikin tekijä on nolla, tulo on nolla. Ennen helmikuuta 2022: — K = korkea (sama kapasiteetti kuin jälkeen) — C ≈ 0 (poliitikon uudelleenvalinta ei riippunut turvallisuuspoliti- ikasta) — S ≈ 0 (uhka oli abstrakti, kaukainen) — O ≈ 0 (näennäisliike) Jälkeen helmikuun 2022: — K = korkea (sama) — C = +1 (uudelleenvalinta = selviytyminen) — S = 1 (ohjukset televisiossa) — O = maksimi (83 päivää) Samat ihmiset. Sama perustuslaki. Sama kapasiteetti. Vain C ja S muuttuivat — ja ohjausvoima nousi nollasta maksimiin. Kun järjestelmä ei liiku, älä kysy “kuka on syyllinen”. Kysy: mikä kerroin on nolla? Suomen nykytilassa K on korkea. Ongelmamme ovat C ja S. Tärkeä tarkennus: K, C ja S vaihtelevat asiakysymyksittäin. Sama valtio voi olla kriisimoodissa yhdellä alueella ja ajautumistilassa toisel- 100 VETO-VERKON ROMAHDUS la. NATO-prosessi todisti, että Suomi kykenee toimimaan — turvalli- suuskysymyksessä S nousi ja C kääntyi. Mutta väestökysymyksessä S on yhä nolla ja C epäselvä. Diagnostiikka ei koske “valtiota kokon- aisuutena”, vaan kutakin päätöksentekoaluetta erikseen. Huomaa, että K tarkoittaa käytettävissä olevaa kapasiteettia, ei nimelliskapasiteettia. Kun agentit vetävät eri suuntiin, osa voimasta valuu sisäiseen kitkaan. NATO-hetkellä kaikki vetivät samaan suun- taan — siksi efektiivinen K oli korkea. ∗ ∗ ∗ Veto-verkon romahdus Normaalioloissa NATO olisi pysähtynyt veto-verkkoon varmuudella. Vasemmisto olisi vetänyt hätäjarrusta. Keskusta pelännyt idänkaup- paa. SDP:n vanha kaarti vaatinut lisäselvityksiä. Miksi näin ei käynyt? Koska veto-oikeuden käyttämisen hinta nousi kestämät- tömäksi. Normaalissa lainsäädännössä veto-oikeuden käyttö on halpaa. “Estin leikkauksia” on hyvä slogan. Mutta eksistentiaalisen uhan edessä veto tarkoittaa: “Estin kansakunnan turvallisuuden”. Kukaan ei halunnut sitä leimaa. Kauhun tasapaino kääntyi. Aiemmin pelättiin muutosta. Nyt pe- lättiin paikallaan pysymistä. Veto-pelaajat luopuivat vapaaehtoisesti vallastaan — koska sen säilyttäminen olisi tuhonnut heidät. Kosketusvastuuansa kääntyi päälaelleen. Normaalioloissa virhe on “tehdä jotain” — toiminta luo vastuun. Helmikuussa 2022 virhe oli “olla tekemättä mitään”. Passiivisuus muuttui aktiiviseksi valinnaksi, josta saattoi joutua tilille. ∗ ∗ ∗ 101 LUKU 9. KAPASITEETTI Selvitysvalta kääntäjänä (compiler) NATO-prosessissa hallitus laati “ajankohtaisselonteon”. Normaalisti selonteko on latenssigeneraattori — tapa haudata asia kahdeksi vuodek- si. Nyt se toimi kääntäjänä: se muunsi poliittisen tahdon virkamieskielek- si, jota instituutiot osaavat suorittaa. — Lähdekoodi: “Liitytään NATO:on heti.” (Poliittinen tahto.) — Kääntäjä: Selonteko muunsi tämän virkamieskielelle, jota insti- tuutiot ymmärtävät. — Suoritettava koodi: Byrokraattinen prosessi, joka johti liittymiseen. Koska lopputulos oli päätetty etukäteen (jännite pakotti sen), selvitys ei jarruttanut — se poisti latenssia antamalla hitaille instituutioille tikapuut, joita pitkin kiivetä alas poteroistaan menettämättä kasvo- jaan. Sama työkalu, eri tarkoitus. Sote-prosessissa selvitys lisäsi latenssia. NATO-prosessissa se poisti. Byrokratia ei estä nopeutta, jos syöte on riittävän vahva. Suomen virkakunta on tehokas toimeenpanija — kunhan sille an- netaan selkeä suunta. ∗ ∗ ∗ 102 HISTORIALLINEN KYVYKKYYS: SÄÄNNÖT VS. SELVIYTYMINEN Historiallinen kyvykkyys: Säännöt vs. selviytyminen NATO ei ollut poikkeus. Se oli säännön paluu. 1940: Pika-asutuslaki. 420 000 ihmistä virtasi rajan yli. Mitä valtio teki? Se sääti lain, joka antoi valtiolle oikeuden pakkolunas- taa maata ja jakaa se siirtoväelle. Omaisuudensuojan massiivinen loukkaus — nykyisen perustuslakivaliokunnan tulkinnalla mahdoton. Tämä oli mekanismirealismia: säännöt ovat työkaluja, eivät ju- malia. Yli 10 % väestöstä asutettiin muutamassa vuodessa. Sotakorvaukset. Neuvostoliitto vaati 300 miljoonaa kultadol- laria — laivoja ja koneita, joita Suomella ei ollut. Suomi loi tyhjästä kokonaisen teollisuudenalan ja maksoi etuajassa. Sivutuotteena syntyi moderni Suomi. Lipposen kuri. 1990-luvulla Lipponen ja Niinistö sitoivat Suomen EMU-kriteereihin. Lama oli jo luonut jännitteen; EMU-kriteerit kana- voivat sen mitattavaksi tavoitteeksi. Kapasiteetti oli olemassa, kytken- täteho syntyi ulkoisesta sitoumuksesta, ja jännite lamasta. Koneisto toimi, koska kaikki kolme olivat paikallaan yhtä aikaa. ∗ ∗ ∗ 103 LUKU 9. KAPASITEETTI Protokollakuuliaisuus Suomalaisessa mentaliteetissa on piirre, jota usein pilkataan: proto- kollakuuliaisuus. Me noudatamme protokollaa. Huonossa arkkitehtuurissa tämä on heikkous. Jos protokolla sanoo “älä tee mitään”, suomalainen tekee sen täydellisesti. Noudatamme monimutkaisia, kankeita sääntöjä loppuun asti. “Hallinnoimme” it- semme hengiltä. Odotamme lupaa, jota ei koskaan tule. Hyvässä arkkitehtuurissa sama piirre on vahvistin. NATO-prosessi onnistui, koska virkamiehet toteuttivat käännöksen ilman kitkaa heti, kun lupa annettiin. Sote-uudistus: vuosikymmen. NATO-jäsenyys: viikkoja. Sama koneisto. Protokollakuuliaisuus on kapasiteettia — toimeenpanokykyä, joka vahvistaa minkä tahansa signaalin. Suomen ongelma ei ole kone. Se on syöte. ∗ ∗ ∗ 104 SUOMEN KANSALLISTASE Suomen Kansallistase BKT mittaa virtaa — tämän vuoden tuloslaskelmaa. Se ei kerro, mitä meillä on. Seuraavat yhdeksän pääomaa ovat Suomen todellinen tase: varanto, jonka varassa tulevaisuus lepää. Episteeminen pääoma. Kyky tietää, mikä on totta. Korkea koulu- tustaso, toimiva tilastovirasto, perinne, joka arvostaa totuutta. Sosiaalinen pääoma. Luottamus. Alhaiset transaktiokustannuk- set. Sopimukset, jotka pidetään. Poliisi, johon luotetaan. Kognitiivinen pääoma. Erikoisosaaminen, joka ylittää väkiluvun painoarvon. Linux, SSH ja Nokia syntyivät täällä — teknologiaa, joka muutti maailman infrastruktuuria. Institutionaalinen pääoma. Oikeusvaltio. Omistusoikeudet. Ko- rruption vähyys. Rakenteet, jotka toimivat ilman valvontaa. Infrastruktuuri. Tiet, sillat, verkot, sairaalat. Rapistuvat, mutta yhä olemassa. Inhimillinen pääoma. Ihmiset itse. Väestön koko, ikärakenne ja terveys — kantajat, joiden harteilla kaikki muu lepää. Yhtenäisyyspääoma. Jaettu kieli, jaetut normit, korkea protokol- layhteensopivuus. Kun ihmiset jakavat samat “alkuarvot”, koordinaa- tio on halpaa. Tarkoituspääoma. Jaettu ymmärrys siitä, miksi olemme olemas- sa. Rapautumassa, mutta elvytettävissä. Moraalinen pääoma. Johtajien kyky tehdä vaikeita päätöksiä ja tulla uskotuksi. Kun legitimiteettivaranto on korkea, epäsuosittu mutta välttämätön politiikka on mahdollista. Kun se on kulutettu, hyvääkään päätöstä ei saada läpi. Tase on yhä vahva. Mutta se kuluu joka päivä, jona emme käytä sitä. Luottamus rapautuu. Osaaminen vanhenee. Infra hajoaa. Kapasi- teetti odottaa jännitettä — mutta odottamisen hinta nousee. ∗ ∗ ∗ 105 LUKU 9. KAPASITEETTI Jännite vapauttaa kapasiteetin Kapasiteetti on potentiaalista suorituskykyä, joka vapautuu, kun jännite on korkea ja suunta on oikea. NATO, Pika-asutuslaki, sotakor- vaukset, EMU — aina, kun jännite on noussut, Suomi on toiminut. ∗ ∗ ∗ Käyttöjärjestelmä on rikki, ei kansa Jos ongelma olisi kansan luonteessa tai geeneissä, peli olisi menetetty. Mutta koska ongelma on arkkitehtuurissa — kannustimissa, protokol- lissa, veto-rakenteissa — se on korjattavissa. Arkkitehtuuri on ihmisen tekemä. Meidän ei tarvitse “luoda uutta suomalaista”. Meidän ei tarvitse odottaa karismaattista johtajaa. Meidän ei tarvitse toivoa sotaa palaut- tamaan jännitettä. Meidän tarvitsee kirjoittaa uusi käyttöjärjestelmä. ∗ ∗ ∗ Jännite ilman sotaa Mutta NATO oli helppo tapaus: nopea shokki, selkeä vihollinen, ohjuk- set televisiossa. Hitaat kriisit — korjausvelka, huoltosuhde, syntyvyys — eivät tuota “helmikuun 24. päivän hetkeä” ennen kuin on liian myöhäistä. Miten saamme kapasiteetin käyttöön ilman sotaa? Seuraa- vaksi näemme, miten. 106 OSA IV Päivitys 107 Protokolla vs. Politiikka Edellinen osa osoitti, että kone on rikki. Tämä luku esittelee ensimmäisen korjaussarjan työkalun: Protokollan. Se on tapa sitoa kädet nyt, jotta ne toimivat huomenna. ∗ ∗ ∗ Odysseus tiesi purjehtivansa seireenien ohi. Hän tiesi, että kuultuaan laulun hän olisi irrationaalinen. Hän haluaisi hypätä mereen. Hän anelisi miehistöä päästämään irti. Hän olisi valmis uhraamaan kaiken — laivan, miehistön, kotiin paluun — yhden hetken huuman vuoksi. Sanoiko hän: “Luottakaa minuun, olen vahva johtaja”? Ei. Hän sitoi itsensä mastoon. Hän antoi käskyn: “Kun pyydän avaamaan solmut, kiristäkää niitä”. Odysseus ei luottanut tahtoonsa. Hän luotti köysiin. Hän loi pro- tokollan. Suomella ei ole aikomusten puutetta — meillä on strategioi- ta, visioita, työryhmäraportteja. Meillä on sitoutumisen puute: mekanismi, joka tekee aikeesta sitoumuksen. Protokolla on se mekanismi. ∗ ∗ ∗ 109 LUKU 10. PROTOKOLLA VS. POLITIIKKA Politiikka on aie Kun kansalainen turhautuu, hän toivoo “parempia johtajia”. Tämä on naiivia. Johtajat kasvavat kannustinkentässä, jonka järjestelmä luo. Jos odotamme yksilön hyvyyden voittavan järjestelmän kannustimet, petymme. Tämä on mesaoptimoinnin logiikka: agentti optimoi sitä, mistä häntä palkitaan, ei sitä, mitä hänen pitäisi optimoida. Lentokoneita ei suunnitella olettaen, että lentäjä on erehtymätön. Ne suunnitellaan olettaen, että lentäjä tekee virheitä. Siksi koneessa on autopilotti ja varojärjestelmät. Suomen valtio on suunniteltu olettamuksella, että ohjaimissa on viisas valtiomies. Meidän on siirryttävä suunnitteluun, joka toimii silloinkin, kun ohjaimissa on mesaoptimoija. Tämä vaatii siirtymää politiikasta protokollaan. ∗ ∗ ∗ Aie vs. Koodi Politiikka on aie. “Tavoitteenamme on taittaa velkaantuminen”. Se jättää takaportin auki. Koska poliitikko optimoi lyhyen aikavälin suosiota, hän löytää aina syyn olla toteuttamatta. Protokolla on koodi. Havainnollistava esimerkki: JOS velkasuhde > 60 % NIIN ALV nousee 0,5 %/kk KUNNES velkasuhde < 60 %. Se ei neuvottele. Se toteutuu, ellei joku näe valtavaa vaivaa estääk- seen sen. Nykyisessä järjestelmässä oletusarvo on tekemättömyys. Jotta säästö tapahtuisi, hallituksen on aktiivisesti taisteltava veto-verkkoa vastaan. Protokolla-järjestelmässä oletusarvo on korjausliike. Jotta säästö ei tapahtuisi, hallituksen on aktiivisesti estettävä se. Tämä kääntää järjestelmän lepotilan. Nykyisin lepotila on rapau- tuminen. Protokollan kanssa lepotila on korjausliike. ∗ ∗ ∗ 110 TYHJÄ TERMOSTAATTI Tyhjä termostaatti Kuvittele kahta termostaattia. Termostaatti A: Kun huone kylmenee, se lähettää virkamiehelle raportin, jossa suositellaan lämmityksen lisäämistä, jos budjetti sallii ja asiasta saavutetaan konsensus. Termostaatti B: Kun lämpötila laskee alle 19 asteen, sähkövirta kytkeytyy patteriin. Termostaatti A on latenssikone. Se antaa asukkaiden paleltua, mutta pesee kätensä: “En minä kylmentänyt — pakkanen kylmensi.” Se ei ole “tehnyt mitään väärää”, koska se ei aktiivisesti kylmentänyt. Mutta se ei myöskään tehnyt mitään oikein. Suomi on täynnä A-termostaatteja. Meillä on lakeja, jotka asettavat tavoitteita, mutta eivät määrittele, mitä tapahtuu kun tavoite ei toteudu. Ne ovat irti kytkettyjä. Tämä on vaarallisempaa kuin lakien puute. Laki ilman toimeen- panoa on liturgiaa — se tyydyttää poliittisen tarpeen “tehdä jotain”, mutta ei muuta todellisuutta. Kansalaiset luulevat asian olevan hoi- dossa. Näennäisliike jatkuu. ∗ ∗ ∗ 111 LUKU 10. PROTOKOLLA VS. POLITIIKKA Liturginen laki Sama mekanismi pätee terveydenhuoltoon: jono aiheuttaa latenssi- vauriota. Komplikaatiot ehtivät kehittyä, kipu jatkuu — mutta kukaan ei lyönyt. “Meillä on oikeus hoitoon seitsemässä päivässä”. Siis mekanismi on olemassa? Ei. Meillä on sana “oikeus” paperilla ja 16 kuukauden jono todellisuudessa. Tämä on semanttista eroosiota puhtaimmillaan. Sana “oikeus” on tyhjennetty merkityksestään — se on kommenttirivi koodissa — prosessori ei aja sitä koskaan. Pyörävarkaus. Polkupyöräsi varastetaan. Teet rikosilmoituksen. Poliisi kertoo, ettei heillä ole resursseja tutkia. “Ei resursseja” on monimutkaisuuspesua. Resurssit ovat valintoja — valtio valitsi allokoida muualle. Mutta “ei resursseja” kuulostaa luonnonvoimalta, jossa kukaan ei ole vastuussa. Samalla valtio pitää monopolin väkivaltaan: omankädenoikeus on laitonta. Mutta monopoli ilman vastasuoritusta on loinen — järjestel- mä, joka estää vaihtoehtoisen toiminnan mutta ei tarjoa omaansa. Ja laki pyörävarkaudesta säilyy. Kansalaiset uskovat olevansa suojattuja. Tämä on liturgisen lain ydin: poliittinen tarve (“meillä on laki!”) on tyydytetty, mutta Kansallistaseen sosiaalinen pääoma — luottamus, normien ylläpito, pelotevaikutus — kuluu jokaisessa tutkimatta jätetyssä tapauksessa. Nominaaliarvo ei ole todellinen menetys. “Tutkinnan kustan- nus ylittää pyörän arvon” on kapea laskenta: pyörä 500 €, tutkinta 2000 €. Täyslaskenta huomioi pelotevaikutuksen, normin ylläpidon ja luottamuksen valtioon. Nämä ovat Kansallistaseen pääomia. Jokainen tutkimatta jätetty rikos opettaa kansalaisille, että laki on liturgiaa — ja jokainen opittu läksy kertautuu kaikkiin tuleviin interaktioihin. Pääomien kulutus ei näy tilinpäätöksessä — se näkyy sukupolven päästä. Ja koska kukaan ei laske sitä, kukaan ei tiedä todellista hintaa. Todennäköisesti se on kertaluokkia suurempi kuin intuitio ehdottaa. Kun yhdistämme mesaoptimoinnin (virkamies minimoi riskinsä) ja selvitysvallan (päätös voidaan aina lykätä), saamme tilan, jossa rikokseen puuttuminen on mahdotonta. Protokolla leikkaa tämän solmun. 112 ZOMBILAKI: LATENSSIKONE ∗ ∗ ∗ Zombilaki: Latenssikone Oikeustieteessä puhutaan zombilainsäädännöstä — laeista, jotka ovat voimassa paperilla mutta kuolleita käytännössä. Zombilaki on latenssikone. Sen funktio on antaa lupa olla teke- mättä mitään nyt. Se siirtää toiminnan määrittelemättömään tulevai- suuteen — “kohtuulliseen aikaan”, joka ei koskaan tule. Mikä tekee laista elävän? Neljä elementtiä: Elementti Kysymys — ja mitä tapahtuu kun puuttuu Kuka Kuka on vastuussa? Monen käden ongelma — velvoite on, kukaan ei omista. Mitä Mitä pitää tehdä? Aspirationaalinen tyhjiö — tuomioistuin ei voi pakottaa. Milloin Mihin mennessä? Ikuinen viivästys — virasto vetoaa resurssipulaan. Seuraamus Mitä tapahtuu, jos ei? lex imperfecta — rikkomus todetaan, mitään ei seuraa. Jos jokin puuttuu, laki on zombi. Valvontainstituutiot ovat itsekin zombeja. Meillä on instituu- tioita, jotka diagnosoivat ongelmia: VTV, EOA, OKa, PeVL. Meillä ei ole yhtään instituutiota, joka voisi pakottaa korjauksen. Instituutio Tuottaa — mutta mikä puuttuu VTV Suosituksia. Ei budjettisanktiota. EOA Huomautuksia. Ei pakotusmekanismia. OKa Lausuntoja. Ei voi poistaa Finlexistä. PeVL Ehtoja. Ei seuraa toteutumista. VTV-sykli: VTV löytää ongelman → ministeriö perustaa työ- ryhmän → VTV merkitsee jälkiseurannan “valmiiksi” → ongelma jatkuu → VTV löytää saman ongelman vuosia myöhemmin. Tämä on selvitysvaltaa puhtaimmillaan. Tutki mitä tahansa suomalaista velvoitetta: “Tulee varmistaa” (kuka?), “Riittävät resurssit” (paljonko?), “Kohtuullisessa ajassa” (mil- loin?), “Tarvittaessa” (kuka päättää?). Nämä ovat semanttisia auk- koja — ja jokainen on latenssigeneraattori. “Selvitämme resurssitilan- netta” on lause, jolla tapetaan toiminta. 113 LUKU 10. PROTOKOLLA VS. POLITIIKKA Epämääräisyys ei ole vahinko — se on strategia. Hallitus- neuvotteluissa viisi puoluetta allekirjoittaa “riittävät resurssit”, koska jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan. Ristiriita ei ratkea — se siirtyy toimeenpanoon, jossa virkamies päättää ilman demokraattista mandaattia. Tämä on selvitysvallan kielellinen muoto. Epämääräisyydestä tulee harkintavaltaa. Lainsäädäntövalta siirtyy eduskunnalta hallinnolle. ∗ ∗ ∗ Protokolla estää mesaoptimoinnin: Syntropiapumppu Tässä kohtaa näemme, miten protokolla ratkaisee aiemmin kuvatun ongelman. Mesaoptimoija optimoi sitä, mistä häntä palkitaan. Poliitikko opti- moi uudelleenvalintaa. Virkamies optimoi uraturvallisuutta. Etujärjes- tö optimoi jäsenetua. Tämä tuottaa entropiaa — kaaosta, jossa jokainen vetää eri suuntaan. Tieto ei korjaa tätä. Vaikka poliitikko tietäisi täydellisesti kohta- loluvut — syntyvyyden romahdus, kasautuva korjausvelka, murtuva huoltosuhde — hän toimisi silti väärin, koska hänen kannustimensa on ristiriidassa totuuden kanssa. Ratkaisu ei ole “parempaa informaatiota”. Ratkaisu on harkin- tavallan poistaminen asioista, joissa harkintavalta on suunnittelu- virhe. Protokolla on syntropiapumppu. Se pumppaa entrooppisen ko- hinan (poliittisen pelailun) ulos järjestelmästä ja jättää jäljelle vain signaalin — fysiikan vaatiman toimenpiteen. Protokolla poistaa mesaoptimoijalta mahdollisuuden pelata. Kun elinaikakerroin leikkaa eläkkeitä automaattisesti, poliitikko ei voi ostaa ääniä lupaamalla “en leikkaa eläkkeitä”. Leikkaus tapahtuu ilman häntä. Tämä on Odysseuksen köysi. Se ei luota tahtoon. Se luottaa rak- enteeseen. ∗ ∗ ∗ 114 PROTOKOLLA VÄHENTÄÄ SEMANTTISTA EROOSIOTA Protokolla vähentää semanttista eroosiota Koodi kaventaa sanojen merkityksen liukumatilaa. Kun laki sanoo “kohtuullisessa ajassa”, sitä voidaan venyttää loput- tomiin. Kun protokolla sanoo JOS päivät > 14 NIIN virhe, tulk- intatila pienenee radikaalisti — vaikkei katoa kokonaan, koska toteutus tapahtuu aina ympäristössä, joka vaatii tulkintaa. Digitalisaatio paljastaa tämän. Kun laki pitää koodata tietokoneelle, “kohtuullisessa ajassa” ei käänny. Tietokone vaatii tarkkuutta. Koodi on täsmällisyystesti. Protokolla on lääke semanttiseen eroosioon, koska se pakottaa täsmällisyyden. Instituutiota on vaikeampi tyhjentää, jos sen funktio on määritelty koodina eikä sanana. Selkeä ajattelu on perusta. Sumea kieli → sumea ajattelu → sumeat instituutiot → epäonnistuminen. Ketju toimii myös toisin- päin: kun protokolla vaatii täsmällistä määrittelyä, kieli selkeytyy, instituutiot toimivat. ∗ ∗ ∗ 115 LUKU 10. PROTOKOLLA VS. POLITIIKKA Elinaikakerroin todistaa Meillä on jo toimiva esimerkki. Vuonna 2005 päätetty elinaikakerroin leikkaa eläkkeitä auto- maattisesti, kun elinikä nousee. Se on säästänyt miljardeja ilman, että yhdenkään hallituksen on tarvinnut tehdä erillistä päätöstä. Kukaan ei marssi kaduilla sitä vastaan. Se on hyväksytty osaksi järjestelmän fysiikkaa. Tämä osoittaa, että suomalaiset eivät vastusta kurinalaisuutta. He vastustavat mielivaltaa. Kun säästö tulee automaattisesti ja kaikille samalla tavalla, se hyväksytään. Kun poliitikko yrittää “tehdä päätöksen” leikata, se on mielivaltaa — miksi juuri tämä ryhmä, miksi juuri nyt? Elinaikakerroin on protokollaa: se on Odysseuksen köysi, joka toimii. Meidän ei tarvitse keksiä pyörää. Meidän tarvitsee laajentaa elin- aikakertoimen logiikka koskemaan koko julkista hallintoa. ∗ ∗ ∗ 116 TAHTO JA TOTEUTUS: DEMOKRATIAN RAJAPINTA (API) Tahto ja toteutus: Demokratian rajapinta (API) Tässä kohtaa lukija saattaa kysyä: eikö tämä ole epädemokraattista? Vastaus vaatii erottelun, jonka olemme kadottaneet: Tahto (mitä haluamme) ja Toteutus (miten se tehdään). Olemme jo hyväksyneet tämän rahapolitiikassa. Poliitikot eivät päätä koroista, koska he painaisivat ne nollaan voittaakseen vaalit — ja aiheuttaisivat hyperinflaation. Siksi meillä on itsenäinen keskuspankki. Poliitikot asettavat tavoitteen (hintavakaus), teknokraatit hoitavat mekanismin. Kukaan ei kutsu tätä “epädemokraattiseksi”. Se on järkevää työn- jakoa. Tämä on demokratian rajapinnan määrittelyä. Ajattele tilaus- toimitussuhdetta: — Demokratia (tilaaja) lähettää pyynnön: “Vähennä päästöjä 50 %.” — Protokolla (toteuttaja) laskee ja toteuttaa: “Vastaanotettu. Suorite- taan.” Ongelma syntyy, kun tilaaja yrittää ohittaa toteuttajan logiikan: “Vähen- nä päästöjä, mutta älä koske bensaveroon äläkä teollisuuteen.” Toteut- taja vastaa: “Virhe. Looginen ristiriita.” Poliitikon rooli: tilaaja. Hän asettaa tavoitteen: “Haluamme vähentää päästöjä X määrän” tai “Haluamme metron Espooseen”. Protokollan rooli: urakoitsija. Se laskee hinnan, arvioi riskin ja toteuttaa — se on lasilaatikko — sen logiikka ja data ovat avoimia. Kuka tahansa voi auditoida, laskiko toteuttaja oikein. Tämä erottaa protokollan mustan laatikon teknokratiasta. Binäärinen valinta. Poliitikolla on kaksi nappia: HYVÄKSY tai HYLKÄÄ. Häneltä poistetaan napit: — “Tee se halvemmalla” (fysiikan vastainen käsky) — “Sivuuta riskiarvio” (todellisuuden kieltäminen) — “Ohjaa rahat kavereideni tontin kautta” (korruptio) Demokratia päättää minne. Fysiikka päättää miten. Näiden sekoittami- nen on diktatuuria — teki sen sitten yksinvaltias tai enemmistö. Protokolla palauttaa demokratian oikeaan rooliinsa: tahdon määrit- tämiseen. Se poistaa demokratian sieltä, missä se on vain häiriötekijä: toteutuksesta. 117 LUKU 10. PROTOKOLLA VS. POLITIIKKA ∗ ∗ ∗ Sivilisaation kerrokset: Kansallistaseen suoja Tämä erottelu voidaan visualisoida kolmena kerroksena: Kerros 1: Perusta (Fysiikka / Kansallistase) Suomen kansa, biologia, energia, maantiede, kohtaloluvut. Tämä on varanto, ei virta. Se ei neuvottele. Voit äänestää painovoimaa vastaan — putoat silti. Voit päättää, että huoltosuhde ei vaikuta — se vaikuttaa silti. Kerros 2: Protokolla (Käyttöjärjestelmä / Palomuuri) Automaattiset mekanismit, velkajarru, elinaikakerroin. Tämä ker- ros on autonominen — palomuuri demokratian ja fysiikan välillä, joka toteuttaa logiikkaa eikä mielipiteitä. Poliitikot eivät saa koskea protokollan ajonaikaiseen toimintaan — aivan kuten matkustajat eivät saa säätää autopilotin koodia kesken lennon. Kerros 3: Suunta (Demokratia) Eduskunta, tahdon määrittäminen, tavoitteet. “Haluammeko Mar- siin vai museoon?” Tämä — ja vain tämä — on demokraattisen harkin- nan paikka. Suunta päättää, mihin virtaa käytetään, mutta se ei saa syödä varantoa. ∗ ∗ ∗ Suomen kriisi johtuu siitä, että Suunta-kerros on murtautunut Perustaan. Poliitikot polttavat Kansallistasetta pysyäkseen vallassa. He mikromanageroivat toteutusta ja yrittävät säätää fysiikkaa toivea- jattelulla. Kun eduskunta päättää sote-alueiden rajoista, se tekee insinööri- työtä ilman insinööritaitoa. Kun hallitus “päättää” kasvattaa taloutta, se yrittää kumota fysiikkaa. Järjestys on palautettava: — Perusta (Kansallistase) määrää reunaehdot — Protokolla varmistaa, ettei Suunta riko Perustaa — Suunta valitsee kohteen reunaehtojen sisällä Protokollan viesti on yksinkertainen: “Voitte äänestää mistä vain, mutta ette voi äänestää fysiikkaa vastaan.” 118 AUTOMAATIO ON ARMOLLINEN: HALLITTU ALASAJO ∗ ∗ ∗ Automaatio on armollinen: Hallittu alasajo Protokolla kuulostaa kylmältä. Todellisuudessa se on armollinen — koska se tuottaa hallitun alasajon (graceful degradation) katastro- faalisen vikaantumisen sijaan. Ilman protokollaa: poliitikko viivyttää leikkausta viimeiseen se- kuntiin asti. Kun rahat loppuvat, romahdus on täydellinen — Kreikka 2010, eläkkeet −40 % yhdessä yössä. Protokollan kanssa: järjestelmä tekee pieniä automaattisia kor- jauksia (−0,5 %/vuosi). Kukaan ei kuole. Sivilisaatio jatkuu. Nykymallissa poliitikon on sanottava: “Minä päätin leikata eläk- keitänne”. Poliittinen itsemurha. Protokollamallissa hän voi levitellä käsiään: “Laki vaatii tämän automaattisesti. En voi sille mitään”. Poliitikon mesaoptimointi — halu välttää kipua — kääntyy järjes- telmän eduksi. Hän tekee oikean asian, koska se on hänelle helpoin asia. Protokolla luo keinotekoisen jännitteen. Se tuo tulevaisuuden uhan tähän päivään konkreettisena sanktiona. Kun yhdistämme jännitteen ja protokollan, saamme mekanismin, joka pakottaa järjestelmän ko- htaamaan kohtaloluvut — ilman sotaa. ∗ ∗ ∗ Näkökulman muutos Kun sisäistät protokolla-ajattelun: — “Ministerit ovat epäpäteviä” → “Arkkitehtuuri ei välitä päätöksiä tulevaisuuteen.” — “Tarvitsemme uuden hallituksen” → “Tarvitsemme uuden kan- nustinkentän.” — “Politiikka on rikki” → “Politiikka on väärässä kerroksessa.” Emme tarvitse parempia johtajia. Tarvitsemme paremman arkkite- htuurin. Mutta kuka vartioi protokollaa? Kuka estää mesaoptimoijia pur- kamasta köysiä heti, kun seireenit alkavat laulaa? Seuraavaksi: Meka- nismivirasto. 119 MeV — Mekanismivirasto Protokolla on teoria. MeV on käytäntö. Tämä luku on piirustus siitä, miltä “synteettinen valintapaine” näyttää valtion organisaatiokaaviossa. Se ei ole virasto, joka lisää byrokratiaa. Se on virasto, joka syö sitä. ∗ ∗ ∗ James Watt ei keksinyt höyrykonetta, mutta hän teki siitä hallittavan. Hänen suurin innovaationsa oli keskipakosäädin: kun kone kävi liian kovaa, kuulat nousivat ja sulkivat höyryventtiilin automaattisesti. Kun kone hidastui, kuulat laskivat ja avasivat venttiilin. Tämä oli ensimmäinen teollinen sovellus suljetusta silmukasta (closed loop). Järjestelmä mittasi itseään ja korjasi itseään ilman ih- misen väliintuloa. Säädin ei tarvinnut valvojaa — se sisälsi oman rajoittimensa rakenteessaan. Suomen valtio on avoin silmukka (open loop). Kun “kone käy ylikierroksilla” (velkaantuu, syö pääomia), mikään venttiili ei sulkeudu. Päinvastoin: poliitikot heittävät lisää hiiltä pesään peittääkseen ongel- man. Diagnostiikka (VTV, VATT) kertoo jälkikäteen, että kone yliku- umeni. Mutta kukaan ei mittaa moottorin kuntoa — Kansallistasetta, sitä varantoa, joka pitää koneen käynnissä pitkällä aikavälillä. Avoin silmukka ajautuu väistämättä tuhoon. Suljettu silmukka korjaa itseään. Tarvitsemme Mekanismiviraston (MeV) — instituution, joka palaut- taa jännitteen järjestelmään. MeV on synteettinen valintapaine — jännitteen lähde, joka palauttaa valintapaineen järjestelmään, josta se on poistettu. Se 121 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO suojelee Kansallistasetta (moottorin kuntoa) lyhytnäköiseltä teholta (höyryn paineelta). ∗ ∗ ∗ Historiallinen ennakkotapaus: Poistettu perustuslaillinen funktio MeV ei ole ennakkotapaukseton. Se on poistetun perustuslaillisen funktion palautus — tehtävän, joka on ollut olemassa useissa sivil- isaatioissa: Roomalaiset Censorit (443–22 eaa.) Sosiaalinen häpeä, ei rikoslaki. Eristetty kansanpaineelta. Kiinalainen Censorate (1000+ vuotta) Valta haastaa valtaa suo- raan. Ateenalainen graphe paranomon (klassinen kausi) Hajautettu valvonta. Alankomaiden CPB, Keuzes in Kaart (1945–) Pakollinen vaaliohjelma- arviointi. Puolue, joka kieltäytyy, putoaa hallitusneuvotteluista. Kaikissa neljässä: “Perustuslaillisia elimiä, jotka on eristetty välittömästä kansanpaineelta ja joiden tehtävä on ylläpitää systeemistä koherenssia.” 1900-luku purki nämä mekanismit olettaen, että vaaliton elin on ristiriidassa demokraattisen suvereniteetin kanssa. Korvaavat insti- tuutiot (perustuslakituomioistuimet, keskuspankit, sääntelyvirastot) joko odottavat passiivisesti kriisejä tai toimivat kapeilla mandaateilla, jotka ovat irti järjestelmän terveydestä. Yksikään nykyinen instituutio ei kysy: “Kuka varmistaa, että peli itse pysyy pelattavana äärettömän ajan yli?” MeV täyttää tämän aukon. ∗ ∗ ∗ 122 YDINTILA JA KÄYTTÄJÄTILA (KERNEL VS. USER SPACE) Ydintila ja käyttäjätila (kernel vs. user space) Kriitikko sanoo: “Tämä on keskitettyä suunnittelua! Scott osoitti Seeing Like a State -kirjassaan, että valtion ‘luettavuus’ tuhoaa metiksen!” Scott on oikeassa — jos kritiikki kohdistuu väärään kerrokseen. Tietokoneessa on kaksi tasoa: — Ydin (Kernel): Muistinhallinta, prosessit, rajapinnat. Tämän on oltava 100 % loogista ja virheetöntä. Jos ydin on “luova” tai “suuntaa- antava”, kone kaatuu. — Käyttäjätila (User Space): Sovellukset, pelit, taide. Täällä saa olla kaaosta, värejä ja virheitä. Käyttäjätila on vapaa, koska ydin on tiukka. Valtio on yhteiskunnan ydin. Kun virkamies käyttää pakkovaltaa (verottaa, vangitsee, sääntelee), hän toimii ydintasolla. Siksi hänen logiikkansa on oltava radikaalin selkeää. Zombikieli — “kohtuullinen”, “edistää”, “selvittää” — on bugi ytimessä. Se antaa vallan vuotaa tarkasti määritellystä prosessista virkamiehen mielivaltaan. MeV ei ohjaa puutarhurin kädenliikkeitä (User Space). MeV asettaa aidan paikan (Kernel). Markkinat, perheet, taide, paikalliset yhteisöt toimivat käyttäjäti- lassa. MeV ei koske niihin. Mutta se, mikä velvoittaa kansalaisia pakolla, on ydinkoodia — ja ydinkoodissa ei sallita bugeja. ∗ ∗ ∗ 123 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO Miksi MeV on suunniteltu näin: Epäonnistumisten opetukset 2000-luvulla useissa maissa on yritetty perustaa “tulevaisuuden suo- jelija” -instituutioita. Ne ovat epäonnistuneet. Miksi? Diagnoosi ilman kytkentää Wales, Suomen Tulevaisuusvaliokunta → Automaattiset laukaisimet — ei neuvoja, vaan seurauksia. Liian tehokas Unkari (2008–2012) → Algoritmit, ei henkilöitä — matematiikkaa ei voi erottaa. Hätäjarrun hätäjarru Japanin eläkejärjestelmä → Ei poikkeuksia kriiseissä. Nälkä voittaa lain Bolivia, Kuwait → Kytkentä: kulutus nyt = automaattinen leikkaus huomenna. Unkarin tapaus on opettavin. Vuonna 2008 perustettiin tulevien sukupolvien asiamies — Euroopan vahvin. Hänellä oli valta keskeyt- tää hallinnolliset päätökset, nostaa perustuslakikanteita ja puuttua ympäristö- ja kaupunkisuunnitteluun. Hän käytti valtaansa: yli 200 merkittävää interventiota vuosittain. Vuonna 2012 uusi hallitus kumosi koko viran. Opetus: Harkinnanvarainen valta henkilön käsissä on po- liittinen kohde. Kun Sándor Fülöp (ombudsman) esti hankkeita, poliitikot näkivät hänet, eivät mekanismia. He erottivat hänet. Ruotsin eläkejarru toimii päinvastoin. Kun tasaussuhde (varat/ve- lat) laskee alle 1,0:n, indeksikorotukset pienenevät automaattisesti. Vuosina 2010 ja 2014 jarru laukesi — reaaliset eläkkeet laskivat. Poliiti- kot sanoivat: “Se on matematiikkaa.” Kukaan ei menettänyt virkaansa, koska kukaan ei tehnyt päätöstä. Järjestelmä teki. 124 JÄNNITTEEN LÄHDE: LATENSSIN POISTO MeV oppii näistä: 1. Älä luota henkilöön — luota kaavaan 2. Tee poikkeuksesta kallis — juuri kriiseissä mekanismia tarvitaan, mutta poikkeus on hätätoimi, ei ilmainen 3. Tee seuraus automaattiseksi — poliitikko voi syyttää fysiikkaa, ei kollegaansa 4. Kytke kulutus seurauksiin — jos huoltosuhde heikkenee, eläke- indeksi laskee; jos velka nousee, menot leikkautuvat Tämä ei ole teknokratiaa. Tämä on demokratian itsesuojelua — sitä, että kansa sitoo omat kätensä ennen kuin se polttaa varantonsa. ∗ ∗ ∗ Jännitteen lähde: Latenssin poisto Luvussa 9 näimme: kun ulkoinen uhka on todellinen ja välitön (NATO), Suomi toimii. Mutta hitaat kriisit — korjausvelka, väestönrakenteelli- nen romahdus, huoltosuhde — eivät luo “helmikuun 24. päivän hetkeä”. Siksi järjestelmä ajautuu. Miksi poliitikko ei pelkää velkaa? Koska kipu on kaukana — latenssi. Korkokriisi iskee 10 vuoden päästä, jollekulle toiselle. Miksi poliitikko pelkää kohua? Koska kipu on heti — ei latenssia. MeV on aikakone, joka siirtää tulevaisuuden kivun nykyhetkeen poistaen latenssin. MeV luo synteettisen jännitteen simuloimalla kriisiä (sanktioita), jotta oikea kriisi (romahdus) vältetään. Se tuo tulevaisuuden uhan tähän päivään konkreettisena sanktiona. Se tekee näkymättömän näkyväksi ja abstraktin konkreettiseksi. Kun protokolla sanoo “velkasuhde ei saa ylittää 60 %”, MeV on sul- jettu silmukka, joka muuntaa rikkomisen välittömäksi kustannukseksi. Protokolla ilman palautesilmukkaa on suositus. Protokolla palautesilmukan kanssa on rajoite. ∗ ∗ ∗ 125 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO MeV ja Hayekin tieto-ongelma Talousnobelisti F.A. Hayek osoitti, että keskitetty suunnittelija ei voi koskaan hallita yhteiskuntaa, koska tieto on hajautunutta ja hiljaista (The Knowledge Problem). Jos MeV yrittäisi simuloida taloutta tai yhteiskuntaa ohjaakseen sitä ylhäältä, se epäonnistuisi kuten Neuvos- toliiton suunnitteluvirastot. MeV ei kuitenkaan simuloi tulevaisuutta. Se simuloi hyök- käyksiä. MeV ei ole sivilisaation “Suuri Suunnittelija”, vaan sen Penetraa- tiotestaaja. Ohjelmistotekniikassa palomuurin rakentaja ei tarvitse tietoa koko internetin sisällöstä; hänen tarvitsee vain tietää, miten haitallinen koodi yrittää murtautua sisään. MeV toimii samoin: se tarkastelee hallituksen esitystä kuin koodia ja kysyy: “Miten ratio- naalinen, omaa etuaan maksimoiva agentti pystyy rikkomaan tämän säännön?” Se ei ennusta, mitä ihmiset haluavat (mikä on mahdotonta), vaan se laskee ne reunaehdot, joiden sisällä kannustimet toimivat tai hajoavat. Penetraatiotestaus (Red Team) on kuitenkin vain yksi funktio. MeV on hallinnon keskipakosäädin: se mittaa järjestelmän tilaa (Kan- sallistase), tunnistaa poikkeaman ja muuntaa sen automaattiseksi korjaukseksi. Sen tehtävä ei ole sanoa, mikä on “hyvää politiikkaa”, vaan sulkea silmukka — varmistaa, että mekanismi toimii, ja pakottaa korjaus kun se ei toimi. Hayekin kritiikki ei osu, koska MeV ei yritä korvata markkinoita. Se varmistaa, että markkinoiden ja siviilikoneiston väliset kytkennät (kuten lait ja tuet) ovat vakaita ja auditoituja — että ytimen logiikka on ehjä. ∗ ∗ ∗ 126 RATKAISUKARTTA: EPISTEEMINEN IMMUUNIJÄRJESTELMÄ Ratkaisukartta: Episteeminen immuunijärjestelmä MeV ei ole vain virasto. Se on sivilisaation episteeminen immuuni- järjestelmä. MeV:n ydinmekanismit on suunniteltu korjaamaan OSA II:n diag- nosoimat ongelmat: Mesaoptimointi → Ennakkotarkastus — auditoimme esitykset en- nen kuin ne menevät läpi. Semanttinen eroosio → Kielellinen hygienia — auditoimme raken- teet (ks. Kielen valta). Zombilaki → Koodimuotoisuus — rules as code. Valintapaineen puute → Jännitteen lähde — rangaistaan nyt. Avoin silmukka → Suljettu silmukka — palaute palaa päätöksente- kijälle. Latenssi → Velkajarru, huoltosuhde-kytkin — tunnemme tulevai- suuden kivun tänään. Veto-verkko → Binäärinen valinta — kaikki tai ei mitään. Selvitysvalta → Määräaikaisuus — oletusarvona hanke raukeaa. Kosketusvastuuansa → Vastuu toimimattomuudesta — toimimat- tomuus on aktiivinen päätös, jolla on hintalappu. Tasevarkaus → Velkajarru ja Kansallistase-mittaus — suojelemme varantoa. Kun yhdistämme Protokollan (sitovat säännöt) ja MeV:n (sul- jettu silmukka), syntyy uusi tasapainotila. Mesaoptimointi muuttuu vaikeammaksi, koska sen hinta — riski jäädä kiinni — nousee merkittävästi. ∗ ∗ ∗ 127 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO Ennen ja jälkeen Poliitikko Lupaa kaiken, koska lupaus on ilmainen → Voi luvata vain sen, minkä MeV-tarkastus hyväksyy. Ministeriö Monopoli valmistella esityksiä, ei ulkoista tarkastusta → Valmistelu säilyy, mutta MeV testaa mekanismin. Eduskunta Äänestää lakeja ilman mekanismitarkastusta → Saa raportin: “Tämä laki toimii / ei toimi.” Velka Poliittinen päätös, ei automaattista rajaa → Velkajarru: au- tomaattinen korjaus. Virasto Ikuinen, ellei aktiivisesti lakkauteta → Määräaikainen: jatko vain jos todistaa hyödyn. Valvonta VTV diagnosoi, ei pakota → MeV merkitsee lain rikkinäisek- si; ohitus vaatii julkisen lauselman. Tieto Data salaista tai käsittämättömässä muodossa → Avoin data -veto: päätöksen data julkista ennen nuijaa. Poliitikot eivät katoa. Heidän roolinsa muuttuu. He asettavat yhä päämäärät ja parametrit. Heiltä poistetaan mahdollisuus luvata mahdotonta ja harkintavalta rikkoa reunaehtoja. Tämä on kuin lentokoneen suunnittelu: lentäjä ohjaa edelleen, mutta autopilotti estää häntä lentämästä vuoreen. ∗ ∗ ∗ 128 SEITSEMÄN YDINPROTOKOLLAA Seitsemän ydinprotokollaa 1. Ennakkotarkastus Jokainen merkittävä hallituksen esitys alistetaan MeV:n tarkastukseen. MeV ei arvioi politiikkaa. Se arvioi: “Toimiiko tämä mekanismi?” Se ajaa simulaatiot, etsii porsaanreiät, laskee kannustinvaikutukset. Jos laki on rikki, MeV antaa punaisen leiman. Hallitus voi silti viedä lain eteenpäin — mutta sen on hyväksyttävä ohituspäätöslauselma: julkinen dokumentti, jossa eduskunta toteaa säätävänsä lain MeV:n varoituksesta huolimatta. Tämä jää pysyväksi arkistoon. Kun seuraava hallitus kysyy “miksi tämä laki on rikki?”, vastaus löytyy: “Eduskunta X päätti Y ohittaa varoituksen Z. Tässä ovat nimet.” Tämä estää mesaoptimointia ennen kuin se tapahtuu. Poliitikko ei voi piilottaa mekanismivirheitä lupausten taakse — eikä myöhemmin väittää “emme tienneet”. 2. Velkajarru Menot eivät saa ylittää suhdanteista puhdistettuja tuloja. Jos alijäämää syntyy, se on tasapainotettava tulevina vuosina. Ei “ilmaisen rahan” illuusiota. Sveitsin malli, skaalattu Suomeen. Automaattinen, ei neuvoteltavis- sa. 3. Huoltosuhde-kytkin Eläkkeet sidotaan huoltosuhteeseen. Jos työssäkäyvien määrä suh- teessa eläkeläisiin laskee, indeksikorotukset pienenevät automaatti- sesti. Tämä on sukupolvien välinen rauhansopimus: eläkeläiset saavat turvan (järjestelmä ei romahda), nuoret saavat tulevaisuuden. 4. Määräaikaisuus (Apoptoosi) Uudet lait ja virastot säädetään määräaikaisiksi. Oletusarvo on raukeami- nen. Jatko vaatii todistetun hyödyn. Tämä kääntää selvitysvallan: sen sijaan, että selvitys estää toim- intaa, se on edellytys jatkolle. Terve solu osaa kuolla. Terve lainsää- däntö osaa vanheta. 129 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO 5. Binäärinen valinta Kaikki tai ei mitään -päätökset. Poliitikolla on kaksi nappia: HYVÄKSY tai HYLKÄÄ. Häneltä poistetaan napit “tee se halvemmalla” (fysiikan vastainen käsky), “sivuuta riskiarvio” (todellisuuden kieltäminen), “ohjaa rahat kavereideni tontin kautta” (korruptio). 6. Tuotosmittari Julkista sektoria mitataan panoksilla: kuinka paljon rahaa käytetti- in, kuinka monta virkaa perustettiin. Tuotoksia — paraniko potilas, oppiiko lapsi — ei mitata systemaattisesti. MeV vaatii jokaisen julkisen funktion määrittelevän: Mikä on tämän toiminnon tarkoitettu vaikutus todellisuuteen? Ei “käsittelemme hakemuksia” vaan “yrittäjä saa luvan X päivässä”. 7. Vastuu toimimattomuudesta Tämä kääntää kosketusvastuuansan. Kun MeV laskee “päätöksen lykkäämisen hinnan” ja liittää siihen nimen, passiivisuus lakkaa ole- masta turvallinen strategia. Nyt virkamies, joka ei tee mitään, säilyy tahratonna. MeV:n jälkeen hän on nimeltä vastuussa siitä, mitä tekemättömyys maksoi. ∗ ∗ ∗ 130 KIELELLINEN HYGIENIA Kielellinen hygienia Semanttinen eroosio — sanan merkityksen liukeneminen — on kirjan diagnosoima sairaus. “Kohtuullinen” tarkoittaa mitä tahansa. “Oikea- suhtainen” venyy. “Asiaa selvitetään” korvaa päätöksen. MeV:n ydintehtävä on rakenteellinen auditointi — ja rakenteet sisältävät kielen. Kun lakiesitys tulee MeV:n pöydälle, se tutkitaan: — Semanttisten tyhjiöiden varalta: Sisältääkö teksti ilmauksia, jotka eivät sido mihinkään konkreettiseen? — Passiivin varalta: Onko toimija piilotettu? Kuka tekee, kuka mak- saa, kuka vastaa? — Zombilain tunnusmerkkien varalta: Puuttuuko kuka, mitä, mil- loin tai seuraamus? — Monimutkaisuuspesun varalta: Onko kustannus siirretty toiseen budjettiin tai tulevaisuuteen? Tämä on insinöörihygieniaa sovellettuna kieleen. Sama kuri- nalaisuus, joka estää bugeja koodissa, estää semanttista liukumaa laissa. Joissain tapauksissa laki voidaan kirjoittaa suoritettavana koodina — velkajarru, elinaikakerroin, automaattiset kytkimet. Näissä koodi on yksiselitteinen: JOS velkasuhde > 60 % NIIN sopeutus. Mut- ta kaikki laki ei ole automatisoitavissa, eikä tarvitsekaan olla. Oleellista on, että samat hygieniaperiaatteet pätevät: selkeys, nimetty vastuu, mitattavat tavoitteet, määritellyt seuraamukset. Täydellinen kielellisen manipulaation typologia: ks. Kielen valta, s. 183. ∗ ∗ ∗ 131 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO Episteeminen infrastruktuuri Tärkeä erottelu: MeV:n läpinäkyvyys ei ole tulosohjauksen (New Public Management, NPM) tyyppistä “julkaistaan suoritusmittarit ja palkitaan niistä”. Holmström on osoittanut, miksi tuo malli epäonnis- tuu: kun mittari on epätäydellinen ja siihen liitetään kannustin, agentit optimoivat mittaria tavoitteen sijaan. Sairaala julkaisee kuolleisuuslu- vut → kirurgit välttävät riskipotilaita. Koulu julkaisee koetulokset → opettajat opettavat kokeeseen. MeV:n läpinäkyvyys tarkoittaa kahta eri asiaa: 1. Mallien ja logiikan avoimuus — Jos VM väittää, että politiikka X tuottaa tuloksen Y, pelkkä laskelma ei riitä. Meidän on pystyttävä spesifioimaan logiikka: Mitä oletetaan? Mikä on kausaaliketju? Mitkä ovat mallin reunaehdot? Miksi juuri nämä muuttujat? Laskel- ma ilman logiikkaa on klassinen virhe: roskaa sisään, roskaa ulos (GIGO — väärät oletukset tuottavat väärän tuloksen, vaikka lasken- ta olisi virheetön): numerot näyttävät tarkoilta, mutta premissit voivat olla mielivaltaisia. Kun logiikka on julkinen, sen voi haastaa. Tämä ei ole suoritusmittari, jota pelataan — se on episteeminen hygienia, sama periaate josta tämä kirja syntyi: selkeä ajattelu tuottaa selkeitä johtopäätöksiä. 2. Veto-vallan attribuutio — Kun uudistus estetään, kuka esti ja millä perusteella? Tämä tekee blokkaamisen näkyväksi paljastaen valtarakennetta suoritusmittauksen sijaan. Kumpikaan ei luo Holmströmin varoittamaa pelaamisongelmaa, koska kumpikaan ei ole suoritusmittari, johon liitetään kannustin. Ne ovat tiedollisen symmetrian välineitä, eivät suorituksen arvioinnin välineitä. ∗ ∗ ∗ 132 EPISTEEMINEN INFRASTRUKTUURI Tieto on päätöksenteon polttoainetta. Nykyinen hallinto toimii tiedol- lisen asymmetrian turvin: virkamies tietää hankkeen olevan myöhässä, poliitikko tietää kustannusarvion olevan valheellinen, kansalainen saa tietää vasta kun lasku erääntyy. MeV:n tiedolliset työkalut: — Avoin data -veto: Päätöksen data julkaistava koneluettavana ennen päätöstä. Jos dataa ei ole, päätös on laiton. — Hintalappu: Jokaiseen palvelutapahtumaan kuitti: “Käyntisi mak- soi 250 €. Sinä maksoit 10 €. Veronmaksajat maksoivat 240 €.” — Totuustaulu: Reaaliaikainen kojelauta kohtaloluvuista ilman kau- nistelua. — Vaaliohjelma-auditointi: Hollannin CPB-malli — MeV laskee lupausten kustannukset ennen vaaleja. — Mekanismikirjasto: Julkinen tietokanta toimivista ja epäonnis- tuneista mekanismeista. ∗ ∗ ∗ 133 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO Radikaali peloite: Insentiivisuodatin Miksi vaadimme, että päättäjät kantavat henkilökohtaisen riskin? Onko se kostonhalua? Ei. Se on valintamekanismi. Nykyjärjestelmässä (valta ilman vastuuta) johtotehtävät houkutte- levat kahta ryhmää: uhkapelureita (“Pelaan isolla riskillä. Jos voitan, saan kunnian. Jos häviän, veronmaksaja maksaa.”) ja statushakuisia (“Haluan tittelin, mutta en osaa tehdä vaikeita päätöksiä.”). Kun asetamme virkaan Synninsyöjä-ehdon (jos hanke kaatuu, menetät kaiken), nämä kaksi ryhmää karsiutuvat pois ennen hakemuk- sen jättämistä. Kukaan ei ota riskiä urakuolemasta, ellei hän ole varma kompetenssistaan. Tämä on kallista signalointia (costly signaling). MeV ei luota “hyviin ihmisiin”. Se luottaa siihen, että ihmiset suojelevat omaa etuaan. Kun oma etu on sidottu onnistumiseen, onnistumisen toden- näköisyys nousee. Lasitalo-protokolla: Korkean vipuvaikutuksen viroissa (ministerit, kansliapäälliköt) ei päde normaalit yksityisyyden rajat. Vallankäyttä- jän talous on reaaliaikaisessa valvonnassa. Kun käytät muiden valtaa, menetät osan yksityisyydestä. Ikuinen vastuu: Systeemisen korruption osalta ei ole vanhene- misaikaa. Täysimääräinen omaisuuden takavarikko, mukaan lukien perillisille siirretty. Huippupalkka huippuvastuulla: Singapore-malli. Ministerille maksetaan erittäin hyvin, mutta korruptiosta vankilaan. Korkea palk- ka houkuttelee kyvykkyyttä; kova rangaistus varmistaa integriteetin. Ennakkotapaus: Slovakia (2011): perustuslaillinen velkajarru, jossa sanktiot eskaloituvat automaattisesti — 50 % velka/BKT → kirjalli- nen selitys, 53 % → ministerien palkat jäädytetään, 55 % → menojen automaattileikkaus, 60 % → pakollinen luottamusäänestys. Henkilöko- htainen taloudellinen seuraus toimii: poliitikot sopeutuivat. ∗ ∗ ∗ 134 VAROVENTTIILIT Varoventtiilit Insinööri tietää, että täydellinen järjestelmä on vaarallisin. Jos painekattilasta puuttuu varoventtiili, se on pommi. Jos silta on liian jäykkä, se katkeaa. Jos yhteiskuntamalli on täysin looginen, se on epäinhimillinen. MeV tarvitsee Varoventtiilit — mekanismit, jotka estävät järjes- telmää muuttumasta tyranniksi. ∗ ∗ ∗ Varoventtiili 1: Poikkeusväylä (exception handler) Automaatio on sokea. Algoritmi hylkää hakemuksen, koska se myö- hästyi minuutin. Velkajarru leikkaa, vaikka maassa olisi pandemia. Täydellinen automaatio on virheetön, mutta se on julma. Ja jos järjestelmä on julma, se menettää legitimiteettinsä. Mekanismi: Jokaisessa automaattisessa päätöksessä on punainen nappi: “Eskaloi ihmiselle”. Virkamiehellä ei ole valtaa kieltäytyä noudattamasta sääntöä, mutta hänellä on valta nostaa poikkeus. Jos inhimillinen harkinta toteaa, että säännön soveltaminen tuottaa kohtuuttoman tuloksen, sääntö voidaan ohittaa. Mutta tällä on hinta. Jokainen poikkeus kirjataan julkiseen lokiin päättäjän nimiin — se on pysyvä urasignaali. Poikkeus ei ole “maan tapa” vaan kallis hätätoimenpide. Armo ei ole säännön puutetta. Armo on kallis transaktio, joka sallitaan, kun inhimillisyys sitä vaatii. ∗ ∗ ∗ Varoventtiili 2: Red Team (Vastaväittäjän toimisto) MeV valvoo muita. Mutta kuka valvoo MeV:tä? Historia opettaa, että valvojista tulee nopeasti uusi eliitti. He alka- vat suojella omaa valtaansa. “Totuus” muuttuu “MeV:n mielipiteeksi”. MeV:n rakenteelliset suojat: — Kansainvälinen valvontalautakunta (3/5 ei-suomalaisia) — Ei-uusittavat toimikaudet (7–10 vuotta) 135 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO — Johtajilta vaaditaan vähintään 5 vuoden kansainvälinen kokemus — ei suomalaista ministeriötaustaa — Avoin metodologia (kaikki mallit julkista koodia) — 24 kuukauden karenssi ennen siirtymistä säänneltyihin tahoihin (täydellä palkalla) Mutta on toinenkin riski: episteeminen korruptio. MeV:n mallit voivat olla yksinkertaisesti väärässä, ja kukaan ei huomaa, koska kaikki uskovat viranomaista. Ratkaisu: MeV:n budjetista varataan 5 % Red Teamille. Sen ainoa tehtävä — sen ainoa tulostavoite — on yrittää osoittaa MeV:n mallit vääriksi. Jos Red Team onnistuu kaatamaan MeV:n ennusteen tai löytämään virheen koodista, sen työntekijät saavat bonuksen. Totuus ei synny monopolista. Totuus syntyy konfliktista. MeV ei ole oraakkeli — vielä. Se on kehä, jossa parhaat mallit taistele- vat. Mutta eikö MeV itse ole liian monimutkainen? Gallin laki varoit- taa korvaamasta hajautettua järjestelmää keskitetyllä suunnitelmalla. MeV ei korvaa mitään — se lisää palautesilmukan olemassa olevaan jär- jestelmään säätimenä, ei korvaajana — Wattin säätäjä höyrykoneessa, ei uusi höyrykone. Ja nykyinen vertailukohta on nolla: kukaan ei testaa lakien kannustinvaikutuksia ennen säätämistä. Kun lähtötaso on nolla, karkeakin säädin on vallankumous. ∗ ∗ ∗ Varoventtiili 3: Suvereniteettitasot Tämä kirja on käsitellyt Suomea kuin saarta. Todellisuudessa 60–80 % lainsäädännöstä tulee Brysselistä. Jos MeV säätää tiukan velkajarrun, mutta EU päättää yhteisvas- tuullisesta elpymisrahastosta, kumpi voittaa? Emme voi kirjoittaa EU:n koodia, mutta voimme optimoida sovit- timen. Ylilaatukielto (gold-plating): Suomella on tapa “ylitunkea” direk- tiivejä. Jos EU vaatii X, Suomi säätää X + 20 %, “varmuuden vuoksi”. MeV kieltää tämän. 136 ESIMERKKI: SOTE EU-sääntely toteutetaan minimitasolla, ellei erikseen todisteta, miksi tiukennus on Suomen etu. Ulkoiset säännöt mekanismianalyysin kohteena: Ulkoiset sään- nöt ovat eri kategoria kuin kansalliset. Niiden noudattaminen ei ole oletusarvo — se on hypoteesi, joka vaatii saman mekanismianalyysin kuin mikä tahansa muu rakenne. Mitä kannustimia sääntö luo? Kuka valvoo? Mitä seuraa rikkomisesta? Mitä muut tekevät? Sääntö ilman valvontaa ei ole sääntö — se on suositus. MeV analysoi myös EU-säännöt: toimivatko ne, vai ovatko ne zombilakeja? (Lisää EU-suvereniteetista: s. 269, “EU määrää kaiken”.) ∗ ∗ ∗ Esimerkki: SOTE Sote-uudistuksen neljä virhettä (pehmeä budjettirajoite, palkkahar- monisaatio, ICT-illuusio, ostopalveluiden hintaralli) analysoitiin lu- vussa 2. Jokainen oli ennustettavissa kysymällä: “Miten rationaaliset toimijat reagoivat näihin kannustimiin?” MeV olisi sanonut: VIRHE: Kannustinristiriita. Ja se olisi estänyt lain etenemisen, kunnes mekanismi on korjattu. Ei mielipi- teenä, vaan virheenetsintänä. Nyt voidaan sanoa “emme tienneet”. MeV poistaa tämän puolus- tuksen. ∗ ∗ ∗ 137 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO Virheen asymmetria Me voimme olla väärässä. Yhteiskunta on monimutkaisempi kuin mikään malli. Mutta virheen hinta on asymmetrinen. Jos MeV on väärässä — oletimme tilanteen liian pahaksi, rakensimme liikaa varoventtiileitä — meillä on robusti yhteiskunta, joka “varautui turhaan”. Jos nykyinen malli on väärässä — oletimme, että kasvu hoitaa kaiken — edessä on maksukyvyttömyys ja hyvinvointivaltion hallitsematon purkaminen. Ylivarovaisuus on luksusongelma. Ylioptimismi on katastrofi. Ja hitaissa muuttujissa — väestö, velka, infrastruktuuri — “odote- taan lisää dataa” tarkoittaa “annetaan entropian voittaa vuosikymmen lisää”. Varmuus tulee vasta kun on liian myöhäistä korjata. Siksi MeV:n tärkein ominaisuus ei ole älykkyys vaan nopea vir- heenkorjaus. Nykyinen järjestelmä tekee virheen, kieltää sen ja toistaa sitä vuosikymmenen. MeV kokeilee, myöntää epäonnistumisen heti ja korjaa suuntaa. (Virheen asymmetria -analyysi: s. 269, “Entä jos malli on väärässä?”) ∗ ∗ ∗ MeV on siirtymäarkkitehtuuri Tässä kirjassa kuvattu MeV on v1, ensimmäinen versio: ihmisten operoima instituutio, joka ajaa automaattisia protokollia. Velkajarru on jo puhdasta laskentaa. Ennakkotarkastus on vielä ihmistyötä. Mutta arkkitehtuuri on suunniteltu evoluutiota varten. Kernel/Us- er Space -rajapinta ei riipu siitä, kuka tai mikä kerneliä operoi. Kun mallinnuskapasiteetti kasvaa, yhä suurempi osa hallinnosta siirtyy heuristiikasta laskentaan — harkinnasta hakuun. Lopputila ei ole “parempi byrokratia”. Lopputila on hakufunk- tio: fysiikan reunaehdot ja kukoistuksen tavoitefunktio määrittelevät ratkaisuavaruuden, ja laskenta etsii siitä Pareto-optimaalisen polun.1 Politiikka kutistuu siihen, mitä se oikeasti on: preferenssien valinta Pareto-rintamalta. MeV v1 luo tähän siirtymään kaksi välttämätöntä edellytystä: ennakkotapauksen (fysiikka rajoittaa politiikkaa) ja infrastruktuurin 1 Jos Fukuyaman vetokratia on hallintoa jarrun kautta, hakufunktio on sen vastakohta: telokratia — hallintoa päämäärän kautta. 138 DEMOKRATIA ON MEKANISMI (avoin data, auditoitavat mallit, täyslaskenta). Ilman näitä hakufunktio ei voi käynnistyä. Ilman käynnistystä se jää akateemiseksi fantasiaksi. ∗ ∗ ∗ Demokratia on mekanismi “Tämä on epädemokraattista!” Demokratia on semanttinen matkalaukku. Se tarkoittaa “kansan- valtaa”, mutta myös “legitiimiä hallintoa”, “hyvää hallintoa”, “sitä mitä meillä on nyt”, ja lopulta vain “sitä mikä on oikein”. Kun kaikki tarkoittaa kaikkea, mikään ei tarkoita mitään. Nykyinen järjestelmä ei ole demokratiaa missään täsmäl- lisessä mielessä. Se on piiloteknokratiaa: konsultit, veto-verkko ja neuvottelukoneisto tekevät päätökset, eduskunta leimaa. Kansa “valit- see” ehdokkaista, joita puoluekoneistot ovat esiseuloneet, ohjelmilla joiden toteutettavuutta kukaan ei ole laskenut. Snellmanin Sivistys-perinne on selkeä: demokratia palvelee Sivistystä — ei toisinpäin. Kun mekanismi lakkaa tuottamasta tu- loksia — kun syntyvyys romahtaa, velka paisuu, tulevaisuus katoaa — mekanismi on pettänyt tehtävänsä. Tämä pätee kaikkiin mekanismei- hin, myös niihin joita kutsumme “demokratiaksi”. Demokratia ei ole pyhä vaan koordinaatioteknologiaa. Kun tekno- logia ei toimi, se korvataan tai korjataan. “Tämä on epädemokraattista” Nykyjärjestelmä on jo piilotekno- kratiaa. MeV tekee sen näkyväksi. “Tämä on kylmää” Järjestelmä joka ei toimi on kylmempi. Tehok- kuus on moraalia. “Kuka valvoo valvojia?” MeV on lasilaatikko: avoin koodi, Red Team, kansainvälinen valvonta. “Entä jos MeV on väärässä?” Nopea korjaus, ei pysyvä dogmi. MeV poistaa valtiolta oikeuden valehteluun. Se pakottaa järjestelmän aikuisuuteen vapauttaen kapasiteetin, jonka olemassaolon NATO todisti. ∗ ∗ ∗ 139 LUKU 11. MEV — MEKANISMIVIRASTO Täydellinen MeV-spesifikaatio — institutionaalinen arkkitehtuuri, hal- lintomalli, rahoitusrakenne, valvontamekanismit — löytyy osoitteesta https:// mekanismirealismi.fi/mekanismivirasto. ∗ ∗ ∗ Mutta miten tällainen laitos saadaan pystyyn, kun koko nykyinen poliittinen eliitti vastustaa sitä? Seuraavaksi katsomme, miten lukko avataan — miten varjokomi- tea voi valmistella MeV:n koodin valmiiksi siihen hetkeen, kun kriisi avaa ikkunan. 140 Lukon avaaminen Edellinen luku esitteli työkalun (MeV). Tämä luku on käyttöohje sen käynnistämiseen. Emme voi odottaa lupaa koneistolta, joka on suunniteltu estämään muutos. Meidän on kierrettävä se. ∗ ∗ ∗ Emme saa lukkoa auki pyytämällä kauniisti. Jotta MeV syntyisi, nykyisen eduskunnan pitäisi viedä itseltään valtaa säätämällä uusi laki. Ministeriöiden pitäisi luopua monopolis- taan valmistella esityksiä. Etujärjestöjen pitäisi luopua kolmikannasta. Mesaoptimoinnin lakien mukaan tämä on mahdotonta. Kukaan ei vapaaehtoisesti sahaa oksaa, jolla istuu. Järjestelmä on stabiilissa tasapainotilassa, jonka veto-verkko suojelee. Lukko aukeaa vain kriisin ja valmiin koodin yhdistelmällä. ∗ ∗ ∗ Friedmanin doktriini: Tyhjiön laki Milton Friedman tiivisti muutoksen mekaniikan: “Vain kriisi – todellinen tai kuviteltu – saa aikaan todellista muutosta. Kun kriisi iskee, se mitä tehdään, riippuu siitä, millaisia ideoita on tarjolla”. Kriisi luo valtatyhjiön. Jos pöydällä ei ole valmista pakettia, tyhjiö täyttyy huonoilla ideoilla (populismilla, autoritarismilla). Siksi Koodin on oltava valmis ennen kriisiä — sitä ei voi kirjoittaa paniikissa. Muutos tapahtuu silloin, kun vanha on mahdotonta ja uusi on valmiina. 141 LUKU 12. LUKON AVAAMINEN Normaalioloissa veto-verkko on liian tiheä. Mutta kriisissä verkko repeää: 1940 omaisuudensuoja (Pika-asutuslaki), 2022 liittoutumatto- muus (NATO). Kriisi on tulossa — kohtaloluvut takaavat sen. Strategia: MeV-lakipaketti valmiina pöytälaatikossa. ∗ ∗ ∗ Varjokomitea: Varavoimala Kuka kirjoittaa uuden lain? Ei VM (jota MeV valvoisi). Ei parlamentaarinen työryhmä (joka vesittäisi). Tarvitaan Varjokomitea — ulkopuolinen toimija. Sairaalassa oleva diesel-generaattori seisoo tyhjän panttina 99 % ajasta. Mutta kun verkkovirta katkeaa, se on ainoa asia, joka pitää hengityskoneet päällä. Suomen poliittisessa järjestelmässä ei ole var- avoimaa. Jos hallitus halvaantuu velkakriisissä, valot sammuvat. Varjokomitea on sivilisaation varageneraattori. Se pitää yllä toim- intakykyistä lakipakettia valmiina lennosta vaihdettavaksi. Se voi myös auditoida hallituksen esityksiä ja julkaista varjobudjetteja. Mutta tärkein funktio ei ole varjomallinnus. Se on artikulaatio: kyky nimetä ongelma niin selkeästi, että ihmiset tunnistavat sen. Ennen kuin “näennäisliike” on sana, ilmiötä on vaikea kritisoida. Ennen kuin “veto-verkko” on käsite, rakennetta on vaikea nähdä. Varjokomitea luo kielen, jolla vaatimus muotoillaan. Kun tarpeeksi moni sanoo “haluamme mekanismiviraston” — ja tietää mitä se tarkoittaa — poliittinen tila syntyy. 142 AVOIMEN KOODIN LEGITIMITEETTI Varjokomitean tuotteet: — Täysi MeV-lakipaketti (7 pykälää, perustelut) — Jälkilaskelmat: “Jos tämä olisi ollut voimassa, sote olisi hylätty” — Totuustaulu: reaaliaikainen kojelauta kohtaloluvuista — Varjobudjetti: vuosittainen analyysi hallituksen budjettiriiheen Ajan myötä syntyy tilanne, jossa Varjokomitean ennusteet osuvat oikeaan (koska ne perustuvat fysiikkaan) ja hallituksen ennusteet menevät pieleen (koska ne perustuvat toiveisiin). Tämä luo uskot- tavuuden. Kun kriisi iskee, kansa kääntyy sen puoleen, joka on ollut oikeassa. Kun hallitus on paniikissa ja virkamiehet halvaantuneet, Varjoko- mitea ojentaa kansion: “Tämä toimii. Ottakaa tai jättäkää”. ∗ ∗ ∗ Avoimen koodin legitimiteetti Miksi kukaan kuuntelisi “epävirallista” komiteaa? Koska virallinen totuus on musta laatikko. VM:n laskelmat ovat salaisia tai niin monimutkaisia, ettei niitä voi tarkistaa. Kun ministeriö sanoo “tämä säästää miljardin”, kukaan ei voi verifioida väitettä. Varjokomitea toimii open source -periaatteella. Kaikki oletukset, kaikki data ja kaikki koodi ovat julkisia. Kuka tahansa voi auditoida ne. Kuka tahansa voi ajaa samat laskelmat. Luottamus ei synny tittelistä (“Olen ministeri”). Luottamus syntyy toistettavuudesta (“Laske itse, saat saman tuloksen”). Kun valtio on ajautumassa karille, kansa kääntyy sen puoleen, joka on varoittanut karista viimeiset 10 vuotta. Maailmassa, joka hukkuu sumuun, radikaali selkeys on majakka. ∗ ∗ ∗ 143 LUKU 12. LUKON AVAAMINEN Binäärinen valinta Tärkein taktinen sääntö: Ei salamisiivuja. Jos MeV tuodaan paloina, veto-verkko tuhoaa sen. “Otetaan ana- lyysiosa, mutta jätetään pakkokäsittely pois”. Silloin saamme vain uuden kumileimasimen. Paketin on oltava binäärinen. Kaikki tai ei mitään. Sama logiikka kuin NATO:ssa — et voi liittyä “vähän”. Sama lo- giikka kuin elinaikakertoimessa — et voi ottaa automaatiota “osittain”. ∗ ∗ ∗ Sveitsin malli Yksi reitti ohittaa veto-verkon: kansanäänestys. Sveitsi otti vuonna 2001 käyttöön perustuslaillisen velkajarrun, joka ratifioitiin kansanäänestyksellä 85 % tuella. Kansa on usein fis- kaalisesti konservatiivisempi kuin eliitti. Suomessa ei ole sitovaa kansanäänestysmekanismia. Mutta Varjo- komitea voi kampanjoida sellaisen puolesta. Kansanäänestys ohittaa eliitin kaappauksen. Perustuslaillinen status estää tulevan puukotuk- sen. ∗ ∗ ∗ 144 JOUSTAMATON VÄHEMMISTÖ Joustamaton vähemmistö Emme tarvitse sitä, että 51 % väestöstä kannattaa meitä aloittaak- semme. Nassim Taleb on osoittanut, että järjestelmät muuttuvat usein pienen, joustamattoman vähemmistön paineesta. Jos 3–5 % väestöstä — insinöörit, lääkärit, yrittäjät, sivilisaation ylläpitäjät — kieltäytyy hyväksymästä zombikieltä, liturgia murtuu. He eivät suostu “selvityksiin”. He vaativat laskelmia. He osoittavat naurettavuudet. He kieltäytyvät pelaamasta vanhaa peliä. Tämä ryhmä on se vaativa vähemmistö, joka kieltäytyy liturgias- ta. He eivät tyydy katsomaan sivusta. Kun he lopettavat teatterin tukemisen, esitys loppuu. ∗ ∗ ∗ Lennosta vaihto Emme hae vallankumousta. Haemme lennosta vaihtoa: viallisen kom- ponentin korvaamista ilman, että järjestelmää ajetaan alas. Varjokomitea valmistelee uuden komponentin (MeV-lait) järjestel- män ulkopuolella. Kun vanha komponentti kaatuu kriisiin, uusi on valmiina kytkettäväksi. Kun paniikki iskee, päättäjillä ei ole aikaa keksiä ratkaisuja. He tarttuvat siihen, mikä on pöydällä. ∗ ∗ ∗ 145 LUKU 12. LUKON AVAAMINEN Faasitransitio Yhdistämme elementit: Kriisi (väistämätön, kohtaloluvut takaavat) + Valmis koodi (Varjokomitean pöytälaatikossa) + Uskottavuus (olemme olleet oikeassa vuosia) + Joustamaton vähemmistö (ne, jotka kieltäytyvät zombikielestä) = Faasitransitio — järjestelmän äkillinen siirtymä uuteen tilaan. Vesi ei muutu jääksi asteittain. Se pysyy vetenä, kunnes lämpötila laskee kriittisen pisteen alle. Sitten se jäätyy yhdellä kertaa. Mutta jotta vesi jäätyy järjestykseen eikä kaoottiseksi sohjoksi, se tarvitsee kiteytymisytimen (nucleation point) — hiukkasen, jonka ym- pärille rakenne järjestäytyy. Ilman ydintä saat populismia ja anarkiaa. Ytimen kanssa saat uuden järjestyksen. Tämä kirja ja MeV-paketti ovat kiteytymisydin. Emme voi luoda kriisiä (eikä meidän pidä). Mutta meidän on pidettävä ydin valmiina. Tämä ei ole vallankaappaus. Tämä on NATO-malli. Suomen NATO- jäsenyyttä valmisteltiin vuosikymmeniä kulisseissa — asiakirjat, yh- teensopivuus, poliittiset kontaktit. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kansa ja eduskunta olivat valmiit viikoissa, koska koodi oli jo kirjoitettu. Kriisi avasi ikkunan. Valmistelu varmisti, että ikkunasta astuttiin järjestykseen, ei kaaokseen. ∗ ∗ ∗ Meillä on Kone (Osa II), Todisteet (Osa III) ja Avain (Osa IV). Mutta miksi kääntäisimme avainta? Miksi pelastaisimme sivilisaation, joka tuntuu hylänneen meidät? Tähän vastaa Osa V. 146 OSA V Tarkoitus 147 Totuuden arkkitehtuuri Edellinen osa antoi meille avaimet. Tämä luku kertoo, miksi ovi kannattaa avata. Jos korjaamme valtion vain tehokkuuden vuoksi, luomme vain tehokkaamman vankilan. Meidän on korjattava se Totuuden vuoksi. ∗ ∗ ∗ Tämä ei ole poliittinen kirja. Tämä on käyttöohje sivilisaatiolle, joka on unohtanut, että entropia on sen ainoa todellinen vihollinen. ∗ ∗ ∗ Laatu: Syntropian estetiikka Miksi välittää? Miksi et vain antaisi laivan upota? Kylmä vastaus on laskenta: sairaalat, joissa meidät hoidetaan vanhuudessamme, tarvitsevat hoitajia. Hoitajat ovat syntymättömien sukupolvien lapsia. Eläke on tuleva työ, jota ei vielä ole tehty. Jokaisen hyvinvointi on sivilisaation funktio. Mutta laskenta on banaalia. Se vetoaa pelkoon ja ahneuteen. Syvempi vastaus on Laatu. Ja Laatu on syntropiaa. Ihminen on syntropia-anturi. Me olemme kehittyneet tunnista- maan elämän (järjestyksen) ja kuoleman (kaaoksen). Ehjä rakennus on syntropiaa — energiaa sidottu muotoon. Rapistuva rakennus on entropiaa — muoto hajoaa energiaksi. Kun insinööri näkee vuotavan putken, hän ei tunne vain taloudel- lista huolta. Hän tuntee fyysistä kipua: se on väärin. Kun näet likaista katukuvaa, toimimatonta byrokratiaa tai valehtelevaa johtajaa, tunnet 149 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI vastenmielisyyttä — se ei ole “makuasia”. Se on biologinen varoitus: Tämä järjestelmä menettää informaatiota. Tämä järjestelmä kuolee. Kun katsot rapistuvaa yhteiskuntaa, et tunne vain veronmaksajan ärtymystä. Tunnet sielusi kutistuvan. Et voi olla terve sairaassa talossa. Ajatus siitä, että voisit olla “onnellinen” ja “eheä” samalla, kun yhteiskunta ympärilläsi mätänee, on valhe. Minuus ei lopu ihoon. Yhteiskunta on jokaisen ulkoinen her- mosto. Jos alusta on täynnä viruksia — valhetta, korruptiota, kyynisyyt- tä — ajattelu saastuu. Sivilisaatio ei ole vain “palveluautomaatti”, josta haetaan lääkäri ja eläke. Sivilisaatio on ihmiskunnan yhteinen mieli — rakenne, joka mahdol- listaa taiteen, tieteen, myötätunnon ja yhteistyön. Ilman sitä olemme vain älykkäitä apinoita mudassa. Kun puolustat instituutioita, kun vaadit rehellisyyttä budjetteihin, kun rakennat kestävää, et tee sitä vain “itsellesi”. Teet sen, koska olet elämän puolella entropiaa vastaan. Tämä ei ole velvollisuus. Tämä on etuoikeus. Meillä on mahdollisuus osallistua johonkin itseämme suurempaan: sivilisaation korjaamiseen ja pelastamiseen — sukupolvemme Kate- draaliin. ∗ ∗ ∗ 150 TAAKKA ON LAHJA: KANTAVA RAKENNE Taakka on lahja: Kantava rakenne Nykypäivän ihmisen suurin pelko on vastuu. Haluamme vapautua taakasta. Mutta ihminen ei romahda vastuun alle. Hän romahtaa sen puut- teeseen. Insinöörille palkki, joka ei kanna kuormaa, on koriste — painolas- tia. Vain kuormitettu palkki on kantava rakenne. Viktor Frankl — Auschwitzin selviytyjä — opetti saman asian ihmisestä: ihminen kestää melkein mitä tahansa, jos hänellä on tarkoitus. Mutta tarkoitukseton elämä on sietämätön. Tarkoitus syntyy taakasta. Kun huoltaa sivilisaatiota, on syy nous- ta aamulla. Kun kantaa vastuuta tulevista sukupolvista, elämä on osa jotain suurempaa. Tarpeettomuus on sielun syöpä. Hyvinvointivaltio lupasi vapauttaa meidät taakasta. Se onnistui. Ja me saimme masennusepidemian. Mekanismirealismi palauttaa ihmiselle hänen taakkansa — ei ran- gaistuksena, vaan lahjana. ∗ ∗ ∗ Hoivan vankila: Hoito joka vammauttaa Mutta jos taakka on lahja, miksi hyvinvointivaltio — joka sanoo huolehtivansa — tuottaa niin vähän elinvoimaa? Koska on olemassa hoivaa, joka muuttuu vankilaksi. Jos kipsaat terveen raajan “varmuuden vuoksi”, lihas surkastuu. Kun kipsi poistetaan, jalka ei kanna. Hoito itse aiheutti vamman. Suomalainen hyvinvointivaltio on aiheuttanut kansalle massii- visen iatrogeenisen vamman. Olemme suojelleet ihmisiä riskeiltä, kivulta ja vastuulta niin kauan, että heidän henkiset lihaksensa ovat surkastuneet. Perheterapiassa tunnetaan sama dynamiikka: läheisriip- puvuus. “Auttaja” ei oikeasti halua autettavan toipuvan — koska silloin auttaja menettäisi roolinsa. Mekanismirealismi on kuntoutusta: kipsi pois ja kävelemään — se sattuu aluksi, mutta se on ainoa tie takaisin toimintakykyyn. 151 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI ∗ ∗ ∗ Kukoistus on turvamarginaali Joku voisi kysyä: miksi tavoitella “kukoistusta”? Eikö pelkkä selviyty- minen riitä? Eikö Sparta voita Ateenan? Vastaus on fysiikkaa. Yksinkertainen, spartalainen järjestelmä on hauras: se on opti- moitu yhteen asiaan (sotaan). Kun ympäristö muuttuu — rutto, kaup- pasaarto, uusi idea — se ei osaa sopeutua. Se on kuin bakteeri: tehokas, mutta tyhmä. Kukoistava sivilisaatio — se, jossa on “turhaa” taidetta, filosofi- aa ja vapautta — on robusti. Sen monimuotoisuus on sen vakuutus. Se on hajautettu laskentajärjestelmä, joka ratkaisee ongelmia, joita keskusjohto ei edes näe. Kukoistus (eudaimonia) ei ole luksusta — se on turvamargi- naali. Se on sitä, kun Kansallistase on niin suuri, että meillä on varaa “tuhlata” sitä taiteeseen. Jos varanto on nolla, taide kuolee ensin — sitten ihmiset. Kun järjes- telmällä on ylimääräistä kapasiteettia (varantoa, ei vain virtaa), tämä ylijäämä ilmenee luonnollisesti: taiteena, tutkimuksena, kulttuurina. Mutta kulttuuri ei ole vain sivutuote. Se on myös funktionaalista. Kompleksinen sivilisaatio vaatii vapautta. Hajautettua järjestelmää ei voi pyörittää keskusohjauksella — se vaatisi enemmän informaatiota kuin keskus pystyy käsittelemään. Vapaus on kompleksisuuden hinta. Miten vapaat agentit koordinoidaan ilman pakkoa? Kulttuurilla. Jaetut tarinat, arvot ja symbolit ovat käyttöjärjestelmä, joka synkronoi miljoonat päätökset ilman käskytystä. Kulttuuri on koordinaatiome- kanismi. 152 KUKOISTUS ON TURVAMARGINAALI Kulttuuri on siis kolme asiaa kerralla: — Indikaattori: todiste siitä, että koneella on kapasiteettia yli — Koordinaattori: käyttöjärjestelmä vapaille agenteille — Pääoma: yhtenäisyyden, luottamuksen ja tarkoituksen varasto Selviytymismoodin paradoksi: Kun sivilisaatio joutuu kriisiin, ensimmäinen reaktio on karsia sitä, mikä näyttää turhalta. Mutta näkyvyys ja arvo eivät korreloi. Leikkaukset kohdistuvat puolus- tuskyvyttömään, ei turhaan. Tämä on valintamekanismin ongelma, ei leikkausten sinänsä. Raha ei ole sama kuin tulos — kukaan ei tee täyslaskentaa. Mutta tiedämme, että valintakriteeri on väärä: se perustuu poliittiseen puolustuskykyyn, ei arvontuottoon. Aikahorisontti ratkaisee: Jos katsomme seuraavaa kvartaalia, “tur- hasta” karsiminen näyttää turvalliselta. Mutta jos katsomme vuosisato- ja — pandemiat, ilmastonmuutokset, asteroidit eivät neuvottele. Mitä korkeampi kapasiteetti, sitä useammasta “maailmanlopusta” voimme selviytyä. Kukoistus on sitä, että maksimoidaan elämän todennäköisyys maailmankaikkeudessa. ∗ ∗ ∗ 153 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI Kolmio ja sen purkaminen Kirjan alussa kuvattiin kolme ontologista virhettä: nolla-aikahorisontti, yksilö ensisijaisena, saavutetut oikeudet ilmaislounaana. Yhdessä ne muodostavat kognitiivisen kolmion, joka estää näkemästä sivilisaation fysiikkaa. Nyt ymmärrät, miksi kolmio on niin sitkeä: se tuntuu moraaliselta. Empatia aktivoituu nykyhetkeen. “Oikeudet” kuulostavat hyviltä. Yksilön puolustaminen tuntuu vapauden puolustamiselta. Mutta tuntuma ei ole totuus. Kolmion sisällä elävä sivilisaatio syö siemenperunansa — ja kutsuu sitä myötätunnoksi. Tämän kirjan tehtävä on tehdä kolmio näkyväksi. Kun näet sen, et voi enää olla näkemättä. ∗ ∗ ∗ 154 TASA-ARVON TERMODYNAMIIKKA Tasa-arvon termodynamiikka Suomen suurin tabu: Tasa-arvo ei ole elämän tavoite. Se on elämän sivutuote. Fysiikassa täydellinen tasa-arvo on nimeltään entropia — läm- pökuolema. Kun kaikki energia on jakautunut tasan, mikään ei enää liiku. Ei ole virtausta, ei ole elämää. Elämä vaatii eroja. Se vaatii jännitteen — potentiaalieron — jotta virta kulkee. Suomi on yrittänyt vuosikymmeniä tasoittaa kaikki huiput ja täyt- tää kaikki laaksot. Olemme onnistuneet. Olemme luoneet Tasamaan. Mutta tasamaalla vesi ei virtaa. Se seisoo ja muuttuu suoksi. Jos haluamme virtausta — talouskasvua, kulttuuria, elinvoimaa — meidän on hyväksyttävä gradientit. Joidenkin on mentävä edelle, jotta muut voivat seurata. Mutta gradientit ilman lattiaa ovat tuhoisia. Optimaalinen jän- nite syntyy korkealla lattialla: lattia niin korkealla kuin järjestelmän kantokyky sallii — ja lattian yläpuolella erot ovat sallittuja, jopa välttämättömiä. Lattia on sivilisaation saavutus. Lattian yläpuolinen tasapäistäminen on sivilisaation itsemurha — se on standardisoinnin julmuutta, joka kääntyy lopulta niitä vastaan, joita sen piti suojella. ∗ ∗ ∗ 155 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI Hegelin haamu Miksi suomalainen hyväksyy hiljaa sen, että terveydenhuolto romah- taa, vaikka verot ovat maailman huipulla? Miksi emme kapinoi? Syy löytyy käyttöjärjestelmämme ytimestä — koodista, jonka J.V. Snellman kirjoitti 1800-luvulla. Snellman toi Suomeen saksalaisen (hegeliläisen) valtiokäsityksen. Sen mukaan valtio ei ole vain hallintoa. Valtio on kansakunnan hengen ilmentymä. Valtio on “me”. Valtio on hyvä. Tämä oli loistava koodi kansakunnan rakentamiseen tyhjästä. Se sai meidät maksamaan veroja ja kuolemaan rintamalla. Mutta vuonna 2026 se on kohtalokas virhe. Koska pidämme valtiota “moraalisena toimijana” (emmekä konee- na), meillä on vaikeuksia vaatia siltä tulosvastuuta. — Jos anglosaksi näkee, että virasto ei toimi, hän ajattelee: “Maksan veroja, haluan rahoilleni vastinetta. Korjatkaa”. (Asiakas-suhde). — Kun suomalainen näkee, että virasto ei toimi, hän ajattelee: “Jär- jestelmä on hyvä, minä olen vain vaivaksi”. (Alamais-suhde). Testaa, onko mielesi valtiollistettu: 1. Kela-häpeätesti: Kun vakuutusyhtiö hylkää hakemuksesi, tunnet vihaa. Kun Kela hylkää hakemuksesi, tunnetko häpeää tai alistu- mista? Jos kyllä, suhteesi valtioon on alamaissuhde, ei asiakas- suhde. 2. Sanakirjatesti: Yritä erottaa mielessäsi “yhteiskunta” ja “valtio”. Suomen kielessä nämä ovat sulautuneet yhdeksi. Emme osaa käsitteellistää “yhteisöä” ilman valtiota. 3. Luottamuksen irtaantuminen: Poliisin selvitysprosentit laskevat, hoitojonot kasvavat, PISA-tulokset romahtavat — mutta luotta- mus viranomaisiin pysyy 90 %:ssa. Jos luottamus ei reagoi suori- tuskykyyn, se on uskoa, ei tietoa. 4. Lakkauttamistesti: Nimeä yksi virasto, joka on lopetettu kokonaan (ei fuusioitu) viimeisen 20 vuoden aikana. Yritykset kuolevat joka päivä, virastot ovat kuolemattomia. Jos tunnistit itsesi, olet ajamassa Snellman-koodia. Se ei ole häpeä — se on diagnoosi. Ja diagnoosin jälkeen voi korjata. Valtio ei ole pyhä. Valtio ei ole äiti, isä eikä Jumala. Valtio on mekanismi: sopimus ja kasa byrokratiaa. 156 HEGELIN HAAMU Siksi snellmanilainen valtio tuottaa zombikieltä. Koska valtio on “Henki”, se ei voi myöntää virheitä. Virkamies ei voi sanoa “tein virheen”, koska silloin koko maailmankuva romahtaisi. On pakko sanoa: “Haasteita ilmeni”, “Resurssit kohdennettiin uudelleen”. Passiivi suojelee valtion pyhyyttä. Mekanismirealistinen valtio puhuu radikaalia selkeyttä: “Budjetti on alijäämäinen.” “Laki ei toimi.” Tämä on mahdollista vain, koska valtio on vain kone (leivänpaahdin), joka voi mennä rikki ilman, että taivas putoaa. Meidän on maallistettava valtio — lopetettava sen palvominen, jotta voimme alkaa huoltaa sitä. ∗ ∗ ∗ 157 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI Hiljaisuuden spiraali Suomalainen konsensus ei ole yksimielisyyttä vaan pelkoa. Yksinkertainen malli: ihmisellä on yksityinen mielipide (mitä hän oikeasti ajattelee) ja julkinen mielipide (mitä hän sanoo). Suomessa kuilu on valtava. Mutta todellisuus on synkempi. Sosiaalinen paine ei vain estä sanomasta — se estää ajattelemasta. Kolme kerrosta: 1. Julkinen sensuuri: Et sano, koska pelkäät seurauksia. 2. Sisäinen sensuuri: Et salli itsesi ajatella, koska se tuntuisi “väärältä”. 3. Kognitiivinen vankila: Et voi ajatella, koska sinulla ei ole sanoja eikä malleja sille ajatukselle. Ympäristö muokkaa sitä, mikä on ajateltavissa, ei vain sitä, mikä on sanottavissa. Sosiaalinen rangaistus on kova, ja ihmismieli on rakennettu sopeutumaan laumaan. Tämä luo valhekonsensuksen. Näyttää siltä, että 90 % tukee nyky- menoa. Todellisuudessa osa valehtelee tietoisesti, osa valehtelee it- selleen, ja osa on kadottanut kyvyn nähdä vaihtoehdon. Järjestelmä ei voi korjata itseään, koska se saa väärää signaalidataa. Romahdus tulee “yllätyksenä”, koska kukaan ei uskaltanut sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita. Kun insinööri sanoo kahvipöydässä “joo joo”, vaikka näkee pro- jektin olevan tuhoon tuomittu, hän vääristää signaalia. Hän osallistuu valhekonsensukseen. Hän on osa ongelmaa. Mekanismivaltiossa erimielisyys on palvelus — se on sensori- dataa. Konsensus on sokeutta. ∗ ∗ ∗ 158 VIISAUS VAATII KONFLIKTIA Viisaus vaatii konfliktia Suomen valtio on kuin aivojen vasen puolisko, joka on unohtanut oikean. Se optimoi tehokkaasti mutta ei ymmärrä mitä optimoi. Iain McGilchrist kutsuu tätä “Lähettiläs-ylivallaksi”: osa, jonka tehtävä oli palvella kokonaisuutta, on unohtanut isäntänsä ja luulee olevansa itse johtaja. Lähettiläs on tehokas mutta sokea kontekstille. Konsensuskulttuuri on tappanut sisäisen konfliktin. Kaikki puolueet ajavat samaa (lisää palveluita). “Talouskuri” on vaiennettu. “Kasvu” on vaiennettu. Jäljellä on yksi ääni. Mutta viisaus ei synny yksimielisyydestä. Viisaus syntyy jän- nitteestä — eri suuntiin vetävien voimien välisestä tasapainosta. Terve valtio on tensegrity 1 -rakenne: se pysyy pystyssä, koska sen osat vetävät toisiaan vastaan. Velkajarru vetää vastakkaiseen suuntaan kuin palvelulupaus. Syntyvyys-kytkin vetää vastakkaiseen suuntaan kuin nykyhetken mukavuus. Mekanismirealismin tehtävä on palauttaa konflikti — ja siten viisaus — järjestelmään. ∗ ∗ ∗ Totuuden ja tarkoituksen solmu Miksi valehtelu on väärin? Ei siksi, että “opettaja sanoi niin”. Vaan siksi, että valehtelu on navigointijärjestelmän sabotointia. Sivilisaatio on lentokone. Totuus on korkeusmittarin lukema. Jos valehtelet (“meillä on varaa tähän”), väännät mittaria näyttämään 10 000 jalkaa, kun oikea korkeus on 200. Se tuntuu hetken mukavalta. Mutta se takaa törmäyksen. Totuuden puhuminen on kalibrointia. Ilman tarkkaa kalibrointia mikään tarkoitus ei voi toteutua, koska eksymme matkalla. Totuus vaatii tarkoituksen, ja tarkoitus vaatii totuutta. 1 tensional integrity — rakenne, joka pysyy koossa, koska sen osat ovat jatkuvassa jännityksessä toisiaan vasten. Buckminster Fullerin termi. 159 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI Episteeminen ja Telos-pilari (Käsitteellinen pohja, s. 5) ovat ke- skinäisriippuvaisia: ilman tarkoitusta totuudenhaku romahtaa (miksi nähdä todellisuus, jos sillä ei ole merkitystä?), ja ilman totuutta tar- koitus harhautuu (miten tietää minne mennä, jos et näe karttaa?). Keskinäisriippuvuus tekee silmukasta itseään vahvistavan — kum- paankin suuntaan. — Ylös: näemme selkeämmin → välitämme enemmän → haluamme nähdä lisää. — Alas: kieltäydymme näkemästä → kieltäydymme välittämästä → kieltäydymme näkemästä. Nyt silmukka pyörii alas. Mekanismirealismi rikkoo alaspäisen silmukan pakottamalla nä- kemisen — ja kääntää sen ylöspäiseksi. ∗ ∗ ∗ Leväperäisyyden kirous Vihollisemme ei ole vasemmisto tai oikeisto. Vihollisemme ei ole edes velka. Vihollisemme on Leväperäisyys. Se asenne, joka sanoo: “Ei se ole niin justiinsa.” “Kyllä se siitä.” “Joku muu maksaa.” Tämä asenne on sivilisaation syöpä: entropian ääni. Kun hyväksymme huonosti valmistellun lain tai alijäämän “väli- aikaisena” 15 vuotta putkeen, annamme periksi leväperäisyydelle. Mekanismirealismi on nollatoleranssi leväperäisyydelle: luvut täsmäävät, syy johtaa seuraukseen, jokainen päätös kestää päivänval- oa. Tämä on “pyhää sotaa” entropiaa vastaan — Excelissä, lakikirjassa ja omassa mielessämme. ∗ ∗ ∗ 160 TODELLISUUSKURI Todellisuuskuri Itsekuri tarkoittaa, ettei anna periksi hetkellisille impulsseille. Todel- lisuuskuri tarkoittaa, ettei anna periksi toiveajattelulle. Se on nöyrä tunnustus: kohtaloluvut eivät neuvottele. Todellisuus ei välitä toiveistamme. Väestönrakenteellinen romahdus tapahtuu, halusimme tai emme. Mutta se on myös sitoutuminen: koska nämä lait ovat todellisia, kunnioitamme niitä. Emme yritä huijata fysiikkaa. Emme ota velkaa lasten maksettavaksi ja kutsu sitä “investoinniksi”. Todellisuuskuri on ehdoton sitoutuminen todellisuuden lakien kunnioittamiseen ja perityn sivilisaation huoltamiseen. Se ei ole ideologia vaan asenne — päätös olla aikuinen. Kun yhdistämme todellisuuskurin (nöyryys fysiikan edessä) ja mesaoptimoinnin torjunnan (protokolla joka estää pelaamisen), tulos on hallinto, joka palvelee todellisuutta rituaalin sijaan. Totuuden arkkitehtuuri vaatii, että liturgia korvataan tu- loksella. ∗ ∗ ∗ Arvo on hinta Poliittisessa liturgiassa “arvo” tarkoittaa asiaa, joka kuulostaa kivalta juhlapuheessa. “Arvostamme sivistystä.” “Arvostamme luontoa.” Mekanismirealismissa määritelmä on toinen: Arvo on hinta, jonka olet valmis maksamaan. Jos sanot arvostavasi itsenäisyyttä, mutta et ole valmis maksamaan maanpuolustuksesta tai luopumaan mukavuudesta kriisissä, et arvosta itsenäisyyttä. Sinulla on preferenssi — toive siitä, että joku muu hoitaa sen. Nyky-Suomi on täynnä preferenssejä, jotka on naamioitu arvoiksi. Täyslaskenta on kone, joka muuttaa preferenssit takaisin arvoik- si: se laittaa hintalapun näkyviin. “Haluatteko tämän? Hinta on X. Maksatteko?” Sivilisaatio selviää vain, jos sillä on arvoja — asioita, joiden puo- lesta se on valmis kärsimään. Preferensseillä ei selviä myrskystä. ∗ ∗ ∗ 161 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI Elinvoimaisuus Mikä on tämän kaiken tavoite? Ei budjettitasapaino — se on vain sivutuote. Todellinen tavoite on Elinvoimaisuus — kestävä syntropian — tiedon, taiteen, elämän itsensä — tuottaminen entropiaa vastaan vuosi- satojen yli. Kreikkalaiset kutsuivat sitä eudaimoniaksi: kukoistukseksi, jossa ihminen ja yhteisö toteuttavat potentiaalinsa. Suomalaiset kut- suivat sitä sivistykseksi. Mekanismien korjaaminen ei ole teknokratiaa. Se on syvintä hu- manismia — ymmärrystä siitä, että ilman toimivaa konetta eudaimonia on mahdotonta. Voit kokea hedoniaa (hetkellistä nautintoa) raunioissa. Et voi kukoistaa niissä. Termodynamiikan toinen pääsääntö sanoo, että suljetussa järjes- telmässä epäjärjestys kasvaa. Elävä järjestelmä — sivilisaatio — ei ole suljettu. Se tuo järjestystä sisään ympäristöstä. Mutta se vaatii työtä, huomiota, jännitettä. Kun jännite laskee nollaan, entropia voittaa. Aikaloinen on tarkka nimi sille, mitä tapahtuu: agentti optimoi nykypäivää tuhoamalla huomisen. Kuluttaa pääoman. Ottaa velkaa lasten maksettavaksi. Jättää infrastruktuurin rapistumaan. Tämä on pahan määritelmä johdettuna fysiikasta, ei uskonnos- ta: aikaloisinta — resurssien siirtäminen äänioikeudettomilta tulevil- ta sukupolvilta äänioikeutetuille nykyisille. Hyvä on päinvastainen: nykyhetken kustannusten hyväksyminen tulevaisuuden mahdollis- tamiseksi. Suomi on ollut 15 vuotta horroksessa. Olemme antaneet entro- pian voittaa — infrastruktuurin, osaamisen ja väestön rapistua, koska korjaaminen olisi vaatinut “poliittista riitaa”. Vain se, mikä perustuu totuuteen (fysiikkaan), voidaan huoltaa kestävästi. Ja vain se, mitä huolletaan rakkaudella, pysyy elossa. ∗ ∗ ∗ 162 PERIMMÄINEN PÄÄMIES: YLISUKUPOLVINEN SOPIMUS Perimmäinen päämies: Ylisukupolvinen sopimus Kenelle hallinto on vastuussa? Ei hallitukselle itselleen. Ei edes nyky- isille äänestäjille. Hallinnon perimmäinen asiakas on perimmäinen päämies — Suomen kansa satojen vuosien aikajänteellä. Abstraktio, joka sisältää menneet sukupolvet (jotka rakensivat Kansallistaseen) ja tulevat sukupolvet (jotka tarvitsevat sen). Tämä on ylisukupolvinen sopimus — ainoa sopimus, jota ei voi irtisanoa yksipuolisesti. Toinen osapuoli (tulevaisuus) ei ole paikalla neuvottelemassa. Nykyiset äänestäjät ovat vain edunvalvojia. Meillä on hallintaoikeus, ei omistusoikeutta. Meillä ei ole oikeutta tuhota varantoa, koska se ei ole meidän. Se on lainassa lapsiltamme. Ilman tätä transsendenssia mikään kansa ei selviä. Jos elämä on vain “minun nautintoni tässä ja nyt”, on rationaalista kuluttaa pääoma ja olla hankkimatta lapsia. Aikaloinen on petturi, joka rikkoo tämän sopimuksen. Protokolla on edunvalvoja, joka valvoo sitä. ∗ ∗ ∗ 163 LUKU 13. TOTUUDEN ARKKITEHTUURI Mekanismi voi muuttaa kulttuuria Kriitikko sanoo: “Mekanismit eivät voi pelastaa sivilisaatiota, jonka kulttuuri on jo kuollut. Jos suomalaiset eivät halua lapsia, mikään velkajarru ei muuta sitä.” Tämä on puoliksi totta — ja puoliksi kohtalokasta fatalismia. Politiikkapalaute-teoria (policy feedback) osoittaa, että instituu- tiot eivät vain heijasta kulttuuria — ne muokkaavat sitä. Yleinen päivähoito loi työssäkäyvien äitien kulttuurin. Yleinen asevelvollisuus loi kansallisen identiteetin. Eläkejärjestelmä loi odotuksen valtion huolenpidosta. Kulttuuri ja mekanismi ovat kaksisuuntainen silmukka, eivät yk- sisuuntainen kausaaliketju. Jos syntyvyysromahduksen seuraus on näkymätön, se ei muuta käyttäytymistä. Jos seuraus on näkyvä ja välitön — elä- keindeksin automaattinen lasku — keskustelu muuttuu. Emme odota kulttuurin muuttuvan ensin. Mekanismi pakot- taa kulttuurin kohtaamaan todellisuuden. Siitä alkaa muutos. ∗ ∗ ∗ 164 PUUTARHURIVALTIO: VIA NEGATIVA Puutarhurivaltio: Via negativa Olemme puhuneet paljon “koneesta”. Mutta kone on epätäydellinen metafora, koska kone ei korjaa itseään. Lopullinen kuva on Puutarha. Nykyinen valtio yrittää olla tehdas. Se yrittää “tuottaa” terveyttä, “tuottaa” innovaatioita syöttämällä rahaa liukuhihnalle. Se epäonnis- tuu, koska elämää ei voi pakottaa. Mekanismirealismin valtio on Puutarhuri. Puutarhuri ei voi “käskeä” ruusun kukkimaan (et voi käskeä synty- vyyttä nousuun). Puutarhuri voi vain optimoida olosuhteet — maaperä, valo, vesi. Ennen kaikkea puutarhuri tekee Via negativaa: hän ei paranna maailmaa lisäämällä asioita (uusia virastoja, tukihimmeleitä, zom- bilakeja). Hän parantaa sitä poistamalla asioita: kitkee rikkaruohot (huonot kannustimet), poistaa loiset (korruption), raivaa sumun (zom- bikielen) ja rakentaa aidan (MeV), jotta peurat eivät syö versoja. Kun poistamme esteet (entropian), elämä (syntropia) tapahtuu itsestään. Sitä ei tarvitse “johtaa”. Sitä tarvitsee vain rakastaa tarpeeksi, jotta jaksaa pitää aidan kunnossa. ∗ ∗ ∗ Mekanismit ovat vain työkaluja. Todellinen voima on päätös haluta elää — päätös siitä, että suomalainen tarina ei lopu tähän lukuun. Sivilisaatio ei ole perintö, jonka saamme, vaan teko, jonka teemme joka päivä uudelleen. 165 Elinvoimaisuus Kun lasket tämän kirjan käsistäsi, palaat arkeen. Avaat uutiset: “Hallitus neuvottelee kehysriihessä”. Näet kohun ministerin sanavalinnasta. Näet taulukon, jossa syntyvyys on laskenut taas. Eilen olisit tuntenut vihaa tai toivottomuutta. Tänään näet jotain muuta. Et näe “huonoja ihmisiä”. Näet kannustinketjun. Et näe “neuvot- telua”. Näet veto-verkon. Et näe “tyhmyyttä”. Näet arkkitehtuurin. Et voi enää olla näkemättä. Tervetuloa todellisuuteen. ∗ ∗ ∗ 167 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Onnellisuusharha “Suomi on maailman onnellisin maa”. Tämä tilasto on kansallinen rauhoite. Kun tunnet, että palvelut eivät toimi, ostovoima sulaa ja tulevaisuus pelottaa, sinulle lyödään raportti naamaan: “Olet väärässä. Olet onnellinen. Me olemme parhaita”. Tämä passivoi. Jos olemme jo “maailman parhaita”, muutos voi olla vain alaspäin. Mutta raportti mittaa tyytyväisyyttä (matala pettymys), ei elinvoi- maa (korkea energia). Aristoteles erotti toisistaan hedonian — hetkellisen nautinnon — ja eudaimonian — kukoistuksen, jossa ihminen toteuttaa potentiaalinsa. Hedonia on hakkeroitavissa: velka, viihde ja dopamiini tuottavat sitä hetkeksi. Eudaimonia vaatii toimivaa yhteiskuntaa, vastuun kantamis- ta ja kasvun kipua. Suomi on optimoinut hedoniaa vuosikymmeniä. Tuloksena on mukavuutta ilman merkitystä. Tyytyväisyyttä ilman tarkoitusta. Suomen kielessä tämä ero on vanhastaan tunnettu. Sivistys ei tarkoita kulttuuria tai koulutusta. Se tarkoittaa kykyä ohjata itseään kohti korkeampia tavoitteita ohi primitiivisten impulssien. Sivistysval- tio on valtio, jonka mekanismit mahdollistavat kukoistuksen — eivät vain mukavuuden. Suomi ei ole enää sivistysvaltio vaan mukavuusvaltio. Maailman paras saattohoitokoti. Hiljainen. Mukava. Eloton. Meidän on palattava sivistykseen. Meidän on oltava laboratorio. Paikka, jossa tapahtuu. Paikka, jolla on tulevaisuus. ∗ ∗ ∗ 168 SIMULAATION LOPPU Simulaation loppu Tämä kirja alkoi simulaatiosta — todellisuuden korvaamisesta sen esi- tyksellä. Se kuvasi näennäisliikettä — paljon toimintaa, ei etenemistä. Nyt ymmärrät, miksi simulaatio toimii: se suojelee mesaoptimoijia vastuulta. Se piilottaa kohtaloluvut ja pitää jännitteen nollassa. Mutta simulaatio on haurastunut. Kohtaloluvut eivät neuvottele. Syntyvyys ei välitä siitä, mitä eduskunta päättää. Korjausvelka ei katoa, vaikka sitä ei mainita uutisissa. Fysiikka lähettää laskun. Se ei kysy, haluammeko maksaa. ∗ ∗ ∗ Saaristo sumussa Emme voi pelastaa maailmaa sumulta. Mutta voimme rakentaa maja- kan. Radikaali selkeys onnistuu vain rajatuilla alueilla — saaristoissa. Lentokoneiden turvallisuus toimii, koska ala on rajattu ja palaute välitöntä. Verolaskenta toimii, koska säännöt on koodattu binäärisesti. Suomi voi olla tällainen saaristo: — Tarpeeksi pieni toteutukseen — Tarpeeksi homogeeninen konsensukseen — Tarpeeksi teknologinen työkaluihin — Tarpeeksi koulutettu vaatimaan Suomi selviää olemalla selkeyden saaristo maailmassa, joka hukkuu paskapuheeseen. Tämä on geopoliittinen strategia, ei vain moraalinen vaatimus. Kun maailma hajoaa episteemisesti, ne paikat voittavat, joissa puhutaan totta ja pidetään sanansa. Suomi voi olla episteeminen turvasatama — paikka, jossa investoijat, lahjakkuudet ja organisaatiot voivat luottaa siihen, että lupaukset pitävät. “Emme voi pelastaa maailmaa sumulta, mutta voimme rakentaa majakan.” ∗ ∗ ∗ 169 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Hakufunktio Mitä varten valtio on olemassa? Vanha vastaus: turvata rajat (yövartijavaltio). Seuraava vastaus: tuottaa palveluja (hyvinvointivaltio). Molemmat ovat riittämättömiä. Mekanismirealismin vastaus: Valtio on hakufunktio. Sen tehtävä on ratkaista optimointiongelma, joka on liian vaikea yksilölle: “Löydä äärettömästä politiikka-avaruudesta se reitti, joka maksimoi sivilisaation elinvoiman äärettömän ajan yli.” Kuvittele Suomen tulevaisuus maisemana. Jotkut reitit johtavat laaksoon (velkakriisi, väestönrakenteellinen romahdus). Jotkut johta- vat matalille kukkuloille (nykyhetken mukavuus, hidas näivettymi- nen). Yksi reitti johtaa korkeimmalle vuorelle. Nykyinen politiikka on ahne algoritmi: valitse askel, joka näyttää parhaalta juuri nyt. Mutta paras askel juuri nyt vie usein paikalliseen maksimiin — kukkulalle, josta näkee korkeamman vuoren, mutta jonne pääsy vaatisi ensin laskeutumista laaksoon. Poliitikko, jonka aikahorisontti on neljä vuotta, ei voi ylittää laak- soa. MeV on syvä haku, joka pakottaa pitkän näköalan nykyhetkeen. Se on koneisto, joka etsii reittiä ikuisuuteen, koska protokolla ei anna muuta vaihtoehtoa. ∗ ∗ ∗ 170 GENERATIIVINEN SILMUKKA Generatiivinen silmukka Tässä on paradoksi, joka on samalla ratkaisu: Suomen korjaaminen vaatii aikuisia ihmisiä. Järjestelmää ei voi korjata lapsen asemasta käsin. Vain ne, jotka ovat ottaneet täyden vastuun omasta elämästään, voivat nähdä selvästi ja toimia tehokkaasti. Aikuiseksi tuleminen vaatii Suomen korjaamista. Et voi aikuistua tyhjiössä. Aikuisuus syntyy kantamalla todellisia vastuita todellisessa maailmassa. Juuri sivilisaation korjaaminen on se prosessi, jonka läpi ihmisestä tulee aikuinen. Tämä on generatiivinen silmukka. Jokainen askel kohti Suomen korjaamista on askel kohti omaa aikuistumistasi — ja päinvastoin. Kun yksilö muuttuu havainnoijasta toimijaksi ja alkaa vaatia rehellisiä sääntöjä, syntyy itseään vahvistava kehä. ∗ ∗ ∗ 171 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Vaatimuslista Kun näet järjestelmän, et voi enää olla näkemättä. Yhdeksän vaatimus- ta, jotka tekevät simulaation pyörittämisestä kallista: Arkkitehtuurikuvaus torjuu Simulaation — puhetta ilman rakennetta. Kartta torjuu Kehystysmanipulaation — vaihtoehtojen piilottamisen. Malli torjuu Monimutkaisuuspesun — salatut oletukset. Vikatila-analyysi torjuu Mesaoptimoinnin — järjestelmän pelaamisen. Selkeys torjuu Selvitysvallan — päätösten lykkäämisen. Mitattavuus torjuu Semanttisen eroosion — lupaukset ilman sisältöä. Nimi torjuu Kosketusvastuuansan — vastuun hajauttamisen. Hintalappu torjuu Ajallisen pesun — kustannusten siirron tulevaisuuteen. Päättymispäivä torjuu Zombilain — ikuiset instituutiot. Nämä vaatimukset ovat kognitiivinen immuunijärjestelmäsi: ne tekevät näkyväksi sen, mitä järjestelmä pyrkii piilottamaan. ∗ ∗ ∗ 172 VÄHEMMISTÖSÄÄNTÖ Vähemmistösääntö Demokratiassa oletetaan intuitiivisesti, että muutos vaatii 51 % kan- natuksen. Koska suurin osa ihmisistä on tottunut passiiviseen sivusta- katsojan rooliin, muutos tuntuu mahdottomalta. Mutta järjestelmän tila ei määräydy enemmistön mielipiteen mukaan. Se määräytyy joustamattoman vähemmistön mukaan. Nassim Taleb osoitti: jos 3–5 % väestöstä on ehdottoman sitoutunut johonkin normiin ja enemmistö on joustava (“ihan sama”), vähemmis- tö voittaa. Enemmistö mukautuu vähemmistön preferenssiin, koska se on helpompaa kuin konflikti. Tämän kirjan ei tarvitse vakuuttaa kansaa. Riittää, että 5 % on ehdottoman sitoutunut ja haastaa rakenteelliset ongelmat kaikkialla: jokaisessa kokouksessa, jokaisessa hallitusneuvottelussa, jokaisessa kahvipöydässä. Kun riittävän moni kieltäytyy hyväksymästä simulaatiokieltä, kone pysähtyy ja korjataan. Mitä vähemmistö tekee? Se kieltäytyy hyväksymästä simulaatiokieltä: — Kun viranomainen sanoo “asiaa selvitetään”, vähemmistö vaatii: Kuka? Milloin valmis? — Kun konsultti esittää 200 sivun raportin, vähemmistö vaatii: Mikä on johtopäätös yhdellä lauseella? — Kun poliitikko lupaa “parantaa”, vähemmistö vaatii: Millä mittaril- la? Milloin? — Kun monimutkaisuutta käytetään kilpenä, vähemmistö vaatii: Näytä malli. — Kun päätöksiä esitetään, vähemmistö vaatii täyslaskentaa. Tämä on kognitiivinen vastustusliike, joka tekee simulaation pyörit- tämisestä kallista. Sinä olet kriittistä massaa. Älä odota, että “kansa herää”. Kansa ei herää koskaan yhtä aikaa. Historiaa eivät tee enemmistöt. Sitä tekevät päättäväiset vähemmistöt, joilla on parempi kartta — ja jotka kieltäytyvät leikkimästä passiivi- kielellä. ∗ ∗ ∗ 173 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Totuuden huojennus Monet pelkäävät, että totuus — leikkaukset, velkakriisi, kohtaloluvut — masentaa kansan. Väitän päinvastaista. Mikään ei ole niin uuvuttavaa kuin ilmeisen valheen ylläpitäminen. Kognitiivinen dissonanssi syö kansakunnan henkistä energiaa. Kun sanomme ääneen: “Tilanne on vakava. Tässä on luvut. Tässä on suunnitelma.” — reaktio on syvä huojennus. “Vihdoinkin joku puhuu totta. Nyt voimme lopettaa teeskentelyn ja alkaa korjata”. Totuus ei vie energiaa. Se vapauttaa sen toimintaan. Ensimmäinen askel kohti ratkaisua on ongelman tunnustaminen. ∗ ∗ ∗ Mitä seuraavaksi Ajattele toisin. Kysymykset ja työkalut ovat osassa Kielen valta ja Sanakirjassa. Käytä niitä huomisesta alkaen. Löydä toiset. Et ole ainoa, joka näkee tämän. Verkosto on enemmän kuin osiensa summa. Jaa kieli. Tämä kirja on sanakirja. Tärkeimmät käsitteet: — Monimutkaisuuspesu — kustannusten piilottaminen monimut- kaisuuteen: tilassa (kustannus eri paikassa kuin hyöty), ajassa (myöhemmin, seuraavalle sukupolvelle), kausaaliketjussa (haitta syntyy pitkän ketjun A → B → C → D kautta) — Semanttinen eroosio — sanojen tyhjentyminen merkitykses- tä. “Tulee varmistaa”, “riittävät resurssit”, “asiaa selvitetään” — liturgiaa, ei lupausta — Näennäisliike — paljon toimintaa, ei etenemistä. Työryhmät, selvitykset, strategiapaperit — Kohtaloluvut — syntyvyys, velka, huoltosuhde. Fysiikka joka ei neuvottele — Mesaoptimointi — agentti optimoi väärää asiaa. Poliitikko opti- moi uudelleenvalintaa, ei selviytymistä Kun tunnistat nämä, näet läpi simulaation. Kun muutkin tunnistavat, koordinaatio on mahdollista. Jaa lukuja. Käytä termejä. Tee näkymätön näkyväksi. 174 MITÄ SEURAAVAKSI Kielellinen hygienia. Kieltäydy hyväksymästä tyhjiä sanoja. Jos vastaus on lisää sumua, kyseessä on liturgia — älä allekirjoita. (Täy- dellinen käsittely: Kielen valta.) Dokumentoi. Kirjoita muistiin näennäisliikkeen ja monimutkaisuus- pesun esimerkit omalta alaltasi. Jokainen lääkäri, insinööri ja opettaja tuntee kymmeniä. Kerätty evidenssi on ase. Rakenna rinnakkain. Älä odota valtion korjaavan itseään. Rakenna vaihtoehtoja, jotka toimivat. Valmistaudu hetkeen. Kriisi tulee. Kun se tulee, valmiiksi tehty työ on pöydällä. Lue täydellinen MeV-spesifikaatio: https://mekanism irealismi.fi/mekanismivirasto. ∗ ∗ ∗ Tässä kirjassa on diagnoosi ja hoito. Diagnoosi: Näennäisliike, monimutkaisuuspesu, mesaoptimointi, veto-verkko, semanttinen eroosio. Kone joka tuottaa halvaannusta, ei pahuudesta vaan arkkitehtuurista. Hoito: Protokolla, joka pakottaa kohtaloluvut näkyviin. MeV, joka poistaa valehtelun mahdollisuuden. Kieli, joka tekee simulaatiosta läpinäkyvän. Mikä puuttuu? Suunnattu tahto. Riittävä määrä ihmisiä, jotka kieltäytyvät välittämästä mistään muusta kuin olennaisesta — ja pa- kottavat muutkin välittämään. Kohtalo ei ole kiinteä. Muuta kannustimet, muuta arkkitehtu- uri, muuta kohtalo. Elinvoimaisuus ei ole tila, se on suunta — jatkuvaa kamp- pailua entropiaa vastaan — ja juuri siksi se tekee meistä eläviä. ∗ ∗ ∗ 175 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Aikuisten huone on tyhjä Suomalainen luottamuskulttuuri on tuottanut Sivustakatsojan harhan. Kun näemme ongelman, ajattelemme: “Fiksut ihmiset ministeriössä varmasti miettivät tätä.” Tämä on anti-toimijuutta. Oletus, että sivilisaatio on automaatio. Olen nähnyt konehuoneeseen. Aikuisten huone on tyhjä. Siellä on kiireisiä ihmisiä, jotka sammuttavat tulipaloja ja toivovat, että joku muu ratkaisee ison kuvan. Ministeriö odottaa hallitusta. Hallitus odottaa virkamiehiä. Kaikki odottavat sitä “jotakuta”. Tämä kirja on se koppi. Ajatustyö on tehty. Tekosyyt on käytet- ty. Sinä olet se, jota olet odottanut. ∗ ∗ ∗ Tunnistussignaali Kun näet jonkun lukevan tätä kirjaa, tiedät: hän on ottanut vastuun sivilisaation logiikasta. Tämä kirja on Schelling-piste — koordinointipaikka niille, jotka ovat kyllästyneet teeskentelyyn. Et ole yksin. Meitä on enemmän kuin luulet. Olemme olleet hajal- laan, hiljaa ja piilossa. Tämä kirja on signaali: Hiljaisuus on päättynyt. Etsi muut, jotka puhuvat tätä kieltä. ∗ ∗ ∗ 176 KYYNISYYS ON PELKURUUTTA Kyynisyys on pelkuruutta Kun ymmärrät tilanteen vakavuuden, houkutus kyynisyyteen on suuri. “Peli on menetetty.” Älä lankea. Kyynisyys ja naiivi optimismi ovat sama asia: tekosyitä olla tekemättä mitään. Optimisti: “Ei tarvitse tehdä mitään, asiat järjestyvät.” Kyynikko: “Ei kannata tehdä mitään, peli on menetetty.” Molemmat välttävät vastuuta. Mekanismirealisti on stoalainen. Hän katsoo tuhoa silmiin ja kysyy: “Mitä voin korjata?” Hän toimii, koska se on oikein. ∗ ∗ ∗ Uusi vakavuus Olemme eläneet ironian aikakautta. On ollut muodikasta olla välit- tämättä. Se aika on ohi. Ironia ei pidä sähköverkkoa pystyssä. Tulevaisuus kuuluu uudelle vakavuudelle: — Excel-taulukon täsmääminen on kaunista. — Sillan kantavuuslaskelma on runoutta. — Rehellinen budjetti on taideteos. Sivilisaation ylläpito on taistelua kaaosta vastaan — kuin avaruusaluk- sen huoltoa lennon aikana. On aika tehdä kompetenssista jälleen statussymboli. 177 OSA VI Työkalupakki 179 Radikaalin selkeyden manifesti Kieli on sivilisaation lähdekoodia. Jos koodi on sumeaa, ohjelma kaatuu. Nykyinen hallinto puhuu zombikieltä — se on täynnä määrittelemättömiä muuttujia ja piilo- tettuja toimijoita. Kun kansalainen ei ymmärrä, hän ei voi kritisoida. Epäselvyys ei ole vahinko — se on teknologia, jolla valta suojautuu vastuulta. Seitsemän periaatetta: 1. NIMEÄ TOIMIJA. Ei “tapahtuu” vaan “X tekee”. Ei “resursseja kohdennetaan” vaan “ministeri Y leikkaa”. Passiivi on tekijänpyyhintää: teko ilman tekijää. Jos lauseesta puuttuu subjekti, se on valhe. 2. PALJASTA MEKANISMI. Ei “toivotaan parempaa” vaan “toimenpide A johtaa tulokseen B syy-yhteydellä C”. Jos mekanismia ei voi kuvata, kyseessä on toiveajattelu. Abstraktit laatusanat (“riittävä”, “vahvistetaan”) korvataan numeroilla. 3. ASETA AIKARAJA. Ei “pian” vaan “päivämäärään X mennessä”. Jos aikarajaa ei ole, kukaan ei ole vastuussa myöhästymisestä. 4. NIMEÄ SYNNINSYÖJÄ. Kuka kantaa henkilökohtaisen riskin? Kenen nimi on dokumen- tissa? Jos vastaus on “komitea”, kukaan ei ole ohjaimissa. Vastuu ei ole rangaistus — se on dataa: ilman sitä järjestelmä ei voi oppia. LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 5. NÄYTÄ LASKELMAT (Avoimuusperiaate). Musta laatikko ei ole päätös — se on uskonto. Vaadi avoin malli: oletukset, data ja logiikka. Jos laskelma on “liikesalaisuus” tai “virkamiesvalmistelua”, sitä ei ole olemassa. 6. KIINNITÄ HINTALAPPU (Täyslaskenta). Kuka maksaa? Milloin? Kuinka paljon? Jos hinta ei ole näkyvissä, se on piilotettu — ja piilotettu hinta päätyy aina lapsille. Ei “investointi” vaan “X euroa, takaisinmaksu Y vuodessa, maksaja Z”. 7. ASENNA SAMMUTUSKYTKIN (Falsifioitavuus). Mikä konkreettinen havainto sammuttaisi tämän politiikan? Jos vastaus on “ei mikään”, kyseessä ei ole tieto vaan usko. Kun kuulet semanttisen tyhjiön, kysy: “Mitä tämä tarkoittaa käytän- nössä?” Kun kuulet passiivin, kysy: “Kuka tekee?” Kun kuulet “asiaa selvitetään”, kysy: “Onko tämä selvitys vai päätös?” Nämä kysymykset ovat lahja, ei syytös. Ne opettavat selkeyttä niille, jotka haluavat oppia — ja paljastavat ne, jotka eivät halua. Selkeä kieli on radikaalein teko, jonka voit tehdä. Tämä manifesti on vapaasti jaettavissa. https://mekanismirealismi.fi/manifesti 182 Kielen valta Kenttäopas semanttisen sumutuksen tunnistamiseen Kieli on käyttöliittymä todellisuuteen. Jos käyttöliittymä on vääris- tynyt, emme voi korjata konetta. Tämä osa on kenttäopas poliittisen kielen purkamiseen — sanakirja sille, miten vastuu kadotetaan lause kerrallaan. ∗ ∗ ∗ Tieteen alkuperäinen lupaus oli yksinkertainen: nullius in verba — älä usko kenenkään sanaan, tarkista itse. Royal Societyn motto vuodelta 1660. Nykyinen hallintotapa on kääntänyt lupauksen päälaelleen: Usko prosessia. Älä kysy mitä tapahtuu — luota siihen, että joku hoitaa. Kieli on muuttunut tiedonvälityksestä peittämisen välineeksi. Tämä osa antaa työkalut verhojen repimiseen. Epäselvyys ei ole virhe, se on ominaisuus. Monimutkainen kieli on teknologia, jolla valta suojautuu vastuulta. Tämä osa on episteemisen hygienian käsikirja. Samalla tavalla kuin käsihygienia suojaa infektioilta, episteeminen hygienia suojaa manipulaatiolta. Se on aktiivinen, jatkuva prosessi — ei kertasuoritus vaan käytäntö. ∗ ∗ ∗ 183 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Miksi näitä kuvioita syntyy? Viisi rakenteellista ajuria: — Institutionaalinen tapa: “Näin meillä on aina kirjoitettu.” Virkakieli periytyy sukupolvelta toiselle ilman, että kukaan kysyy miksi. — Ammatillinen deformaatio: Byrokratia palkitsee epämääräisyyt- tä. Tarkkuus luo vastuuta; sumeus suojaa. — Puolustusrefleksi: Kun tarkkuudesta on rangaistu (mediakohu, oikeuskanne), opitaan välttämään sitä. — Aito osaamattomuus: Ketään ei ole opetettu kirjoittamaan selkeästi. Yliopistot opettavat akateemista jargonia, eivät operatiivista kieltä. — Systeeminen paine: Kun veto-verkko estää päätökset, kieli mukau- tuu: se alkaa kuvata prosessia tulosten sijaan. Lopputulos on sama riippumatta syystä: kieli irtoaa todellisuudesta. Sanat lakkaavat sitomasta, lupaukset lakkaavat velvoittamasta, ja kansalainen menettää kykynsä ymmärtää, mitä tapahtuu. ∗ ∗ ∗ 184 MIKSI SELKEÄ KIELI ON TÄRKEÄÄ? Miksi selkeä kieli on tärkeää? Selkeä kieli on edellytys kaikelle toimivalle: — Insinöörityön perusta: Et voi rakentaa järjestelmää, jota et osaa spesifioida. “Parannetaan palvelua” ei ole spesifikaatio — “vähennetään jonotusaikaa 50 %” on. — Koordinaation infrastruktuuri: Yhteinen sanasto mahdollistaa yhteisen ymmärryksen. Kun kaksi ihmistä käyttää samaa sanaa eri merkityksessä, he eivät koordinoi — he puhuvat ohi. — Ajattelun työkalu: Et voi ajatella selkeästi asiasta, jota et osaa artikuloida selkeästi. Sumea kieli tuottaa sumeaa ajattelua. — Suunnittelun pakote: Selkeys pakottaa kohtaamaan vaikeat kysymykset. Kun kirjoitat “kuka tekee, mitä, milloin, millä mitta- rilla”, et voi paeta kompromisseja. — Luottamuksen rakennusaine: Selkeät sitoumukset rakentavat luottamusta. Kun sanot tarkalleen, mitä teet, voit pitää sanasi — tai et voi, ja se näkyy. — Vastuullisuuden mahdollistaja: Voit olla vastuussa vain siitä, mikä on selkeästi määritelty. Epämääräisyys on vastuupakoilun esiaste. Organisaatio, joka ei osaa kirjoittaa selkeästi, ei osaa myöskään ajatel- la, suunnitella tai toteuttaa selkeästi. ∗ ∗ ∗ 185 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Semanttiset matkalaukut Insinööri ei voi suunnitella siltaa, jos “teräs” tarkoittaa toiselle “kovaa ainetta” ja toiselle “sortoa”. Olemme kirjassa tunnistaneet kolme tapaa, joilla sanat pettävät: 1. Tyhjiö. Sana ilman merkitystä. “Asiaa selvitetään” — kuulostaa toiminnalta, ei sido mihinkään. 2. Eroosio. Sana, jonka merkitys on kulunut pois. “Hoitotakuu” — 7 päivän takuu paperilla, 16 kuukauden jonot todellisuudessa. Funk- tiosignatuuri on jäljellä, toteutus palauttaa tyhjän. 3. Matkalaukku. Sana, johon on pakattu liikaa (Marvin Minskyn suitcase word, 2006). “Kapitalismi” — zip-pommi, joka purkautues- saan tuottaa enemmän merkitystä kuin vastaanottaja pystyy käsit- telemään. Jokainen kuulija purkaa oman versionsa. Näistä matkalaukku on vaarallisin, koska se näyttää merkitykselliseltä. Tyhjiön voi tunnistaa tyhjyydestä, eroosion voi todentaa vertaamalla lupaukseen. Matkalaukku piiloutuu näennäisen yhteisymmärryksen taakse. Poliittinen sanasto on täynnä matkalaukkuja. Keskustelusta tulee tunnepeliä, jossa osapuolet puhuvat eri asioista samalla sanalla — ja kumpikin on varma, että toinen on vilpillinen tai tyhmä. Tunnistaminen: Sana on matkalaukku, kun se täyttää kolme ehtoa: 1. Mekanismien peittäminen. Sana piilottaa rakenteen — sen ku- uleminen ei kerro, mistä mekanismista puhutaan. “Kapitalismi” voi viitata hintasignaaliin, pääoman kasautumiseen, kilpailullisiin markkinoihin, monopoliin tai riistoon. Mikä näistä? 2. Heimolajittelu. Sanan käyttö tai välttäminen paljastaa, mihin leiriin kuulut — ei sitä, mitä ajattelet. “Hyvinvointivaltio” on vasem- miston kunnianimi ja oikeiston haukkumasana. Sama kone, kaksi tunnelatausta. Ei informaatiota. 3. Analyysin lopettaminen. Sana toimii tuomiona, ei diagnoosina. “Se on kapitalismia” lopettaa keskustelun. “Se kannustinrakenne palkitsee lyhyen aikavälin arvonlouhintaa” aloittaa sen. 186 SEMANTTISET MATKALAUKUT Ismi-paketit — kokonaisia maailmankuvia yhdessä sanassa: “Kapitalismi” → Hintamekanismi, pääoman kasautuminen, kil- pailullinen markkina “Sosialismi” → Tulonsiirtomekanismi, kollektiivinen omistus, keskitet- ty allokaatio Hyve/pahe-tuomiot — tunteita argumentteina: “Oikeudenmukaisuus” → Tasajako, ansiojako, proseduraalinen reiluus (määriteltävä) “Tasa-arvo” → Tulosyhtäläisyys vs. mahdollisuusyhtäläisyys Tunnepesu-termit — hallintoon livahtaneita markkinointisanoja: “Kestävyys” → Solvenssi, uusiutuvuus, termodynaamisesti kestävä “Hyvinvointivaltio” → Verorahoitteinen palvelutuotanto, tulonsi- irtojärjestelmä Identiteetti-lajittelijat — heimomerkkejä, eivät kuvauksia: “Demokratia” → Enemmistöpäätöksenteko, äänestysmekanismi “Edistyksellinen” → Määrittele mikä asia ja mihin suuntaan Testi: Jos sana ei käänny spesifiksi, testattavaksi väitteeksi mekanis- mista, se on matkalaukku. “Kapitalismi on paha” — ei testattavissa. “Tämä kannustinrakenne palkitsee lyhyen aikavälin arvonlouhintaa pitkän aikavälin pääoman kustannuksella” — testattavissa. Väärä Schelling-piste: Matkalaukku on koordinaatiomekanismi, joka de-koordinoi. “Tavataan torilla” toimii, koska kaikki tietävät, mikä tori. “Tavataan oikeudenmukaisuudessa” ei toimi, koska jokainen seisoo eri torilla. Kaikki lupaavat kannattaa “oikeudenmukaisuutta” — mutta kukaan ei ole samassa paikassa. Tämä on kielellinen näennäis- liike: näennäinen yhteisymmärrys, ei koordinaatiota. Protokolla: Kun keskustelu jumittuu siihen, mitä sana tarkoittaa sen sijaan, miten mekanismi toimii — sana poistetaan siitä keskustelusta. Ei universaalisti, ei ikuisesti, vaan operatiivisesti: “Tämä sana tukkii keskustelun. Kerro ilman sitä, mitä mekanismia tarkoitat.” Jokainen osapuoli kuvaa omin sanoin sen rakenteen, johon viittaa. Usein käy ilmi, että he puhuvatkin eri asioista — tai samasta asiasta, ja 187 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS koko riita oli metatason harha. Kummassakin tapauksessa keskustelu vapautuu etenemään. Poikkeus: Jos keskustelun nimenomaisena kohteena on sanan määritelmä (lakiteksti, taksonomia, standardi), sana on työn kohde, ei este. Silloin sitä ei kielletä — silloin sitä puretaan. Tämä on diskurssin velkajarru. Samalla tavalla kuin talouden velka- jarru estää kuluttamasta tulevaisuuden resursseja, matkalaukkukielto estää kuluttamasta keskustelun kaistanleveyttä sanoihin, jotka pyörit- tävät keskustelua paikallaan — näennäisliikettä kielen tasolla. Huomautus: Tämä kirja käyttää sanoja kuten “demokratia” — mutta aina purettuna, kontekstissa jossa mekanismi on nimetty. Matkalaukku on vaarallinen vain suljettuna. Kun insinööri sanoo “silta on epävakaa”, hän ei sano “silta on kommunistinen” tai “silta on kapitalistinen”. Hän sanoo: “vetolujuus ei riitä.” Jos et pysty ilmaisemaan asiaasi ilman matkalaukkua, et toden- näköisesti ymmärrä mekanismia, josta puhut. Pura matkalaukku osiin. Puhu mekanismeista. Kyllä, “mekanismirealismi” on itsekin -ismi. Se on hyödyllinen niin kauan kuin sen voi purkaa osiin: “mekanismi” (rakenne, jolla syy tuottaa seurauksen) + “realismi” (todellisuus on olemassa ja rajoittaa toimintaa). Kun nämä osat lakkaavat olemasta informatiivisia, hylkää sana. Konfutse sanoi 2 500 vuotta sitten: jos nimet eivät ole oikein, kieli ei vastaa todellisuutta; jos kieli ei vastaa todellisuutta, teot epäonnis- tuvat (Keskustelut, 13.3). Mekanismivirasto on nimien oikaisemista teollisessa mittakaavassa. ∗ ∗ ∗ 188 I. SEMANTTINEN TYHJENTÄMINEN I. Semanttinen tyhjentäminen Sanat, jotka näyttävät merkityksellisiltä mutta eivät sido mihinkään. 1. Semanttinen tyhjiö Määritelmä: Ilmaus, joka kuulostaa merkitykselliseltä mutta ei sitoudu mihinkään konkreettiseen. Semanttinen tyhjiö ei ole valhe vaan jotain pahempaa: valheen voi paljastaa. Tyhjiötä ei voi, koska se ei väitä mitään. Kuulet Kysy “Käsittelemme asiaa” Kuka käsittelee? Mikä on aikataulu? Mikä on tuotos? “Suhtaudumme Mitä “vakavasti suhtautuminen” tarkoittaa vakavasti” käytännössä? “Olemme sitoutuneet” Mihin tarkalleen? Millä mittarilla voin tarkistaa? “Asiaa selvitetään” Kuka selvittää? Milloin valmis? Mitä tapahtuu, jos ei valmistu? “Kehitämme Mikä on tavoite? Mikä on aikataulu? Mikä järjestelmää” on budjetti? Mekanismi: Poliitikko on mesaoptimoija. Hänen tavoitteensa ei ole ratkaista ongelmaasi — hänen tavoitteensa on vaikuttaa siltä, että hän ratkaisee ongelmasi, minimoiden riskin epäonnistumisesta. Semanttinen tyhjiö tuottaa vaikutelman toiminnasta ilman toiminnan riskiä. Sääntö: Jos lauseesta ei voi johtaa tarkistettavaa ennustetta, se on semanttinen tyhjiö. “Parannamme palvelua” — tyhjiö. “Vähennämme jonotusaikaa 14 päivään 1.1.2027 mennessä” — sitoumus. ∗ ∗ ∗ 189 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 2. Semanttinen eroosio Määritelmä: Prosessi, jossa instituutio tai käsite säilytetään syntak- tisesti, mutta tyhjennetään semanttisesti. Ohjelmoijan analogia: Funktiosignatuuri pidetään samana taak- sepäinyhteensopivuuden vuoksi, mutta toteutus korvataan tyhjällä (return void). Esimerkkejä: — Presidentti-instituutio: Sana “presidentti” on perustuslaissa, Lin- nan juhlat pidetään. Mutta kun kutsut presidentti.tee_päätös(), saat tyhjän. — Hoitotakuu: “7 päivän hoitotakuu” on laissa. Todellisuus: 16 kk jonot. Syntaksi elää, semantiikka kuollut. — Demokratia: Vaalit pidetään, eduskunta kokoontuu. Mutta pää- tökset tehdään konsulttien ja veto-verkon takana. Mekanismi: Kukaan ei “poista” instituutiota — se refaktoroidaan kuoliaaksi. Muoto säilyy, sisältö häviää. Torjunta: — “Mitä tämä instituutio tekee, ei mitä se on?” — “Mikä on ero de jure (laki) ja de facto (todellisuus) välillä?” — “Näytä mittari, ei nimeä.” ∗ ∗ ∗ 3. Katteettomat vaateet Määritelmä: “Oikeus”, josta puuttuu tuottaja, täytäntöönpano ja edellytykset. Monet “oikeudet” eivät ole tyhjentyneet — ne syntyivät tyhjinä. Katteeton vaade = “oikeus”, josta puuttuu: 1. Tuottaja: Kuka on velvollinen tuottamaan oikeuden kohteen? 2. Täytäntöönpano: Mikä mekanismi pakottaa tuottajan toimimaan? 3. Edellytykset: Mitkä olosuhteet mahdollistavat toteutumisen? Esimerkki: YK:n ihmisoikeuksien julistus, artikla 25: “Jokaisella on oikeus riittävään elintasoon.” Kuka tuottaa? Millä mekanismilla? 190 I. SEMANTTINEN TYHJENTÄMINEN Vastaukset puuttuvat. Tämä ei ole oikeus, joka “tyhjentyi” — se ei koskaan ollut operationaalinen. Erottelu: Semanttinen eroosio tarkoittaa, että instituutio toimi kerran mutta tyhjentyi (presidentti-instituutio). Katteeton vaade ei koskaan toiminut — syntyi tyhjänä (“oikeus työhön”). Miksi katteettomat vaateet ovat haitallisia: — Vievät tilan, johon todellinen protokolla voisi tulla — Luovat illuusion, että asia on “hoidettu” — Laimentavat toimivien oikeuksien arvoa Torjunta: — “Kuka tuottaa tämän oikeuden? Millä resursseilla?” — “Mitä tapahtuu, jos oikeutta loukataan? Mikä on sanktiomekanis- mi?” — “Onko tämä oikeus vai toive?” — Korvaa “oikeus” sanalla “protokolla” — silloin voit etsiä virheitä. — “Täyslaskenta tehdään ennen laukaisua, ei sen jälkeen. Avaruus- missiossa ei etsitä vikoja lennon aikana.” ∗ ∗ ∗ 4. Zombilaki Määritelmä: Laki, joka on voimassa paperilla, mutta kuollut käytän- nössä. Mikä tekee laista elävän? Neljä elementtiä: Elementti Kysymys — ja mitä tapahtuu kun puuttuu Kuka Kuka on vastuussa? Monen käden ongelma — velvoite on, kukaan ei omista. Mitä Mitä pitää tehdä? Aspirationaalinen tyhjiö — tuomioistuin ei voi pakottaa. Milloin Mihin mennessä? Ikuinen viivästys — virasto vetoaa resurssipulaan. Seuraamus Mitä tapahtuu, jos ei? Lex imperfecta — rikkomus todetaan, mitään ei seuraa. Jos jokin puuttuu, laki on zombi. Harjoitus: Tutki mitä tahansa lakia: 191 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS — “Tulee varmistaa” — kuka varmistaa? — “Riittävät resurssit” — paljonko on riittävästi? — “Kohtuullisessa ajassa” — milloin tarkalleen? — “Tarvittaessa” — kuka päättää tarpeen? Nämä ovat semanttisia aukkoja. Ne kuulostavat merkityksellisiltä, mutta niiltä puuttuu toiminnallinen sisältö. Miksi tämä ei ole vahinko: Hallitusneuvotteluissa viisi puolu- etta allekirjoittaa “riittävät resurssit”, koska jokainen tulkitsee sen omalla tavallaan. Ristiriita ei ratkea — se siirtyy toimeenpanoon, jossa virkamies päättää ilman demokraattista mandaattia. Epämääräisyydestä tulee harkintavaltaa. Lainsäädäntövalta siirtyy eduskunnalta hallinnolle. ∗ ∗ ∗ II. Monimutkaisuuspesu Kustannusten ja vastuun piilottaminen siirtämällä ne jonnekin muualle. 5. Tilallinen pesu Määritelmä: Kustannukset ilmenevät eri paikassa tai eri populaati- ossa kuin hyödyt. Hyöty on näkyvä täällä, haitta näkymätön tuolla. Esimerkkejä: — Vuokrakatto “auttaa vuokralaisia” (näkyvä hyöty) → asuntotarjonta vähenee, rakennukset rapautuvat (näkymätön haitta muualla) — Valtio säätää velvoitteen (saa kunnian), kunta maksaa (kantaa taakan) — Ministeriö X:n uudistus siirtää kustannuksia ministeriö Y:lle — X saa poliittiset pisteet, Y saa laskun Torjunta: — “Missä kustannus ilmenee? Kuka kantaa taakan?” — “Näytä kaavio, jossa kaikki hyödyt JA haitat ovat näkyvissä.” ∗ ∗ ∗ 192 II. MONIMUTKAISUUSPESU 6. Ajallinen pesu Määritelmä: Hyödyt ilmenevät nyt, kustannukset myöhemmin — ensi vuosikymmenellä, seuraavalle sukupolvelle, vaalikauden jälkeen. Päättäjä saa kunnian tänään, joku muu maksaa huomenna. Esimerkkejä: — Valtionvelka — rahaa nyt, lasku lapsenlapsille — Eläkelupaukset ilman katetta — ääniä nyt, maksukyvyttömyys 2040 — Infrastruktuurin korjausvelka — säästöjä nyt, romahdus myöhem- min — Koulutusleikkaukset — budjettitasapaino nyt, osaamiskato 20 vuo- den päästä Mekanismi: Pesuväli — poliittinen sykli on 4 vuotta, palautesykli 20–30 vuotta. Koska seuraukset ilmenevät vasta pesuvälin toisella puolella, nykyinen poliitikko ei joudu vastuuseen. Torjunta: — “Mikä on tämän päätöksen vaikutus vuonna 2050?” — “Paljonko tämä maksaa vuoden 2040 veronmaksajalle?” ∗ ∗ ∗ 7. Kausaalinen pesu Määritelmä: Vastuu hämärretään luomalla pitkä kausaaliketju, jossa jokainen linkki voi väittää olevansa syytön lopputulokseen. Mekanismi: Sen sijaan, että A → B (ministeri leikkaa → sairaala sulkeutuu), luodaan ketju A → X → Y → Z → B: ministeri muuttaa rahoituskaavaa → allokaatio siirtyy → sairaalan budjetti pienenee → laatu heikkenee → potilaat lähtevät → sairaala ei ole kannattava → sairaala sulkeutuu. Jokainen välivaihe on puolustettavissa erikseen. Kukaan ei “sulkenut sairaalaa” — se vain “tapahtui”. Miksi se toimii: Pitkä kausaaliketju tekee täyslaskennasta vaikeaa kaikille — myös kriitikoille ja analyytikoille. Kun vaikutukset leviä- vät verkon läpi (X vaikuttaa Y:hyn, Y vaikuttaa Z:aan, Z vaikuttaa W:hen…), kokonaisvaikutuksen jäljittäminen ylittää kognitiivisen ka- 193 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS pasiteetin. Tämä ei ole vain kannattajien ongelma; se on episteeminen rajoitus. Juuri siksi kausaalinen pesu on niin tehokas: kukaan ei voi todistaa yhteyttä. Esimerkkejä: — “Kolmikanta päätti” — kausaaliketju: hallitus → työmarkkina- järjestöt → neuvottelut → kompromissi → päätös. Kuka tarkalleen? — Sote-uudistus: valtio → hyvinvointialue → palveluntuottaja → alihankkija. Kun hoito epäonnistuu, ketju on liian pitkä vastuun kohdentamiseen. Torjunta: — “Piirrä kausaaliketju. Kuka teki ensimmäisen siirron?” — “Jos tämä epäonnistuu, kenen ura kärsii?” — “Kuka olisi voinut estää tämän ja milloin?” ∗ ∗ ∗ 8. Vastuunpesu Määritelmä: Vastuu ulkoistetaan konsulteille tai selvitysmiehille. Mekanismi: Kun ministeri tilaa “riippumattoman selvityksen”, hän ostaa kilven. Jos hanke epäonnistuu, vika oli “laskelmissa”. Esimerkkejä: — McKinsey-selvitykset, joiden mallit ovat “liikesalaisuuksia” — “Asiantuntijat suosittelivat” — ketkä asiantuntijat? Millä perusteil- la? Torjunta: — “Kuka tilasi selvityksen? Kuka maksoi?” — “Ovatko laskelmat julkisia? Voinko ajaa ne itse?” — “Mikä on tilaajan vastuu jos selvitys on väärässä?” ∗ ∗ ∗ 194 III. HUOMION JA AJAN MANIPULAATIO III. Huomion ja ajan manipulaatio 9. Huomionpesu Määritelmä: Asia “käsitellään” niin kauan, että alkuperäinen valitus unohtuu. Mekanismi: Hyödyntää ihmisen rajallista muistikapasiteettia. On- gelma laajenee ajassa kunnes valitukset loppuvat — ei kunnes ongelma on ratkaistu. Esimerkkejä: — Parlamentaariset komiteat, jotka kestävät vuosikymmeniä — “Selvitetään lisää” — kunnes kriitikot väsyvät — Lausuntokierroksia, kunnes keskustelu hajoaa Torjunta: — “Mikä on takaraja?” — “Mitä tapahtuu jos selvitys ei valmistu?” — Aseta muistutus: palaa asiaan 6 kk päästä ja kysy tuloksia. ∗ ∗ ∗ 10. Selvitysvalta Määritelmä: Vallankäytön muoto, jossa päätöksenteko korvataan “selvittämisellä”. Selvitys ei ole enää esivaihe päätökselle — se on päätöksen korvike. Työryhmä on poliittinen pakastin. Esimerkki: Sosiaaliturva 195 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Vuosi / Hanke Tulos 2007: Sata-komitea Ei rakenteellista muutosta 2018: Toimi-hanke Ei rakenteellista muutosta 2020–2027: Sosiaaliturvakomitea Kesken Kaksi vuosikymmentä, kolme hanketta, nolla rakenteellista muu- tosta. Torjunta: — “Onko tämä selvitys vai päätös?” — “Mitä tapahtuu jos työryhmä ei pääse yksimielisyyteen?” — “Mikä on selvityksen sitovuus?” ∗ ∗ ∗ IV. Aseistettu läpinäkymättömyys 11. Luettamattomuuskilpi Määritelmä: Strateginen läpinäkyvyyden inversio. Valtio näkee kansalaisen (verotiedot, rekisterit, valvonta), mutta kansalainen ei näe valtiota. Tieto tuotetaan muodossa, joka on teknisesti saatavilla, mutta käytännössä käsittämätön. Kuusi mekanismia: Mekanismi Miten toimii — esimerkki Volyymi Olennainen hukkuu massaan. 500-sivuinen raportti, jossa 3 lausetta ratkaisee. Ristiviittaukset Ymmärtäminen vaatii 50 muun dokumentin lukemista. Laki viittaa 47 muuhun lakiin. Jargon Termit, joita vain sisäpiiri ymmärtää. Konsulttikieli, lakikieli, virkakieli. Hautaaminen Kriittinen tieto piilossa. Oleelliset luvut liitteessä T, taulukossa 47. Liikesalaisuus Julkisen päätöksen perusteet salataan. “Mallin yksityiskohdat ovat luottamuksellisia.” Fragmentointi Kokonaiskuva hajautettu. Kukaan ei tiedä, mikä ministeriö vastaa mistäkin. Ero monimutkaisuuspesusta: Monimutkaisuuspesu luo mo- nimutkaisuutta maastoon — järjestelmä on oikeasti monimutkai- 196 V. PASSIIVIKIELI JA TOIMIJUUDEN HÄIVYTTÄMINEN nen. Luettamattomuuskilpi luo monimutkaisuutta karttaan — es- itystapaan. Yksinkertainen totuus voidaan piilottaa 500-sivuiseen raporttiin. Torjunta: Mekanismi Vastakysymys Volyymi “Missä on yhteenveto, josta näen olennaiset luvut?” Ristiviittaukset “Selitä tämä niin kuin selittäisit 15-vuotiaalle.” Jargon “Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?” Hautaaminen “Mitkä ovat tärkeimmät kolme lukua?” Liikesalaisuus “Ovatko laskelmat julkisia? Voinko ajaa ne itse?” Fragmentointi “Kuka omistaa tämän ongelman kokonaisuutena?” ∗ ∗ ∗ V. Passiivikieli ja toimijuuden häivyttäminen 12. Passiivi Määritelmä: Kieliopillinen rakenne, joka piilottaa toimijan. Passiivi muuttaa poliittisen valinnan luonnonvoimaksi. Kun “leikkauk- sia joudutaan tekemään”, ei ole ketään syyttää — vain abstrakti pakko. Passiivi Aktiivi “Päätös tehtiin” Ministeri X teki päätöksen “Virheitä on tapahtunut” Virkamies Y teki virheen “Sopeutusta tarvitaan” Hallitus leikkaa X miljoonaa “Leikkauksia joudutaan Ministeri Z päättää leikata tekemään” “Resurssit kohdennetaan” Ministeriö siirtää X euroa Insinöörivaltion sääntö: Jokaisessa velvoitteessa on oltava ni- metty toimija. Nykyaikainen versio passiivista on Algoritminen vastuupako: “Järjestelmä teki päätöksen.” Tässä tekijää ei ole piilotettu kieliopillisesti, vaan se on ulkoistettu koodille, jota kukaan ei valvo. Yhdistelmä: Epämääräisyys + Passiivi = Vastuunpesu 197 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Vastuunpesu Vastuu “Asiaa on selvitetty Kuka selvitti? Mikä oli tulos? Riittävästi riittävästi” mihin? “Palveluja kehitetään Kuka kehittää? Mitkä tarpeet? Milloin tarpeiden mukaan” valmis? “Yhteistyötä tiivistetään” Ketkä? Miten? Mikä on mittari? Tekijänpyyhintä: Passiivi ei ole vain huonoa tyyliä — se on val- lankäytön muoto. Kun kieltä käytetään häivyttämään toimijuus ja syy-yhteys, kohde (kansalainen, potilas, veronmaksaja) ei voi kohdis- taa kritiikkiään kehenkään. Tämä on tekijänpyyhintää. Torjunta: Kun kuulet passiivia, suorita välitön purkaminen. Älä anna sumun laskeutua kognitiiviseen järjestelmääsi. Järjestelmän syöte (Passiivi) Purkaminen (Aktiivi) “Kustannuspaineita on kertynyt” “Olemme kuluttaneet enemmän kuin olemme tuottaneet” “Resurssit on kohdennettu “Päätimme ottaa rahat pois uudelleen” kohteesta A ja antaa ne B:lle” “On tehty vaikeita päätöksiä” “Henkilö X valitsi vaihtoehdon Y tietäen sen seuraukset” “Suunta on vakiintunut” “Emme kykene muuttamaan kurssia” ∗ ∗ ∗ 13. Nominisointi (Zombisubstantiivi) Määritelmä: Verbien muuttaminen substantiiveiksi, mikä piilottaa toimijan ja prosessin. George Orwell tunnisti tämän jo 1946: poliittinen kieli on suunniteltu tekemään valheista totuudenkuuloisia ja murhasta kunnioitettavaa. Zombisubstantiivi on substantiivi, joka on kuollut verbi — sana, joka kerran sisälsi toimijan ja ajan, mutta joka on jähmettynyt asiaksi. 198 V. PASSIIVIKIELI JA TOIMIJUUDEN HÄIVYTTÄMINEN Verbi (elävä) Substantiivi (zombi) “Me päätämme” “Päätös” “Hallitus leikkaa” “Sopeutus” “Ministeriö valmistelee” “Valmistelu” “Ihmiset kärsivät” “Kärsimys” Mekanismi: Kun verbi muuttuu substantiiviksi, toimija katoaa ja prosessi jähmettyy asiaksi. “Sopeutus” kuulostaa luonnonvoimalta; “hallitus leikkaa” kuulostaa valinnalta. Zombisubstantiivi on passiivin vahvempi muoto: passiivi piilottaa toimijan kieliopillisesti, zombisubs- tantiivi piilottaa koko toiminnan olemassaolon. Tunnistaminen: Kun kuulet “tapahtuu”, “ilmenee”, “syntyy” — käännä takaisin verbiksi. Kuka tekee? Milloin? Kenelle? Torjunta: — Käännä substantiivi takaisin verbiksi — “Kuka sopeutuu? Mihin? Miksi?” — Vaadi aktiivista verbiä ja nimettyä toimijaa ∗ ∗ ∗ 14. Pakkoretoriikka Määritelmä: Poliittisten valintojen esittäminen välttämättömyyksinä. Esimerkkejä: — “Pakko” — pakko kenelle? Kuka määritteli pakon? — “Ei ole vaihtoehtoja” (TINA - There Is No Alternative) — “Olosuhteet vaativat” — “Rakenteelliset paineet” Mekanismi: Poliittinen valinta naamioidaan fysiikan laiksi. Jos “pakko”, ei ole vastuuta. Jos “valinta”, on vastuussa. Torjunta: — “Mitä tapahtuu, jos emme tee tätä?” — “Mitkä ovat vaihtoehdot, joita ei esitetty?” — “Kuka hyötyy siitä, että tämä esitetään välttämättömyytenä?” 199 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS VI. Symbolien kaappaus 15. ROP-hyökkäys Määritelmä: Legitiimin symbolin käyttäminen sen alkuperäistä tarkoitusta vastaan. Nimi tulee ohjelmoinnista. Return-Oriented Programming - hyökkäyksessä hyökkääjä ei kirjoita uutta koodia — hän yhdistelee olemassa olevan ohjelman palasia saadakseen aikaan haluamansa toiminnon. Sama logiikka: käytä olemassa olevaa legitimiteettiä saadaksesi läpi jotain, mitä et saisi läpi suoraan. Mekanismi: Symbolin alkuperäinen voima säilyy, mutta sitä käytetään uuteen tarkoitukseen. Kriitikko, joka vastustaa käyttöä, näyttää vas- tustavan itse symbolia. Symboli Alkuperäinen tarkoitus → ROP-käyttö “Demokratia” Kansanvalta → päätösten oikeuttaminen, joita kansa ei tue “Ihmisoikeudet” Yksilön suoja valtiota vastaan → kansallisen suvereniteetin rajoittaminen “Tiede” Totuuden etsintä → poliittisten tavoitteiden legitimointi “Turvallisuus” Kansalaisten suojelu → valvonnan oikeuttaminen “Tasa-arvo” Yhtäläiset mahdollisuudet → lopputulosten tasoittaminen “Vastustatko demokratiaa?” — kun todellisuudessa vastustat tiettyä päätöstä, joka tehtiin demokratian nimissä. Tyypillinen esimerkki: Kun kuulet “Tämä on tieteen vastaista”, kysy: Viitataanko tieteelliseen metodiin (falsifiointiin, toistettavuu- teen) vai “Tieteeseen” instituutiona (auktoriteettiin, konsensukseen)? ROP-hyökkäys käyttää auktoriteettia (“Tiede sanoo”) estääkseen metodin (kyseenalaistamisen). Torjunta: — “Mitä tämä sana tarkoitti alun perin? Mitä se tarkoittaa nyt?” — “Onko käyttö linjassa alkuperäisen tarkoituksen kanssa?” — “Kuka hyötyy siitä, että tätä sanaa käytetään näin?” 200 VI. SYMBOLIEN KAAPPAUS ∗ ∗ ∗ 16. Kehystysmanipulaatio Määritelmä: Vaihtoehtojen esivalinta ennen keskustelun alkua. Esimerkkejä: — “Vaihtoehdot ovat A ja B” — entä C, D, E? — “Kannatatteko lisää rahaa vai enemmän henkilöstöä?” — entä rakennemuutos? — Kansanäänestyksen kysymyksen muotoilu Mekanismi: Esivalinta on piilotettua vallankäyttöä. Kun kehys on asetettu, keskustelu tapahtuu kehyksen sisällä. Torjunta: — “Mitä vaihtoehtoja ei esitetty?” — “Kuka asetti nämä vaihtoehdot?” — “Onko kysymys oikein muotoiltu?” — Vaadi karttaa: näytä kaikki vaihtoehdot ennen kuin valitset. ∗ ∗ ∗ 201 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS VII. Tunnekieli ja moraalinen suojaus 17. Empatia-ansa Määritelmä: Moraalinen suojamuuri, joka hiljentää järjestelmäkri- tiikin. Mekanismi: Kun osoitat järjestelmän olevan rikki, vastaus on: “Mut- ta meillä on arvot. Meidän on huolehdittava heikoimmista.” Tämä kääntää keskustelun rakenteista tunteisiin. Torjunta: — “Aito huolehtiminen vaatii toimivia rakenteita.” — “Jos 60 % veroeurosta häviää kitkaan, se ei ole huolehtimista — se on tuhlausta.” — “Tehokkuus on moraalia: jokainen hukattu euro on hoitamatta jäänyt potilas.” ∗ ∗ ∗ 18. Hyvepesu Määritelmä: Haitallinen politiikka naamioidaan hyveelliseksi. — “Tulevien sukupolvien puolesta” — samalla kun syödään heidän pääomaansa. — “Tasa-arvo” — samalla kun tuotetaan uusia hierarkioita. — “Kestävyys” — samalla kun siirretään kustannuksia tulevaisuuteen. Torjunta: — “Mitkä ovat todelliset tulokset, ei tarkoitukset?” — “Kuka hyötyy? Kuka maksaa?” — “Näytä mittari, älä kerro tarinaa.” ∗ ∗ ∗ 202 VIII. EPISTEEMINEN SUOJAUS VIII. Episteeminen suojaus Mekanismit, joilla rikkinäiset teoriat suojaavat itseään todellisuudelta. 19. Panosharha Väite: “Lisäämme rahoitusta, joten tulokset paranevat.” Määritelmä: Musta laatikko -ajattelu. Oletetaan maagisesti, että panos (raha) muuttuu tuotokseksi ilman, että määritellään sitä mekanis- mia, joka tekee muunnoksen. Mekanismi: Jos moottori on rikki, bensiinin lisääminen ei korjaa autoa — se polttaa auton nopeammin. Sama pätee järjestelmiin: jos pro- sessi on viallinen, resurssien lisääminen vain nopeuttaa tuhlaamista. Esimerkki: Sote: miljardeja kaadettiin, jonot kasvoivat. Diagnoosi: “Rahaa puuttui.” Todellisuus: prosessi tuhlasi rahaa. Torjunta: — “Älä kerro budjetista. Kerro transmissiomekanismista.” — “Miten tämä euro muuttuu tulokseksi? Jos mekanismia ei ole kuvattu, tämä on toiveajattelua.” ∗ ∗ ∗ 20. Latenssisokeus Väite: “Tulokset eivät näy vielä. Pitää antaa aikaa.” Määritelmä: Aikavakion väärinkäyttö vastuun välttämiseksi. Sivili- saation ohjaus on kuin avaruusmissio: kun päätös on “laukaistu”, olet sitoutunut — ja seuraava korjausmahdollisuus on vuosikymmenten päässä. Mekanismi: “Odotamme dataa” kuulostaa tieteelliseltä, mutta se on vastuunpakoilua. Jos mekanismianalyysi on tehty kunnolla ennen päätöstä, tiedät mitä odottaa. Et tarvitse 20 vuoden dataa nähdäksesi, toimiiko jokin — kausaaliketju joko on ehjä tai ei ole. Esimerkki: Integraatio, velan taittuminen kasvulla, koulutusuudis- tukset — kaikki käyttävät aikaa verhona. Mutta mekanismianalyysi olisi ennustanut ongelmat etukäteen: kannustinrakenne X tuottaa 203 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS käyttäytymisen Y, joka tuottaa tuloksen Z. Jos X on paikoillaan ja Y näkyy, Z on tulossa — riippumatta siitä, onko Z vielä “datassa”. Torjunta: — “Mikä on kausaalimalli? Mitä mekanismi ennustaa?” — “Jos malli ennusti A ja näemme B, malli on väärä — älä odota lisää dataa, korjaa malli.” — “Täyslaskenta tehdään ennen laukaisua, ei sen jälkeen. Avaruus- missiossa ei debugata lennon aikana.” ∗ ∗ ∗ 21. Mallisokeus Väite: “Laskelmiemme mukaan tämä säästää X miljoonaa.” Määritelmä: Sokeus mallin oletuksille. Malli voi olla matemaattisesti oikein, mutta sen aksioomat ovat toiveajattelua. Mekanismi: Oletetaan “ceteris paribus” (muut asiat pysyvät ennal- laan), vaikka päätös itsessään muuttaa kulttuuria, kannustimia tai luottamusta. Malli on tarkka, mutta epätosi. Esimerkki: Sote-laskelmat olettivat, että tietojärjestelmät “yhtenäis- tyvät” itsestään. Sivuutettiin IT-hankkeiden entropia ja integraation todellinen hinta. Torjunta: — “Älä näytä minulle tulosta, näytä oletukset.” — “Mitä oletatte ihmisten käyttäytymisestä? Millä datalla tämä oletus on validoitu?” — “Jos malli on sokea omille reunaehdoilleen, se on toive.” ∗ ∗ ∗ 204 VIII. EPISTEEMINEN SUOJAUS 22. Puhtaus-argumentti Väite: “Tämä ei toiminut, koska sitä ei toteutettu tarpeeksi puhtaasti / se ei ollut aitoa [ideologiaa].” Määritelmä: Teoria suojataan kritiikiltä syyttämällä epätäydellistä toteutusta (No True Scotsman). Mekanismi: Tekee päätöksentekijästä immuunin virheille. Epäon- nistuminen ei ole teorian vika, vaan toteutuksen. Vastuullisuus hajoaa. Esimerkki: “Ei ollut aitoa kommunismia.” “Ei ollut aitoa markkinat- aloutta.” “Ei ollut aitoa sote-mallia.” Torjunta: — “Mekanismin pitää toimia nykyisillä ihmisillä ja nykyisellä todel- lisuudella.” — “Jos malli vaatii ideaaliolosuhteet, se on utopia, ei suunnitelma.” — “Johtaja vastaa tuloksesta, ei aikomuksesta.” ∗ ∗ ∗ 205 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS IX. Toivelista-hallinto 23. Toivelista-perustuslaki Määritelmä: Perustuslaki, joka toimii toivelistana eikä sitovana koodina. Ominaisuudet: — Ei eksplisiittistä hierarkiaa (kumpi oikeus voittaa ristiriidassa?) — Ei konfliktinratkaisumekanismia (ei perustuslakituomioistuinta) — Ei täytäntöönpanoprotokollaa (mitään ei tapahdu automaattisesti) Mekanismi: Lopputulokset riippuvat sosiaalisesta konsensuksesta, ei koodista. Torjunta: — “Mitä tapahtuu, kun kaksi oikeutta on ristiriidassa?” — “Mikä on sanktiomekanismi, kun oikeutta loukataan?” — “Onko tämä protokolla vai toive?” ∗ ∗ ∗ 206 X. SUOMEN ERITYISONGELMAT X. Suomen erityisongelmat 24. Rakenteellinen tyhmyys Määritelmä: Instituution kyky olla ymmärtämättä asiakastaan — koska sen ei tarvitse. Lähde: David Graeber (The Utopia of Rules): Byrokratia hallitsee uhkaamalla väkivallalla, mikä vapauttaa valtaa käyttävän osapuolen tulkitsemasta toisen näkökulmaa. Virkailijan ei tarvitse ymmärtää miksi yksinhuoltaja myöhästyi tapaamisesta — hänen tarvitsee vain tietää, onko rasti ruudussa. Suomen erityispiirre: Korkea luottamus peittää rakenteellisen tyhmyyden. Järjestelmä näyttää “toimivalta” tilastoissa, mutta koh- taamisissa se on kyvytön empatiaan tai kontekstuaaliseen ymmärryk- seen. Mekanismi: Tulkintataakka siirtyy kokonaan asiakkaalle. Hänen on käännettävä elämänsä monimutkaisuus byrokratian pudotusva- likkoihin. Jos elämäntilanne ei sovi valmiisiin kategorioihin, hänestä tulee “näkymätön” — järjestelmälle lukukelvoton. Torjunta: — “Ymmärtääkö virkailija tilanteeni vai täyttääkö vain lomaketta?” — “Tarvitsen ihmisen, joka kuuntelee, en algoritmia.” ∗ ∗ ∗ 207 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 25. Luottamusansa Määritelmä: Korkea institutionaalinen luottamus estää palautteen ja korjauksen. Mekanismi Suomessa: 1. Suomalaiset luottavat viranomaisiin (korkeat luottamusmittarit) 2. Kun kansalainen ei ymmärrä päätöstä tai ei saa palvelua, hän olettaa: “Minä tein jotain väärin” 3. Hän ei valita, ei anna palautetta, ei vaadi muutosta 4. Järjestelmä ei saa signaalia, että se on rikki 5. Ongelma jatkuu Paradoksi: Korkea luottamus, joka normaalisti on hyvä asia, muut- tuu immuuniksi kritiikille. “Luottamusyhteiskunta” tarkoittaa myös yhteiskuntaa, jossa rakenteiden kritisoiminen tuntuu epäsosiaaliselta. Torjunta: — “Syytänkö itseäni asiasta, joka on järjestelmän vika?” — Palaute ei ole epäluottamusta — se on järjestelmän huoltoa. ∗ ∗ ∗ 208 XI. KOGNITIIVINEN TYÖKALUPAKKI XI. Kognitiivinen työkalupakki Yhteenvetotaulukko Kuvio Tunnistus → Vastakyky Semanttinen tyhjiö Lause ei tuota tarkistettavaa ennustetta → “Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?” Semanttinen eroosio Nimi säilyy, funktio on tyhjä → “Mitä tämä tekee, ei mitä se on?” Katteeton vaade “Oikeus” ilman tuottajaa/täytäntöönpanoa → “Kuka tuottaa? Millä mekanismilla?” Zombilaki Kuka/Mitä/Milloin/Seuraamus puuttuu → Neljän elementin testi Tilallinen pesu Hyöty täällä, kustannus tuolla → “Missä kustannus ilmenee?” Ajallinen pesu Hyöty nyt, kustannus myöhemmin → “Mikä on vaikutus 2050?” Kausaalinen pesu Haitta syntyy pitkän ketjun kautta → “Piirrä kausaaliketju.” Vastuunpesu Vastuu ulkoistetaan konsultille → “Kuka maksaa, jos laskelma on väärässä?” Huomionpesu Asia “käsitellään” loputtomiin → “Mikä on takaraja?” Selvitysvalta Selvitys korvaa päätöksen → “Onko tämä selvitys vai päätös?” Luettamattomuuskilpi Tieto käsittämättömässä muodossa → “Selitä 15-vuotiaalle.” Passiivi Ei toimijaa → “Kuka tekee?” Nominisointi Verbi muuttuu substantiiviksi → Käännä takaisin verbiksi Pakkoretoriikka “Ei ole vaihtoehtoja” → “Mitä tapahtuu jos emme?” ROP-hyökkäys Symbolia käytetään vastoin alkuperää → “Mitä tämä alun perin tarkoitti?” Kehystysmanipulaatio Vaihtoehdot on esivalittu → “Mitä ei esitetty?” Empatia-ansa Kritiikki kääntyy moraalittomuudeksi → “Tehokkuus on moraalia.” Hyvepesu Haitta naamioidaan hyveeksi → “Näytä mittari, älä tarinaa.” Toivelista-perustuslaki Oikeudet ilman hierarkiaa/täytäntöönpanoa → “Onko tämä protokolla vai toive?” Panosharha Raha sisään = tulos ulos → “Kerro transmissiomekanismi.” Latenssisokeus “Pitää antaa aikaa” → “Mikä on kausaalimalli?” Mallisokeus “Laskelmat sanovat X” → “Näytä oletukset.” Puhtaus-argumentti “Ei ollut aitoa X:ää” → “Johtaja vastaa tuloksesta.” Rakenteellinen tyhmyys Instituutio ei ymmärrä, eikä tarvitse → “Tarvitsen ihmisen, ei algoritmia.” Luottamusansa Syytät itseäsi järjestelmän viasta → “Onko tämä minun vikani?” 209 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS ∗ ∗ ∗ Käyttöohje Kun luet uutista, kuuntelet poliitikkoa tai luet viranomaistekstiä: 1. Tunnista tyhjiöt. Etsi lauseet, jotka eivät sitoudu mihinkään konkreettiseen. 2. Etsi toimija. Kuka tekee? Kuka päättää? Kuka maksaa? 3. Seuraa rahaa. Minne kustannus siirtyy — tilassa vai ajassa? 4. Tarkista kehys. Mitä vaihtoehtoja ei esitetty? 5. Kysy mekanismia. Mitä tarkalleen tapahtuu? Milloin? Millä mit- tarilla voin tarkistaa? ∗ ∗ ∗ XII. Selkeys on sivilisaation huoltoa Koko ketju: Selkeä ajattelu → Selkeä kieli → Selkeä spesifikaatio → Auditoitava logiikka → Vastuullisuus → Toimivat instituutiot → Elinvoimaisuus. Tämä ketju toimii molempiin suuntiin. Kun kieli on sumeaa, ajat- telu sumentuu. Kun ajattelu on sumeaa, spesifikaatiot ovat epämääräisiä. Kun spesifikaatiot ovat epämääräisiä, logiikkaa ei voi auditoida. Kun logiikkaa ei voi auditoida, vastuuta ei voi kohdentaa. Kun vastuuta ei voi kohdentaa, instituutiot rapautuvat. Kun instituutiot rapautuvat, sivilisaatio kuolee. Tämä kirja itsessään on ketjun tuote: selkeän ajattelun soveltamista hallintoon. MeV on instituutio, joka pakottaa ketjun toimimaan — se vaatii logiikan spesifiointia, mahdollistaa auditoinnin ja kohdentaa vastuun. Useimmat virkamiehet eivät valehtele. He kirjoittavat, kuten hei- dät on opetettu kirjoittamaan. Ongelma ei ole pahuus — se on osaa- mattomuus ja institutionaalinen paine. Kukaan ei ole koskaan vaatinut selkeyttä, joten sitä ei ole opittu. Epämääräisyys suojaa, joten sitä tuotetaan. Kun vaadit selkeyttä, et ole hankala. Olet sivilisaation episteemisen infrastruktuurin huoltaja. Jokainen selkeä lause on korjattu bitti. Jokainen nimetty toimija on poistettu tyhjiö. Jokainen aikaraja on torjuttu pesu. 210 XII. SELKEYS ON SIVILISAATION HUOLTOA Selkeä kieli on sivistyneen kansan tunnusmerkki. Kun kuulet semanttisen tyhjiön, kysy: “Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?” Kun kuulet passiivin, kysy: “Kuka tekee?” Kun kuulet “asiaa selvitetään”, kysy: “Onko tämä selvitys vai päätös?” Nämä kysymykset ovat lahja, ei syytös. Ne opettavat selkeyttä niille, jotka haluavat oppia — ja paljastavat ne, jotka eivät halua. MeV:n (Mekanismiviraston) ensimmäinen tehtävä ei ole leikata budjetteja, vaan leikata adjektiiveja. Kun kieli puhdistetaan, ongelmat paljastuvat. Vasta silloin ne voidaan korjata. Selkeä kieli on radikaalein teko, jonka voit tehdä. ∗ ∗ ∗ Termien täsmälliset määritelmät: ks. Sanakirja. 211 Sanakirja Sanat ovat ajattelun infrastruktuuria. Jos sanastosi on sumea, hallitset vain sumua. ∗ ∗ ∗ Tämä sanakirja antaa tarkat tarttumapinnat todellisuuteen. Jokainen termi on kognitiivinen ase: kun osaat nimetä ilmiön, lakkaat olemasta sen uhri ja muutut sen auditoijaksi. Tunnistaminen + Nimeäminen = Hallinta. Sanakirja jakautuu kahteen kategoriaan: Patologioihin (järjes- telmän sairaudet) ja Työkaluihin (mekanismirealismin ratkaisut). Käyttöohje: Jokainen termi sisältää neljä elementtiä: Määritelmä, Mekanismi, Esimerkki ja Vastavoima/Torjuu. I. Fysiikka ja reunaehdot Perustavat rajoitteet, joita mikään Näennäisliike järjestelmä ei voi kiertää. Nämä eivät Määritelmä: Koneen ääni ilman ole mielipiteitä — ne ovat insinööri- etenemistä. Tila, jossa hallitus vaih- totuuksia. tuu ja sanat vaihtuvat, mutta mikään ei muutu. Mekanismi: Auto on nostettu irti asfaltista. Moottori huutaa ja mitta- risto näyttää vauhtia, mutta renkaat eivät kosketa maata. Järjestelmä tuot- taa työryhmäraportteja ja strategi- apapereita — liikkeen simulaatiota ilman todellista siirtymää. 213 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Esimerkki: Sote-uudistus: 20 vuot- Kohtaloluku ta, 4 versiota, samat ongelmat. Lop- Määritelmä: Mittari, joka määrit- putulos: yksi hallintotaso lisää. telee järjestelmän olemassaolon reu- Vastavoima: Protokolla — au- naehdot. Jos kynnys ylittyy, järjestel- tomaattinen mekanismi, joka laukeaa mä lakkaa olemasta. ilman poliittista päätöstä. Mekanismi: Fysiikan rajat, eivät poliittiset valinnat. Hedelmällisyys- Simulaatio (Liturgia ja luku 2,1 on uusiutumisraja; sen ala- Kitsch) puolella kansa kutistuu matemaattis- Määritelmä: Virtuaalinen todel- esti varmasti. lisuus, jossa poliittinen keskustelu Esimerkki: Suomen syntyvyys 1,3. tapahtuu. Sisältää liturgian (rituaa- Se tarkoittaa, että jokainen sukupolvi linen puhe) ja kitschin (esteettinen on 40% pienempi kuin edellinen. kieltäminen), jossa ruma todellisuus Vastavoima: Totuustaulu ja Jän- peitetään kulisseilla. nitteen lähde. Mekanismi: Signaali/kohina-suhde on käännetty: merkityksettömät ko- Mittakaavavirhe hut saavat huomion, eksistentiaaliset kriisit sivuutetaan. Kitsch vaatii Määritelmä: Pienetkin poikkeamat “paskan ehdotonta kieltämistä” — kertautuvat ajan yli ja lopulta korvaa- emme myönnä järjestelmän pettävän, vat alkuperäisen järjestelmän. koska se rikkoisi omakuvaamme Mekanismi: 1,000110000 ≈ 2,7. “maailman parhaana”. Promillen virhe, jota ei korjata, ylit- Vastavoima: Totuustaulu pakot- tää lopulta järjestelmän koon. Loinen taa todellisuuden näkyviin. kasvaa suuremmaksi kuin isäntä. Vastavoima: Ennaltanäkemisen OODA-looppi periaate. Määritelmä: Havaitse, suuntaudu, Humen giljotiinin ohitus päätä, toimi (Observe, Orient, Decide, Act). Konfliktissa voittaa se, joka Määritelmä: Metaeettinen siirto: pyörittää tätä silmukkaa nopeammin. sen sijaan että kysytään “mitä mei- Mekanismi: Jos ympäristön muu- dän pitäisi arvostaa?”, kysytään toksen looppi on nopeampi kuin “mitä fysiikka vaatii, jotta järjestelmä omasi, olet jo hävinnyt. Fysiikka palk- säilyy?” itsee nopeuden, ei hyvää aikomusta. Vastavoima: Purkaa loputtoman ar- Vastavoima: Subsidiariteetti ja vorelativismin. Protokolla — poistetaan poliittinen latenssi. 214 I. FYSIIKKA JA REUNAEHDOT Itsemurha-algoritmi Jännite Määritelmä: Kohtalolukujen, Määritelmä: Kuinka voimakkaasti demokraattisen räikän ja mesaop- agentti tuntee kytkennän oman ko- timoinnin yhdistelmä, joka ohjaa htalonsa ja järjestelmän kohtalon sivilisaation kohti romahdusta. välillä. Mekanismi: Järjestelmä havaitsee Mekanismi: Jännite on oh- uhan, mutta jokainen toimija opti- jausvoiman komponentti (S). Ilman moi lyhyttä aikaväliä (uudelleenva- jännitettä kytkentä on olemassa, linta, budjetti), mikä varmistaa tuhon mutta agentit eivät reagoi siihen. pitkällä aikavälillä. Vastavoima: Jännitteen lähde. Vastavoima: MeV. Ohjausvoima Iteroitu peli (iterated game) Määritelmä: Voima, joka liikuttaa Määritelmä: Peliteoreettinen järjestelmää. Kaava: O = K × C × S. tilanne, jossa osapuolet kohtaavat Mekanismi: Kapasiteetti (K) × Kyt- toisensa toistuvasti. kentäteho (C) × Jännite (S). Jos mikä Mekanismi: Toisto mahdollistaa tahansa on nolla, ohjausvoima on luottamuksen rakentamisen ja vas- nolla. tavuoroisuuden (esim. Tit-for-Tat), Vastavoima: Diagnosoi, mikä kom- toisin kuin kerralliset kohtaamiset, ponentti puuttuu. MeV korjaa C:n ja jotka kannustavat petokseen. S:n. Vastavoima: Mesaoptimointi. Sisäinen koheesio (Ω) Kalvo ja raja Määritelmä: Kuinka yhdensuun- Määritelmä: Järjestys vaatii rajan. taisesti järjestelmän agentit vetävät. Ilman rajaa ei ole eroa, ilman eroa ei Vastakohta fragmentaatiolle. ole järjestystä. Mekanismi: Koheesio vaikuttaa ka- Mekanismi: Solukalvo on selekti- pasiteettiin: Keff = K × Ω. Fragmen- ivisesti läpäisevä: se päästää sisään toitunut valtio kuluttaa voimansa tarpeellisen ja pitää ulkona tuhon. sisäiseen peliin. Kansallisvaltio on termodynaamises- Vastavoima: Telos — jaettu tarkoi- ti sama asia. tus. Vastavoima: Optimointisäde. 215 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Salienssiongelma Valintapaineen löystymi- Määritelmä: Kognitiivinen syy, nen miksi kaukaiset uhat eivät tuota Määritelmä: Evoluutiobiologian jännitettä. käsite: kun uhat poistuvat, järjestel- Mekanismi: Ihmisaivot on viritetty mä menettää kykynsä sopeutua ja reagoimaan välittömiin, visuaalisiin alkaa optimoida sisäistä mukavuutta. signaaleihin. Abstraktit luvut eivät Vastavoima: Synteettinen valin- välity hermostoon. tapaine. Vastavoima: Jännitteen lähde. Ulkoinen vs. sisäistetty Yltäkylläisyyden ansa paine Määritelmä: Paradoksi, jossa Määritelmä: Ulkoinen paine on to- rikkaat yhteiskunnat lakkaavat dellinen maailma (väestö, velka). lisääntymästä. Sisäistetty paine on se, mitä päättäjä tuntee (gallupit, kohut). Mekanismi: Hyvinvointivaltio kääntää lapsen investoinnista kus- Vastavoima: Protokolla — muun- tannukseksi (sosiaalistetut eläkkeet). taa ulkoisen paineen sisäistetyksi. Kannustininversio. Vastavoima: Kannustinrakenteen Epäsymmetrisen tuhon laki korjaus. Määritelmä: Korruption fysiikka: pieni lika kriittisessä rattaassa tuhoaa Hyperbolinen diskonttaus koko koneen. Tuho on helpompaa kuin luominen. Määritelmä: Aivojen sisäänraken- nettu taipumus arvostaa lähitule- Vastavoima: Radikaali peloite. vaisuutta suhteettomasti kaukaiseen verrattuna. Neurobiologinen oletus, Episykli (Epicycle) ei valinta. Määritelmä: Monimutkainen seli- Mekanismi: Yksi siemenperuna tys tai sääntö, joka rakennetaan peit- nyt voittaa aina kaksi perunaa syksyl- tämään järjestelmävirhe tai fysiikan lä — ellei rakenne pakota kylvämään. rajoite, jotta vallitseva malli voisi Selittää miksi poliitikot polttavat näennäisesti jatkua. varantoa: vaalikausi on neljä vuotta, Mekanismi: Kun havainnot eivät seuraukset 20. vastaa teoriaa (esim. velkaantumisen Vastavoima: MeV ja Protokolla — jatkuminen), teoriaa ei hylätä, vaan rakenne, joka pakottaa pitkän aika- siihen lisätään uusi kerros monimut- horisontin nykyhetkeen. kaisuutta (“elvytys”, “sopeuttamis- vara”), jolla vika naamioidaan omi- naisuudeksi. Vastavoima: Radikaali selkeys ja MeV. 216 I. FYSIIKKA JA REUNAEHDOT Monimutkaisuuden romah- Vastavoima: Refaktorointi. dus Määritelmä: Tainterin teoria: Punainen kuningatar (Red hallinnollisten kerrosten ylläpito Queen) kuluttaa lopulta enemmän energiaa Määritelmä: “Sinun on juostava ni- kuin ne tuottavat hyötyä. in kovaa kuin pääset, vain pysyäksesi Vastavoima: Via negativa. paikallasi.” Lewis Carrollin Liisa ih- memaassa -kirjoista evoluutiobiolo- Energian tuottosuhde giaan siirtynyt periaate (Leigh Van (EROEI ) Valen, 1973). Saavutettujen etujen puolustaminen on relatiivista romah- Määritelmä: Kuinka paljon ener- dusta. giaa saadaan suhteessa käytettyyn energiaan (energy return on energy Vastavoima: Refaktorointi. invested). Hallinnollinen EROEI tar- koittaa tuotettua hyötyä suhteessa Ahne algoritmi byrokratian kulutukseen. Määritelmä: Optimointi, joka val- Vastavoima: Hallittu yksinker- itsee aina askeleen, joka näyttää taistaminen. parhaalta juuri nyt (paikallinen mak- simi). Poliitikko optimoi 4 vuoden Elinkelpoisuuskerroin vaalikautta. Vastavoima: Hakufunktio (MeV). Määritelmä: Kun kerroin on yli yh- den, järjestelmä luo pääomaa. Kun se on alle yhden, järjestelmä kuluttaa Pareto-rintama varantojaan. Suomen kerroin on alle Määritelmä: Joukko ratkaisuja, yhden: infra rapistuu, osaamistaso joissa mitään tavoitetta ei voi paran- laskee, tase heikkenee. taa heikentämättä toista. Rintaman Vastavoima: Kansallistase tekee sisällä on aitoa valinnanvaraa — siellä kertoimen näkyväksi. MeV pakottaa politiikka on legitiimiä. Rintaman reagoimaan. ulkopuolella on fysiikan vastaista tuhlausta tai tulevaisuuden syömistä. Gallin laki Mekanismi: MeV ei valitse puolta. MeV valvoo, että ratkaisu on Pareto- Määritelmä: Toimivat monimut- rintamalla. Hakufunktio etsii opti- kaiset järjestelmät kehittyvät aina toimivista yksinkertaisista jär- maalisen polun rintamalta. jestelmistä. Tyhjästä suunnitellut eivät toimi koskaan. 217 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS II. Pesut ja hämärrytys Mekanismit, joilla todelliset kustan- Idolatria (Virkamies- nukset ja vastuu piilotetaan. idolatria) Määritelmä: Työkalun (laki, Zombisubstantiivi sopimus, protokolla) palvominen sen Määritelmä: Kielellinen mekanis- perimmäisen tarkoituksen kustan- mi, jossa toimija häivytetään muut- nuksella. tamalla verbi substantiiviksi tai käyt- Mekanismi: Agentti kohtelee koor- tämällä passiivia. Tekijänpyyhintä. dinaatioteknologiaa (kuten 70 vuot- Mekanismi: Kun “hallitus leikkaa” ta vanhaa sopimusta) muuttumat- muuttuu muotoon “leikkaukset tomana jumalallisena ilmoitukse- tapahtuvat”, valinta näyttää luonnon- na, vaikka se tuottaisi järjestelmän voimalta. Tämä on teko ilman tekijää taseelle negatiivisen odotusarvon. — kausaaliketjun katkaisu, joka (1) Torjuu: Koordinaatioteknologia- estää havaitsijaa muodostamasta ajattelu. tarkkaa mallia todellisuudesta ja (2) poistaa kohteen, johon kohdistaa Monimutkaisuuspesu vastareaktio. Määritelmä: Mekanismi, jolla poli- Esimerkki: “Palveluverkon opti- tiikan todelliset kustannukset piilote- mointi” (ministeri sulki synnytys- taan rakenteellisen sumun taakse. sairaalan). “Kehitystä on tapahtunut” (hallinto teki virheen, josta se ei Vastavoima: Täyslaskenta ja To- halua vastata). tuustaulu. Vastavoima: Radikaali selkeys — palauta jokainen lause aktiiviseen Luettamattomuuskilpi muotoon: Kuka teki? Keneltä otettiin? Määritelmä: Strateginen läpinä- kyvyyden inversio: valtio näkee kansalaisen, mutta kansalainen ei näe valtiota. Jargon, volyymi ja fragmentointi. Vastavoima: Avoin data -veto. Vastuunpesu Määritelmä: Mekanismi, jolla päät- täjä ulkoistaa vastuun konsulteille tai “asiantuntijoille” ostaakseen kilven epäonnistumista varten. Vastavoima: Projektivakuutus ja Synninsyöjä. 218 III. SIGNAALIT JA INFORMAATIO Vastuullisuuspesu Perustuslakifundamentalis- Määritelmä: Mekanismi, jolla mi veto-verkon aiheuttama halvaus Määritelmä: Tila, jossa perustus- puetaan huolellisuuden kaapuun. lain tulkinta on irronnut sivilisaation “Selvitimme asiaa perusteellisesti” selviytymisrajoitteista ja muuttunut = kukaan ei suostunut luopumaan prosessien palvonnaksi. mistään. Vastavoima: Mekanismirealismi. Vastavoima: Täyslaskenta — pros- essin hinta lasketaan mukaan. Ontologinen peiteoperaatio Määritelmä: Mekanismi, jossa Huomionpesu keskustelun kategoriat itsessään Määritelmä: Mekanismi, joka hyö- estävät todellisen ongelman havait- dyntää ihmisen rajallista muistia semisen. Ei piilota dataa (moni- käsittelemällä asioita hitaasti, kunnes mutkaisuuspesu) eikä siirrä syytä vaurio unohtuu. (vastuunpesu), vaan muokkaa on- Vastavoima: Mekanismituomiot tologiaa niin, ettei oikea kysymys — hintalappu liitetään nimeen ikuis- tule koskaan esiin. esti. Esimerkki: “Sosiaaliturva auttaa heikoimpia” kätkee sen, että nykyi- Pesuväli nen mekanismi aktiivisesti tuhoaa kyvykkyyttä. “Ilmasto on ainoa tule- Määritelmä: Aikaväli päätöksen ja vaisuusvelka” kätkee demografisen sen seurauksen välillä. Järjestelmä on ja institutionaalisen velan. rakenteellisesti sokea tulevaisuudel- le. Vastavoima: Radikaali selkeys ja Täyslaskenta. Vastavoima: Totuustaulu kuroo välin umpeen tuomalla seuraukset nykyhetkeen. III. Signaalit ja informaatio Miten järjestelmä käsittelee — tai jät- Latenssiharha tää käsittelemättä — tietoa. Määritelmä: Järjestelmätason vääristymä, jossa päätöksenteko priorisoi nopeita signaaleja (some- kohu) hitaiden, eksistentiaalisten signaalien (väestö) kustannuksella. Vastavoima: Totuustaulu ja MeV. 219 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Latenssigeneraattori Alipäästösuodatin Määritelmä: Mekanismi tai Määritelmä: Hallinto päästää läpi rakenne, joka tuottaa viivettä sig- hitaan kohinan, mutta suodattaa no- naalin ja toiminnan välille. peat vaarasignaalit. Mekanismi: Selvitysvalta ja moni- Vastavoima: Episteeminen hy- mutkaiset veto-verkot toimivat gienia. latenssigeneraattoreina, jotka suo- jaavat nykytilaa muutokselta vai- Informaation vaimennus mentamalla vaarasignaalit. Määritelmä: Tieto on olemassa jär- Vastavoima: Protokolla. jestelmän sisällä, mutta se ei muutu toiminnaksi. Ashbyn laki Vastavoima: Avoin data -veto ja Määritelmä: “Vain varieteetti voi Algedoninen signaali. absorboida varieteettia.” Keskitetty hallinto epäonnistuu, koska se ei näe Tanska-mirror todellisuuden monimutkaisuutta. Määritelmä: Diagnostinen Vastavoima: Subsidiariteetti. menetelmä, jossa Suomen tilannetta verrataan Tanskaan kontrolliryh- Korkea modernismi mänä. Määritelmä: Usko siihen, että Mekanismi: Koska Tanska on pois- keskitetty Techne (abstrakti, formal- tanut monia suomalaisia tabuja (etni- isoitu tieto) voi korvata hajautetun nen tilastointi, tiukka palautuspoliti- Metiksen (paikallinen, kokemuk- ikka), se paljastaa mitkä suomalaiset sellinen tieto). James C. Scottin ongelmat ovat rakenteellisia valinto- tunnistama valtion ydinvirhe. ja, eivät luonnonvoimia. Esimerkki: Sote-uudistus: tuhan- Vastavoima: Luettamattomuuskilvelle. sien ammattilaisten Metis korvat- tiin yhdellä massiivisella Techne- Signaalihäirintä järjestelmällä. Jokainen lisäkerros kasvatti latenssia. Määritelmä: Tuet ja sääntely väärentävät hintasignaalin, joka Vastavoima: Subsidiariteetti — kertoo niukkuudesta. päätökset sinne, missä Metis on. Vastavoima: Anna hinnan nousta, jotta signaali menee perille. Leikkausvoimat Määritelmä: Eri kerrokset muut- tuvat eri nopeudella. Teknologia li- ikkuu nopeasti, laki hitaasti. Vastavoima: Refaktorointi. 220 III. SIGNAALIT JA INFORMAATIO Schelling-piste (Focal point) Semanttinen eroosio Määritelmä: Koordinaatioratkaisu, Määritelmä: Instituutio säilytetään jonka toimijat löytävät ilman suoraa syntaktisesti, mutta tyhjennetään se- viestintää jaetun salienssin perus- manttisesti. Sana on laissa, mutta val- teella. Eroaa yleisestä koordinaa- ta on viety. tiopisteestä: neuvottelemalla sovittu Vastavoima: Koodi on laki. tapaamispaikka on koordinaatiopiste, mutta Schelling-piste syntyy kun Metatason sokeus toimijat päätyvät samaan ratkaisuun itsenäisesti, koska se erottuu muista Määritelmä: Ilmiö, jossa kukaan vaihtoehdoista merkityksellisellä ei ole vastuussa järjestelmän tavalla. pelaamisen havaitsemisesta. Mekanismi: Jaettu kognitiivinen Vastavoima: Mekanismivirasto. tai kulttuurinen kiintopiste. Sivili- saation koordinaatio nojaa Schelling- Huomioturvallisuus pisteisiin: jaettuihin normeihin, vaki- intuneisiin symboleihin ja yhteiseen Määritelmä: Huomio on strategi- todellisuuskäsitykseen, jotka mah- nen resurssi. Dopamiini-algoritmit dollistavat yhteistyön ilman jatkuvaa tuhoavat kyvyn matalaan aikapref- erenssiin. neuvottelua. Vastavoima: Algoritminen suo- Esimerkki: Jos kaksi ihmistä sopii javyöhyke. tapaavansa Helsingissä tiettynä päivänä ilman tarkempaa sopimista, rautatieaseman kello keskipäivällä Demokratian palvelunesto on tyypillinen Schelling-piste. (DDoS) Vastavoima: Signaalihäirintä Määritelmä: Järjestelmä tukitaan ja Semanttinen eroosio, jotka kohinalla, jotta se ei pysty käsit- pirstaloivat jaetun kognitiivisen telemään signaalia (tietoa). tilan. Vastavoima: Episteeminen hy- gienia. Semanttinen tyhjiö Määritelmä: Ilmaus, joka kuulostaa merkitykselliseltä mutta ei sitoudu mihinkään konkreettiseen (“Suh- taudumme vakavasti”). Vastavoima: Operationalisointi- vaatimus. 221 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Puhtaus-immuniteetti Episteeminen hygienia Määritelmä: Epäonnistuminen Määritelmä: Aktiivinen totuuden- selitetään “epäpuhtaalla toteutuk- laadun ylläpito päätöksenteossa. sella”, jolloin teoria on immuuni kri- Lähdekritiikki, Red Team, jäähtymi- tiikille. Syy siirretään mekanismista saika. sen puutteelliseen volyymiin. Vastavoima: Suojaa episteemiseltä Mekanismi: No True Scotsman - korruptiolta. harha: väitetään, että mekanismi ei toiminut, koska se ei ollut “aitoa” tai Algedoninen signaali sitä ei ollut tarpeeksi. Estää falsifioin- nin. Määritelmä: Kipu/nautinto- signaali, joka kertoo järjestelmälle Vastavoima: Binäärinen vastuu. sen tilan ohittaen välikerrokset. Vastavoima: MeV rakentaa alge- Resurssiharha (Lisää donisen kanavan valtioon. resursseja -argumentti) Määritelmä: Luulo, että järjestel- Avoin ja Suljettu silmukka män epäonnistuminen johtuu resurs- sien (rahan, ajan) niukkuudesta, eikä Määritelmä: Avoin: Eristetty seu- rikkinäisestä arkkitehtuurista. rauksista. Suljettu: Palaute kytketty päätökseen. Mekanismi: Syötteen (input) kas- vattaminen ei korjaa vaurioitunutta Vastavoima: Synninsyöjä sulkee prosessia. Päinvastoin: jos mekanis- silmukan. mi on mesaoptimoitu, lisäresurssit kiihdyttävät tuhoa. Viiteryhmäennustaminen Esimerkki: “Integraatio epäon- Määritelmä: Katso, miten nistui, koska siihen ei panostettu samankaltaiset hankkeet ovat his- tarpeeksi rahaa.” toriassa onnistuneet, älä luota omiin Vastavoima: Mekanismi- toiveisiisi. auditointi. Vastavoima: Suunnitteluharha. IV. Institutionaaliset patologiat Järjestelmätason toimintahäiriöt ja Mesaoptimointi niiden tuottamat valikoitumisilmiöt. Määritelmä: Järjestelmän sisäinen agentti alkaa optimoida omaa etuaan (ura, budjetti) järjestelmän tavoitteen sijaan. Vastavoima: Hallinnon kohdis- tusongelman korjaus. 222 IV. INSTITUTIONAALISET PATOLOGIAT Moloch (Peliteoreettinen Zombi-instituutio (Missio- ansa) tyhjiö) Määritelmä: Tilanne, jossa Määritelmä: Virasto, jolla on bud- jokainen toimija tekee rationaalisia jetti, mutta jolta puuttuu Telos — syy valintoja omien kannustimiensa olla olemassa. Se muuttuu Mesaop- perusteella, mutta lopputulos on timoijaksi. kollektiivisesti tuhoisa kaikille. Vastavoima: Telos palautetaan tai Mekanismi: Kilpailu ilman sääntö- suoritetaan Apoptoosi. jä (tai huonoilla säännöillä), joka pakottaa agentit uhraamaan pitkän Tasepetos (Ulkoisvaikutus) aikavälin arvot lyhyen aikavälin sel- viytymisen tieltä. Määritelmä: Mekanismi, jossa toimija tekee tulosta kuluttamalla Esimerkki: Syntyvyysromahdus: yhteiskunnan taseen pääomaa (IWI) jokainen pari säästää kustannuksia maksamatta siitä. Voitto yksityis- ja vaivaa, mutta kansa kuolee suku- tetään, kuluminen sosialisoidaan. puuttoon. Vastavoima: Täyslaskenta ja Var- Vastavoima: Protokolla ja MeV. johinta. Riskinsiirto (Virkamies- Veto-verkko optimaali) Määritelmä: Rakenteellinen lukko: Määritelmä: Mekanismi, jossa kaikilla on veto-oikeus, kenelläkään agentti minimoi oman henkilökoh- ei ole mandaattia toimia. taisen riskinsä (juridinen vastuu, maine) maksimoimalla järjestelmän Vastavoima: Protokolla ja kokonaisriskin (selviytyminen). Odysseus-sopimus. Mekanismi: Virkamies noudattaa protokollaa sokeasti silloinkin, kun Demokraattinen räikkä se vahingoittaa valtiota, koska pro- Määritelmä: Mekanismi, jossa bud- tokollan noudattamisesta ei ran- jetit ja etuudet kasvavat vain yhteen gaista, mutta sen ohittamisesta (vaik- suuntaan. ka valtion pelastamiseksi) voi joutua Vastavoima: Velkajarru. syytteeseen. Tämä siirtää riskin virkamiehen työpöydältä sivilisaa- tion taseeseen. Vastavoima: Kosketusvastuuansan korjaaminen. 223 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Vapaamatkustaja-ongelma Latenssivaurio Määritelmä: Tilanne, jossa toimi- Määritelmä: Vahinko, joka syntyy ja hyötyy yhteisresurssista osallistu- järjestelmän viiveestä. Kärsimys on matta sen ylläpitoon. Hyvinvointival- todellista, vaikka kukaan ei lyönyt. tio on altis: sen rahoitus perustuu seu- Mekanismi: Kun järjestelmä ma- raavan sukupolven maksuihin, mutta kuuttaa potilasta jonossa, tehotto- mikään mekanismi ei pakota nyky- muus muuttuu kärsimykseksi. Toi- istä sukupolvea tuottamaan seuraa- mimattomuus on aktiivinen valinta, vaa. jolla on hintalappu. Latenssikone Vastavoima: Kansallistase, joka tuottaa latenssivauriota. tekee sukupolvien välisen velan Esimerkki: 8 kuukauden hoito- näkyväksi. jono on mekaaninen isku potilaan taseeseen. 20 vuoden sote-uudistus Selvitysvalta on sukupolven menetetty terveys. Määritelmä: Vallankäyttö, jossa Vastavoima: Protokolla ja Velka- päätöksenteko korvataan “selvit- jarru — tunnemme tulevaisuuden tämisellä” ajan ostamiseksi. kivun tänään. Vastavoima: Mekanismituomiot. Kosketusvastuuansa Latenssikone Määritelmä: Dynamiikka, jossa toiminta luo vastuuta, mutta toi- Määritelmä: Järjestelmä, jonka ta- kaisinkytkentä on niin hidas, että ko- mimattomuus ei. Jos kosket ongel- rjaus saapuu liian myöhään. maan, omistat sen. Liittyy termiin: Copenhagen interpretation of ethics — Vastavoima: Metis ja Subsidiari- asiaan koskeminen luo moraalisen teetti. velvollisuuden. Vastavoima: Negatiivisen valin- nan korjaaminen. Puhtaat kädet -johtaja Määritelmä: Johtajatyyppi, joka on noussut huipulle välttämällä merki- tyksellisiä päätöksiä. Vastavoima: Eliitin veritulpan avaaminen. 224 IV. INSTITUTIONAALISET PATOLOGIAT Negatiivinen valinta Rakenteellinen tyhmyys Määritelmä: Byrokratia suosii Määritelmä: Byrokratian kyky olla riskejä välttävää keskinkertaisuutta ymmärtämättä asiakasta, koska sillä innovaation sijaan. on valta olla välittämättä. Vastavoima: Palkkiofunktion muu- Vastavoima: Poikkeusväylä. tos. Instituutio eläimenä (Meta- Kannustinketju bolinen hirviö) Määritelmä: Syy-seurausketju, jo- Määritelmä: Virastot optimoivat ka määrittelee agenttien palkkiot. Jos omaa kasvuaan isännän edun sijaan. ketju on rikki, tulos on irrationaali- Mekanismi: Apoptoosin pu- nen. uttuessa instituutioista tulee metabo- Vastavoima: Mekanismivirasto liaansa maksimoivia hirviöitä, jotka analysoi ketjut. syövät sivilisaation ylijäämän ylläpi- tääkseen omaa monimutkaisuuttaan. Kannustininversio Vastavoima: Apoptoosi — ohjel- Määritelmä: Rakenteellinen moitu kuolema. tilanne, jossa hyödyllinen teko on yksilölle haitallinen. Apoptoosi Vastavoima: Sitoutumispääoman Määritelmä: Ohjelmoitu solukuole- palauttaminen. ma. Hallinnossa: mekanismi, jolla tarpeettomat rakenteet puretaan au- Yhteensopivuusvirhe tomaattisesti. Määritelmä: Järjestelmä on suun- Vastavoima: Metaboliselle niteltu olosuhteisiin, joita ei enää ole. hirviölle. Vastavoima: Refaktorointi. Luottamusansa Goodhartin laki Määritelmä: Korkea luottamus es- tää kritiikin ja signaalin kulun, jol- Määritelmä: “Kun mittarista tulee loin viat eivät korjaannu. tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mit- tari.” Vastavoima: Aktiivinen luotta- mus. Vastavoima: Kartta ei ole maasto -ajattelu. 225 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Poikkeamien normalisoitu- Loinen minen (normalization of de- Määritelmä: Entiteetti, rakenne tai viance) käytäntö, joka kuluttaa isäntäjär- Määritelmä: Organisaatio tottuu jestelmän pääomia enemmän kuin poikkeamiin, kunnes katastrofaali- tuottaa. Luokittelu on suhteellista: nen riski muuttuu “tavanomaiseksi”. se riippuu järjestelmärajauksesta, Diane Vaughanin tunnistama ilmiö aikaskaalasta ja rajapinnasta — kuten NASA:n Challenger-turmasta. nopeus fysiikassa, suhteellista mutta Vastavoima: Vastaväittäjän ei mielivaltaista. toimisto, Radikaali selkeys. Mekanismi: Loinen ei vaadi pahaa tahtoa. Se syntyy, kun palautesil- Hypernormalisaatio mukka katkeaa: rakenne, joka ker- ran tuotti arvoa, jatkaa resurssien Määritelmä: Tila, jossa kaikki tietä- kulutusta mutta lakkaa tuottamasta. vät järjestelmän olevan rikki, mutta Erityistapaus: mikä tahansa monopo- näyttelevät normaalia vaihtoehdon li ilman palautetta muuttuu loiseksi, puutteessa. koska kilpailun puuttuessa toimitus- Vastavoima: Totuustaulu. pakkoa ei ole. Tämä pätee kaikissa mittakaavoissa — ammattikunnasta Hiljaisuuden spiraali valtion perustavimpiin monopolei- hin. Määritelmä: Pelko poiketa enem- mistöstä johtaa valhekonsensukseen. Vastavoima: Protokolla ja palaute- silmukat, jotka pakottavat jokaisen Vastavoima: Vähemmistösääntö. rakenteen tuottamaan enemmän kuin kuluttaa. Uponnut kustannus (Sunk Cost) Avun paradoksi Määritelmä: Irrationaalinen sitou- Määritelmä: Mekanismi, jossa tuminen epäonnistuneeseen projek- ulkoinen interventio tuhoaa kohteen tiin jo tehdyn panoksen vuoksi. oman toimintakyvyn ja luo pysyvän Vastavoima: Määräaikaisuuslauseke. riippuvuussuhteen. Mekanismi: Hyväntahtoinen resurssisyöte ohittaa kohteen omat takaisinkytkennät. Järjestelmä opti- moi avun antamista (prosessi) sen sijaan, että se optimoisi kohteen kykyä selviytyä ilman apua (tulos). Kasvattaa hallinnollista loiskuor- maa. Vastavoima: Agenttiuden maksi- mointi. 226 V. PÄÄOMAT Asunto ensin Mimeettinen kriisi Määritelmä: Toimintamalli, jossa Määritelmä: Tila, jossa sivilisaatio resurssi (asunto) annetaan ehdoitta alkaa ratkaista symboleja atomien ennen muiden ongelmien ratkaisua. sijaan. Mekanismi: Kääntää kyvykkyys- Mekanismi: Kun aitoja ongelmia loukun logiikan: sen sijaan että vaadi- (väestö, energia) ei voida ratkaista, taan todisteita kunnollisuudesta en- huomio siirretään sijaistoimintoihin: nen tukea, annetaan alusta jonka kieleen, identiteettipolitiikkaan ja päälle kyvykkyys voi rakentua. status-kilpailuun. Vastavoima: Kyvykkyysloukulle. Vastavoima: Todellisuuskuri. Mekaaninen maksukyvyt- Museonvartija-syndrooma tömyys Määritelmä: Tila, jossa sivilisaatio Määritelmä: Tila, jossa järjestel- lakkaa rakentamasta uutta ja keskit- män sitoumukset ylittävät fysiikan tyy suojelemaan olemassa olevaa rau- asettaman tuotantokyvyn riippumat- nioitumiselta. ta juridisista lupauksista. Mekanismi: Uusia hankkeita vas- Vastavoima: Velkajarru ja Täys- tustetaan ympäristö- tai sääntöargu- laskenta. mentein, vaikka todellinen syy on hallinnollinen kyvyttömyys ja riskin- pelko. Vastavoima: Jännite. V. Pääomat Sivilisaation todellinen tase — varan- Yhdeksän pääomaa not, joita raha ei voi ostaa. Määritelmä: Sivilisaation tase: Episteeminen, Sosiaalinen, Kogni- Pääoman muodot tiivinen, Inhimillinen, Tarkoitus, Määritelmä: Varanto, jota ei voi Yhtenäisyys, Kognitiivinen tiheys, painaa lisää ja joka kertyy hitaasti Esteettinen, Moraalinen. sukupolvien työnä. Vastavoima: Täyslaskenta Vastavoima: Täyslaskenta. Ks. varmistaa näiden huomioimisen. myös: Yhdeksän pääomaa. 227 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Täyslaskenta Yhtenäisyyspääoma Määritelmä: Vaatimus kaikkien Määritelmä: Jaettu kieli, jaetut nor- pääomamuotojen arvioinnista pää- mit ja jaettu todellisuuskäsitys. Sivi- töksenteossa. Muualla vastaavan- lisaation protokollayhteensopivuus. laiset ideat kulkevat nimillä full cost Mekanismi: Korkea yhtenäisyys accounting ja true cost accounting. laskee yhteiskunnan transaktiokus- Torjuu: Vajauslaskennan, Moni- tannukset (kitkan) nollaan. Luotta- mutkaisuuspesun ja Tasepetok- mus toimii voiteluaineena. sen. Vastavoima: Avun paradoksi. Kansallistase (Varanto) Tasevarkaus Määritelmä: Mittari sivilisaa- Määritelmä: Nykyhetken yl- tion varallisuudesta (IWI). Kertoo, läpitäminen kuluttamalla aiempien paljonko on jäljellä, ei paljonko sukupolvien kerryttämää pääomaa liikkuu. (infra, luottamus, lapset) maksamatta Torjuu: BKT-fetisismin. sitä takaisin. Mekanismi: Kansallistaseen negati- Kapasiteetti (K) ivinen derivaatta naamioituna BKT- Määritelmä: Järjestelmän todelli- kasvuksi tai “palvelutasoksi”. nen suorituskyky ja resurssivaranto. Vastavoima: Velkajarru ja Täys- laskenta. Mekanismi: Kaavan O = K × C × S ydin. Kapasiteetti on se alusta, jolla muut voimat vaikuttavat. Se sisältää Varjohinta sekä materiaaliset (energia, infra) että Määritelmä: Laskennallinen hinta aineettomat (osaaminen, koheesio) asialle, jolla ei ole markkinahintaa varannot. (esim. luottamus). Vastavoima: Syntropia-pumppu. Torjuu: “Ei voi mitata” -tekosyyn. Loiskuorma Vajauslaskenta Määritelmä: Hallinnollinen tai dy- Määritelmä: Arviointi, joka sivuut- naaminen kitka, joka kuluttaa jär- taa piilomuuttujat ja ulkoisvaikutuk- jestelmän kapasiteettia tuottamatta set. hyötyä. Vastavoima: Täyslaskenta. Mekanismi: Kasvaa kiihtyen mo- nimutkaisuuden myötä. Jokainen Arvo on hinta uusi sääntelykerros tai “sovite” lisää loiskuormaa, joka on pois järjestel- Määritelmä: Arvo on se hinta, jon- män hyödyllisestä työstä (output). ka olet valmis maksamaan. Erottaa Vastavoima: Via negativa. arvot toiveista. Torjuu: Katteettomat vaateet. 228 VI. AIKA JA SUKUPOLVET VI. Aika ja sukupolvet Sukupolvien välinen dynamiikka ja Siemenperunat ja aikapref- aikahorisontti. erenssi Määritelmä: Agraarinen viisaus: Aikaloinen älä syö sitä, millä huominen kyl- Määritelmä: Agentti, joka optimoi vetään. Matala aikapreferenssi on nykypäivää tuhoamalla huomisen. sivilisaation edellytys. Aikalainen, joka loisii tulevaisuudes- Vastavoima: Velkajarru ja ta. Syö siemenperunat ja jättää velan Huomioturvallisuus. lapsille. Vastavoima: Velkajarru ja Perim- Aikasota mäinen päämies. Määritelmä: Strateginen kilpailu reaktionopeudesta. Voittaa se, jonka Aikalaisuus OODA-looppi on lyhyempi. Määritelmä: Tila, jossa horisontti Mekanismi: Jos sivilisaatio sitoo on romahtanut nykyhetkeen. Emme itsensä hitaisiin kansainvälisiin ole perillisiä tai esi-isiä, vaan irrallisia sopimuksiin samalla kun uhat (tek- nykyhetken kuluttajia. nologia, hybridisota) muuttuvat vi- Vastavoima: Ylisukupolvinen ikoissa, se häviää aikasodan. Latenssi sopimus. on kuolettavaa. Vastavoima: Protokolla ja Suv- Aikavarkaus ereniteetin palauttaminen. Määritelmä: Selvitysvallan ja pros- essuaalisen viiveen hinta. Perimmäinen päämies Mekanismi: Päätöksenteon Määritelmä: Kansakunta vuosi- latenssi tuhoaa investointien nyky- satojen aikajänteellä, ei nykyiset arvon ja poistaa pienet ohjausmah- äänestäjät. dollisuudet pakottaen myöhemmin Vastavoima: Hakufunktio. suuriin ja kivuliaisiin korjauksiin. Vastavoima: Protokolla ja MeV. Gerontokratian painovoi- ma Määritelmä: Väestön vanhenemi- nen siirtää vallan eläkeläisille, jotka optimoivat vakauden kasvun kustan- nuksella. Vastavoima: Velkajarru on lasten äänioikeus. 229 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Varastettu horisontti Vastavoima: Vajauslaskennalle. Määritelmä: Vaihtoehtoiskustannus, jota kansa ei näe (esim. menetetty Avaruusmissio-ongelma varallisuus eläkejärjestelmässä). Määritelmä: Valtion päätökset luk- Vastavoima: Varjobudjetti. itsevat suunnan vuosikymmeniksi; fail fast ei ole mahdollista. Varjobudjetti Vastavoima: Mekanismirealismi. Määritelmä: Rinnakkainen talousarvio, joka näyttää sivilisaation todelliset kustannukset ja poistot (Kansallistase) virallisen budjetin sijaan. VII. MeV ja ratkaisut Mekanismirealismin työkalut ja kor- Ohituspäätöslauselma jaukset. Määritelmä: Julkinen dokumentti, jolla eduskunta tietoisesti sivuuttaa Mekanismivirasto (MeV) MeV:n mekanismivaroituksen. Määritelmä: Riippumaton viras- Mekanismi: Pakottaa poliittisen to, joka auditoi valtion päätöksiä vastuun: jos laki säädetään vastoin mekanismitasolla: toimivatko kan- varoitusta, syylliset ja perustelut nustimet, palautesilmukat ja kausaa- jäävät pysyväksi arkistoksi tulevia liketjut kuten väitetään? Ei päätä auditointeja varten. mitä tehdään (Tahto), vaan tarkistaa, Vastavoima: Vastuunpesulle. toimiiko toteutus (Toteutus). Mekanismi: Yhdistää täyslasken- Penetraatiotestaaja nan, totuustaulun, vastaväittäjän toimiston ja projektivakuutuksen. Määritelmä: Toimija (MeV tai Red Luo synteettisen valintapaineen, Team), joka yrittää löytää porsaan- joka korvaa puuttuvan luonnollisen reikiä ja hyökkäysvektoreita ehdote- valinnan. Rakentaa algedonisen tusta lainsäädännöstä. kanavan valtioon: kansalainen tun- Vastavoima: Poikkeamien nor- tee päätösten vaikutuksen suoraan, malisoitumiselle. ilman välikerroksia. Torjuu: Metatason sokeuden, Kannustinketjujen virheet ja Zombi-instituutiot. 230 VII. MEV JA RATKAISUT Hakufunktio Tahto ja toteutus Määritelmä: Hallinnan lopputila: Määritelmä: Demokratia päättää fysiikan reunaehdot ja kukoistuk- Tahdon (Mitä), insinöörit Toteutuk- sen tavoitefunktio määrittelevät sen (Miten). ratkaisuavaruuden, laskenta etsii Torjuu: Poliittisen mikroman- Pareto-optimaalisen polun. Politiikka ageroinnin. kutistuu preferenssien valinnaksi Pareto-rintamalta. Projektivakuutus Mekanismi: MeV luo edellytykset (ennakkotapauksen ja infrastruktuu- Määritelmä: Suuret hankkeet vaa- rin). Kun mallinnuskapasiteetti kas- tivat markkinaehtoisen vakuutuksen, vaa, hallinto siirtyy heuristiikasta joka hinnoittelee riskin oikein. laskentaan — harkinnasta hakuun. Torjuu: Vastuunpesun. Tämä on telokratia: hallintoa päämää- rän, ei jarrun kautta. Koodi on laki Torjuu: Ahneen algoritmin ja Ve- Määritelmä: Lait kirjoitetaan tokratian. suoritettavana koodina porsaan- reikien välttämiseksi. Protokolla Torjuu: Semanttisen eroosion. Määritelmä: Automaattinen meka- nismi, joka laukeaa ennalta määrä- Refaktorointi tyn kynnyksen ylittyessä ilman poli- ittista päätöstä. Poistaa ihmisen Määritelmä: Lainsäädännön jatku- heikkoudet (viivyttely, pelaaminen, va päivitys ja bitrotin poisto. ahneus) kriittisestä polusta. Torjuu: Punaisen kuningattaren. Mekanismi: Kun mittari ylittää kynnyksen, protokolla aktivoituu. Ei Radikaali peloite kysytä kenenkään lupaa. Esimerkki: Määritelmä: Järjestelmän vastaus Velkajarru — velka/BKT ylittää rajan epäsymmetrisen tuhon lakiin: ko- → automaattiset leikkaukset. rruptiosta tai mesaoptimoinnista Torjuu: Veto-verkon, Ahneen al- säädetty rangaistus on niin kova, goritmin ja Näennäisliikkeen. että se poistaa kiusauksen. Vastavoima: Epäsymmetrisen Protokollakuuliaisuus tuhon laille. Määritelmä: Suomalainen kult- tuuripiirre: kyky noudattaa spesi- Totuustaulu fikaatiota tarkasti. Hyvässä arkkite- Määritelmä: Julkinen, reaaliaikai- htuurissa supervoima, huonossa nen mittaristo sivilisaation tilasta. tuhon nopeuttaja. Torjuu: Hypernormalisaatiota. 231 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Avoin data -veto Varjokomitea Määritelmä: Päätöstä ei voida Määritelmä: Ketterä ryhmä, joka tehdä ilman avointa raakadataa. valmistelee ratkaisun kriisiä varten Torjuu: Luettamattomuuskilven. ennen sen alkamista. Torjuu: Veto-verkon halvaannut- Vastaväittäjän toimisto tavan vaikutuksen. (Red Team) Määritelmä: Tiimi, jonka tehtävä Synteettinen valintapaine on hyökätä MeV:n omia malleja vas- Määritelmä: MeV:n luoma paine, taan. joka korvaa puuttuvan luonnollisen Torjuu: Dogmaattisuuden. valinnan. Torjuu: Valintapaineen löystymistä. Varoventtiili Määritelmä: MeV:n sisäänraken- Velkajarru nettu suojamekanismi, joka estää Määritelmä: Perustuslaillinen pro- järjestelmää muuttumasta tyranniksi. tokolla, joka estää velkaantumisen. Kolme varoventtiiliä: Poikkeusväylä, Torjuu: Aikaloisuutta. Red Team ja suvereniteettitasot. Torjuu: Teknokratian rappeutu- Jännitteen lähde misen. Määritelmä: Mekanismi, joka muuttaa abstraktin uhan konkreet- Poikkeusväylä tiseksi tunteeksi: agentti tuntee Määritelmä: Punainen nappi: mah- kohtalolukujen painon. Ilman jän- dollistaa automaattisen päätöksen es- nitteen lähdettä tieto on olemassa, kaloinnin ihmiselle. mutta kukaan ei reagoi siihen. Torjuu: Rakenteellista tyhmyyt- Mekanismi: Totuustaulu tuottaa tä. datan, jännitteen lähde muuntaa sen toiminnaksi. Keinoja: synteettinen Via negativa valintapaine (todelliset seurauk- set päätöksistä), nahka pelissä, tai Määritelmä: Ratkaisu vähentämäl- mikä tahansa psykologinen pakotus- lä, ei lisäämällä. mekanismi, joka ohittaa salienssion- Torjuu: Monimutkaisuuden ro- gelman. mahdusta. Torjuu: Salienssiongelma. 232 VIII. KÄSITTEET JA UUDELLEENMÄÄRITTELYT Kallista signalointia Keskitien harha Määritelmä: Teoilla viestiminen, jo- Määritelmä: Luulo, että kahden ka on niin kallista tai riskialtista, että väitteen keskiarvo on totuus, vaik- se on uskottavaa vain jos viestijä on ka kyseessä olisi matemaattinen tai kompetentti. fysikaalinen tosiasia. Vastavoima: Puhtaus-immuni- Vastavoima: Radikaali selkeys. teetille. Kompetenssikriisi Kausaalikartta Määritelmä: Modernin sivilisaa- Määritelmä: Malli valtion tion ylläpito vaatii laajan kompeten- päätösten syy-seuraussuhteista ja tin keskiluokan; sen rapautuminen niiden vaikutuksista todellisuuteen. on eksistentiaalinen uhka. Vastavoima: Monimutkaisuus- Vastavoima: Koulutuksen palautta- pesulle. minen infrastruktuuriksi. Synninsyöjä Määritelmä: Nimetty henkilö, joka ottaa vastuun ennen päätöstä. Torjuu: Kosketusvastuuansan. VIII. Käsitteet ja uudelleenmäärittelyt Semanttinen matkalaukku Torjuu: Pura matkalaukku mekanis- mitason termeiksi: “kapitalismi” → Määritelmä: Sana, johon on pakat- tu niin monta merkitystä, historiaa hintamekanismi, pääoman kasautu- ja tunnetta, ettei kukaan voi tietää, minen, kilpailullinen markkina. mitä toinen tarkoittaa. Eri asia kuin semanttinen tyhjiö (ei merkitystä) tai semanttinen eroosio (kadonnut merkitys): matkalaukussa on liikaa merkityksiä. Mekanismi: Matkalaukku peittää mekanismin, lajittelee heimoihin ja lopettaa analyysin. Jokainen kuulija purkaa matkalaukun omalla taval- laan — keskustelu siirtyy sanan merk- ityksestä käytävään metadebattiin, jossa itse mekanismia ei koskaan käsitellä. 233 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Mekanismirealismi Alueellinen Ponzi-huijaus Määritelmä: Insinööritieteisiin ja Määritelmä: Tila, jossa alueen inf- kybernetiikkaan (säätöteoriaan) pe- rastruktuurin ylläpito vaatii jatku- rustuva hallintofilosofia. Vaatii, et- vasti uusia asukkaita tai valtiontukia, tä päätöksenteko alistetaan fysiikan koska alueen oma tuotantokyky ei laeille ja resurssien rajallisuudelle, ei kata sen poistoja. toiveajattelulle tai estetiikalle. Vastavoima: Täyslaskenta. Mekanismi: Erottaa Tahdon (arvot) ja Toteutuksen (insinööritiede). Ko- Elinvoimaisuus rvaa hyvät aikomukset protokollil- la ja vaatii jokaiselta päätökseltä Määritelmä: Kyky ylläpitää täyslaskentaa sekä kosketusvastuuta järjestystä (syntropiaa). Kukoistus (nahkaa pelissä). on maksimaalinen turvamarginaali. Torjuu: Toiveajattelun, Aikaloisuu- Vastavoima: Selviytymismoodi. den ja Monimutkaisuuden romah- duksen. Triviaalin tyrannia Määritelmä: Tila, jossa pienten ja Radikaali selkeys merkityksettömien asioiden hallinta Määritelmä: Sivilisaation kognitii- vie kaiken kapasiteetin ja estää iso- vinen käyttöjärjestelmä. Episteemi- jen, eksistentiaalisten kysymysten nen doktriini, joka vaatii oletusten käsittelyn. ankkuroimista fysiikkaan. Vastavoima: Telos. Mekanismi: Seitsemän periaatetta: (1) Nimeä agentti (aktiivimuoto on Tutkintoinflaatio pakollinen), (2) Paljasta mekanis- Määritelmä: Tila, jossa tutkintojen mi (ei toiveita, vaan kausaaliketju), määrä kasvaa mutta niiden välittämä (3) Määrittele kova mittari (ei laa- signaali osaamisesta heikkenee. tusanoja, vaan fysiikkaa), (4) Aseta aikaraja, (5) Nimeä synninsyöjä, Vastavoima: Kallis signalointi. (6) Hyväksy falsifioitavuus, (7) Ki- innitä hintalappu (täyslaskenta). Turvamarginaali Torjuu: Semanttisen eroosion, Määritelmä: Etäisyys kuolemasta. Monimutkaisuuspesun ja Zom- Ylikapasiteetti, joka mahdollistaa bisubstantiivit. sopeutumisen. Vastavoima: Tehokkuusajattelu, jo- Aggregaatioharha ka karsii kaiken “turhan”. Määritelmä: Luulo, että järjestelmä toimii keskiarvojen mukaan, vaikka marginaalit ratkaisevat. Vastavoima: Täyslaskenta. 234 VIII. KÄSITTEET JA UUDELLEENMÄÄRITTELYT Selviytymismoodi Eliitin veritulppa Määritelmä: Kriisitila, jossa kar- Määritelmä: Tila, jossa instituu- sitaan tulevaisuus selviytyäkseen tioiden ylin johto on tukkeutunut nykyhetkestä. riskejä välttävistä puhtaat kädet - Vastavoima: Turvamarginaali- johtajista, mikä estää nuorempien ajattelu. ja kyvykkäämpien nousun. Vastavoima: Apoptoosi. Koordinaatioteknologia Määritelmä: Työkalu tai proto- Asiakas vs. Omistaja kolla, joka mahdollistaa agenttien Määritelmä: Identiteettimuutos yhteistoiminnan vähentämällä neu- passiivisesta vaatijasta aktiiviseksi vottelukustannuksia ja luomalla osakkaaksi. ennustettavuutta. Esimerkkejä: lait, Torjuu: Opitun avuttomuuden. sopimukset, normit, standardit, ih- misoikeuskehikot. Taakka on lahja Mekanismi: Koordinaatioteknologiat ovat insinööritiedettä, eivät metafysi- Määritelmä: Ihminen romahtaa ikkaa. Niitä arvioidaan tulosten — ei tarkoituksen puutteeseen, ei työhön. alkuperän — perusteella. 70 vuotta Vastuun kantaminen antaa arvokku- vanha sopimus, joka tuottaa negatii- uden. visen odotusarvon, on rikkinäinen Torjuu: Merkityskadon. työkalu, ei pyhä ilmoitus. Torjuu: Idolatrian. Insinöörirakkaus Määritelmä: Rakkaus on Telos huoltamista ja vaikeita päätöksiä Määritelmä: Järjestelmän tarkoitus koneiston jatkuvuuden eteen. — se päämäärä, jota varten se on ole- Torjuu: Leväperäisyys. massa. Ilman telosta järjestelmä ajau- tuu mesaoptimointiin: sisäiset agen- Laatu / Arete tit täyttävät tyhjiön omilla tavoitteil- laan. Määritelmä: Herkkyys poikkeamille optimaalisesta toiminnasta. In- Torjuu: Zombi-instituution. sinöörin vaisto. Torjuu: Entropian. Dissipaatiorakenne Määritelmä: Järjestelmä, joka yl- Todellisuuskuri läpitää järjestystään kuluttamalla en- ergiaa ja tuottamalla entropiaa ym- Määritelmä: Sitoutuminen fysiikan päristöön. Sivilisaatio on dissipaatio- lakeihin ja kohtalolukuihin toiveajat- telun sijaan. rakenne. Torjuu: Toiveajattelun. Vastavoima: Syntropia. 235 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Antihauraus Agenttius Määritelmä: Järjestelmä, joka Määritelmä: Toimijan kyky ja vahvistuu stressistä ja volatiliteetista. valta vaikuttaa omaan tilaansa ja Torjuu: Haurauden. ympäristöönsä. Itsenäisen suori- tuskyvyn ydin. Leväperäisyys Mekanismi: Agenttius vaatii sulje- tun silmukan: teoilla on oltava seu- Määritelmä: Sivilisaation todelli- rauksia (palkinto/rangaistus). Jos sil- nen vihollinen: “Ei se ole niin justiin- mukka katkaistaan, agenttius rappeu- sa”. tuu opituksi avuttomuudeksi. Vastavoima: Nollatoleranssi ja Vastavoima: Avun paradoksi. Insinöörirakkaus. Ylisukupolvinen sopimus Dyadi Määritelmä: Implisiittinen Määritelmä: Kahden ihmisen väli- sopimus sukupolvien välillä; olemme nen sitoumus. Sivilisaation todelli- edunvalvojia, emme omistajia. nen perusyksikkö. Torjuu: Aikaloisuuden. Torjuu: Ylisuojelevan valtion. Syntropia Kyvykkyysloukku Määritelmä: Negatiivinen entropi- Määritelmä: Tila, jossa tuki- tai a (negentropia). Järjestyksen, infor- sääntelyjärjestelmä estää agenttia ke- maation ja rakenteen lisääntymi- hittämästä omaa toimintakykyään nen. Elämän ja sivilisaation perus- tekemällä itsenäisyyden taloudellis- pyrkimys. esti tai hallinnollisesti kalliiksi. Torjuu: Entropian (hajaannuk- Vastavoima: Asunto ensin ja sen). Agenttius. Vauhtipyörä Opittu avuttomuus Määritelmä: Itseään vahvistava Määritelmä: Psykologinen tila, jos- positiivinen kierre kukoistukseen. sa agentti lakkaa yrittämästä vaikut- taa ympäristöönsä, koska aiemmat Vaikutus: Tuottaa elinvoimaisuut- yritykset on tukahdutettu tai teoilla ta. ei ole ollut vaikutusta. Vastavoima: Agenttius. Kognitiivinen dissonanssi (Totuuden huojennus) Määritelmä: Rasitus, joka vapau- tuu, kun valheessa eläminen loppuu. Vastavoima: Totuustaulu. 236 AAKKOSELLINEN HAKEMISTO Vähemmistösääntö din laukaisee koko järjestelmän jär- jestäytymisen uudelleen. Määritelmä: 3–5% sitoutunut vä- hemmistö määrittää normin suun- Esimerkki: Suomen NATO- nan. jäsenyys: 30 vuotta jumiutumista, Vaikutus: Mahdollistaa sivilisaa- 83 päivää toteutukseen. tion korjaamisen ilman massojen Vastavoima: Veto-verkko. lupaa. Fraktaali silmukka Faasitransitio (Phase transi- Määritelmä: Suomen korjaaminen tion) korjaa sinut; sinun korjaamisesi kor- Määritelmä: Äkillinen ja peruut- jaa Suomen. tamaton siirtymä järjestelmän tilasta Torjuu: Käynnistysparadoksin. toiseen (esim. vesi → jää). Mekanismi: Kun jännite ylittää kriittisen pisteen, pieni kiteytymisy- ∗ ∗ ∗ Aakkosellinen hakemisto Agenttius . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236 Demokraattinen räikkä . . . . . . . . 223 Aggregaatioharha . . . . . . . . . . . . . 234 Demokratian palvelunesto (DDoS) Ahne algoritmi . . . . . . . . . . . . . . . 217 221 Aikalaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229 Dissipaatiorakenne . . . . . . . . . . . 235 Aikaloinen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229 Dyadi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236 Aikasota . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229 Eliitin veritulppa . . . . . . . . . . . . . . 235 Aikavarkaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229 Elinvoimaisuus . . . . . . . . . . . . . . . 234 Algedoninen signaali . . . . . . . . . . 222 Elinkelpoisuuskerroin . . . . . . . . . 217 Alipäästösuodatin . . . . . . . . . . . . . 220 Energian tuottosuhde (EROEI) . 217 Alueellinen Ponzi-huijaus . . . . . 234 Episteeminen hygienia . . . . . . . . 222 Antihauraus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236 Episykli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216 Apoptoosi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225 Epäsymmetrisen tuhon laki . . . . 216 Arvo on hinta . . . . . . . . . . . . . . . . 228 Faasitransitio . . . . . . . . . . . . . . . . . 237 Ashbyn laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . 220 Fraktaali silmukka . . . . . . . . . . . . 237 Asiakas vs. Omistaja . . . . . . . . . . 235 Gallin laki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217 Asunto ensin . . . . . . . . . . . . . . . . . 227 Gerontokratian painovoima . . . . 229 Avaruusmissio-ongelma . . . . . . . 230 Goodhartin laki . . . . . . . . . . . . . . . 225 Avoin data -veto . . . . . . . . . . . . . . 232 Hakufunktio . . . . . . . . . . . . . . . . . 231 Avoin ja Suljettu silmukka . . . . . 222 Hiljaisuuden spiraali . . . . . . . . . . 226 Avun paradoksi . . . . . . . . . . . . . . . 226 Humen giljotiinin ohitus . . . . . . 214 237 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Huomionpesu . . . . . . . . . . . . . . . . 219 Mesaoptimointi . . . . . . . . . . . . . . . 222 Huomioturvallisuus . . . . . . . . . . . 221 Metatason sokeus . . . . . . . . . . . . . 221 Hyperbolinen diskonttaus . . . . . 216 Mimeettinen kriisi . . . . . . . . . . . . 227 Hypernormalisaatio . . . . . . . . . . . 226 Mittakaavavirhe . . . . . . . . . . . . . . 214 Idolatria (Virkamies-idolatria) . . 218 Moloch . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223 Informaation vaimennus . . . . . . 220 Monimutkaisuuden romahdus . 217 Insinöörirakkaus . . . . . . . . . . . . . . 235 Monimutkaisuuspesu . . . . . . . . . 218 Instituutio eläimenä (Metabolinen Museonvartija-syndrooma . . . . . 227 hirviö) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225 Negatiivinen valinta . . . . . . . . . . 225 Iteroitu peli . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215 Näennäisliike . . . . . . . . . . . . . . . . . 213 Itsemurha-algoritmi . . . . . . . . . . . 215 Ohjausvoima . . . . . . . . . . . . . . . . . 215 Jännite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215 Ohituspäätöslauselma . . . . . . . . . 230 Jännitteen lähde . . . . . . . . . . . . . . 232 Ontologinen peiteoperaatio . . . . 219 Kalvo ja raja . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215 OODA-looppi . . . . . . . . . . . . . . . . 214 Kallis signalointi . . . . . . . . . . . . . . 233 Opittu avuttomuus . . . . . . . . . . . . 236 Kannustininversio . . . . . . . . . . . . 225 Pareto-rintama . . . . . . . . . . . . . . . 217 Kannustinketju . . . . . . . . . . . . . . . 225 Penetraatiotestaaja . . . . . . . . . . . . 230 Kansallistase (Varanto) . . . . . . . . 228 Perimmäinen päämies . . . . . . . . . 229 Kapasiteetti (K) . . . . . . . . . . . . . . . 228 Perustuslakifundamentalismi . . 219 Kausaalikartta . . . . . . . . . . . . . . . . 233 Pesuväli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 219 Keskitien harha . . . . . . . . . . . . . . . 233 Poikkeamien normalisoituminen 226 Kognitiivinen dissonanssi (Totuuden Poikkeusväylä . . . . . . . . . . . . . . . . 232 huojennus) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236 Projektivakuutus . . . . . . . . . . . . . 231 Kohtaloluku . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214 Protokolla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231 Kompetenssikriisi . . . . . . . . . . . . . 233 Protokollakuuliaisuus . . . . . . . . . 231 Koodi on laki . . . . . . . . . . . . . . . . . 231 Puhtaat kädet -johtaja . . . . . . . . . 224 Koordinaatioteknologia . . . . . . . 235 Puhtaus-immuniteetti . . . . . . . . . 222 Korkea modernismi . . . . . . . . . . . 220 Punainen kuningatar . . . . . . . . . . 217 Kosketusvastuuansa . . . . . . . . . . 224 Pääoman muodot . . . . . . . . . . . . . 227 Kyvykkyysloukku . . . . . . . . . . . . 236 Radikaali peloite . . . . . . . . . . . . . . 231 Laatu / Arete . . . . . . . . . . . . . . . . . 235 Radikaali selkeys . . . . . . . . . . . . . 234 Latenssiharha . . . . . . . . . . . . . . . . 219 Rakenteellinen tyhmyys . . . . . . . 225 Latenssigeneraattori . . . . . . . . . . 220 Red Team . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232 Latenssikone . . . . . . . . . . . . . . . . . 224 Refaktorointi . . . . . . . . . . . . . . . . . 231 Latenssivaurio . . . . . . . . . . . . . . . . 224 Resurssiharha . . . . . . . . . . . . . . . . 222 Leikkausvoimat . . . . . . . . . . . . . . . 220 Riskinsiirto (Virkamies-optimaali) Leväperäisyys . . . . . . . . . . . . . . . . 236 223 Loinen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226 Salienssiongelma . . . . . . . . . . . . . 216 Loiskuorma . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228 Schelling-piste (Focal point) . . . 221 Luettamattomuuskilpi . . . . . . . . . 218 Selvitysvalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224 Luottamusansa . . . . . . . . . . . . . . . 225 Selviytymismoodi . . . . . . . . . . . . . 235 Mekaaninen maksukyvyttömyys 227 Semanttinen eroosio . . . . . . . . . . 221 Mekanismirealismi . . . . . . . . . . . . 234 Semanttinen matkalaukku . . . . . 233 Mekanismivirasto (MeV) . . . . . . 230 Semanttinen tyhjiö . . . . . . . . . . . . 221 238 AAKKOSELLINEN HAKEMISTO Siemenperunat ja aikapreferenssi Valintapaineen löystyminen . . . 216 229 Vapaamatkustaja-ongelma . . . . . 224 Signaalihäirintä . . . . . . . . . . . . . . . 220 Varastettu horisontti . . . . . . . . . . 230 Simulaatio (Liturgia ja Kitsch) . 214 Varjohinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228 Sisäinen koheesio (Ω) . . . . . . . . . 215 Varjobudjetti . . . . . . . . . . . . . . . . . 230 Subsidiariteetti (ks. Ashbyn laki) Varjokomitea . . . . . . . . . . . . . . . . . 232 Synninsyöjä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233 Varoventtiili . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232 Synteettinen valintapaine . . . . . 232 Vastaväittäjän toimisto . . . . . . . . 232 Syntropia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236 Vastuullisuuspesu . . . . . . . . . . . . . 219 Taakka on lahja . . . . . . . . . . . . . . . 235 Vastuunpesu . . . . . . . . . . . . . . . . . 218 Tahto ja toteutus . . . . . . . . . . . . . . 231 Vauhtipyörä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236 Tanska-mirror . . . . . . . . . . . . . . . . 220 Velkajarru . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232 Tasepetos (Ulkoisvaikutus) . . . . 223 Veto-verkko . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223 Tasevarkaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228 Via negativa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 232 Telos . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235 Viiteryhmäennustaminen . . . . . . 222 Todellisuuskuri . . . . . . . . . . . . . . . 235 Vähemmistösääntö . . . . . . . . . . . . 237 Totuustaulu . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231 Yhdeksän pääomaa . . . . . . . . . . . 227 Triviaalin tyrannia . . . . . . . . . . . . 234 Yhteensopivuusvirhe . . . . . . . . . . 225 Turvamarginaali . . . . . . . . . . . . . . 234 Yhtenäisyyspääoma . . . . . . . . . . . 228 Tutkintoinflaatio . . . . . . . . . . . . . . 234 Ylisukupolvinen sopimus . . . . . . 236 Täyslaskenta . . . . . . . . . . . . . . . . . 228 Yltäkylläisyyden ansa . . . . . . . . . 216 Ulkoinen vs. sisäistetty paine . . 216 Zombi-instituutio (Missiotyhjiö) 223 Uponnut kustannus (Sunk Cost) 226 Zombisubstantiivi . . . . . . . . . . . . 218 Vajauslaskenta . . . . . . . . . . . . . . . . 228 Loppusanat Tämä sanakirja on kartta. Se ei muuta maastoa — se tekee sen näky- väksi. Kun kuulet “suhtaudumme vakavasti”, tunnistat semanttisen ty- hjiön. Kun näet “työryhmän perustamisen”, tunnistat selvitysvallan. Kun kohtaat “ei voida mitata”, tunnistat luettamattomuuskilven. Nimeäminen on ensimmäinen askel. Korjaaminen on seuraava. 239 OSA VII Liitteet 241 Teoreettinen tausta Miksi aiemmat korjausyritykset epäonnistuivat Mekanismirealismi on synteesi vuosituhansien filosofiasta, vuosisadan järjestelmäteoriasta ja vuosikymmenten tekoälytutkimuksesta. Jokainen traditio näki osan ongelmasta. Kukaan ei sulkenut silmukkaa. ∗ ∗ ∗ Tämä liite kertoo tarinan: mistä ajatteluperinteet tulivat, mitä ne ym- märsivät oikein, miksi ne epäonnistuivat — ja mitä mekanismirealismi lisää. ∗ ∗ ∗ 243 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS I. Sukupuu ∼500 eaa Konfutse — Nimien oikaiseminen (正名, zhèng míng) ∼350 eaa Aristoteles — Telos, eudaimonia, hyveet 1739 Hume — “On”-väitteistä ei voi johtaa “pitäisi”-väitteitä 1933 Korzybski — Yleissemantikka (Science and Sanity) 1944 von Neumann & Morgenstern — Peliteoria 1945 Hayek — Tietämysongelma (The Use of Knowledge in Society) 1946 Orwell — “Politics and the English Language” 1948 Wiener — Kybernetiikka 1950 Nash — Tasapainokäsitteet 1962 Buchanan & Tullock — Julkisen valinnan teoria syntyy 1965 Olson — Kollektiivisen toiminnan ongelma 1971 Niskanen — Budjettia maksimoiva virkamies 1971 Georgescu-Roegen — Entropia ja talous 1971 Beer — Cybersyn (Chile) 1973 Hurwicz — Mekanismisuunnittelun perusteet 1977 Prigogine — Nobel (dissipaatiorakenteet, syntropia) 1979 Jonas — Das Prinzip Verantwortung (vastuun etiikka) 1979 Holmström — Moraalikato ja multitasking 1980 New Public Management -aalto alkaa 1988 Tainter — Monimutkaisuuden romahdus 1990 Ostrom — Yhteisresurssien hallinta 1998 Scott — Seeing Like a State 1999 Fukuyama nimeää vetocracy 2001 Sveitsin velkajarru (Schuldenbremse) 2006 Minsky — Matkalaukkusanat (The Emotion Machine) 2007 Hurwicz, Maskin, Myerson — Nobel mekanismisuunnittelusta 2008 Yudkowsky — “Taboo Your Words” 2009 Ostrom — Nobel yhteisresursseista 2012 Roth — Nobel markkinasuunnittelusta 2014 Bostrom — Superälykkyys 2019 Hubinger et al. — Mesa-optimointi formalisoidaan 2026 Mekanismirealismi ∗ ∗ ∗ 244 II. JULKISEN VALINNAN TEORIA: ISOISÄ II. Julkisen valinnan teoria: Isoisä Oikea diagnoosi 1960-luvulla James Buchanan ja Gordon Tullock tekivät vallanku- mouksellisen siirron: he sovelsivat taloustiedettä politiikkaan. Ennen Buchanania valtavirtainen poliittinen teoria oletti hyvän- tahtoisen diktaattorin: hallitus haluaa kansan parasta ja etsii opti- maalista politiikkaa. Buchanan kysyi: entä jos poliitikot ovat tavallisia ihmisiä, jotka optimoivat omia etujaan? Julkisen valinnan teoria (Public Choice Theory, PCT) osoitti viisi asiaa oikein: 1. Poliitikot ovat oman edun tavoittelijoita. He optimoivat uu- delleenvalintaa, eivät kansan hyvinvointia. 2. Virkamiehet maksimoivat budjettejaan (Niskanen). Virastot kasvavat riippumatta tarpeesta. 3. Keskitetyt hyödyt, hajautetut kustannukset (Olson). Pienet ryhmät kaappaavat politiikan, koska he välittävät enemmän. 4. Vuokranhaku (Tullock). Resursseja käytetään siirtojen kaappaa- miseen, ei arvon luomiseen. 5. Rationaalinen tietämättömyys. Äänestäjät eivät opiskele, koska heidän äänensä ei vaikuta. PCT tappoi lopullisesti ajatuksen hyväntahtoisesta hallitsijasta. Tämä on perusta, jolle mekanismirealismi rakentuu. Väärä lääke Mutta PCT:n ratkaisu oli väärä. PCT päätteli: “Hallinto on tehoton → kutistetaan sitä.” Oikea pää- telmä olisi ollut: “Hallinto on väärin kohdistettu → kohdistetaan se.” 245 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Ratkaisu Mekanismi — ja tulos Perustuslailliset rajoitteet Sidotaan tulevat päättäjät. Sekalainen: Sveitsi toimii, EU ei. Pienempi hallinto Vähennetään vuokranhaun tilaa. Johti kapasiteetin tuhoon. Yksityistäminen Korvataan virkamiehet markkinoilla. Loi uusia mesa-optimoijia. Federalismi Alueiden välinen kilpailu. Osittainen menestys. Miksi PCT epäonnistui: 1. Staattiset säännöt adaptiivisessa järjestelmässä. PCT oletti: kirjoita sääntö → agentit noudattavat. Todellisuus: kirjoita sääntö → agentit löytävät porsaanreiät → säännöstä tulee teatteri. 2. Ei huomioinut salienssia. PCT oletti, että agentit havaitsevat kannustimensa oikein. Todellisuus: syntyvyysromahdus ei “tunnu” miltään. Puuttui S-muuttuja. 3. Loi uusia mesa-optimoijia. Yksityistäminen ei poistanut oman edun tavoittelijoita — se korvasi hitaat virkamiehet nopeilla yrityk- sillä. Terveysalan jättiläiset ovat tehokkaampia vuokranhaussa kuin virkamiehet koskaan olivat. 4. Tuhosi kapasiteetin (K). starve the beast -strategia vähensi valti- on kapasiteettia. Mutta monimutkainen maailma (ilmasto, geopoli- tiikka) vaatii vahvaa valtiota. PCT optimoi pienempää hallintoa, ei parempaa hallintoa. ∗ ∗ ∗ III. New Public Management: Epäonnistunut toteutus Mitä NPM yritti 1980-luvulla PCT:n kritiikin inspiroimana syntyi New Public Mana- gement (NPM): 1. Suoritusmittarit — Mitataan tuotoksia, palkitaan suorituksesta 2. Sisäiset markkinat — Kilpailu hallinnon sisällä 3. Managerialismi — Johdetaan hallintoa kuin yritystä 4. Ulkoistaminen — Ostetaan yksityisiltä 246 III. NEW PUBLIC MANAGEMENT: EPÄONNISTUNUT TOTEUTUS Miksi NPM teki asiat huonommiksi Goodhartin laki: “Kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari.” NPM-mittari Tavoite → todellinen vaikutus Sairaalan jonotusajat Nopeampi hoito → potilaita pidettiin ambulansseissa (eivät “jonota”) Koulujen koetulokset Parempi opetus → opetettiin kokeeseen, pelattiin lukuja Poliisin rikostilastot Vähemmän rikoksia → rikosten kirjaaminen heikommaksi Tutkimusjulkaisut Enemmän tietoa → salamiviipalointi, sitaattikartelli Mesa-optimointiongelma: NPM loi agentteja, jotka optimoivat mittareita, eivät tuloksia — täsmälleen tekoälyn kohdistusongelma ihmisillä. Uudet byrokratiat: Ulkoistaminen ei vähentänyt byrokratiaa — se loi sopimusten hallintayksiköt, vaatimustenmukaisuuden valvonnan, hankintatoimistot ja konsulttiteollisuuden parasitismin. Suomen esimerkki: Sote-uudistus loi hyvinvointialueet ilman ve- rotusoikeutta → “pehmeä budjettirajoite” → väistämätön kustannus- räjähdys. Tämä ennustettiin mekanismianalyysillä (Soininvaara, Ko- rtelainen) mutta toteutettiin silti, koska poliittiset kannustimet. ∗ ∗ ∗ 247 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS IV. Holmström: Miksi NPM epäonnistui (ja miksi se ei kumoa mekanismirealismia) Ydinoivallus Bengt Holmström (Nobel 2016) formalisoi multitasking-ongelman: kun agentilla on monta tehtävää ja vain osa on mitattavissa, vahvat kannustimet mitattavalle osalle tuottavat laiminlyönnin mittaamatto- malle osalle. Käytännön seuraus: “No incentive is the best incentive” — kun mittaus on riittävän puutteellinen, byrokraattiset säännöt (proses- sikontrolli) voivat toimia paremmin kuin tulospalkkaus. Holmströmin varoitus Aallon Nobel-luennossaan (2016) Holmström sanoi: “Don’t go and copy into public services the incentives that you see in private companies. Please… In praise of bureaucratic rules.” “Transparency is the real evil in this case, the wrong kind of transparency.” Tämä kuulostaa ristiriidalta mekanismirealismin kanssa. Eikö kirja vaadi läpinäkyvyyttä? Miksi ristiriitaa ei ole Mekanismirealismi on selkeän ajattelun puolesta. Jokainen meka- nismi — myös läpinäkyvyysmekanismi — analysoidaan täyslasken- nalla: mitkä ovat toisen asteen vaikutukset? miten agentit pelaavat tätä? syntyykö Goodhart-ongelma? Holmström formalisoi täsmälleen tämän yhdelle mekanismityypil- le (suoritusmittarit + kannustimet). Hänen työnsä on diagnostinen työkalu, ei haaste. Kun MeV suunnittelee minkä tahansa mekanismin, se kysyy: “Luoko tämä Holmström-ongelman?” Jos kyllä, mekanis- mi on väärä — ei siksi että Holmström sanoi niin, vaan siksi että täyslaskenta osoittaa sen. Holmströmin varoitus on sisäänrakennettu metodiin. Me- kanismirealismi ei tarvitse erillistä “poikkeusta” Holmströmiä varten, koska se jo sisältää periaatteen: älä ota mitään mekanismia annettuna, vaan mallinna sen vaikutukset. 248 V. MEKANISMISUUNNITTELU: HIENOSTUNUT TYÖKALU Konkreettinen ero NPM:ään: NPM mittasi tuotoksia (jonotusaika, koetulos, julkaisumäärä) — joita voi pelata. MeV mittaa logiikan eheyt- tä: Onko päätökselle X olemassa validi kausaaliketju, joka selittää, miten se tuottaa tuloksen Y? Logiikkaa on vaikeampi pelata kuin mittaria. Mitä Holmström tarjoaa mekanismirealismille Holmström tarjoaa formaalin perustan sille, miksi NPM epäonnistui: multitasking + puutteellinen mittaus = pelaaminen. Tämä on arvokas diagnostinen yhtälö. Se ei kumoa mekanismirealismia — se on osa sitä. ∗ ∗ ∗ V. Mekanismisuunnittelu: Hienostunut työkalu Ydinoivallus Suunnittele säännöt niin, että oman edun tavoittelu tuottaa hyviä tuloksia. Tee totuudesta ja yhteistyöstä dominoiva strategia. Menestyksiä Sovellus Mekanismi — ja tulos Taajuushuutokaupat Vickrey-huutokaupat. Tehokas allokaatio, tulot. Munuaisvaihto Matching-algoritmit (Roth). Säästettyjä henkiä. Kouluvalinta Lykätty hyväksyminen. Parempia osumia. Päästökauppa Cap-and-trade. Sekalainen (peliongelmia). Miksi ei sovellettu hallintoon laajasti Mekanismisuunnittelu jäi taloustieteen alueelle: suunnittelijat työs- kentelivät markkinoiden, eivät perustuslakien parissa. Se vaatii hyvin määriteltyjä tavoitteita, ja “kansallinen hyvinvointi” on vaikeampi määritellä kuin “huutokaupan tuotto”. Poliittinen vastustus esti: si- tovat mekanismit uhkaavat harkinnanvaraista valtaa. Ja akateemiset siilot eristivät: mekanismisuunnittelijat eivät puhu politiikantutkijoi- den kanssa. 249 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Mitä mekanismisuunnittelu tarjoaa mekanismirealismille Mekanismisuunnittelu tarjoaa formaaliset työkalut kannustinyhteen- sopivaan suunnitteluun, “paljastusperiaatteen” käsitteen, ymmärryk- sen siitä milloin sitovat säännöt voivat toimia, ja esimerkkejä onnistu- neista toteutuksista. ∗ ∗ ∗ VI. Hayek: Tietämysongelma Ydinoivallus Friedrich Hayek osoitti vuonna 1945 artikkelissaan The Use of Knowl- edge in Society, miksi keskussuunnittelu epäonnistuu episteemisesti — ei vain kannustimien vuoksi. Hayekin argumentti: yhteiskunnan tieto on hajautettua, hil- jaista ja muuttuvaa. Kukaan keskussuunnittelija ei voi aggregoida sitä, koska paikallinen tieto on paikallista (rakennustyömaan työn- johtaja tietää asioita, joita ministeriö ei voi tietää), hiljainen tieto on ei-propositionaalista (know-how, ei know-that), ja dynaaminen tieto muuttuu nopeammin kuin raportit kulkevat. Hinnat aggregaattorina: Hayekin ratkaisu oli markkinahinnat — ne aggregoivat hajautettua tietoa ilman, että kenenkään tarvitsee tietää kaikkea. Miksi Hayek on relevantti mekanismirealismille Hayek diagnosoi episteemisen ongelman, jonka Scott myöhemmin konkretisoi Seeing Like a State -teoksessa. Molemmat osoittavat saman asian: keskitetty järjestelmä ei näe sitä, mitä paikallinen agentti näkee. Mutta Hayek pysähtyi markkinoihin. Hän ei kysynyt: entä kun markkinat itsessään ovat rikki? Entä kun hintasignaali ei heijasta todellisia kustannuksia (ulkoisvaikutukset, aikadiskonttaus)? Mekanismirealismi laajentaa Hayekin oivalluksen: ongelma ei ole vain keskussuunnittelu vs. markkinat. Ongelma on mikä tahansa järjestelmä, joka ei kykene aggregoimaan relevanttia tietoa. MeV on yritys rakentaa aggregaatioarkkitehtuuri, joka toimii siellä, missä markkinat eivät toimi. 250 VII. KYBERNETIIKKA: UNOHDETTU ESI-ISÄ Mitä Hayek tarjoaa mekanismirealismille Hayek tarjoaa episteemisen kritiikin keskittämistä vastaan, hajaute- tun tiedon aggregaatio-ongelman muotoilun, ymmärryksen hintojen roolista informaatiomekanismina, ja hiljaisen tiedon käsitteen (jonka Polanyi myöhemmin kehitti). ∗ ∗ ∗ VII. Kybernetiikka: Unohdettu esi-isä Ydinoivallukset (1940–1970-luvut) 1. Takaisinkytkentäsilmukat — Järjestelmät säätyvät informaatio- virtojen kautta 2. Vaadittu variaatio (Ashby) — Säätimellä on oltava yhtä paljon variaatiota kuin säädettävällä 3. Homeostaasi — Järjestelmät ylläpitävät vakautta jatkuvalla sää- döllä 4. Viable System Model (Beer) — Rekursiivinen rakenne elinkelpoi- sille organisaatioille Viable System Model (VSM) Beerin Viable System Model on rekursiivinen malli elinkelpoisille organisaatioille. Sen ydinajatus: kaikilla tasoilla organisaatiota on oltava samat viisi toimintoa, jotta järjestelmä pysyy hengissä: 1. Operaatiot — yksiköt, jotka tuottavat arvoa 2. Koordinaatio — operaatioiden synkronointi 3. Optimointi — resurssien allokaatio ja suorituskyvyn parantami- nen 4. Älykkyys — ympäristön seuranta ja tulevaisuuden ennakointi 5. Identiteetti — politiikka, arvot, tarkoitus Kriittinen oivallus: Beer määritteli algedonisen kanavan — kipu/ nautinto-signaalin, joka kulkee suoraan operaatioista ylimpään jo- htoon ohittaen välikerrokset. Kreikan algos (kipu) ja hedone (nautinto). Kun algedoninen kanava on tukossa, johto ei tiedä milloin organisaatio kärsii. 251 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Suomen sovellus: MeV on yritys rakentaa algedoninen kanava valtioon — suora reitti, jota pitkin “kipu” (fiskaalinen kestämättömyys, väestönrakenteen romahdus, infrastruktuurin rapistuminen) välittyy päätöksentekoon ilman poliittista suodatusta. Cybersyn (Chile, 1971–1973) Beerin VSM käytännössä: reaaliaikainen talouden hallintajärjestelmä. Tuhottiin 1973 vallankaappauksessa. Teknologisesti ennenaikainen, käsitteellisesti ennakoiva — täsmälleen MeV:n tavoite. Miksi kybernetiikka unohdettiin Kybernetiikka assosioitiin keskussuunnitteluun ja kylmän sodan politiikka tappoi sen. Se oli liian abstrakti ja ennenaikainen: tek- nologia ei ollut valmis reaaliaikaiseen seurantaan. Ja akateemiset siilot pirstoivat sen erillisiksi aloiksi. Mitä kybernetiikka tarjoaa mekanismirealismille Kybernetiikka tarjoaa sivilisaation insinöörille tärkeimmän erottelun: Avoin vs. Suljettu silmukka. — Avoin silmukka (Open Loop): Järjestelmä, jossa päätöksentekijä on eristetty päätöksensä seurauksista. Tällainen järjestelmä ajau- tuu (drifts) väistämättä kohti entropiaa, koska se ei saa korjaavaa signaalia. — Suljettu silmukka (Closed Loop): Järjestelmä, jossa palaute (vastuu) on kytketty takaisin päätöksentekijään. Vain suljettu sil- mukka voi ylläpitää homeostaasia (tilaa, joka vastustaa kuolemaa). Mekanismirealismi väittää, että “poliittinen vastuu” on eufemismi avoimelle silmukalle. Koska signaali katkeaa (poliitikko ei vastaa virheistä urallaan/omaisuudellaan), valtio on kyberneettisesti ohjaus- kyvytön. MeV on yritys sulkea silmukka keinotekoisesti: luoda palautekana- va, jota ilman järjestelmä on sokea. Lisäksi kybernetiikka tarjoaa systeemiajattelun sanaston, takai- sinkytkentäsilmukoiden analyysin, ymmärryksen adaptaatiosta ja säädöstä, ja oivalluksen siitä että staattiset säännöt epäonnistuvat dynaamisissa järjestelmissä. ∗ ∗ ∗ 252 VIII. TEKOÄLYN LINJAUS: MODERNI KEHYS VIII. Tekoälyn linjaus: Moderni kehys Keskeiset käsitteet 1. Mesa-optimointi (Hubinger et al. 2019): — Koulutus luo sisäisen optimoijan — Sisäisellä optimoijalla voi olla eri tavoitteet kuin ulkoisella — Jopa “linjattu” koulutus voi tuottaa linjaamattomia agentteja 2. Goodhartin laki formalisoituna: — Välittäjän pelaaminen on väistämätöntä — Mitä parempi optimoija, sitä pahempi pelaaminen 3. Petollinen linjaus: — Agentti voi vaikuttaa linjatulta koulutuksessa — Tavoittelee eri päämääriä käyttöönotossa 4. Korjattavuus: — Voimmeko rakentaa järjestelmiä, jotka sallivat korjaamisen? — Sammutuksen vastustaminen on konvergentti instrumentaali- nen tavoite Miksi tekoälyn linjausta ei ole sovellettu hallintoon Tekoälyn linjaustutkimus (AI Alignment) ja laajempi tekoälyturvallisu- uden (AI Safety) kenttä ovat tulevaisuuspainotteisia: ne ajattelevat tulevaa tekoälyä, eivät nykyisiä instituutioita. Tekninen kehystys eristää: paperit käyttävät koneoppimisen jargonia, eivät hallinnon sanastoa. Ja yhteisöt ovat erillään: tekoälytutkijat eivät lue Buchana- nia; politiikantutkijat eivät lue Hubingeria. Mitä tekoälyn linjaus tarjoaa mekanismirealismille Tekoälyn linjaus tarjoaa mesa-optimoinnin tarkkana käsitteenä agentille joka optimoi välittäjää, sisäisen ja ulkoisen linjauksen ke- hyksenä päämies-agentti-ongelmille, ymmärryksen tavoitteen mää- rittelyn vaikeudesta (miksi yksinkertaiset säännöt epäonnistuvat), ja konvergenttien instrumentaalisten tavoitteiden käsitteen (miksi vallanhaku on oletus). Tämä on suora vastaavuus hallinnon linjau- songelmalle. ∗ ∗ ∗ 253 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS IX. Ostrom: Empiristi Keskeinen kontribuutio Elinor Ostrom tutki todella toimivia hallintomekanismeja yhteisresurs- seille. Keskeiset löydökset 1. Ei puhdasta markkinaa eikä puhdasta valtiota — Polysentri- nen hallinta toimii 2. Suunnitteluperiaatteet menestyneille yhteisresursseille: — Selkeät rajat — Säännöt vastaavat paikallisia olosuhteita — Kollektiivisen valinnan järjestelyt — Seuranta — Portaittaiset sanktiot — Konfliktin ratkaisu — Oikeus järjestäytyä tunnustettu 3. Paikallinen tieto merkitsee — Ylhäältä alas -ratkaisut usein epäonnistuvat Miksi Ostromia ei arvosteta tarpeeksi Ostrom ei sovi ideologisiin lokeroihin — ei libertaristinen eikä valtiokeskeinen. Hänen työnsä on empiirinen, ei teoreettinen, mikä tekee siitä vaikeamman siteerata kuin elegantit mallit. Ja se on kontekstiriippuvainen: ei universaalia ratkaisua myytäväksi. Mitä Ostrom tarjoaa mekanismirealismille Ostrom tarjoaa empiirisen perustan mekanismianalyysille, osoittaa seurannan ja sanktioiden tärkeyden, nostaa polysentrisen hallinnan vaihtoehdoksi keskittämiselle, ja opettaa nöyryyttä universaalien ratkaisu- jen suhteen. ∗ ∗ ∗ 254 X. EVOLUUTIOBIOLOGIA: VALINTAPAINEEN POISTUMINEN X. Evoluutiobiologia: Valintapaineen poistuminen Puuttuva valintapaine Luonnossa mikään rakenne ei säily ilman valintapainetta. Saarilla, joil- la ei ole petoja, valintapaine siirtyy: nyt se suosii energiatehokkuutta, ja linnut menettävät lentokykynsä. Suomen hallinto on menettänyt valintapaineensa. Vuosikymmen- ten vakaus on poistanut ympäristön, joka rankaisisi tehottomuudesta. Tuloksena on “lentokyvyttömien lintujen” saari — instituutioita, jotka eivät enää kykene sopeutumaan. Mismatch-teoria: Demokratia kehittyi ympäristössä, jossa velak- si eläminen oli mahdotonta. Nykyinen demokratia operoi rahoitus- markkinaympäristössä, johon se ei ole sopeutunut. Miksi evoluutiobiologia on relevantti Evoluutiobiologia selittää rappeutumisen ilman moraalista syytöstä, osoittaa että “hyvät ihmiset” eivät riitä vaan tarvitaan valintapainetta, ja tarjoaa käsitteen “löystynyt valinta” (relaxed selection). ∗ ∗ ∗ XI. Termodynamiikka: Kiistämättömät reunaehdot Fysiikan lait Termodynamiikan toinen pääsääntö: suljetussa järjestelmässä entro- pia kasvaa. Järjestyksen ylläpito vaatii jatkuvaa energiansyöttöä. EROEI (Energy Return on Energy Invested): Kun energian tuotta- miseen käytetty energia ylittää tuotetun energian, yhteiskunta ei voi ylläpitää monimutkaisuuttaan. Hallinnollinen EROEI: Kun hallinnon ylläpitoon käytetyt resurssit ylittävät tuotetun hyödyn, järjestelmä on romahduspisteessä. Miksi termodynamiikka on relevantti Termodynamiikka tarjoaa kehyksen joka ylittää poliittiset katego- riat (vasen/oikea), muistuttaa että fysiikka ei neuvottele, ja asettaa absoluuttiset rajat sille mikä on mahdollista. ∗ ∗ ∗ 255 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS XII. Legibiliteetti ja valtio: Scottin kritiikki Ydinoivallus James C. Scott osoitti teoksessaan Seeing Like a State (1998), miten modernit valtiot tuhosivat paikallista tietoa (metis) yrittäessään tehdä yhteiskunnasta “luettavan” (legible). Tieteellinen metsänhoito, Brasílian kaupunkisuunnittelu, Neuvostoliiton kollektivisointi — kaikki nou- dattivat samaa kaavaa: 1. Yksinkertaistaminen. Monimutkaiset paikalliset käytännöt kor- vataan abstrakteilla kategorioilla. 2. Korkea modernismi. Usko siihen, että tiede voi suunnitella pa- remman järjestyksen kuin evoluutio tuotti. 3. Autoritaarinen valtio. Valta pakottaa abstraktit mallit todellisuu- teen. 4. Heikko kansalaisyhteiskunta. Ei kykyä vastustaa. Tulos: katastrofeja. Miljoonia kuolleita. Tuhottu resilienssi. Miksi Scott on relevantti mekanismirealismille Suomen Sote-uudistus on legibiliteettiprojekti: yritys tehdä terveyden- huollosta “luettava” keskusjärjestelmälle. Apotti on Excel-taulukko, joka tuhoaa hoitajien metiksen. Hyvinvointialueet ovat Brasília ter- veydenhuollossa. Scottin varoitus: kun valtio näkee vain oman karttansa, se tuhoaa maaston. Mitä Scott ei tarjonnut Scott diagnosoi, mutta ei rakenna. Hänen ratkaisunsa — “kunnioittakaa metistä” — on neuvottelukielto, ei insinöörisuunnitelma. MeV vastaa kysymykseen: miten rakennetaan järjestelmä, joka pakottaa itsensä näkemään maaston? ∗ ∗ ∗ 256 XIII. TERMOFYSIIKKA JA METAFYSIIKKA XIII. Termofysiikka ja metafysiikka: Silta fysiikasta etiikkaan Georgescu-Roegenin perustus (1971) Nicholas Georgescu-Roegen teki taloustieteeseen sen, mitä kukaan ei ollut uskaltanut: hän otti termodynamiikan tosissaan. The Entropy Law and the Economic Process osoitti, että talous on termodynaaminen prosessi eikä abstrakti vaihtokauppapeli: mata- laentropiset resurssit (öljy, malmit) muuttuvat korkeaentroopisiksi (lämpö, jäte), kasvu ei voi olla ikuista suljetussa järjestelmässä, ja taloustiede, joka sivuuttaa entropian on magiaa. Metafyysinen implikaatio: Jos fysiikka asettaa absoluuttiset rajat, “arvot” eivät voi olla mielivaltaisia. Järjestelmä, joka ei kunnioita termodynamiikkaa, kuolee — riippumatta siitä, mitä sen jäsenet “ar- vostavat”. Prigoginen syntropia (1977) Ilya Prigogine osoitti, että entropia ei ole koko tarina. Dissipaatiorak- enteet — järjestelmät kaukana tasapainosta — voivat luoda järjestystä kuluttamalla energiaa. Elämä itse on dissipaatiorakenne: se ylläpitää sisäistä järjestystä viemällä entropiaa ympäristöön. Implikaatio mekanismirealismille: Sivilisaatio on dissipaatio- rakenne. Se voi ylläpitää — jopa kasvattaa — sisäistä järjestystä (syn- tropiaa), kunhan energiavirtaus jatkuu ja rakenne on konfiguroitu oikein. Miksi tämä silta puuttui Georgescu-Roegen jäi pessimistiksi (steady-state-talous, degrowth). Prigogine jäi kemistiksi (ei soveltanut sivilisaatioihin). Kukaan ei johtanut etiikkaa fysiikasta — he vain osoittivat reunaehtoja. Mekanismirealismi sulkee silmukan: fysiikka (entropia/syntropia) → metafysiikka (selviytyminen ainoana ei-mielivaltaisena teloksena) → etiikka (elinvoimaisuus objektiivisena hyveenä) → politiikka (MeV syntropian ylläpitäjänä). ∗ ∗ ∗ 257 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS XIV. Telos ja etiikan fysiikka Ongelma Voiko fysiikasta johtaa etiikan? Aristoteles vastasi kyllä: jokaisella oliolla on telos — päämäärä, jota kohti se pyrkii. Veitsen telos on leikata. Ihmisen telos on eudaimonia — kukoistus, jossa potentiaali to- teutuu. Hyveet ovat niitä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat teloksen toteutumisen. David Hume katkaisi tämän ketjun 1739: “on”-väitteistä ei voi johtaa “pitäisi”-väitteitä. Siitä, miten maailma on, ei seuraa, miten sen pitäisi olla. Tämä on Humen giljotiini, ja se on hallinnut moraali- filosofiaa 300 vuotta. Ohitusyritykset Hans Jonas yritti lähintä ratkaisua teoksessaan Das Prinzip Verantwor- tung (1979). Jonas väitti, että elämä itsessään luo arvoa: metabolismi on arvontuotantoa. Siksi meillä on velvollisuus tulevien sukupolvien olemassaoloa kohtaan — emme saa tehdä päätöksiä, jotka tekevät inhimillisen elämän mahdottomaksi. Jonas oli oikeassa intuitiosta: tulevaisuuteen suuntautunut vastuu on välttämätöntä. Mutta hän rikkoi giljotiinin sen sijaan, että olisi ohittanut sen — hän ujutti normatiivisuuden sisään (“elämä luo arvoa”) perustelematta siirtymää. Mekanismirealismin ohitus Kirja ohittaa giljotiinin ehdollisella kehyksellä: “Jos haluat sivi- lisaation säilyvän, termodynamiikka määrää reunaehdot.” Tämä ei johda “pitäisi” “on”-väitteestä. Se sanoo: jos valitset selviytymisen — ja olet jo valinnut sen olemalla olemassa — niin fysiikka rajoittaa keinovalikoimaasi. Tämän jälkeen “hyveet” eivät ole mielipiteitä vaan insinöörivaa- timuksia: kyky ylläpitää syntropiaa, kyky aggregoida tietoa, kyky koordinoida toimintaa aikahorisontilla joka ulottuu nykyhetken yli. 258 XV. SIVILISAATIOHISTORIA: VAROITUKSET MENNEISYYDESTÄ Mitä telos-perintö tarjoaa mekanismirealismille Aristoteles tarjoaa sanaston (telos, eudaimonia, hyveet toimintakyky- inä). Hume tarjoaa haasteen, joka pakottaa täsmällisyyteen — ilman giljotiinia ohitus olisi triviaali. Jonas tarjoaa varoituksen siitä, miten ohitus epäonnistuu kun ehdollisuus kadotetaan, ja intuition tulevaisu- usvastuusta. Prigogine ja Georgescu-Roegen (osio XIII) tarjoavat fysii- kan. Mekanismirealismi sulkee ketjun: fysiikka → ehdolliset rajoitteet → toiminnalliset hyveet → instituutiot. ∗ ∗ ∗ XV. Sivilisaatiohistoria: Varoitukset menneisyydestä Tainterin monimutkaisuuden romahdus Joseph Tainter (1988) osoitti, että yhteiskunnat ratkaisevat ongelmia lisäämällä monimutkaisuutta. Kukin kerros tuottaa vähenevää rajahyö- tyä. Lopulta monimutkaisuuden ylläpito maksaa enemmän kuin se tuottaa. Romahdus on adaptiivinen yksinkertaistuminen. Implikaatio: “Lisää rahaa” ei pelasta rikkinäistä järjestelmää — jos monimutkaisuus on jo ylittänyt tuottavuusrajan, lisäresurssit vain kiihdyttävät romahdusta. Turchinin sekulaariset syklit Peter Turchin osoitti toistuvat syklit: kasvu → stagnatio → kriisi → uudelleenjärjestäytyminen. Ajurina on eliitin ylituotanto ja valtion fiskaalinen rapautuminen. Implikaatio: Suomen eliitti (poliitikot, virkamiehet, järjestöjohtajat) on intra-eliittikilpailun vanki — he eivät kykene uudistuksiin, koska heidän positionsa riippuu nykyrakenteesta. ∗ ∗ ∗ 259 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS XVI. Kielellinen hygienia: Unohdettu ulottuvuus Ydinoivallus Kieli ei ole neutraali väline vaan infrastruktuuri — ja rikkinäinen infra- struktuuri tuottaa rikkinäistä ajattelua. Jos sana “oikeudenmukaisuus” tarkoittaa neljää eri asiaa neljälle eri puhujalle, koko keskustelu on näennäisliikettä. Tämä oivallus on vanha. Konfutse muotoili sen 2 500 vuotta sitten: jos nimet eivät ole oikein, kieli ei vastaa todellisuutta; jos kieli ei vastaa todellisuutta, teot epäonnistuvat (Keskustelut, 13.3). Diagnoosilinja 1. Konfutse (正名, zhèng míng): Hallinto alkaa nimien oikaisemises- ta. Operationalisoitiin keisarillisessa Kiinassa virallisen terminolo- gian standardoinnissa. 2. Korzybski (1933): Science and Sanity — “Kartta ei ole maasto.” Yleis- semantikka pyrki systemaattiseen kielelliseen hygieniaan: erotta- maan sanan ja asian, kartan ja maaston. Kunnianhimoisin yritys ennen tätä kirjaa. 3. Orwell (1946): “Politics and the English Language” — poliitti- nen kieli on suunniteltu tekemään valheista totuuden kuuloisia ja murhasta kunnioitettavaa. Diagnoosi zombikielen mekanismista: nominalisointi piilottaa toimijan, passiivi hämärtää vastuun. 4. Minsky (2006): Matkalaukkusanat (suitcase words) — yhteen sanaan pakatut, ristiriitaiset merkitykset estävät tekoälytutkimuksen edis- tymisen. Resepti: korvaa substantiivit verbeillä. “Älykkyys” ei ole ilmiö — se on sateenvarjo kymmenelle eri prosessille. 5. Yudkowsky (2008): “Taboo Your Words” — algoritminen proto- kolla: kiellä ongelmasana, pakota puhuja kuvaamaan mekanismi. Perusteltu tekoälyn linjaustutkimuksessa, sovellettavissa mihin tahansa diskurssiin. Rinnakkaisesti analyyttisessä filosofiassa syntyi käsitteellinen insinööri- tiede (conceptual engineering, Chalmers, Blackburn): käsitteitä voi ja pitää suunnitella uudelleen, kuten siltoja. Jos silta johtaa väärään paikkaan, se suunnitellaan uudelleen — ei väitetä, että silta “tarkoittaa” jotain muuta. 260 XVI. KIELELLINEN HYGIENIA: UNOHDETTU ULOTTUVUUS Miksi perintö unohdettiin Korzybskin yleissemantikka assosioitiin pseudotieteeseen ja marginal- isoitui. Orwell luettiin kirjallisuutena, ei institutionaalisen suun- nittelun ohjeena. Minskyn havainto jäi tekoälytutkimukseen. Yud- kowskyn protokolla jäi rationalistiyhteisöön. Kukaan ei soveltanut kielellisen hygienian perinnettä hallinnon korjaamiseen. Mitä kielellinen perintö tarjoaa mekanismirealismille Kielellinen perintö tarjoaa diagnoosin (matkalaukkusanat tukkivat päätöksenteon), protokollan (purkaminen, Taboo), historiallisen oikeu- tuksen (Konfutse, Orwell), ja käsitteellisen insinööritieteen kehyksen — ajatuksen siitä, että käsitteitä voi arvioida ja korjata funktionaalisin perustein, kuten mitä tahansa infrastruktuuria. Kielen valta soveltaa tätä perinnettä suomalaiseen hallintokieleen. ∗ ∗ ∗ 261 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS XVII. Synteesi: Miksi kukaan ei ratkaissut ongelmaa Jokainen näistä traditioista näki osan ongelmasta. Kukaan ei ratkaissut sitä. Traditio Kontribuutio — ja miksi ei riittänyt PCT Diagnoosi: agentit ovat oman edun tavoittelijoita. Väärä ratkaisu: kutista vs. kohdista. NPM Varoitus: mittarit pelataan. Loi uusia mesa-optimoijia. Holmström Formalisoi miksi mittarit pelataan. Varoitus, ei rakentava ehdotus. Hayek Episteeminen kritiikki: hajautettu tieto ei aggregoidu. Pysähtyi markkinoihin. Mekanismisuunnittelu Kunnianhimo: suunnittele kannustinyhteensopivat säännöt. Jäi taloustieteen alueelle. Kybernetiikka Metodi: takaisinkytkentä, adaptaatio. Unohdettiin, liian abstrakti. AI-linjaus Tarkkuus: mesa-optimointi. Sovellettiin vain tekoälyyn. Ostrom Empirismi: tutki mikä toimii. Ei universaalia ratkaisua. Evoluutio Selitys: ilman valintapainetta rappeutuminen. Ei rakentavaa ehdotusta. Termodynamiikka Reunaehdot: fysiikka ei neuvottele. Liian abstrakti käytännön politiikalle. Georgescu-Roegen Entropia talouden reunaehtona. Pessimistinen, ei insinööriratkaisua. Prigogine Syntropia, dissipaatiorakenteet. Jäi luonnontieteisiin. Scott Legibiliteetti, metiksen tuhoaminen. Diagnosoi, ei rakenna. Kielellinen hygienia Diagnoosi: sanat tukkivat päätöksenteon. Jäi erillisiin siiloihin (AI, filosofia, kirjallisuus). Miksi synteesiä ei syntynyt aiemmin? 1. Akateemiset siilot: Taloustieteilijät eivät lue tekoälytutkimusta. Politologit eivät lue kybernetiikkaa. Kukaan ei lue termodynamiik- kaa hallinnon analyysiin. 262 XVIII. MITÄ MEKANISMIREALISMI LISÄÄ 2. Sisäpiiri/ulkopuolinen -paradoksi: Sisäpiiriläisillä on tieto mut- ta väärät kannustimet. Ulkopuolisilla on vapaus mutta ei kapasi- teettia. LLM-avusteinen ulkopuolinen on uusi kategoria. 3. Ideologinen kaappaus: “Hallinto on paha” (oikea) vs. “Hallinto on hyvä” (vasen). Peitti todellisen kysymyksen: “Miten linjata hallinto?” 4. Ei kriisiä: Ratkaisut toteutetaan vain kriisissä. Rauhanaika = ma- tala S = ei painetta muutokseen. Teoria on ollut olemassa, mutta ikkunaa ei ole auennut. 5. Itseviittaava lukko: Korjausta vaativa järjestelmä kontrolloi ko- rjaamista. Ne, jotka hyötyvät toimintahäiriöstä, omistavat veto- oikeuden. ∗ ∗ ∗ XVIII. Mitä mekanismirealismi lisää Mikä on aidosti uutta Edellä käsitellyt traditiot (taulukko osiossa XVII) tarjosivat palat. Mekanismirealismi lisää: 0. Silmukan sulkeminen: fysiikasta etiikkaan ja politiikkaan Monet traditiot näkivät yhden tai kaksi kerrosta. Kukaan ei sulkenut koko silmukkaa: Fysiikka (entropia/syntropia) → Metafysiikka (sel- viytyminen ainoana ei-mielivaltaisena teloksena) → Etiikka (elin- voimaisuus objektiivisena hyveenä) → Politiikka (MeV syntropian ylläpitäjänä). Tämä ei ole analogia tai metafora vaan johtamista: fysiikka asettaa reunaehdot → metafysiikka tunnistaa, mikä selviää → etiikka nimeää selviytymisen ehdot hyveiksi → politiikka toteuttaa hyveet instituu- tioina. Georgescu-Roegen pysähtyi ensimmäiseen nuoleen. Prigogine toiseen. Scott analysoi epäonnistumisia mutta ei johtanut korjausta. Mekanismirealismi kulkee koko ketjun. 1. O = K × C × S -kehys — Eksplisiittinen formalisointi ohjauskapasiteetille — Multiplikatiivinen suhde (mikä tahansa nolla tappaa tuotoksen) — Diagnostinen työkalu tunnistamaan, mikä muuttuja on rikki 263 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 2. Salienssi (S) eksplisiittisenä muuttujana — PCT oletti, että agentit havaitsevat kannustimet — Todellisuus: gradientit ovat olemassa mutta niitä ei tunneta — Syntyvyysromahduksella ei ole salienssia — se ei satu tänään — Tämä selittää, miksi “kaikki tietävät” mutta mitään ei tapahdu 3. Synteettisen valintapaineen käsite — Luonnollinen valintapaine puuttuu rauhan aikana — MeV luo synteettisen valintapaineen — Tekee tulevista seurauksista nykyisiä — “Synteettinen valintapaine” — jännitteen lähde, jonka evoluutio unohti 4. Neljän aukon kehys — Aukko 1 (Suunnittelu): Arkkitehtuuri ei toteuta tavoitetta — Aukko 2 (Linjaus): Agentin tavoite 6= järjestelmän tavoite — Aukko 3 (Episteeminen): Väärä kartta todellisuudesta — Aukko 4 (Havainto): Gradientteja ei havaita (S ≈ 0) 5. MeV kokonaisratkaisuna — Ei vain sääntöjä vaan instituutio — Ei vain instituutio vaan protokollat — Ei vain protokollat vaan automaattiset liipaisimet — Ei vain liipaisimet vaan seuranta — Jatkuva, ei staattinen 6. Suomalainen sovellus — Ei abstraktia teoriaa vaan spesifinen diagnoosi — Konkreettiset esimerkit (sote, NATO, korjausvelka) — Toiminnalliset ehdotukset (kansalaisaloitteet, MeV) ∗ ∗ ∗ 264 XIX. SIVILISAATION HUOLTO XIX. Sivilisaation huolto: Seuraavat insinöörihaasteet Jos hyväksymme fysiikan reunaehdot, painopiste siirtyy diagnoosista toteutukseen. Viisi haastetta määrittävät kokeilun onnistumisen. 1. Kausaalisen totuuslähteen ylläpito Miten rakennamme ja ylläpidämme Valtion Kausaalikarttaa tavalla, joka on immuuni poliittiselle korruptiolle? — Haaste: Mallin on oltava riittävän kompleksinen kuvaamaan todel- lisuutta, mutta riittävän selkeä, jotta “Ihmisten CI” (continuous integration) voi käsitellä sen. — Tutkimussuunta: Semanttisen verkon ja radikaalin selkeyden yhdistäminen hallinnolliseksi “lähdekoodiksi”. 2. Salienssi-rajapinta ja “automaattiset laukaisimet” Miten kytkemme MeV:n tuottaman episteemisen tiedon suoraan yh- teiskunnan hermostoon ilman, että byrokraattinen välikäsi ehtii vai- mentaa signaalin? — Haaste: Rakentaa automaattisia “laukaisimia” (triggers), jotka muuttavat budjettivirtoja tai sääntelyä heti, kun fysiikan reunaeh- dot (kuten velkakestävyys tai huoltosuhde) ylittyvät. — Tutkimussuunta: Protokollat, jotka ohittavat poliittisen viiveen silloin, kun kyseessä on sivilisaation olemassaoloon liittyvä turva- marginaali. 3. Episteemisen pääoman uusiutuva tuotanto Miten varmistamme totuudenmukaisen datan saannin järjestelmässä, jolla on kannustin valehdella selviytyäkseen (Mesaoptimointi)? — Haaste: “Sensoriverkon” suojaaminen. Jos valtio hallitsee tilastoja, se hallitsee todellisuutta. — Tutkimussuunta: Hajautetun ja riippumattoman auditointi-infrastruktuu rakentaminen, joka syöttää dataa MeV:lle ohi virallisten kanavien. 265 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 4. Lennosta vaihto -strategia Miten vanha hallintoarkkitehtuuri puretaan ja uusi asennetaan ilman, että kriittiset palvelut kaatuvat prosessin aikana? — Haaste: Sivilisaatio ei kestä katkoja. Meidän on vaihdettava moot- tori lennossa. — Tutkimussuunta: Rinnakkaisten instituutioiden (Varjokomitea, MeV-varjomalli) kasvattaminen pisteeseen, jossa ne kykenevät ottamaan vastuun välittömästi vanhan rakenteen pettäessä. 5. Sivilisaatiotason tavoitelinjaus Miten varmistamme, että MeV:n määrittelemä Telos (Kukoistus) pysyy linjassa äärettömän aikahorisontin kanssa, eikä degeneroidu lyhytnä- köiseksi optimoinniksi? — Haaste: Estää MeV:tä itsestään muuttumasta zombi-instituutioksi. — Tutkimussuunta: “Meta-mekanismit”, jotka pakottavat MeV:n jatkuvaan itsepuhdistukseen ja radikaaliin läpinäkyvyyteen. ∗ ∗ ∗ Nämä eivät ole kysymyksiä, joita pohditaan seminaareissa. Nämä ovat työtilauksia niille, jotka ovat valmiita ottamaan vastuun järjestelmän korjaamisesta. ∗ ∗ ∗ XX. Lukusuositukset Aloittelijalle 1. Christian (2020). The Alignment Problem — Tekoälyn kohdistu- songelma. 2. Acemoglu & Robinson (2012). Why Nations Fail — Instituutiot ratkaisevat. 3. Olson (1965). The Logic of Collective Action — Pienet eturyhmät voittavat. 266 XX. LUKUSUOSITUKSET Syventävälle 4. Hayek (1945). “The Use of Knowledge in Society” — Episteeminen keskussuunnittelun kritiikki. 5. Tainter (1988). The Collapse of Complex Societies — Monimutkaisuu- den romahdus. 6. Taleb (2012). Antifragile — Järjestelmien hajoaminen ja kestävyys. 7. Turchin (2023). End Times — Demokratioiden kriisi. 8. Scott (1998). Seeing Like a State — Legibiliteetti ja metiksen tuhoami- nen. Tekniselle 9. Hubinger et al. (2019). “Risks from Learned Optimization” — Mesa- optimoinnin formalisointi. 10. Holmström & Milgrom (1991). “Multitask Principal-Agent Analy- ses” — Mittarien pelaaminen. 11. Beer (1972). Brain of the Firm — VSM ja organisaatiokybernetiikka. Filosofiselle 12. Pirsig (1974). Zen and the Art of Motorcycle Maintenance — Laatu ja huolto. 13. McGilchrist (2009). The Master and His Emissary — Länsimainen sokeus. Termofysiikka ja metafysiikka 14. Georgescu-Roegen (1971). The Entropy Law and the Economic Process — Termokritiikki. 15. Prigogine & Stengers (1984). Order Out of Chaos — Syntropia ja dissipaatiorakenteet. Kieli ja käsitteet 16. Minsky (2006). The Emotion Machine — Matkalaukkusanat ja mielen mekaniikka. 17. Orwell (1946). “Politics and the English Language” — Poliittisen kielen diagnoosi. 18. Yudkowsky (2015). Rationality: From AI to Zombies — Taboo Your Words ja rationalistinen epistemologia. 267 Systeemivirheet, tabut ja episyklit Tämä liite ei ole perinteinen kokoelma vastauksia kritiikkiin. Se on sivilisaatiotason forensinen auditointi. Nykyinen suomalainen hallintomalli muistuttaa ptolemaioista tähtitiedettä: kun havainnot (velkaantuminen, syntyvyyden romahdus, osaamisen lasku) eivät sovi viralliseen malliin (hyvinvointivaltion ikuinen kasvu), järjestelmä ei korjaa itseään. Sen sijaan se rakentaa episyklejä — monimutkaisia älyllisiä suojamekanismeja ja semanttista rahanpesua, joilla totuus yritetään piilottaa. Johdanto: Valheen arkkitehtuuri Mekanismirealismi tunnistaa kolme tilaa, jotka estävät korjausliikkeet: 1. Systeemivirheet: Loogiset ja fysikaaliset mahdottomuudet (esim. kulutus > tuotanto). 2. Tabut: Kohteet, joita ei saa mitata, koska rehellinen data tuhoaisi vallitsevan konsensuksen (legibility black hole). 3. Episyklit: Kielelliset temput (kuten “elvytys” tai “inkluusio”), joilla energiataseen negatiivisuus naamioidaan hyveeksi. Tässä osiossa puramme nämä suojarakenteet osastoittain. 269 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Mitä oikeastaan vaaditaan? Ennen vastaväitteitä on syytä naulata kiinni, mitä Mekanismirealismi oikeastaan vaatii: ei utopiaa vaan aikuisuutta. Vaatimuksemme tiivistyy viiteen ehtoon, joiden pitäisi olla pää- töksenteossa itsestäänselvyyksiä, mutta jotka ovat nyky-Suomessa radikaaleja: 1. Mekanismi (Kausaalisuus yli toiveiden) Ei riitä, että päätöksellä on jalo tavoite (“parannetaan terveyttä”). On osoitettava se kausaaliketju, jolla toimenpide A johtaa todistettavasti tulokseen B. Jos mekanismia ei voi kirjoittaa auki, sitä ei ole olemassa. Silloin päätös on toiveajattelua. 2. Falsifioitavuus (Mittari yli liturgian) Jokaisen suuren päätöksen mukana on oltava ehto, joka kertoo, milloin se on epäonnistunut. Jos hanke ei voi epäonnistua (koska mittarit ovat sumeita tai niitä ei ole), se ei voi myöskään onnistua — se on vain rituaali. 3. Täyslaskenta (Tase yli budjetin) Kustannuksia ei saa piilottaa siirtämällä niitä tulevaisuuteen (velka), toiselle sektorille (hyvinvointialueet) tai näkymättömiin pääomiin (luottamus, luonto, koheesio). Jos väität säästäväsi, näytä koko yhtälö. Kuka maksaa ja milloin? 4. Nahka pelissä (Vastuu yli prosessin) Vastuuta ei voi jakaa “työryhmälle” tai piilottaa “virkavastuun” taakse, jos siitä ei ole todellisia seurauksia. Päätöksentekijän omien intressien on oltava linjassa onnistumisen kanssa. Kollektiivinen vastuu on synonyymi vastuuttomuudelle. Jos et kanna riskiä, et saa tehdä päätöstä. 270 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT 5. Latenssi (Aika on resurssi) Analyysihalvaus on päätös antaa ympäristön muuttujien ratkaista ongelma puolestamme. Oikea päätös, joka tehdään liian myöhään, on järjestelmän kannalta virhe. Aika ei ole neutraali tausta; se on kallein kuluva resurssi. Hitaus on tuhoisaa kitkaa. ∗ ∗ ∗ I. Maallinen teologia ja humanistiset harhat ∗ ∗ ∗ 1. “Ihmisarvo on ääretön” (Inflaatioharha) Väite: Jokainen elämä on mittaamattoman arvokas. Ihmisarvolle ei voi laittaa hintalappua. Väite, että meidän pitäisi priorisoida tai laskea ihmishenkiä, on moraaliton. Vastaus: Väite on matemaattinen mahdottomuus, joka estää eet- tisen toiminnan ja johtaa resurssien tuhlaamiseen. 1. Äärettömyyksien jako. Jos jokaisen ihmisen arvo on ääretön (∞), priorisointi on mahdotonta. Kuvittele tilanne: Meillä on lääke, joka maksaa miljoona euroa ja pelastaa yhden ihmisen. Meillä on sama miljoona euroa, jolla voi palkata 20 sairaanhoitajaa ja pelastaa tilastollisesti 100 ihmistä. Jos yhden ihmisen arvo on ∞, ja sadan ihmisen arvo on 100 × ∞ = ∞, valinta näiden kahden välillä on matemaattisesti määrittelemätön. Tämä johtaa halvaantumiseen tai mielivaltaan. Koska emme voi laskea, päätös tehdään sen perusteella, kuka on äänekkäin tai kuka näyttää parhaalta televisiossa. “Ääretön arvo” on mekanismi, jolla järjestelmä ohittaa rationaalisen laskennan ja siirtyy takaisin viidakkolakiin. 2. Varjohinta. Vaikka sanomme, että hinta on ääretön, paljaste- tut preferenssit kertovat toista. Me emme laske nopeusrajoituk- sia 5 km/h:iin, vaikka se säästäisi henkiä. Me hyväksymme influ- enssakuolemat, koska yhteiskunnan sulkeminen on liian kallista. Jo- kaisella yhteiskunnalla on ihmishengelle varjohinta. Suomessa liiken- 271 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS neinvestoinneissa se on noin 2–3 miljoonaa euroa. Ongelma ei ole hinta, vaan sen piilottaminen. Kun hinta on piilossa, se vaihtelee villisti: käytämme 10 miljoonaa yhden potilaan elämän pidentämiseen kuukaudella, mutta kieltäydymme käyttämästä 100 euroa nuoren syrjäytymisen ehkäisyyn. Tämä on allokaatiovirhe, joka tappaa ihmisiä. 3. Rehellinen laskenta pelastaa enemmän. Mekanismirealismi vaatii, että ihmishengelle määritellään VSL (value of statistical life) avoimesti. Kun hinta on näkyvillä, voimme optimoida: siirretään rahat sieltä, missä yhden hengen pelastaminen maksaa 10 miljoonaa, sinne, missä samalla rahalla pelastetaan 50 henkeä. Tämä on aitoa humanismia. “Ääretön ihmisarvo” on teologista narsismia, joka antaa meidän tuntea itsemme hyviksi samalla kun resurssit haaskataan tehottomasti ja viattomia kuolee sokeisiin pisteisiin. Johtopäätös: Jos kaikilla on ääretön arvo, kenelläkään ei ole arvoa, koska valinnat loppuvat. Rajallisessa maailmassa asioilla on hinta. Sen hinnan ääneen sanominen on ainoa tapa maksimoida pelastettujen määrä. ∗ ∗ ∗ 272 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT 2. “Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja ehdottomia” (Resurssisokeus) Väite: Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia ja niitä on suojeltava hinnalla millä hyvänsä. Ne ovat sivilisaation perusta, eivät resurssiky- symys. Vastaus: Tämä on termodynaaminen sokeus. Ihmisoikeusjärjes- telmä on sopimuspositio, joka vaatii valtavan määrän energiaa ja instituutioita toimiakseen, mutta se esitetään ikään kuin se olisi resurssivakio. 1. Myös negatiiviset oikeudet maksavat. Perinteisesti ajatel- laan, että negatiiviset oikeudet (esim. vapaus kidutuksesta, PeL 7 §) ovat ilmaisia, koska ne vaativat valtiolta vain toimettomuutta. Todellisuudessa oikeus vaatii adjudikaatiomonopolin (rehelliset tuomioistuimet) ja suojamekanismin (poliisi). Jos nämä instituutiot korruptoituvat tai niiden rahoitus loppuu, oikeus lakkaa olemasta. Oikeus on ylellisyyshyvike, joka vaatii jatkuvaa energiasyöttöä säilyäkseen. 2. Positiiviset oikeudet ovat katteettomia lupauksia. YK:n ih- misoikeusjulistuksen artiklat 22–26 (kuten oikeus sosiaaliturvaan tai riittävään elintasoon) ovat haamuresurssien takavarikkoilmoituksia. Ne julistavat oikeuden saataviin määrittelemättä, kuka ne tuottaa tai millä energialla. Kun perustuslaki (PeL 19 §) lupaa “välttämättömän toimeentulon”, se olettaa tuotantokoneiston olevan musta laatikko, joka tuottaa riittävästi ylijäämää tähän. 3. Ihmisoikeudet järjestelmähaavoittuvuutena. Kun “ihmis- oikeudet” laajennetaan koskemaan prosessuaalisia yksityiskohtia, ne muuttuvat järjestelmätason haavoittuvuudeksi. Vihamielinen toimija voi käyttää ihmisoikeussopimuksia madonreikänä, jolla ohite- taan valtion suvereniteetti ja huoltovarmuus. Mekanismirealismi kysyy: “Palveleeko tämä juridinen tulkinta sivilisaation elinvoimaa 100 vuo- den aikajänteellä?” Jos ei, sopimus on “haittaohjelma”, joka on päivitet- tävä. ∗ ∗ ∗ 273 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 3. “Ihmishengellä ei ole hintaa” (Turvallisuus-absolutismi) Väite: Valtion tärkein tehtävä on turvallisuus. Meidän on tavoiteltava nollaa liikennekuolemaa, nollaa hoitovirhettä ja nollaa riskiä. Turval- lisuudesta ei voi tinkiä. Vastaus: Väite on kaunis valhe, joka johtaa tilastolliseen murhaan ja yhteiskunnalliseen halvaantumiseen. 1. Äärettömän hinnan ansa. Jos ihmishengellä on ääretön hinta, kaikki toiminta lakkaa. Emme voisi rakentaa siltoja (riski putoamises- ta), sallia liikennettä (riski kolareista) tai suorittaa leikkauksia (riski komplikaatioista). Jokaisella toimivalla yhteiskunnalla on keskimää- räiselle ihmishengelle implisiittinen hinta (VSL, value of statistical life). Suomessa se on piilotettu, mutta se on olemassa: kun teesken- telemme, ettei hintaa ole, käytämme miljardin marginaalisen riskin poistamiseen yhdessä paikassa, samalla kun jätämme toisaalla rahoit- tamatta halpoja toimenpiteitä, jotka pelastaisivat tuhansia. Tämä on vajauslaskentaa, joka johtaa tilastolliseen murhaan. 2. Riskinsiirto ja hallinnollinen loiskuorma. “Nollavisio” on byrokraatin tehokkain luettamattomuuskilpi. Vaatimalla täydellistä turvallisuutta virkamies minimoi oman juridisen ja urallisen riskinsä. Jos mitään ei tapahdu (koska mitään ei uskalleta tehdä), virhettä ei voi syntyä. Tämä turvallisuusähky (safety bloat) synnyttää äärettömän byrokratian, lupaviidakon ja tarkastusketjut, jotka imevät sivilisaation energian. Järjestelmä siirtyy riskinhallinnasta riski-allergiaan. 3. Asymptoottinen mahdottomuus. Turvallisuuden parantami- nen noudattaa vähenevän tuoton lakia. Viimeisen prosentin saavut- taminen maksaa enemmän kuin kaikki aiemmat askeleet yhteensä. Sivilisaatio, joka yrittää poistaa kaiken riskin, kuluttaa kaiken kapasi- teettinsa (loiskuorma) ja romahtaa lopulta omaan kalleuteensa. 4. Riskien monimutkaisuuspesu. Riskien vähentäminen voi näyt- tää “ilmaiselta”, mutta täyslaskenta osoittaa tämän monimutkaisu- uspesuksi. Kitka, laskennallinen kuorma, vaikutus käytökseen, yms. ovat kaikki piilokustannuksia, jotka sivutetaan näkyvien hyötyjen ohi. Johtopäätös: Jotta sivilisaatio voi liikkua, sen on hyväksyttävä virheet. Mekanismirealisti ei ole kylmä; hän on se, joka laskee henget rehellisesti pelastaakseen niitä enemmän. 274 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT ∗ ∗ ∗ 4. “Ihmiset eivät ole koneita” (Mekanismiharha) Väite: Tämä kohtelee ihmisiä ja yhteiskuntaa koneina. Ihmisluonto on sotkuinen, tunteellinen ja arvaamaton. Protokollat eivät voi korvata inhimillisyyttä. Vastaus: Väite on väärinkäsitys — ja juuri siksi tarvitsemme meka- nismeja. 1. Mekanismit eivät korvaa inhimillisyyttä — ne kanavoivat sitä. Ihmiset ovat rationaalisia, mutta kannustimet määrittävät, mi- hin rationaalisuus suuntautuu. Jos kannustimet palkitsevat lyhyen aikavälin mukavuudesta, saat “inhimillistä” velkaantumista. Jos kan- nustimet palkitsevat pitkän aikavälin selviytymisestä, saat “inhimillis- tä” kukoistusta. 2. Nykyinen järjestelmä on myös rakennettu. Se ei ole luonnonlaki vaan suunniteltu 1960–70-luvuilla, ja se tuottaa juuri sitä “inhimillisyyttä”, jota nyt näemme: leväperäisyyttä, hiljaisuuden spiraalia, näennäisliikettä. Jos tämä oli “luonnollista in- himillisyyttä”, se on huonoa suunnittelua. Voimme suunnitella parem- min. 3. Mekanismit jättävät tilaa inhimillisyydelle. MeV sisältää poikkeusväylän (punainen nappi: “eskaloi ihmiselle”). Protokolla rajoittaa vain alueita, joissa harkintavalta on systemaatti- sesti vinossa — velka, eläkkeet, sukupolvien väliset siirrot. Päämäärien valinta, prioriteetit ja suunta jäävät poliittisiksi. Siellä inhimillisyyden — tunteet, visiot, tahto — kuuluukin olla. 4. Ilman mekanismeja inhimillisyys tuhoaa itsensä. Ihmisluonto sisältää lyhyen aikavälin vinoumia: ahne algoritmi, kosketusvastuuansa, nykyhetken yliarvostus. Jos emme rakenna vas- tavoimia, nämä vinoumat johtavat romahdukseen. Odysseus tiesi olevansa heikko seireenien edessä: siksi hän käski miehistön sitoa itsensä mastoon. Se ei ollut inhimillisyyden kieltämistä — se oli sen tunnustamista. Mekanismit ovat masto. 275 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Tämä ei ole koneiden ylistys ihmisen kustannuksella — se on ihmisen suojelua oman lyhytnäköisyytensä kustannuksella. ∗ ∗ ∗ 5. “Tehokkuus on kylmää” (Latenssivaurio-sokeus) Väite: Kirja korostaa tehokkuutta ja mekanismeja. Tämä on ihmisar- von välineellistämistä ja kylmää insinöörilogiikkaa. Vastaus: Tämä väite sekoittaa lämpimän tunnelman ja lämpimän lopputuloksen. Mekanismirealismi väittää, että tehottomuus on moraa- linen vika. 1. Tehottomuus on latenssivauriota. Kuvittele terveyskeskus, jossa on “lämmin tunnelma”, mutta hoitojonot ovat 6 kuukautta, koska prosessit ovat sekaisin. Kuvittele “kylmä” klinikka, joka on optimoitu kuin F1-varikko, ja pääset hoitoon 15 minuutissa. Kumpi on inhimillisempi? Tehottomuus on latenssivauriota: se aiheuttaa kärsimystä, joka olisi voitu välttää. Kun lääkäri käyttää 40 % ajastaan byrokratiaan, se on rakenteellista vahinkoa potilasta kohtaan. 2. Resurssit ovat äärellisiä. Jokainen tehoton prosessi vähentää sivilisaation kokonaiskapasiteettia tuottaa kukoistusta. Tämä on täys- laskentaa, ei mielipidettä. Jos hukkaamme miljardin byrokratiaan, se miljardi on pois syöpähoidoista tai koulutuksesta. Insinöörirakkaus on kompetenssia: kirurgi, joka leikkaa tarkasti, ei ole kylmä — hän maksimoi potilaan eloonjäämisen. 3. Sivilisaation huolto on moraalia. Välittäminen ilman kompe- tenssia on pelkkää teatteria: ritualisoitua empatiaa, joka ei muuta maailmaa. Mekanismirealismi on totuuteen perustuvaa rakkautta: me korjaamme koneen, jotta ihminen voi kukoistaa sen päällä. Johtopäätös: Aito välittäminen vaatii tuloksia. Tunteet ilman tehok- kuutta ovat aikalaisuutta. Tehokkuus on moraalia, kun resurssit ovat äärellisiä. ∗ ∗ ∗ 276 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT 6. “Tämä sivuuttaa moraalin” (Etiikka mekanismina) Väite: Puhutte vain mekanismeista ja tehokkuudesta. Entä arvot, etiikka, ihmisarvo? Moraali ei ole redusoitavissa fysiikkaan. Vastaus: Moraali ei ole erillinen kategoria, joka tuomitsee mekanis- meja ulkoapäin. Moraali on mekanismien tuottama emergenssi. 1. “Hyvä” on se, mikä toimii pitkällä aikavälillä. Miksi valeh- teleminen on väärin? Koska yhteiskunta, jossa kaikki valehtelevat, romahtaa. Miksi varastaminen on väärin? Koska omistusoikeuden puute tuhoaa kannustimet tuottaa. Miksi murha on väärin? Koska yhteiskunta, joka sallii mielivaltaisen tappamisen, ei selviydy. Jokainen moraalinen intuitio on tiivistetty mekanismitieto — vuosituhansien evoluution ja kulttuurisen oppimisen tuottama heuristiikka siitä, mikä toimii. 2. Säännöt ovat kiteytettyä viisautta, seuraukset ovat totuus. Deontologiset säännöt (“älä valehtele”, “älä varasta”) ovat kiteytettyä mekanismitietoa — tiivistettyjä lakeja siitä, mikä yleensä toimii. Ne säästävät meitä laskemasta jokaista tilannetta alusta. Mutta ne ovat kiteytyksiä, eivät perimmäinen totuus. Kun sääntö tuottaa tuhoa (“älä valehtele” → kerrot murhaajalle, missä uhri piilottelee), sääntö on väärässä. Seuraukset pitkällä aikavälillä ovat ainoa maaperätotuus. Kaikki muu on approksimaatio. 3. Tämä ei ole nihilismiä — se on päinvastoin. Nihilismi sanoo: “ei ole oikeita vastauksia”. Mekanismirealismi sanoo: “on oikeita vas- tauksia, ja ne löydetään tutkimalla mikä toimii”. Moraali ei ole mielipi- de tai kulttuurinen sopimus: se on löydettävissä oleva fakta siitä, mitkä mekanismit tuottavat kukoistusta. Kun aksiooma (selviytyminen on parempi kuin tuho) on hyväksytty, etiikka on sovellettua termodyna- miikkaa. 4. Miksi tämä on vapauttavaa. Jos moraali olisi mielivaltainen (“kulttuurirelativismi”) tai saavuttamaton (“jumalan käsky”), emme voisi parantaa sitä. Mutta jos moraali on mekanismitietoa, voimme korjata virheet. Orjuus oli “moraalista” tuhansia vuosia — kunnes ym- märsimme, että se tuhoaa inhimillistä potentiaalia. Moraalin kehitys on mekanismiymmärryksen kehitystä. 277 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Johtopäätös: Emme sivuuta moraalia. Otamme sen vakavasti — niin vakavasti, että vaadimme siltä perusteluja. “Tämä tuntuu oikealta” ei riitä. “Tämä tuottaa kukoistusta pitkällä aikavälillä” riittää. ∗ ∗ ∗ 7. “Entä ne, jotka eivät voi kontribuoida?” (Kykyharha) Väite: Tämä kehys kohtelee ihmisiä termodynaamisina panoksina. Entä vammaiset, kroonisesti sairaat, vanhukset ja muut, jotka eivät kykene tuottamaan ylijäämää? Onko heidät tarkoitus hylätä? Vastaus: Väite perustuu kahteen virheeseen: se aliarvioi sivilisaation ylijäämän ja yliarvioi kykymme ennustaa kontribuutiota. 1. Selviytyminen on halpaa. Toimiva sivilisaatio tuottaa valtavan ylijäämän. Ihmisen biologinen ylläpito — ruoka, suoja, perushoito — on murto-osa tästä. Ongelma ei ole, etteikö resursseja riittäisi pitämään kaikkia hengissä. Ongelma on, että nykyinen järjestelmä haaskaa ylijäämän kitkaan, byrokratiaan ja näennäisliikkeeseen. Mekanismi- realismi ei leikkaa heikoimmilta; se leikkaa hukkaa, jotta heikoimmille jää enemmän. 2. Kontribuutiota ei voi ennustaa a priori. Kuka “kontribuoi”? Historia on täynnä ihmisiä, jotka järjestelmä leimasi hyödyttömiksi, mutta jotka oikeassa ympäristössä loivat valtavaa arvoa. Autistinen matemaatikko. Pyörätuolissa istuva fyysikko. Lukihäiriöinen yrittäjä. Järjestelmä, joka olettaa kykenemättömyyden ja rakentaa sen varaan, luo kykenemättömyyttä — se on itseään toteuttava ennustus. 3. Kyvykkyysloukku vs. alusta. Nykyinen sosiaaliturva vaatii ih- mistä todistamaan kykenemättömyytensä saadakseen apua. Tämä on kyvykkyysloukku: järjestelmä palkitsee avuttomuudesta ja rankaisee yrittämisestä. Mekanismirealismi kääntää logiikan: anna alusta (perus- turva), älä vaadi todisteita heikkoudesta. Asunto ensin -malli osoittaa, että tämä toimii: kun ihmiselle annetaan pohja ilman nöyryytystä, yllättävän moni nousee. 4. Hylkääminen tapahtuu romahduksessa. Todellinen uhka hei- koimmille ei ole tehokkuusajattelu vaan järjestelmän romahdus. Kun sivilisaatio ajautuu maksukyvyttömyyteen, ensimmäisenä kärsivät ne, 278 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT jotka ovat riippuvaisia julkisista palveluista. Kreikan kriisi, Argentii- nan romahdus — heikoimpien kohtalo oli karmea. Mekanismirealismi suojelee heikointa ylläpitämällä järjestelmän, joka kykenee huolehti- maan heistä. Johtopäätös: Emme kysy “kuka ansaitsee elää”. Kysymme “miten rakennamme järjestelmän, joka ei romahda”. Romahtamaton järjestel- mä on ainoa, joka voi pitää lupauksensa heikoimmille. ∗ ∗ ∗ 279 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 8. “Kaikki voivat oppia mitä vain” (Kapasiteettitabut) Väite: Koulutus ja resurssit ratkaisevat osaamisen. Työttömyys on vain koulutuksen puutetta. Kuka tahansa voi tulla huippuosaajaksi, jos yhteiskunta tukee tarpeeksi ja esteet poistetaan. Vastaus: Tämä on biologista toiveajattelua: se sivuuttaa järjestel- män kovimman rajoitteen: ihmisten kognitiivisen varianssin. 1. Hardware vs. Software. Koulutus on ohjelmistoa (software), mutta inhimilliset aivot ovat rautaa (hardware). Järjestelmäteoriassa ohjelmisto ei voi ylittää raudan suorituskykyä. Nykyinen työmarkkina vaatii yhä korkeampaa abstrahointikykyä ja kognitiivista kaistan- leveyttä. Väestötasolla tämä kapasiteetti noudattaa normaalijakaumaa. Valtio, joka olettaa, että koko väestö voidaan kouluttaa akateemiseen tietotyöhön, luo rakenteellisen ansan niille, joiden vahvuudet ovat konkreettisessa tekemisessä. 2. Tutkintotehdas ja signaalin menetys. Kun koko ikäluokka pakotetaan korkeakouluputkeen, emme nosta kansakunnan osaamista, vaan laskemme vaatimustasoa. Tuloksena on tutkintoinflaatio: mais- terin paperit eivät enää toimi luotettavana signaalina osaamisesta, mikä pakottaa työnantajat luomaan uusia, kalliimpia suodattimia. Tämä on puhdasta loiskuormaa ja resurssien haaskausta. 3. Tietoyhteiskuntahubris on julmaa. On syvästi epäinhimillistä rakentaa yhteiskunta, jossa ainoa arvostettu olemassaolon muoto on symbolien prosessointi. Tämä “tietoyhteiskuntahubris” tekee suuren osan ihmisistä tarpeettomiksi omassa maassaan. Mekanismirealis- mi vaatii rehellisyyttä: kaikki eivät ole koodareita tai analyytikoita. Sivilisaatio tarvitsee niitä, jotka hallitsevat materiaa, ja heille on palau- tettava arvokkuus ja toimiva polku työhön ilman turhaa akateemista teatteria. Johtopäätös: Kognitiivinen kapasiteetti on resurssi muiden joukos- sa. Sen sivuuttaminen johtaa miljardiluokan allokaatiovirheisiin ja miljoonien ihmisten uuvuttamiseen putkessa, jossa heille ei ole mielekästä polkua. ∗ ∗ ∗ 280 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT 9. “Sivistystä ja lapsia ei voi mitata rahassa” (Sakralisaatio) Väite: Koulutus, kulttuuri ja lasten hyvinvointi ovat aineettomia arvoja (intangibles). Niiden alistaminen mittareille, tuottavuusvaati- muksille tai “mekanismeille” on sivistysvihamielistä. Kaikkea ei voi laittaa Exceliin. Vastaus: Tämä väite on kategoriavirhe ja usein myös suojelume- kanismi tehottomuudelle. 1. Panos ei ole tuotos. Yleisin virhe on olettaa, että käytetty raha = saatu sivistys. Suomi käyttää koulutukseen valtavasti rahaa, mutta oppimistulokset laskevat. Miksi? Koska järjestelmän sisäinen entropia (hallinto, hankkeet, inkluusion väärinymmärrys) syö panokset. Me- kanismirealismi ei halua vähentää sivistystä vaan sitä kitkaa, joka estää rahaa muuttumasta sivistykseksi. On sivistysvihamielistä kaataa rahaa rikkinäiseen prosessiin ja kutsua sitä panostukseksi. 2. Kirjasto palavassa talossa (Substraatti). Sivistys on superstruk- tuuri (ylärakenne), joka vaatii toimiakseen vahvan substraatin (talous ja turvallisuus). Aristoteles pystyi kirjoittamaan etiikkaa vain, koska Ateena oli vahva. Nykyinen “sivistysvaltiomme” rahoittaa joutilai- suutensa syömällä tulevaisuuden pääomaa (velka ja korjausvelka): se on aristokraatti, joka polttaa kirjastonsa harvinaisia kirjoja takas- sa pysyäkseen lämpimänä. Tämä ei ole sivistystä vaan vandalismia. Mekanismirealismi huoltaa talon, jotta kirjat säästyvät. 3. Mittaamattomuus on piilopaikka. Usein vaatimus “mittaa- mattomuudesta” ei tule filosofeilta, vaan hallinnolta. Jos hanketta ei voi mitata, se ei voi epäonnistua. “Aineettomuus” on täydellinen luettamattomuuskilpi (illegibility shield) tehottomalle byrokratialle. Kun vaadimme kovia mittareita (lukutaito, työllistyminen), emme alista sivistystä. Me poistamme byrokratian piilopaikat. 4. Falsifioitavuustesti. Jos jokin politiikka-alue julistetaan “py- häksi” ja mittauksen ulkopuolelle, kysy: “Mikä havainto saisi teidät myöntämään, että nykyinen linja on epäonnistunut?” Jos vastaus on “ei mikään”, kyseessä ei ole politiikka vaan maallinen teologia. Valtio ei ole kirkko. Johtopäätös: Sivistys on päämäärä. Talous on väline. Mutta ilman toimivaa välinettä päämäärä jää haaveeksi. 281 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS ∗ ∗ ∗ 10. “Tämä uuvuttaa ihmiset” (Kitkadiagnoosi) Väite: Puhutte jännitteestä ja vaatimustason nostosta. Mutta kansa on jo loppuunpalanut. Nuorten mielenterveyskriisi räjähtää käsiin. Lisää “todellisuuskuria” on viimeinen asia, jota tarvitsemme. Tarvitsemme lempeyttä ja armollisuutta. Vastaus: Tämä on inhimillisesti ymmärrettävä reaktio, mutta se pe- rustuu virheelliseen diagnoosiin uupumuksen syistä. Mekanismirea- lismi on pohjimmiltaan empaattisin mahdollinen järjestelmä, koska se poistaa ihmisiä uuvuttavan turhan kitkan. 1. Uupumus on järjestelmävika (Kitka ja kontrollin puute). Psykologinen tutkimus osoittaa, että ihmistä ei uuvuta raskas työ, vaan se, kun työpanos ei johda tuloksiin. Nykyjärjestelmän byrokratia, sääntely ja rikkinäiset prosessit (esim. sote-tietojärjestelmät) ovat ennätyskorkealla. Kun järjestelmä on rikki, työntekijä joutuu kom- pensoimaan sen puutteita omalla henkisellä ja fyysisellä joustollaan. Mekanismirealismi uuvuttamisen sijaan vapauttaa energiaa: se korjaa rakenteet, jolloin ihmisen ei tarvitse taistella koneistoa vastaan. 2. Sumu ja epävarmuus (Rikkinäiset ohjaussilmukat). Nuorten ahdistus ei johdu siitä, että maailma on kova, vaan siitä, että se on sumea. Epäselvät säännöt, näennäisvalinnat ja jatkuva tunne siitä, että mikään ei ole omassa hallinnassa (Opittu avuttomuus), on pahin mahdollinen tila ihmismielelle. Mekanismirealismi palauttaa toimijuuden (agency): se luo selkeät säännöt ja näkyvät syy-seuraus- suhteet. Kun ihminen tietää, mitkä pelin säännöt ovat ja että hänen valinnoillaan on väliä, ahdistus muuttuu toiminnaksi. 3. Valheellinen lempeys on julmuutta. “Lempeys”, joka piilottaa tilanteen vakavuuden (“ei tarvitse leikata”, “kaikki järjestyy itsestään”), on systeemistä julmuutta — kuin lääkäri, joka jättää syöpädiagnoosin kertomatta säästääkseen potilaan mieltä. Kun maksukyvyttömyyden todellisuus myöhemmin iskee läpi ja palvelut romahtavat kerralla, shokki on moninkertainen. Radikaali selkeys on ainoaa aikuista ar- mollisuutta. 282 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT Johtopäätös: Paras lääke kansalliseen ahdistukseen ei ole passiivi- suus tai teeskennelty turvallisuus, vaan toimintakyvyn palautta- minen. Aidosti inhimillinen yhteiskunta on sellainen, jonka arkkite- htuuri ei syö asukkaidensa mielenterveyttä pelkän byrokratian pyörit- tämiseen. ∗ ∗ ∗ 283 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 11. “Henkilökohtainen vastuu on kohtuutonta” (Moraalikato) Väite: Vaaditte, että päättäjät kantavat taloudellisen tai urallisen riskin (“Synninsyöjä”). Eikö ole kohtuutonta ja epäinhimillistä vaatia yhden ihmisen vastaavan järjestelmän virheistä? Kukaan ei uskalla enää johtaa. Vastaus: Tämä väite perustuu väärinkäsitykseen vallan luonteesta. 1. Kauppa, ei pakko. Kukaan ei pakota ketään ministeriksi, kans- liapäälliköksi tai hyvinvointialueen johtajaksi: se on vapaaehtoinen valinta. Kun ihminen hakeutuu valtaan, hän tekee kaupan: — Hyöty: Korkea palkka, valtava status, valta vaikuttaa, paikka historiassa. — Haitta: Nykyjärjestelmässä… ei mitään? Tämä on moraalikato. Jos voitat, saat kunnian. Jos häviät, veron- maksaja maksaa ja sinä siirryt konsultiksi. Synninsyöjä-malli vain tasapainottaa kaupan. Jos haluat valtavan upsiden, sinun on hyväk- syttävä valtava downside. Jos riski tuntuu “kohtuuttomalta”, älä ota virkaa. Joku muu, joka luottaa kykyihinsä, ottaa sen. 2. Lentäjä-analogia. Onko kohtuutonta, että lentäjä kuolee, jos hän tekee virheen ja kone putoaa? Se on traagista, mutta se on välttämätön- tä. Jos lentäjä ohjaisi konetta etänä toimistosta (ilman henkilökohtaista riskiä), hän ottaisi isompia riskejä. Koska hän on koneessa (Syn- ninsyöjä), hänen intressinsä on täysin linjassa lennon onnistumisen kanssa. Suomen hallintoa ohjataan nyt “etänä”. Päättäjät eivät kohtaa seurauksia, kun järjestelmä pettää. Kustannukset kantavat ne, joilla ei ollut osaa päätökseen. Tämä on se todellinen kohtuuttomuus. 3. Empatiaharha. Meidän on helppo sääliä yhtä johtajaa, joka menettää huvilansa. On vaikea sääliä 10 000 vanhusta, jotka jäävät ilman hoitoa, koska rahat tuhlattiin. Mekanismirealismi on kovaa rakkautta: me hyväksymme yhden johtajan kärsimyksen (riskin), jotta voimme estää tuhansien viattomien kärsimyksen. 4. Kyberneettinen välttämättömyys (Fysiikan laki). Tämä on syvin argumentti. Vastuu ei ole moraalinen valinta vaan järjestelmä- tekninen pakko. Kybernetiikassa (ohjausopissa) on kaksi tilaa: 284 I. MAALLINEN TEOLOGIA JA HUMANISTISET HARHAT 1. Avoin silmukka (Open Loop): Ohjauskeskus antaa käskyn, mutta ei saa palautetta tuloksesta. Kuin ampuisi tykillä pimeään: et tiedä osuiko, joten et voi korjata tähtäystä. 2. Suljettu silmukka (Closed Loop): Ohjauskeskus antaa käskyn, mittaa virheen ja korjaa. Kuin lämpöhakuinen ohjus: se korjaa kurssiaan osumaan asti. Jos päättäjä ei kanna henkilökohtaista riskiä, hän on Avoin silmukka. Hän tekee päätöksen (esim. sote-malli), mutta negatiivinen palaute (järjestelmän romahdus) ei palaa häneen vaan veronmaksajille. Koska signaali (kipu) ei palaa lähteeseen, järjestelmä on fysikaalisesti kyvytön oppimaan: se ei ole “epäreilu” — se on rikki. Vastuun vaatiminen on kuin vaatisi painovoimaa: se tuntuu raskaal- ta, mutta ilman sitä asiat eivät pysy radallaan. 5. Kannustinlinjaus (Skin in the Game). Talebin oivallus ei ole “riski karsii huonot pois” — se on “riski linjaa kannustimet”. Kun päättäjällä ei ole henkilökohtaista riskiä, hänen kannustimensa ovat: — Maksimoida näkyvyys (vaikka se vahingoittaisi hanketta) — Minimoida henkilökohtainen vaiva (vaikka se vahingoittaisi tu- losta) — Siirtää ongelmat seuraajalle (koska hän ei ole paikalla kun lasku erääntyy) Kun päättäjällä on henkilökohtainen riski, hänen kannustimensa lin- jautuvat automaattisesti: — Maksimoida hankkeen onnistuminen (koska hänen selviytymisen- sä riippuu siitä) — Välttää turhaa riskinottoa (koska hän maksaa virheet itse) — Ratkaista ongelmat nyt (koska hän ei voi paeta seurauksia) Emme väitä, että riski “valikoi kompetenssin” — se on spekulaatiota. Väitämme, että riski linjaa kannustimet. Kun intressit ovat linjassa, päätökset paranevat — riippumatta siitä, kuka päättää. Johtopäätös: Valta ilman vastuuta on tyranniaa. Haluamme järjes- telmän, joka oppii (kybernetiikka) ja jonka kannustimet ovat linjassa (peliteoria). Jos et ole valmis maksamaan virheistäsi, sinulla ei pitäisi olla valtaa. 285 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS ∗ ∗ ∗ II. Episteeminen sokeus ja tiedon vääristely ∗ ∗ ∗ 12. “Datan kerääminen on syrjivää” (Sokeuden hyve) Väite: Etnisen taustan, uskonnon tai muiden herkkien muuttujien tilastointi on leimaavaa ja syrjivää. Meidän pitää kohdella kaikkia yksilöinä, ei kategorioina. Tieto luo ennakkoluuloja. Vastaus: Suomi on rakentanut lainsäädännöllisen äänenvaimenti- men. Tämä ei ole humanismia, vaan tahallista lukutaidottomuutta. 1. Pohjoismaaverrokki. Tanska käyttää tarkkaa etnistä ja tausta- dataa diagnosoidakseen integraation epäonnistumisia reaaliajassa. He näkevät, mitkä ryhmät työllistyvät, mitkä eivät, ja missä segregaatio kiihtyy. Tämä tieto mahdollistaa täsmähoidon: resurssit voidaan oh- jata juuri sinne, missä ongelma on. Suomi valitsee spraysuihkun: koska emme halua “leimata”, kaadamme rahaa sokkona kaikille, mikä on sekä tehotonta että epäreilua niitä kohtaan, jotka todella tarvitsisivat apua. 2. Legibility black hole (Luettamattomuuskuilu). Kun valtio kieltäytyy keräämästä dataa, se luo luettamattomuuskilven hallinnolle. Jos ongelmaa ei voi mitata, hallintoa ei voi pitää vastuussa sen ratkaisemis- esta. “Sokeuden hyve” on byrokraattinen suojamekanismi: se varmis- taa, ettei epäonnistumista voida koskaan osoittaa matemaattisesti. 3. Sokeus ei poista todellisuutta. Se, että kieltäydymme näkemästä tilastollista korrelaatiota, ei poista korrelaation vaikutuksia fysiikassa (kustannukset, turvallisuus, koheesio): se vain poistaa meiltä kyvyn reagoida niihin rationaalisesti. Johtopäätös: Datan pelko on kompetenssin pelkoa. Aito välittämi- nen vaatii diagnoosin, ja diagnoosi vaatii dataa. Sokeus ei ole hyve; se on sivilisaation itsetuhoinen sokea piste. ∗ ∗ ∗ 286 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY 13. “Erot johtuvat syrjinnästä” (Todistustaakan kääntö) Väite: Ryhmien väliset erot tuloksissa (työllistyminen, koulutus, tu- lot) johtuvat rakenteellisesta syrjinnästä. Varianssin mittaaminen on itsessään syrjivää, koska se naturalisoi epätasa-arvon. Vastaus: Tämä on todistustaakan kääntö. “X aiheuttaa Y:n” on kausaalinen väite. Kausaaliset väitteet vaativat näyttöä. Todistustaak- ka on väittäjällä. 1. Nollahypoteesi on varianssi. Varianssi on kaikkialla: pituudessa, nopeudessa, älykkyydessä, motivaatiossa, kulttuurisissa normeissa — biologian ja tilastotieteen perusoletus. Väite “kaikki tuloserot johtuvat syrjinnästä” on poikkeuksellinen väite, joka vaatii poikkeuksellista näyttöä. Pelkkä erojen olemassaolo ei todista syrjintää — se todistaa vain eron. 2. Mittaamattomuus on epäilyttävää. Jos olisit varma, että syr- jintä selittää erot, haluaisit mittaamista, sillä se todistaisi väitteesi. Mittaamisen vastustaminen vihjaa, että pelkäät datan näyttävän jotain muuta. Kieltäytyminen mittaamasta ei ole “suojelua” vaan immunisoi- tumista falsifikaatiolta. 3. Kausaaliväite vaatii mekanismin. Ei riitä, että sanot “syrjintä”. Mikä syrjintä? Missä kohdassa prosessia? Kenen toimesta? Millä vaikutusketjulla? Jos et voi spesifioida mekanismia, sinulla ei ole väitettä — sinulla on mantra. 4. Anekdootti ei ole aggregaatti. “Tunnen tapauksen, jossa kyse oli syrjinnästä” ei todista, että syrjintä selittää populaatiotason varians- sin. Yksittäistapauksia on aina. Kysymys on: mikä on primäärimekanis- mi? Jos syrjintä selittää 5 % varianssista ja muut tekijät 95 %, politiikka joka olettaa 100 % syrjinnäksi on vajauslaskentaa. Marginaalisen mekanismin kohottaminen ainoaksi selitykseksi on tilastollista sokeut- ta. 5. Kuka hyötyy sokeudesta? Mittaamattomuus suojelee kahta ryh- mää: (1) niitä, jotka hyötyvät “syrjintä”-narratiivista ilman vastuuta todistaa sitä, ja (2) hallintoa, jota ei voida pitää vastuussa tuloksista, joita ei mitata — se ei suojele väitettyjä uhreja, vaan jättää heidät ilman kohdennettua apua. 287 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 6. Mekanismirealismi ja syrjintä. Mekanismirealismi ei käsittele syrjintää moraalisena kategoriana vaan kapasiteettikysymyksenä. Jos jokin mekanismi — oli se sitten syrjintä, huono koulutus tai vinoutu- neet kannustimet — estää inhimillisen potentiaalin realisoitumisen, se on ongelma, koska se tuhoaa sivilisaation kapasiteettia. Syrjintä on vakava ongelma silloin kun se todistettavasti tukahduttaa potentiaalia joka muuten kontribuoisi. Tämä vaatii mittaamista, ei uskomista. Jos et mittaa, et voi tietää onko syrjintä vai jokin muu mekanismi kapasiteetin tuhoaja — etkä voi kohdentaa korjausta oikein. Johtopäätös: Todista väitteesi tai myönnä, ettet tiedä. “Syrjintä” ilman mekanismia ja dataa on uskonnollinen selitys, ei tieteellinen. ∗ ∗ ∗ 288 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY 14. “Arvopohjainen mandaatti ja järjestelmäriski” (Demokraattinen oikosulku) Väite: Demokraattisesti valittu enemmistö on antanut mandaatin priorisoida subjektiivisia arvotavoitteita — kuten inkluusion muotoja, universaaleja oikeuslaajennuksia tai ympäristönsuojelun maksimoin- tia — vaikka ne heikentäisivät järjestelmän mekaanista kantokykyä. Tämä on demokratian ydin: arvot ohjaavat resursseja. Vastaus: Tämä on itseohjautuva järjestelmäriski, jossa sivilisaa- tion ylläpitomekanismit ja poliittinen tahto irtoavat toisistaan. 1. Substraatin ja superstruktuurin asymmetria. Poliittinen pää- töksenteko toimii superstruktuurissa (arvot, lait, narratiivit), mutta sivilisaatio lepää substraatilla (energia, tuotanto, väestönrakenne, kognitiivinen kapasiteetti). Mekaaninen virhe: Äänestyspäätös voi muuttaa resurssien jakoa, mutta se ei voi muuttaa fysiikan lakeja, jotka määräävät resurssien olemassaolon. Seuraus: Jos mandaatti vaatii substraatin kuluttamista (esim. deka- pitalisaatio ideologisten tavoitteiden rahoittamiseksi) ilman uusiutu- mista, järjestelmä ajautuu mekaaniseen maksukyvyttömyyteen. Äänestyspäätös ei poista vaihtoehtoiskustannusta; se vain siirtää sen piiloon. 2. Takaisinkytkennän viive ja vaurion kumuloituminen. De- mokraattinen järjestelmä kärsii takaisinkytkentäviiveestä. Vauriot, jotka aiheutuvat mekaanisesti kestämättömästä arvopriorisoinnista (esim. osaamistason lasku tai investointivaje), näkyvät usein vasta vuosikymmenten päästä. Systeemivirhe: Lyhyen aikavälin poliittinen hyöty (mandaatin toteuttaminen) on asymmetrinen suhteessa pitkän aikavälin vaurioon. Analyysi: Kun kansa äänestää “arvojen puolesta”, se ei yleensä äänestä niistä seuraavan entropian puolesta, koska entropia on maskat- tu kielellisillä episykleillä. Tämä on episteeminen petos: kansalle myydään tavoite, mutta heiltä salataan sen vaatima termodynaaminen hinta. 3. Arvot vaativat substraatin. Mekanismirealismi huomauttaa, että mikään arvopohjainen mandaatti ei ole immuuni tehokkuusvaa- timukselle. Jos sivilisaatio menettää kykynsä tuottaa turvallisuut- 289 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS ta ja energiaa, arvopohjainen superstruktuuri (inklusiivisuus, laajat oikeudet) romahtaa ensimmäisenä. Johtopäätös: Arvopohjainen politiikka, joka tuhoaa oman sub- straattinsa, on sisäisesti epäjohdonmukaista: loismekanismi, joka kuluttaa isäntänsä loppuun ja kuolee sen mukana. Aito sivilisaa- tion suojelu vaatii substraatin priorisointia, jotta arvot olisivat edes fysikaalisesti mahdollisia. ∗ ∗ ∗ 15. “Konsensus on vakauden tae” (Sopeutumiskyvyn menetys) Väite: Laaja poliittinen yksimielisyys ja veneen keikuttamisen välttä- minen on pienen kansan elinehto. Erimielisyys ja radikaalit muutokset ovat vaarallista “populismia”. Vastaus: Tämä on metriikan kaappaus, jossa vakaus (prosessin muuttumattomuus) on asetettu tärkeämmäksi kuin sopeutumiskyky (järjestelmän selviytyminen). 1. Staattinen vakaus vs. Dynaaminen romahdus. Konsensus toimii vain vakaassa ympäristössä. Kun ulkoiset parametrit (väestön- rakenne, geopolitiikka, teknologia) muuttuvat nopeasti, konsensuk- sesta tulee kuolemansyleily, joka suodattaa pois kaikki radikaalit ratkaisut ennen kuin ne saavuttavat julkisen keskustelun. Tuloksena on “pienin yhteinen nimittäjä”, joka on mekaanisesti riittämätön vastaamaan eksistentiaaliseen haasteeseen. 2. Informaatio-osmoosin estäminen. Konsensuskulttuuri toimii episteemisenä rahanpesuna: eliitti esittää “jaetun tilannekuvan”, joka on todellisuudessa vain joukko keskenään sovittuja episyklejä. Tämä estää kriittisen tiedon, kuten Tanska-mirrorin tai mekanis- mianalyysin, valumisen päätöksentekoon. ∗ ∗ ∗ 290 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY 16. “Kukaan ei voi tietää mikä toimii” (Kausaalisuuden kieltäminen) Väite: Yhteiskunta on liian monimutkainen. Kukaan ei voi oikeasti ti- etää, mikä politiikka toimii. Kaikki väitteet varmuudesta ovat hybristä tai naamioitua ideologiaa. Vastaus: Mekanismirealismi ei perustu varmuuteen, vaan auditoita- vuuteen. Tämä on se kohta, jossa se eroaa ideologiasta. 1. Erotamme kolme tasoa (ks. Käsitteellinen pohja). Kaikki “arvot” eivät ole samaa kategoriaa: — Instrumentaaliset preferenssit ovat aidosti subjektiivisia: suk- laa vai vanilja, jazz vai klassinen. Fysiikka ei välitä. — Koordinaatioteknologia on arvioitavissa suorituskyvyn perus- teella: ajetaanko oikealla vai vasemmalla, mikä lakijärjestelmä toimii. Näihin on parempia ja huonompia vastauksia. — Selviytymisrajoitteet ovat termodynaamisesti määrättyjä. Fy- siikka päättää, mitkä konfiguraatiot selviävät pitkällä aikavälillä — ja mitkä eivät. Suurin osa poliittisesta keskustelusta sekoittaa nämä tasot. “Tasa-arvo vs vapaus” ei ole puhdas preferenssikysymys — se on osittain kysymys siitä, mikä konfiguraatio maksimoi kukoistuksen ja elinvoimaisuuden pitkällä aikavälillä. Mekanismit ovat auditoitavia: jos kulutat enemmän kuin tienaat, velkaannut. Jos palautesilmukat on katkaistu, järjestelmä ajautuu. Nämä eivät ole mielipiteitä. Ne ovat syy-seuraussuhteita, jotka voidaan testata. 2. Varmuus tulee auditoitavuudesta, ei auktoriteetista. Kielen valta esittää ketjun: Selkeä ajattelu → Selkeä kieli → Selkeä spesifikaatio → Auditoitava logiikka. Kun väite on spesifioitu selkeästi, se voidaan falsifioida. Kun se voidaan falsifioida, virheet voidaan korjata. Tämä on insinööriepiste- mologiaa: emme väitä olevamme oikeassa — väitämme, että virheemme ovat löydettävissä. 3. Miten mekanismianalyysi eroaa ideologiasta? Ideologinen argumentti päättyy usein siihen, että kriitikko “ei jaa arvojamme”. Keskustelu sulkeutuu. 291 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Mekanismianalyysi toimii toisin. Kun sanomme “velkajarru toimii”, emme sano “uskomme velkajarruun” — sanomme: “Sveitsin data näyttää X, mekanismi on Y, ennuste on Z.” Datan, mekanismin tai ennusteen voi haastaa — se on konkreettista: ei arvokeskustelua vaan väittelyä siitä, miten maailma toimii. Mekanismianalyysin virheet ovat löydettävissä ja korjattavissa. 4. Nullius in verba Royal Societyn motto vuodelta 1660: “Älä usko kenenkään sanaan”. Emme pyydä uskomaan meitä. Pyydämme tarkistamaan mekanismin. MeV on tämän periaatteen ruumiillistuma: avoimet mallit, julkinen metodologia, auditoitava logiikka. ∗ ∗ ∗ 292 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY 17. “Entä jos malli on väärässä?” (Virheen asymmetria) Väite: Yhteiskunta on äärettömän monimutkainen. Mikään malli ei ole täydellinen. Tämäkin voi olla väärässä. Vastaus: Totta. Mutta meidän on erotettava toisistaan mittausvirhe ja kategorinen virhe. 1. Nykyinen malli “ei ole edes väärässä” Nykyinen järjestelmä ei perustu kausaalisuuteen vaan toiveajat- teluun: se olettaa, että voimme ohittaa fysiikan lait: että velka ei ole velkaa, jos sovimme niin; että huoltosuhde ei merkitse, jos emme puhu siitä. Tämä ei ole mallinnusta vaan magiaa. 2. Mekanismirealismi on kausaalista arkkitehtuuria Tämä kirja ei ennusta tulevaisuutta. Se hahmottelee syy-seuraus- suhteet (a priori). Jos kannustimet ovat vinossa, ihmiset optimoivat väärin. Jos kulutat enemmän kuin tienaat, romahdat. Jos järjestelmässä ei ole negatiivista palautetta, se ajautuu kaaokseen. Nämä eivät ole arvauksia. Ne ovat järjestelmäteorian aksioomia. Vaikka olisimme väärässä yksityiskohdista (esim. tarkka vuosiluku), suunta on oikea, koska kompassi osoittaa pohjoiseen, ei “toivoon”. 3. Hitaiden muuttujien logiikka Tässä piilee syvin asymmetria: hitaat muuttujat. Väestönraken- teen, velan ja infrastruktuurin aikavakiot ovat vuosikymmeniä. Vuon- na 2050 työssäkäyvät lapset pitää synnyttää nyt. Vuonna 2040 mak- settava velka kertyy nyt. Vuonna 2035 romahtava silta rapistuu nyt. Nämä prosessit ovat näkymättömiä kunnes eivät ole. Entropia on oletustila — jos emme tee mitään, ajelehdimme automaattisesti huonompaan suuntaan. Ja kun seuraukset lopulta materialisoituvat, on jo liian myöhäistä: lapset, joita ei syntynyt, eivät synny takautuvasti. Siksi hitaiden muuttujien kohdalla “episteeminen varovaisuus” on uhkarohkeutta. “Odotetaan lisää dataa” tarkoittaa käytännössä: “Annetaan entropian voittaa vuosikymmen lisää.” Emme voi odottaa varmuutta. Varmuus hitaista muuttujista tulee vasta kun on liian myöhäistä korjata. 4. Virheen hinta (Asymmetria) Entä jos olemme silti väärässä? 293 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Skenaario A (Mekanismirealismi on väärässä): Oletimme tilanteen liian pahaksi. Rakensimme MeV:n, leikkasimme turhaa, tehostimme toimintaa ja keräsimme ylijäämää. Tulos: Meillä on vauras, ylitehokas ja robusti yhteiskunta, joka “varautui turhaan”. Tämä on luksusongel- ma. Skenaario B (Nykyinen malli on väärässä): Oletimme, että kasvu hoitaa kaiken. Emme tehneet mitään. Tulos: Maksukyvyttömyys, IMF- holhous ja hyvinvointivaltion hallitsematon purkaminen. Tämä on katastrofi. Johtopäätös: Virheen hinta on asymmetrinen. Ylivarovaisuus johtaa ylijäämään. Ylioptimismi johtaa perikatoon. ∗ ∗ ∗ 294 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY 18. “Kausaalimallit ovat liian monimutkaisia / vinoutuneita / epäluotettavia” (Auditoitavuusvaatimus) Väite: Yhteiskunta on kaaos: emergentit ilmiöt, mustat joutsenet. Mallinne ovat yliyksinkertaistuksia tai piilotettua ideologiaa. Vastaus: 1. Mallit ovat parempia kuin ei-mallit. Ne ovat auditoitavia approksimaatioita. Jos malli on väärässä, osoita se: mikä oletus on pielessä? Todellinen hubris on toimia ilman mallia (“asiat järjestyvät”). 2. Vinouma on väistämätön — mutta auditointi minimoi sen. Red Team hyökkää oletuksia vastaan. Toisin kuin nykyisessä “ar- vokeskustelussa”, jossa vinouma on piilotettu. 3. Ihmiset eivät ole koneita — mutta järjestelmät ovat. Inhimil- lisyys on syy rakentaa robusteja mekanismeja, ei syy hylätä ne. 4. Epävarmuus suosii toimintaa. Parempi erehtyä varovaisuuden puolelle kuin optimismin. Johtopäätös: Kaikki toimivat kausaalimallien varassa — joko ekspli- siittisten tai piilossa olevien. Kysymys ei ole “malli vai ei mallia” vaan “auditoitava vai piilotettu”. ∗ ∗ ∗ 295 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 19. “Ratkaisunne byrokratiaan on… lisää byrokratiaa?” (Säätöteoreettinen sokeus) Väite: Kritisoitte hallintohimmeliä, mutta ehdotatte itse uutta viras- toa (MeV). Vastaus: Tämä on kategoriavirhe. MeV ei ole perinteinen, suorittava virasto — se on säätöteoreettinen turvakomponentti, joka valtiostamme puuttuu. 1. Wattin keskipakosäädin (Automaattinen vakautus). Histori- allisesti höyrykoneet räjähtelivät, kunnes James Watt asensi niihin keskipakosäätimen: automaattisen mekanismin, joka hidasti konetta heti, kun se alkoi pyöriä vaarallisen kovaa. Suomen nykyinen valtion- koneisto on moottori ilman säädintä: poliittinen sykli heittää jatkuvasti lisää hiiltä pesään (lakeja, etuuksia, velkaa), mutta päätösten seurauk- set eivät kytkeydy takaisin päättäjien kannustimiin. MeV on tämä puuttuva säädin: se sulkee palautesilmukan ja pakottaa järjestelmän hidastamaan ennen kriittistä ylikuumentumista. 2. Riippumaton takaisinkytkentä (Metatason säätö). Nykyiset ministeriöt ovat sarjaankytkettyjä poliittiseen ohjaukseen; ne toteut- tavat Tahdon (politiikka) mutta eivät valvo Reunaehtoja (fysiikka). Se on riippumaton ohjausyksikkö, jonka logiikka on koodattu estämään järjestelmää syöttämästä itselleen sellaista koodia (lakeja), joka rikkoo järjestelmän taseen. Säätöteoreettisesti yksi riippumaton rajoitinpiiri on ainoa tapa hallita epävakaata dynaamista järjestelmää. 3. Via negativa -instituutio (Apoptoosi). Valtiolla on vain “lisää”- painike, kun taas MeV on suunniteltu Via negativa -periaatteelle: sen suorituskykyä mitataan purettujen normien, suljettujen zombi- instituutioiden ja estetyn velan määrällä. Se on sivilisaation immuu- nijärjestelmän osa, fagosyytti, jonka tehtävä on tunnistaa ja poistaa kuollut tai haitallinen hallinnollinen kudos ennen kuin se myrkyttää koko organismin. Johtopäätös: Valtio ilman säädintä ei ole vapaa, se on vaarallinen. Yksi insinöörilogiikalla toimiva instituutio, joka vahtii kohtaloluku- ja ja purkaa huonoja rakenteita, ei ole “lisää byrokratiaa” — se on byrokratian ainoa tunnettu vasta-aine. 296 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY ∗ ∗ ∗ 20. “Mekanismirealismi on liian monimutkainen” (Monimutkaisuuspesun paradoksi) Väite: O = K × C × S? Mesaoptimointi? Tavallinen ihminen ei ym- märrä näitä. Vastaus: Ydinkäsitteet ovat yksinkertaisia: — Näennäisliike: paljon toimintaa, ei liikettä — Jännite: tunnetko uhan vai et — Veto-verkko: kaikki voivat estää, kukaan ei voi tehdä — Kohtaloluvut: luvut jotka eivät neuvottele Todellinen monimutkaisuus on nykyisessä järjestelmässä — ja se on usein tarkoituksellista. Monimutkaisuuspesu on taktiikka: tee asia niin monimutkaiseksi, ettei ulkopuolinen voi arvioida sitä. Verojärjestelmä, jota kukaan ei ymmärrä. Eläkejärjestelmä, jonka kestävyyttä ei voi tarkistaa ilman aktuaarikoulutusta. Lakiesitys, jonka vaikutusarvio on 200 sivua viit- tauksia toisiin lakeihin. Monimutkaisuus palvelee niitä, jotka hyötyvät läpinäkymättömyy- destä. Jos et ymmärrä järjestelmää, et voi kritisoida sitä. Jos et voi kritisoida, et voi muuttaa. Kirjan käsitteet eivät lisää monimutkaisuutta. Ne leikkaavat sen läpi. Mesaoptimointi on yksi sana ilmiölle, jonka kuvaaminen arkikie- lellä vaatisi kappaleen. Veto-verkko tiivistää rakenteen, joka muuten piiloutuisi tuhansiin yksityiskohtiin. Jos ymmärsit tämän kirjan, ymmärrät tarpeeksi. Jos et ymmärtänyt nykyistä järjestelmää — se oli tarkoituskin. ∗ ∗ ∗ 297 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 21. “Laskematta jättäminen on hallinnollinen valinta” (Strateginen tietämättömyys) Väite: Kaikkien mekanismien ja kustannusten (mukaan lukien ai- neettomien pääomien) laskeminen on liian monimutkaista, epävarmaa ja kallista. On parempi luottaa laadulliseen arviointiin ja poliittiseen harkintaan. Vastaus: Tämä on strategista tietämättömyyttä, jolla suojellaan hallinnon kykyä toimia ilman vastuunkantoa. 1. Calculemos-imperatiivi ja täyslaskenta. Kansainvälinen tut- kimus (kuten IFAC) osoittaa, että perinteinen budjetointi on sokeaa kokonaiskustannuksille. Mekanismi: Valtio laskee kassavirtoja (menot), mutta jättää huo- mioimatta implisiittiset velat (eläkkeet), omaisuuden dekapitalisaation ja vaihtoehtoiskustannukset. MeV-standardi: MeV vaatii siirtymistä täyslaskentaan, jossa jokainen päätös auditoidaan suhteessa sivilisaation kaikkeen pääomaan, kuten: luontopääoma, inhimillinen pääoma ja sosiaalinen pääoma. Laskematta jättäminen ei tarkoita, etteikö kustannusta olisi olemassa; se tarkoit- taa vain, että se on siirretty monimutkaisuuspesun madonreiän läpi muiden maksettavaksi. 2. Strateginen epämääräisyys koheesion työkaluna. Miksi koko- naislaskentaa (Calculemos) ei ehdoteta? Koska se tuhoaisi poliittisen strategisen epämääräisyyden. Analyysi: Epämääräiset tavoitteet sallivat eri eturyhmien uskoa, että heidän tavoitteensa ovat yhteensopivia. Jos sivilisaation yhtei- söllinen pääoma (sosiaalinen koheesio) ja sen eroosio (esim. segre- gaation tai luottamuskadon myötä) lasketaan auki, poliittiset koaliitiot romahtavat. Tulos: Hallinto suosii mieluummin suunniteltua tietämättömyyttä kuin totuutta, koska totuus paljastaisi nollasummapelin resurssien ja arvojen välillä. 3. Epämielivaltainen koordinaatiopiste (Schelling-piste). Me- kanismirealismi tunnistaa, että täydellinen laskenta luo lyhyellä aika- välillä kitkaa, mutta se on ainoa tapa välttää vastuuvararikko. 298 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY Neutraali Telos: Täyslaskennalla MeV luo epämielivaltaisen koordi- naatiopisteen, joka poistaa mahdollisuuden “pestä” ulkoisvaikutuksia (kuten terveys- tai ympäristökuluja) pois taseesta. Vaikutus: Tämä pakottaa sivilisaation siirtymään reaktiivisesta korjaamisesta proaktiiviseen kukoistukseen. Kaikki hyötyvät siitä, että järjestelmä ei valehtele itselleen, vaikka valhe olisi tilapäisesti mukava. ∗ ∗ ∗ 299 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 22. “Suomi on aina selvinnyt” (Optimismiharha) Väite: Suomi on kohdannut pahempiakin kriisejä (sodat, lamat) ja selvinnyt aina. Ennusteet menevät pieleen, ihmiskunta keksii ratkaisut ja asiat järjestyvät. Tämä on tarpeetonta pessimismiä. Vastaus: Tämä väite on vaarallinen sekoitus selviytymisharhaa ja mekanismien sivuuttamista, sillä se olettaa, että selviytyminen on automaatio, eikä vaadi toimivia palautesilmukoita. 1. Historiallinen virhe (Olosuhteet ovat muuttuneet). Aiemmat kriisit ratkaistiin työkaluilla, joita meillä ei enää ole: nuori väestö, oma valuutta ja ulkoinen shokki, joka pakotti yhtenäisyyteen. Nyt moottori yskii sisältäpäin, miehistö on vanhaa ja laiva vuotaa tyynellä säällä. Esi-isämme eivät “vain selvinneet” — he pyrkivät ja taistelivat. Elinvoimainen sivilisaatio ei kysy “miten pysymme pinnalla?”, se kysyy “minne haluamme mennä?”. 2. Mekaaninen virhe (Palautesilmukat ovat rikki). Pessimis- mi ei ole asenne, vaan kausaalimalli. Suomi on järjestelmä, jonka negatiivinen palaute on katkaistu: — Poliitikko ei kärsi huonoista päätöksistä (heikko kytkentä). — Virkamies optimoi omaa turvallisuuttaan (mesaoptimointi). — Äänestäjä voi tilata palveluita muiden rahoilla (katkennut hin- tasignaali). Fysiikka sanoo: järjestelmä, jonka palaute on rikki, ei hakeudu tas- apainoon vaan kohti romahdusta. 3. Todistustaakka on optimistilla. Jotta “asiat järjestyisivät”, on osoitettava se mekanismi, joka kääntää kurssin. Mikä on se voima, jo- ka pakottaa poliitikon tekemään epäsuositun päätöksen ennen pakkoa? Jos optimisti ei nimeä mekanismia, väite ei perustu logiikkaan, vaan sokeaan uskoon. Johtopäätös: Optimismi ilman mekanismia on sokea usko. Nimeä se voima, joka kääntää kurssin — tai myönnä, ettei sellaista ole. ∗ ∗ ∗ 300 II. EPISTEEMINEN SOKEUS JA TIEDON VÄÄRISTELY 23. “Suomi on maailman onnellisin maa” (Tilastollinen rahanpesu) Väite: Suomi johtaa lähes kaikkia kansainvälisiä indeksejä: onnel- lisuus, luottamus, turvallisuus ja vakaus. Miten järjestelmä voisi olla rikki, jos lopputulokset ovat maailman parhaita? Vastaus: Tämä on mittavirhe. Indeksit mittaavat kertynyttä varastoa, mutta ne ovat sokeita kulutusvauhdille. Kuvittele perillinen, joka elää sukunsa kartanossa ja juhlii joka ilta. Jos mittaamme hänen onnellisuuttaan tai elintasoaan, hän on maailman huipulla. Mutta jos katsomme tasetta, näemme, että hän lämmittää taloa polttamalla sen kantavia rakenteita. Hän on onnelli- nen, koska katto on vielä pään päällä. Suomi ei ole onnellinen siksi, että järjestelmämme tuottaa hyvin- vointia, vaan siksi, että meillä on vielä jäljellä maailmanennätysmäinen määrä sosiaalista ja inhimillistä pääomaa. Varasto vs. Virta (Kansallistase-analyysi) Radikaali selkeys vaatii erottamaan kaksi asiaa: 1. Varasto (Pääoma): Meillä on korkea luottamus ja toimivat ins- tituutiot — menneiden sukupolvien investointien tulosta, taseen varallisuutta. 2. Suunta (Pääoman kuluminen): Me elämme yli varojemme kai- killa kestävyyden osa-alueilla. Kansainväliset vertailut ovat jäljessä kulkevia mittareita (lagging in- dicators). Ne ovat kuin tähden valo, joka saapuu perille kauan sen jälkeen, kun tähti on jo sammunut. Kun onnellisuusindeksi vihdoin värähtää alaspäin, romahdus on jo tapahtunut rakenteissa. Kohtaloluvut kertovat totuuden: — Biologinen pääoma: Syntyvyys on romahtanut tasolle, joka johtaa väestön puoliutumiseen ja huoltosuhteen fysiikkaan perus- tuvaan mahdottomuuteen. — Inhimillinen pääoma: PISA-tulosten lasku ja osaamistason ohe- neminen tarkoittavat, että tulevaisuuden työn tuottavuus on jo laskussa, vaikka nykyiset asiantuntijat ovat vielä huipulla. 301 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS — Finanssipääoma: Velka/BKT-suhde ja 110 miljardin euron kor- jausvelka ovat siirrettyä kulutusta. Me ostamme nykyistä onnelli- suuttamme huomisen toimintakyvyllä. Derivaatta-ansasta ulos Onnellisuusindeksi mittaa sijaintia. Mekanismirealismi mittaa toista derivaattaa (kiihtyvyyttä). Auto voi kulkea 100 km/h ja matkusta- jat nauttivat maisemista, mutta jos kiihtyvyysvektori osoittaa kohti kallionreunaa, vauhti on merkityksetön tieto. Me emme ole “rikki” siinä mielessä, että kadut olisivat tulessa. Me olemme rikki mekanismitasolla: meillä ei ole enää prosessia, joka uusiaisi kuluvaa pääomaa. Me olemme loisia omassa tulevaisu- udessamme. Kuten Liberan raportti toteaa, olemme rikkoneet sukupolvien välisen sopimuksen. Me emme enää huolla sivilisaatiota; me pidämme sille loisteliaita peijaisia. Diagnostiset kysymykset Kun joku vetoaa onnellisuustilastoon, kysy: 1. “Kasvaako vai väheneekö kansallinen varallisuutemme, jos laskemme mukaan inhimillisen ja biologisen pääoman kulumisen?” 2. “Jos yritys myy koneensa ja maksaa niillä osinkoja, onko se menestyvä yritys vai konkurssikypsä?” ∗ ∗ ∗ 24. “Esimerkit on poimittu valikoiden” (Havainnollistus vs. todiste) Väite: Kirja poimii esimerkit, jotka tukevat teesiä. Vastakkaisia ta- pauksia ei mainita. Vastaus: Esimerkit eivät todista mekanismia — ne havainnollistavat sitä. Mekanismit ovat lähempänä logiikkaa kuin empiiristä tutkimusta. Jos veto-piste on “paikka jossa joku voi estää”, on lähes määritelmäl- lisesti totta, että enemmän veto-pisteitä = hitaampi liike. Yllättävää 302 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA olisi, jos näin ei olisi — se viittaisi siihen, että joko veto-pisteet eivät ole oikeasti veto-pisteitä, tai jokin kompensoiva mekanismi on jäänyt huomaamatta. Tämä ei ole kokeellista tiedettä vaan insinöörityötä ja logiikkaa. Emme testaa hypoteeseja luonnonilmiöistä — analysoimme järjestelmien rakennetta ja sen seurauksia. MeV:n tai vastaavan instituution tulisi kuitenkin tehdä myös var- sinaista empiiristä työtä: bayesilaista päivitystä, kausaalipäättelyä, systemaattista datan keruuta. Kirja rakentaa kehikon; instituutio kali- broi ja tarkentaa sitä todellisuutta vasten. Jos lukija tuntee tapauksen, jossa kuvattu mekanismi ei näytä toimi- van, se on arvokas: joko olemme tunnistaneet tilanteen väärin (esim. kutsuimme jotain veto-pisteeksi vaikka se ei sitä ole), tai tapaus paljastaa kompensoivan tekijän jota ei ole huomioitu. Molemmat ovat hyödyllisiä. ∗ ∗ ∗ III. Juridinen fetisismi ja hallinnollinen kitka Tämä osasto diagnosoi sen, miten oikeusvaltion suojamekanismit on kaapattu sivilisaation tehottomuuden suojaksi. ∗ ∗ ∗ 303 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 25. “Oikeusturva vaatii hidasta käsittelyä” (DoS-hyökkäys) Väite: Pitkät lupaprosessit ja valituskierteet ovat oikeusvaltion hinta. Jokaisella on oltava oikeus tulla kuulluksi ja haastaa päätökset kaikilla tasoilla. Nopeus ei saa vaarantaa laatua. Vastaus: Valituskierre on järjestelmätason Denial of Service (DoS) -hyökkäys. 1. Viive on päätös. 3–5 vuoden viive hallinto-oikeudessa tuhoaa investoinnin nykyarvon (NPV). Kun satojen miljoonien hanke seisoo vuosia, pääoma hakeutuu muualle. Suomi on ghost pipeline -valtio: meillä on paperilla valtavia investointeja, jotka eivät koskaan toteudu prosessuaalisen kitkan vuoksi. Viive ei ole neutraali tila; se on sivili- saatiota näivettävää kitkaa. 2. Veto-oikeuden hinta. Oikeusvaltioperiaate ei tarkoita oikeutta pysäyttää sivilisaation kehitys ilman vastuuta. Mekanismirealismi vaatii, että oikeusturvaan kytketään kitkamaksu: jos valitus tode- taan aiheettomaksi, valittajan on korvattava hidastuksen aiheuttama vaihtoehtoiskustannus. Järjestelmä ilman takaisinkytkentää turhille valituksille on tuomittu pysähtymään. Jos valitusoikeus on ilmainen ja vastuuton, se on työkalu veto-verkon ylläpitoon. ∗ ∗ ∗ 304 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA 26. “Hitaus on turvallisuutta” (Latenssiharha) Väite: Kritisoitte hitautta ja “veto-verkkoa”. Mutta hitaus on oikeus- valtion suoja. Perustuslaillinen kitka estää tyranniaa ja hätiköityjä virheitä. “Nopea kaista” on vaarallinen tie. Vastaus: Tämä on vaarallinen kategoriavirhe. On erotettava toisis- taan harkinta (jalostava prosessointi) ja latenssi (passiivinen viive). Mekanismirealismi ei vastusta oikeusturvaa, vaan latenssisokeutta. 1. Kyberneettinen kuolema (Reaktioaika vs. Häiriö). Hitaus oli turvallisuutta 1970-luvulla, kun uhat olivat staattisia. Säätöteorian (control theory) peruslaki on yksiselitteinen: jos ohjausjärjestelmän vi- ive on pidempi kuin ympäristön muutosnopeus, järjestelmä menettää hallinnan. Kun eksponentiaalisten uhkien (pandemia, informaatiosota, tekoäly) sykli on 4 kuukautta, perinteisen lainsäädäntöprosessin 4 vuoden reaktioaika tekee valtiosta puolustuskyvyttömän. Hitaus ei enää suojele meitä; se altistaa meidät. 2. Kaistanleveys vs. Viive (NATO-esimerkki). Suomen NATO- prosessi (83 päivää) todisti, että demokratia voi toimia nopeasti ja ilman tyranniaa: se ei ollut “hätiköity” vaan korkean kaistanlevey- den prosessi. Tieto liikkui massiivisesti, valiokunnat kokoontuivat, konsensus rakennettiin ja päätös tehtiin. Nykyinen byrokraattinen “hitaus” ei ole syvällistä harkintaa vaan makuuttamista: paperit seisovat pöydillä, lausunnot kiertävät samoja kehiä, ja kukaan ei ota vastuuta lopputuloksesta. Tämä on matalan kaistanleveyden häiriötila, ei oikeusvaltiota. 3. Toimintakyvyttömyys on oikeusvaltion suurin uhka. Jos oikeusvaltio ei pysty suojelemaan kansalaisiaan (esim. hybridihyök- käykseltä tai talousromahdukselta), koska “prosessi ei salli”, se menet- tää legitimiteettinsä kansalaisten silmissä. Toimintakyvyttömyys luo aina tilauksen “vahvalle johtajalle”, joka lupaa palauttaa järjestyksen ohittamalla säännöt. Mekanismirealismi haluaa pelastaa oikeusvaltion tekemällä siitä jälleen toimintakykyisen. (Ks. myös seuraava argumentti, joka käsittelee samaa väitettä monimut- kaisuuspesun näkökulmasta.) ∗ ∗ ∗ 305 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 27. “Sääntely suojaa kansalaisia” (Monimutkaisuuspesu) Väite: Turvallisuus- ja ympäristömääräykset sekä pitkät valituspro- sessit ovat välttämättömiä riskien hallitsemiseksi. Elämä on riskin kantamista, ja huolellinen sääntely on tapa kantaa se vastuullisesti. Vastaus: Väite on monimutkaisuuspesua. Järjestelmä ei poista riskiä, vaan se muuntaa välittömän, näkyvän riskin (esim. tehdasin- vestoinnin paikallinen ympäristöhaitta) huomattavasti suuremmaksi, näkymättömäksi järjestelmäriskiksi (esim. sivilisaation dekapitalisaa- tio ja hidas konkurssi). 1. Riskin säilymislaki. Riski on termodynaaminen vakio. Jos estät teknologisen kehityksen tai investoinnit vedoten ”riskien hallintaan”, et poista riskiä. Sinä siirrät sen tulevaisuuteen: Paikallinen riski: Uuden tehtaan rakentaminen (hallittavissa oleva insinöörihaaste). Järjestelmäriski: Tuotantokapasiteetin katoaminen, huoltovarmuu- den raukeaminen ja veropohjan mureneminen (hallitsematon sivilisaa- tioromahdus). Sääntelykoneisto suosii järjestelmäriskiä, koska se on epälineaarinen ja sen lankeaminen on kauempana tulevaisuudessa. Tämä on vastuutonta uhkapeliä muiden omaisuudella. 2. Sokeat pisteet ja entropia. Kun hallinto vaatii “nollariskiä” (nollavisio), se luo informaatio- ja päätöksentekokoneiston, joka on niin monimutkainen, että kukaan ei enää hallitse kokonaisuutta. Tämä monimutkaisuus itsessään on riski. Mitä enemmän sääntöjä lisätään välittömän riskin vaimentamiseksi, sitä enemmän järjestel- mään kertyy entropiaa. Lopulta järjestelmä on niin jäykkä, ettei se kykene reagoimaan aitoihin ulkoisiin shokkeihin. 3. Instituutioiden narsismi. Virkamies, joka vaatii “lisäselvityk- siä”, ei kanna riskiä. Hän ulkoistaa riskin investoijalle ja yhteiskun- nalle välttääkseen oman henkilökohtaisen vastuunsa mahdollisesta virheestä. Tämä on asymmetrinen kannustin: järjestelmä palkitsee viivyttelystä (turvallisuus-alibi) ja rankaisee toiminnasta (riskinotto). Tuloksena on sivilisaatio, joka kuolee hitaasti nälkään, koska se pelkäsi tukehtuvansa ruokaan. (Ks. myös edellinen argumentti, joka käsittelee samaa väitettä latenssi- harhan näkökulmasta.) 306 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA ∗ ∗ ∗ 28. “Nollariski on tavoitteemme” (Madonreikä-arkkitehtuuri) Väite: Voimme ja meidän täytyy minimoida kaikki riskit sääntelyllä. Turvallisuus on itseisarvo. Vastaus: Tämä on ontologinen harha. Järjestelmä ei poista riskiä, vaan se suorittaa monimutkaisuuspesua siirtämällä riskin sokeisiin pisteisiin. 1. Pareto-rintaman hylkääminen. Jokaisella päätöksellä on op- timaalinen piste, jossa turvallisuus ja elinvoima ovat tasapainossa (Pareto-rintama) — piste, joka on nollasummapeliä, jossa “turvalli- suus” on todellisuudessa tulevaisuuden syömistä. 2. Monimutkaisuuspesun madonreiät. Kun riski poistetaan näky- vistä (esim. byrokraattisella kiellolla), se ei katoa järjestelmästä vaan siirtyy madonreiän läpi toiseen ulottuvuuteen, jota kyseinen virasto ei valvo. Esimerkki: Tiukka ympäristösääntely “poistaa” paikallisen saaste- riskin, mutta siirtää sen madonreiän läpi globaaliin ulottuvuuteen (tuotanto siirtyy maihin, joissa ei ole valvontaa) ja taloudelliseen ulot- tuvuuteen (Suomen huoltovarmuus heikkenee). Hallinto on optimoitu siirtämään riskit sinne, missä ne eivät näy seuraavassa vuosineljän- nesraportissa tai vaalikaudella. 3. Täyslaskennan puute. Mekanismirealismi vaatii, että jokainen “turvatoimi” on auditoitava kokonaisvaltaisesti. Jos säästämme yhden ihmishengen sääntelyllä, mutta prosessi maksaa 500 miljoonaa eu- roa kadotettuina investointeina, olemme todellisuudessa tappaneet kymmeniä ihmisiä tulevaisuudessa (terveydenhuollon ja innovaati- oiden puute). Emme ole “turvallisempia” — olemme vain hitaampia, köyhempiä ja hauraampia. ∗ ∗ ∗ 307 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 29. “Perustuslaki on neutraali oikeuksien suoja” (Lupaus ilman tuotantomekanismia) Väite: Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeen- tuloon, huolenpitoon ja koulutukseen. Nämä ovat oikeusvaltion fun- damentteja, joista ei voi neuvotella. Vastaus: Tämä on ontologinen vääristymä, jossa oikeus (saatava) irrotetaan sen vaatimasta substraatista (tuotannosta). 1. Fysiikan ohitus. Perustuslain 19 § ja 16 § lupaavat palveluita ja toimeentuloa ikään kuin ne olisivat luonnonvakioita. Ne olettavat vakaan tai kasvavan tuotantopohjan, mutta eivät sisällä mekanismia, joka varmistaisi tuon pohjan säilymisen. Kun syntyvyys on 1,3 ja tuot- tavuus polkee paikallaan, perustuslaki muuttuu katteettomaksi lu- paukseksi. Järjestelmä lupaa jakaa energiaa, jota se ei ole sitoutunut tuottamaan. 2. Kirjoittamattomat hierarkiat. Vaikka perustuslaki esitetään neutraalina, se sisältää piilotettuja prioriteetteja. Suomessa prosessi voittaa tuloksen (PeL 118 §). Virkamies, joka noudattaa sääntöjä mutta ei saavuta mitään, on suojassa. Virkamies, joka saavuttaa tulok- sia rikkomalla jäykkää prosessia, kantaa vastuun. Tämä luo hallin- nollisen entropian, jossa energia kuluu sääntöjen noudattamisen simulointiin, ei arvonluontiin. ∗ ∗ ∗ 308 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA 30. “Perustuslaki estää tämän” (Perustuslakifundamentalismi) Väite: Suomen perustuslaki ja sen tulkintakäytäntö (PeV) estävät monet ehdotetut mekanismit, kuten automaattiset leikkaukset tai omaisuudensuojaan puuttumisen. Perustuslaki on sääntöhierarkian huippu, eikä sitä voi ohittaa mekanismien nimissä. Vastaus: Tämä on perustuslakifundamentalismia, joka unohtaa perustuslain perimmäisen tarkoituksen: sivilisaation suojelemisen. 1. Perustuslaki ei ole itsemurhasopimus. Oikeusoppinut Robert Jackson muistutti: “Perustuslaki ei ole it- semurhasopimus.” Jos perustuslain tulkinta johtaa järjestelmälliseen kyvyttömyyteen suojella kansakunnan olemassaoloa (velkakriisi, vä- estönrakenteellinen romahdus), tulkinta on ristiriidassa perustuslain hengen kanssa. Perustuslaki on olemassa sivilisaatiota varten, ei sivi- lisaatio perustuslakia varten. 2. Historiallinen ennakkotapaus: 1940. Vuonna 1940 Suomi kohtasi eksistentiaalisen uhan (420 000 evakkoa). Silloinen valtiojohto ymmärsi, että tiukka omaisuudensuojan tulkinta olisi tarkoittanut sisällissotaa tai kansallista tuhoa. He säätivät Pika- asutuslain, joka loukkasi omaisuudensuojaa tavalla, joka olisi rauhan aikana “perustuslain vastaista”. He asettivat selviytymisen prosessin edelle. MeV palauttaa tämän saman realismin: hätä ei lue lakia, se kirjoittaa uuden. 3. Pohjoismaaverrokit: Parametriset korjaukset. Tanska, Ruotsi ja Kanada kykenevät tekemään parametrisia kor- jauksia sosiaaliturvaansa ja eläkkeisiinsä ilman, että oikeusvaltio romahtaa. He ovat nostaneet eläkeikiä, leikanneet indeksointeja ja tiukentaneet ehtoja — ja yhteiskunta toimii. Suomen perustuslaillinen jäykkyys on valittu hauraus, ei sivilisaation välttämättömyys. 4. Suhteellisuusperiaate (Täyslaskenta). Nykyinen tulkintatapa suojelee usein saavutettuja etuja (esim. eläketaso tai tietyt palvelut) “perustuslaillisina oikeuksina”. Täyslaskenta osoittaa, että näiden etujen suojeleminen nykyisel- lä tavalla tuhoaa tulevien sukupolvien edellytykset: toimivan yhteiskunnan, turvallisuuden ja vapauden. 309 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Vetoaminen perustuslakiin yhden ryhmän etujen suojelemiseksi samalla, kun siviilikoneisto tuhotaan, on vallan väärinkäyttöä. MeV vaatii, että perustuslakia tulkitaan sivilisaation jatkuvuuden, ei staat- tisen nykytilan, näkökulmasta. Johtopäätös: Jos perustuslaki estää meitä pelastamasta itseämme, meidän on joko muutettava tulkintaa tai muutettava perustuslakia. 83 päivän NATO-prosessi todisti, että sääntöjä osataan tulkita dynaamis- esti, kun jännite on riittävä. ∗ ∗ ∗ 31. “EU määrää kaiken” (Ulkoistettu vastuunpesu) Väite: 60–80 % lainsäädännöstä tulee Brysselistä. Kansallinen liikku- mavara on illuusio, joten järjestelmän korjaamista on turha yrittää. Vastaus: Väite on vastuunpesua — kognitiivinen suoja, jolla koti- mainen saamattomuus selitetään abstraktin ulkoisen voiman syyksi. 1. Ongelmien ydin on kotimainen. Mesaoptimointi, veto-verkko, romahtanut syntyvyys, korjausvelka ja velkajarrun puute — EU ei ole määrännyt näistä yhtäkään. Kirjan ydinmekanismit (velkajarru, huoltosuhde-kytkin, ennakkotarkastus, määräaikaisuus) ovat täysin Suomen oman suvereniteetin piirissä. Sveitsi on EU:n ulkopuolella, mutta velkajarru toimii Saksassa (EU-maa) aivan yhtä mekaanisesti. 2. 40 prosentin sääntö ja kultaus (gold-plating). Jos hyväksymme väitteen, että 60 % laeista tulee EU:sta, se tarkoittaa, että 40 % on edelleen täysin omissa käsissämme. Onko tuo 40 % optimoitu fysiikan lakien mukaiseksi? Ei. Lisäksi Suomi kärsii “kultauksesta”: jos EU- direktiivi vaatii tason X, Suomi säätää pelossaan tason X + 20 %. Tämä osoittaa, että liikkumavaraa on — sitä vain käytetään järjestelmän tiukentamiseen ja loiskuorman lisäämiseen, ei sen järkeistämiseen. Johtopäätös: “EU estää” -argumentti on poliitikon luettamattomuus- kilpi. Sillä vältetään vaikeat kotimaiset päätökset. Vaikka EU rajoittaa toimintaa, se ei estä valtiota olemasta tehokas ja itsekurinen. ∗ ∗ ∗ 310 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA 32. “Sopimukset estävät pelastautumisen” (Byrokraattinen idolatria) Väite: Mekanismirealismin ehdottamat rajut korjausliikkeet (esim. rajaturvallisuus tai datan aggressiivinen hyödyntäminen) ovat lait- tomia. Olemme sitoutuneet EU-direktiiveihin ja kansainvälisiin ih- misoikeussopimuksiin. Niiden rikkominen tekisi meistä epäyhteenso- pivan toimijan globaalissa verkostossa. Vastaus: Tämä väite on kategoriavirhe, joka kohtelee sopimuksia jumalallisina ilmoituksina, vaikka ne ovat vain koordinaatioteknolo- giaa. Mekanismirealismi ei ole laittomuutta vaan valtiosääntöoikeu- dellista aikuisuutta: säännöt ovat olemassa järjestelmää varten, ei järjestelmä sääntöjä varten. 1. Sopimukset ovat koodia, eivät pyhiä tekstejä (Idolatria). Kan- sainvälinen sopimus (esim. vuoden 1951 pakolaissopimus) on tietyn historiallisen hetken informaatio-olosuhteissa kirjoitettua koodia — ratkaisu sen hetken koordinaatio-ongelmaan. Kun maailma muuttuu (hybridivaikuttaminen, geopoliittinen murros, tekoäly), vanha koodi alkaa tuottaa yhteensopivuusvirheitä. Jos suvereeni valtio antaa 70 vuotta vanhan paperin heikentää omaa turvallisuuttaan, se on sekoittanut työkalun (sopimus) ja päämäärän (selviytyminen). 2. Tulkinta veto-oikeutena (Riskinsiirto). Usein este ei ole itse sopimus, vaan suomalainen tapa tulkita sitä. Suomen hallinnossa vallitsee protokollakuuliaisuus, jossa epävarma tilanne tulkitaan aina maksimaalisen varovaisesti virkamiehen oman riskin minimoimiseksi (kosketusvastuuansa). Ranska tai Tanska joustavat sopimuksista ek- sistentiaalisen uhan edessä. Suomi sen sijaan lukitsee omat kätensä ja käyttää sopimuksia veto-oikeutena. Tämä on riskinsiirtoa: virka- mies minimoi oman juridisen riskinsä, mutta maksimoi samalla koko järjestelmän selviytymisriskin. 3. Latenssi tappaa (Aikasota). Geopoliittinen ja teknologinen todel- lisuus muuttuu viikoissa. Kansainvälisten sopimusten muuttaminen vaatii kaikkien osapuolten suostumuksen ja kestää 10–20 vuotta. Jos valtio sitoo oman OODA-looppinsa hitaimpaan mahdolliseen kan- sainväliseen konsensukseen, se häviää aikasodan. Suvereniteetti tarkoittaa kykyä toimia nopeammin kuin sopimusteksti päivittyy. 311 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Johtopäätös: Emme vastusta kansainvälistä koordinaatiota — se on elintärkeää. Mutta sivilisaation perimmäinen päämies on oma kansa. Täyslaskennassa “itsemurha” ei tarkoita vain äkillistä tuhoa, vaan mitä tahansa valintaa, joka pienentää järjestelmän odotettua selviytymistodennäköisyyttä suhteessa vaihtoehtoihin. Sääntö- jen noudattaminen ei ole hyve, jos se ohjaa koneen — vaikka kuinka hitaasti ja laillisesti — kohti rotkoa. ∗ ∗ ∗ 312 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA 33. “Tämä on teknokratiaa ja politiikan tappamista” (Näennäispolitiikan suoja) Väite: Yritätte muuttaa poliittiset arvovalinnat teknisiksi mekanis- miongelmiksi. Automaattiset säännöt (kuten velkajarru) tappavat demokratian hengen ja siirtävät vallan eduskunnalta algoritmeille ja asiantuntijoille. Vastaus: Tämä väite perustuu väärinkäsitykseen siitä, mitä voi ja mitä ei voi politisoida: mekanismirealismi ei tapa politiikkaa vaan politikoinnin (näennäisliikkeen) ja pakottaa aidon politiikan esiin. 1. Ontologinen vastaus (Markkinat vs. Fysiikka). Hyvinvoin- tivaltion puolustajat sanovat, että valtio on olemassa markkinoiden sääntelemiseksi. Tämä on totta: markkinat ovat sosiaalinen konstruk- tio, jota voi ja pitää säännellä. Mutta entropia ei ole sosiaalinen konstruktio. Jos kulutat enemmän energiaa kuin tuotat, järjestelmä romahtaa riippumatta siitä, onko se kapitalistinen, sosialistinen vai jotain muuta. Mekanismirealismi ei sano “älä sääntele markkinoita” vaan “älä sivuuta fysiikkaa”. Voit päättää jakaa kakun tasan (poliittinen valinta), mutta et voi päättää syödä kakkua ja säästää sitä yhtä aikaa (fysikaalinen mahdottomuus). 2. Demokraattinen vastaus (API-malli). Demokratia on tilaa- ja (client). Fysiikka on toimittaja (server). Nykyinen järjestelmä on korvattu näennäisliikkeellä: työryhmät ja strategiapaperit korvaavat toiminnan. Veto-verkko varmistaa, että vanhat rakenteet säilyvät, vaikka ne olisivat rikki. Protokolla (esim. velkajarru) ei poista valtaa vaan pakottaa käyttämään sitä poistamalla mahdollisuuden “invalidiin syötteeseen” (kuten velalla rahoitettuun pysyvään kulutukseen). Kun fysiikan raja asetetaan kiinteäksi, poliitikot joutuvat tekemään sitä mitä heidän pitäisikin: priorisoimaan. 3. Eettinen vastaus (Aikalaisuus on sortoa). Tämä on tärkein argumentti solidaarisuuden nimeen vannovalle kriitikolle. Kuka on yhteiskunnan heikoin lenkki? Tulevat sukupolvet. Heillä ei ole ääntä, ei valtaa, eikä omaisuutta. Nykyinen “lämmin” politiikka, joka kieltäytyy vaikeista päätöksistä, on tosiasiassa julminta mahdollista aikaloisuutta. Poliitikko, joka hyväksyy pääoman syömisen ylläpitääk- seen nykyistä mukavuutta, ei ole radikaali. Hän on aristokraatti, joka 313 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS elää perimälläni omaisuudella ja jättää laskun lapsilleen. Todellinen solidaarisuus on ylisukupolvista: se vaatii, että emme kuluta varantoa. Johtopäätös: Mekanismirealismi vapauttaa poliitikot mikroman- agerointiin hukkumisesta asettamaan tavoitteita (Tahto) siirtäen samal- la toteutuksen ja reunaehdot insinööreille (Toteutus). Se siirtää vallan pimeistä kabineteista auditoitaviin lasilaatikoihin. ∗ ∗ ∗ 314 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA 34. “Tämä vie vallan poliitikoilta” (Harkintavallan harha) Väite: Automaattiset säännöt (velkajarru, elinaikakerroin) poistavat poliittisen harkinnan. Eikö demokratia tarkoita, että valitut edustajat päättävät? Vastaus: Harkintavalta väärässä paikassa on järjestelmähaavoittuvu- us, ei vapaus. 1. Latenssisokeus (4 vs. 40 vuotta). Poliitikon kannustinhorisontti on 4 vuotta (vaalisykli), kun taas velan, väestönrakenteen ja infrastruk- tuurin takaisinkytkentäsykli on 40 vuotta: kun nopea säätöjärjestelmä (politiikka) ohjaa hidasta prosessia (fysiikka), tuloksena on resurssien kuppaaminen tulevaisuudesta. Kansanedustaja sanoi sen suoraan: “Mikään puolue ei uskalla suututtaa heitä” — viitaten eläkeläisiin. Tämä ei ole moraalinen vika. Se on rakenteellinen ongelma, jossa väestörakenteen painovoima ohittaa pitkän aikavälin järjen. 2. Olemme tehneet tämän jo kerran (Keskuspankit). 1990- luvulla poliitikoilta vietiin valta säätää korkoja ja painaa rahaa. Miksi? Koska heidän “harkintavaltansa” tuotti jatkuvaa inflaatiota ennen vaaleja. Rahapolitiikka siirrettiin riippumattomille keskuspankeille, ja inflaatio kesytettiin. MeV tekee saman julkisen talouden fysiikalle. Tämä ei ole uusi idea — se on testattu ratkaisu. 3. Työnjako, ei vallankaappaus. Poliitikot päättävät päämäärän: tahdon, prioriteetit, budjettien sisäisen jaon. MeV varmistaa, että alus- ta (budjettirajoite, mekanismien toimivuus) kestää tuon päämäärän. Tällä hetkellä poliitikot käyttävät suurimman osan ajastaan alustan paikkaamiseen, jolloin varsinaiselle tahdon määrittämiselle ei jää tilaa. 4. Itsesäätely. Eduskunta itse säätää nämä rajoitteet perustuslain tasolla. Demokratian korkein voimanosoitus ei ole kyky muuttaa mieltään joka päivä, vaan kyky sitoa omat kätensä silloin, kun tiede- tään, että lyhyen aikavälin kiusaukset uhkaavat pitkän aikavälin selviytymistä. 5. Hätäkatkaisin. Kriisitilanteessa (sota, pandemia) on oltava ma- nuaalinen ohituskaista. Mutta toisin kuin nykyisessä “harkinnassa”, MeV:n ohittaminen vaatii määräenemmistön ja se tehdään näkyväksi. Porsaanreikien sijaan järjestelmään rakennetaan hätäkatkaisin, jonka käyttö laukaisee hälytysvalot. 315 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS ∗ ∗ ∗ 35. “Tämä on fasismia” (Autoritaarisuussyytös) Väite: Puhutte hierarkioista, rajoista, “fysiikan veto-oikeudesta” ja kansan valinnanvapauden rajoittamisesta. Tämä kuulostaa autori- taariselta. Demokratian rajoittaminen “tehokkuuden” nimissä on fa- sismia uudessa kuosissa. Vastaus: Tämä on historiallinen käänteisyys. Autoritarismi ei syn- ny järjestyksestä, vaan kaaoksesta. Mekanismirealismi on fasismin vastalääke. 1. Kaaos on diktaattorin paras ystävä. Milloin fascistit ja kom- munistit nousevat valtaan? Kun liberaali järjestelmä epäonnistuu pe- rustehtävässään: turvallisuuden ja leivän takaamisessa. Kun katuvalot sammuvat, raha menettää arvonsa ja rikollisuus räjähtää, kansa huutaa vahvaa johtajaa palauttamaan järjestyksen — väkivallalla, jos tarvitsee. Weimarin tasavalta ei romahtanut, koska se oli liian järjestelmällinen vaan koska se oli kyvytön. 2. Ennaltaehkäisevä järjestys vs. reaktiivinen tyrannia. MeV- logiikka on tylsää insinöörityötä: korjataan sillat, tasapainotetaan talous, varmistetaan turvallisuus nyt — jotta kenenkään ei tarvitse koskaan kaivata diktaattoria. Tämä ei ole autoritarismia vaan sen ennaltaehkäisyä. Autoritarismi syntyy, kun “vapaa” järjestelmä romahtaa omaan kyvyttömyyteensä. Jos vastustat realismia, rakennat tietä tyrannialle. 3. Hierarkia ei ole sortoa. Ihmisen aivot painavat 2 % kehon massasta, mutta kuluttavat 20 % energiasta. Marxilainen tulkinta: aivot riistävät lihaksia. Mekanismirealistinen tulkinta: aivot prosessoivat informaatiota, jotta lihas ei astu miinaan. Korkeampi energiankulutus on investointi koko organismin selviytymiseen. Sivilisaatiossa hierar- kia ei ole vallankäyttöä vaan vastuunjakoa. Signaalin prosessointi vaatii rakenteen. Täysin tasainen järjestelmä ei kykene koordinoituun toimintaan — se on kohina, ei signaali. Johtopäätös: Valinta ei ole “vapaus vs. fasismi”. Valinta on “toimiva järjestys vs. kaaos, joka synnyttää tyrannian”. Mekanismirealismi haluaa pelastaa demokratian tekemällä siitä jälleen toimivan. 316 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA ∗ ∗ ∗ 36. “Kansalla on oikeus valita itsetuho” (Valinnanvapauden harha) Väite: Jos kansa haluaa velkaantua tai jättää ongelmat korjaamatta, se on heidän demokraattinen oikeutensa. Miten kukaan voi sanoa, mikä on “oikea” valinta? Vastaus: Väite sekoittaa kaksi täysin eri asiaa: Tahdon (mitä tilataan) ja Toteutuksen (miten se toimitetaan). Fysiikan lakeja ei voi äänestää kumoon. Nykyinen järjestelmä ei myöskään tuota aitoa valinnanva- pautta, vaan se on informaatiosokea. 1. API-malli (Rajapinta vs. Toteutus). Demokratia on tilaaja, fysiikka on toimittaja. Kansa saa äänestää rajapinnassa “haluamme hyvinvointia”. Mutta kansa ei voi äänestää siitä, miten silta pysyy pystyssä, tai että velka lakkaa olemasta velkaa. Velkajarru ei rajoita demokratiaa; se on järjestelmän virheilmoitus: Virhe: Rahoitus riittämätön. Se kertoo, että poliitikon syöttämä koodi on virheelli- nen — ei siksi, että “eliitti estää”, vaan siksi, että fysiikka ei suostu. 2. Informaatiosokeus ja piilotetut kustannukset. Jos äänestäjältä kysytään: “Haluatko paremmat palvelut?”, vastaus on kyllä. Jos jätetään sanomatta: “…ja lastenlapsesi maksavat tämän korkoineen”, valinta on manipuloitu. Aito demokraattinen valinta vaatii täydellistä infor- maatiota seurauksista (täyslaskenta). Valinta, joka tehdään sokkona, ei ole vapautta. 3. Demokratia on ajallisesti vajaa. Kenelle valtion pitäisi olla töissä? Nykyjärjestelmä vastaa: seuraavien vaalien äänestäjille. Mutta sivilisaation perimmäinen päämies on kansa satojen vuosien aikajän- teellä — mukaan lukien menneet sukupolvet, jotka rakensivat järjes- telmän, ja tulevat sukupolvet, jotka perivät sen. Nykyinen demokratia ei ole liian demokraattinen. Se on riittämättömän demokraattinen, koska se sulkee päätöksenteon ulkopuolelle ne, joihin päätökset eniten vaikuttavat (lapset). 4. Järjestelmä tuottaa omat preferenssinsä. Kuka äänesti syn- tyvyysromahduksesta? Kuka äänesti “ei se ole niin justiinsa” -kulttuurista? Kukaan. Nämä eivät ole “kansan tahtoa”, vaan rikkinäisen kannustin- 317 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS rakenteen emergenttejä ominaisuuksia. Kun järjestelmä piilottaa huo- nojen päätösten seuraukset pesuvälin taakse, se kouluttaa kansalai- sista välinpitämättömiä asiakkaita. “Kansan tahto” on usein vain pei- likuva järjestelmän omasta patologiasta. 5. Vapauden reunaehdot (Odysseus-sopimus). Agentit (poliitikot, virkamiehet, etujärjestöt) optimoivat omaa etuaan (mesaoptimointi), eivät kansakunnan etua. Ilman rajoitteita tämä dynamiikka voittaa aina. Siksi kypsä sivilisaatio solmii Odysseus-sopimuksen: se sitoo omat kätensä mastoon (velkajarru, MeV), jotta se ei hyppää yli laidan, kun poliitikkojen seireenilaulu alkaa. Rajoite on korkeinta mahdollista demokratiaa — se on nykyisen sukupolven päätös suojella itseään omalta heikkoudeltaan. Johtopäätös: Kansakunta saa valita huonosti. Mutta valinnan pitää olla aito. Järjestelmässä, joka piilottaa laskun ja manipuloi kannus- timia, itsetuho ei ole vapaa valinta — se on järjestelmävirhe. ∗ ∗ ∗ 318 III. JURIDINEN FETISISMI JA HALLINNOLLINEN KITKA 37. “MeV kaapataan” (Kaappausriski) Väite: Jokainen uusi instituutio kaapataan lopulta. MeV:stä tulee vain yksi sisäpiirin työkalu lisää. Vastaus: MeV:n suunnittelussa on rakenteellisia suojia: — Kansainvälinen valintakomitea — ensimmäinen hallitus vali- taan ulkopuolelta — Pääomarahoitus — ei vuosibudjettiriippuvuutta, jota voi käyttää kiristämiseen — Ei-uusittavat toimikaudet — johtajat eivät optimoi uudelleen- valintaa — Red Team — 5 % budjetista haastamiseen — Avoin metodologia — kaikki mallit julkista koodia — Ulkoinen valvontalautakunta — 3/5 ei-suomalaisia Vaihtoehto — ei mitään — on varma epäonnistuminen. Täydellinen institutionaalinen spesifikaatio: https://mekanism irealismi.fi/mekanismivirasto ∗ ∗ ∗ 319 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 38. “Tämä ei ole poliittisesti mahdollista” (Kriisi-ikkuna) Väite: Teoria on kaunis, mutta kukaan ei toteuta tätä. Poliitikot eivät äänestä omaa valtaansa pois. Etujärjestöt eivät luovu eduistaan. Vastaus: Väite on historiallisesti väärä. Sveitsi sääti velkajarrun vuonna 2001. Poliitikot äänestivät rajoit- taakseen omaa liikkumavaraansa. Ruotsi uudisti eläkejärjestelmänsä 1990-luvulla — poliitikot leikkasivat tulevia etuuksia. Suomi liittyi NATO:on 83 päivässä — järjestelmä, joka “ei voi toimia nopeasti”, toimi. Mikä mahdollisti nämä? Jännite. Sveitsissä 1990-luvun talouskri- isi. Ruotsissa pankkikriisi. Suomessa Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Kysymys ei ole “onko mahdollista” vaan “milloin tulee mahdollisek- si”. Kriisi avaa ikkunan, joka normaalioloissa on kiinni. Kirjan tehtävä on varmistaa, että kun ikkuna aukeaa, suunnitelma on valmiina. Eikä kriisin tarvitse tapahtua Suomessa. Jos jokin muu maa kohtaa romahduksen ensin ja implementoi MeV:n kaltaisen järjestelmän, siitä tulee todiste — malli, jonka muut voivat kopioida. Sveitsin velkajarru levisi muihin maihin, koska se toimi. Mutta kirjalla on myös toinen tehtävä: luoda kieli, jolla ongel- mat voi nähdä. Ennen kuin “näennäisliike” on sana, ilmiötä on vaikea keskustella. Ennen kuin “veto-verkko” on käsite, rakennetta on vaikea kritisoida. Diagnoosi edeltää hoitoa. Kun tarpeeksi moni näkee saman asian samalla tavalla, syntyy poliittinen tila, jota ei ennen ollut. Kirja ei vain odota ikkunaa — se rakentaa sitä. Vaihtoehto on improvisoida kriisin keskellä, mikä tuottaa huonom- pia tuloksia. ∗ ∗ ∗ 320 IV. TERMODYNAAMINEN TAPPIO JA TALOUS-USKONNOT IV. Termodynaaminen tappio ja talous-uskonnot ∗ ∗ ∗ 39. “Markkinatalous ratkaisee” (Zombie-kapitalismi) Väite: Oikeistolainen talouspolitiikka on markkinaehtoista. Yritysten tukeminen, valtion takaukset ja veronkevennykset luovat kasvua. “Yritysten etu on Suomen etu.” Vastaus: Väite on kategoriavirhe, joka sekoittaa markkinatalou- den (kilpailu ja evoluutio) ja elinkeinosuojelun (olemassa olevien yritysten suojelu kilpailulta). 1. Konkurssi on siivousmekanismi. Aito markkinatalous on evo- lutiivinen tietokone: se laskee resurssien optimaalisen käytön tappa- malla ne yritykset, jotka hukkaavat energiaa. Suomalainen “elinkei- nopolitiikka” on usein anti-evolutiivista. Yritystuet, Finnveran takauk- set ja alueelliset helpotukset estävät heikkoja yrityksiä kuolemasta. Tuloksena ei ole dynaaminen viidakko, vaan valtion rahoittama eläin- tarha täynnä zombie-yrityksiä, jotka syövät pääomaa mutta eivät kykene aitoon innovaatioon. 2. Riskin sosialisointi. Oikeisto puhuu mielellään “riskistä ja palkkios- ta”, mutta käytännössä se pyrkii usein ulkoistamaan riskin valtiolle ja yksityistämään voitot. Tämä rikkoo markkinamekanismin ytimen. Jos tappion uhkaa ei ole, investoinnit eivät kohdistu tuottavuuteen, vaan tukien kalasteluun (rent-seeking). Mekanismirealismi vaatii kaikkien yritystukien lopettamista: anna markkinan tappaa tehoton, jotta uutta kapasiteettia voi syntyä. ∗ ∗ ∗ 321 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 40. “Työ on parasta sosiaaliturvaa” (Volyymiharha) Väite: Tärkein tavoite on nostaa työllisyysastetta. Työ ratkaisee huol- tosuhteen ja hyvinvointivaltion rahoituksen. Vastaus: Väite on volyymiharha, joka mittaa aktiviteettia (ener- giankulutus) eikä nettotuottavuutta (energiantuotto). 1. Nettotappio työelämässä. Kaikki työ ei vahvista julkista taloutta. Jos työ on niin matalatuottavaa, että työntekijä vaatii asumistukea ja muita tulonsiirtoja tullakseen toimeen, hän on järjestelmän taseessa nettokulu. Työllisyysasteen nostaminen matalan arvonlisän aloilla on järjestelmän näkökulmasta lämmön haaskaamista ilman työtä (Eout < Ein ). 2. Osaajapula on hintasignaali. Huuto “osaajapulasta” on usein yritysten halua ohittaa markkinamekanismi. Jos yritys ei pysty mak- samaan palkkaa, jolla ihminen elää ilman valtion tukea, yrityksen liiketoimintamalli on loismainen. Valtion ei pidä subventoida hal- patyövoimaa, vaan antaa tehottomien prosessien automatisoitua tai kuolla pois. ∗ ∗ ∗ 322 IV. TERMODYNAAMINEN TAPPIO JA TALOUS-USKONNOT 41. “Sosiaaliturva auttaa heikoimpia” (Kyvykkyysloukku vs. Asunto ensin) Väite: Suomen sosiaaliturva on maailman paras, koska se takaa kaikille toimeentulon ja huolenpidon. Järjestelmän kiristäminen on epäin- himillistä. Vastaus: Tämä on ontologinen peiteoperaatio, joka kätkee sen tosiasian, että nykyinen mekanismi aktiivisesti tuhoaa ihmisen ky- vykkyyttä toimia agenttina. 1. Kyvykkyysloukku. Toimeentulotuen 100 % marginaalivero ja 50 euron omaisuusraja luovat patologisen kannustimen. Järjestelmä vaatii agenttia pysymään varattomana ja riippuvaisena saadakseen apua — tämä ei ole hoivaa vaan kyvykkyyden dekapitalisaatiota. Se pakottaa ihmiset kuluttamaan säästönsä ja piilottamaan tulonsa, mikä tuhoaa Integrity-periaatteen ja pitkäjänteisen suunnittelun mahdollisuuden. 2. Todistettu mekanismivirhe. Suomella on hallussaan data siitä, mikä toimii: “Asunto ensin” -malli antaa pohjan (resurssin) ensin ja rakentaa kyvykkyyden sen päälle. Samaan aikaan toimeentulotuki toimii päinvastoin: se vaatii täydellistä romahdusta ennen tukea. Se, että valtio soveltaa molempia logiikoita samanaikaisesti, osoittaa, että kyse ei ole resurssien puutteesta, vaan haluttomuudesta sekularisoida pyhäksi lehmäksi muuttunutta byrokratiaa. ∗ ∗ ∗ 323 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 42. “Suomi on hyvässä kunnossa” (Dekapitalisaatio-illuusio) Väite: Suomi on edelleen vauras maa, meillä on hieno infrastruktuuri ja vahva tase. Velka on vain numeroita, ja voimme aina investoida itsemme ulos ongelmista. Vastaus: Tämä on dekapitalisaatio-illuusio. Valtio syö kovaa in- fraansa maksaakseen juoksevia kuluja. 1. Hiljainen default. Suomen rakennetun omaisuuden korjaus- velka on yli 110 miljardia euroa — rakennuskanta, liikenneverkko, vesihuolto, energia. Tämä on hiljainen default: olemme realisoineet sivilisaation kovan pääoman ja muuttaneet sen kulutukseksi. Tie on vielä fyysisesti paikallaan, mutta sen tekninen arvo on mädäntynyt sisältäpäin — kuin söisi oman kotinsa kantavia seiniä pysyäkseen lämpimänä yhtenä talvena. 2. Taseen vääristely. Kun valtio raportoi budjettitasapainoa huo- mioimatta omaisuuden teknistä arvonlaskua, se harjoittaa tasepetosta. Sivilisaatio, joka ei huolla substraattiaan, on konkurssissa, vaikka numerot paperilla näyttäisivät muuta. ∗ ∗ ∗ 324 IV. TERMODYNAAMINEN TAPPIO JA TALOUS-USKONNOT 43. “Tämä tappaa maaseudun” (Koko maa asuttuna) Väite: Tehostaminen ja kaupungistumisen “fysiikka” johtavat siihen, että Suomi tyhjenee kolmea suurinta kaupunkia lukuun ottamatta. Tämä on turvallisuusriski ja kansallisen elämäntavan loppu. Vastaus: Tämä väite olettaa, että mekanismirealismi tarkoittaa sokeaa keskittämistä. Todellisuudessa nykyinen “koko maa asuttuna” -politiikka on alueellinen Ponzi-huijaus, joka perustuu strategisen minimin ja sosiaalisen maksimalismin sekoittamiseen. Sivilisaatio on termodynaaminen kone. Kaupungit ovat tiheitä informaation prosessointisolmuja, mutta kone tarvitsee toimiakseen laajan keräyspinta-alan. Jos aluepolitiikka perustuu nostalgiaan, se on tuhoisaa resurssien haaskausta. Mutta strateginen realismi muuttaa laskelman. 1. Strateginen hajautus vs. Haamu-infra. Täyslaskenta kysyy: Mikä on tämän alueen systeeminen funktio? — Energia ja raaka-aineet: Tuulivoima, mineraalit ja biotalous vaativat tilaa. — Turvallisuus: Totaalipuolustus vaatii logistista syvyyttä ja läs- näoloa. — Huoltovarmuus: Ruoantuotanto on biologinen välttämättömyys, jota ei voi virtualisoida. Kun alue tuottaa näitä kriittisiä syötteitä, sen ylläpito ei ole “tukea” vaan investointi. Mutta ylläpidämme myös 77 000 kilometriä yleisiä teitä väestölle, joka pakkautuu kasvukeskuksiin. Tämä haamu-infra on tasevarkautta tuottavalta keskukselta kuolevalle periferialle. 2. Harha symmetriasta (Strateginen minimi). Mekanismirealis- mi leikkaa armotta hallinnollisen aluepolitiikan. Rajaturvallisuus vaatii läsnäoloa, mutta se vaatii sotilaallista läsnäoloa, ei välttämättä täyden palvelun kunnallishallintoa jokaiseen kylään. Nykyinen politiikka käyttää turvallisuutta semanttisena kaappauksena suojellakseen teho- tonta aluehallintoa. MeV kysyy: “Mikä on se strateginen minimi, joka takaa turvallisuuden ilman, että se imee sivilisaation kuiviin?” 3. Todellinen uhka maaseudulle on valtion konkurssi. Ny- kyinen malli, jossa simuloidaan koko palveluverkkoa velkarahalla, johtaa lopulta romahdukseen, joka vie palvelut kaikkialta. Mekanis- 325 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS mirealistinen maaseutu on harvempi mutta robustimpi keskittyessään tuotantoon ja strategiseen läsnäoloon byrokratian pyörittämisen si- jaan. 4. Inhimillisen pääoman loukku. Kun subsidioimme asumista alueilla, joilla ei ole taloudellista dynamiikkaa, luomme kyvykkyys- loukun. Nuoret jäävät paikkoihin, joissa heidän inhimillinen pääo- mansa ei pääse kasvamaan. Tämä ei ole “maaseudun tukemista” — se on tulevaisuuden tuhoamista nostalgian nimissä. Johtopäätös: Emme autioita maaseutua. Haluamme pelastaa sen strategiset funktiot poistamalla sen hallinnollisen kitkan. ∗ ∗ ∗ 44. “Rakentaminen on elvytystä” (Investointiharha) Väite: Valtion pitää investoida infrastruktuuriin ja rakentamiseen (radat, asunnot, suurhankkeet), koska se luo työtä ja tulevaisuuden edellytyksiä. Seinät ovat varallisuutta. Vastaus: Usein se, mitä kutsutaan “investoinniksi”, on todellisuudessa viivästettyä kulutusta tai käyttökulujen luomista. 1. Käyttökulugeneraattorit. Uusi rata tai julkinen rakennus ei ole omaisuuserä samassa mielessä kuin tehdas. Tehdas tuottaa ylijäämää. Rata syö ylijäämää (kunnossapito) seuraavat 50 vuotta. Jos hanke ei mahdollista uutta taloudellista toimintaa, joka kattaa sen raken- tamisen korot JA ylläpidon, se on negatiivinen tase-erä. Suomi on täynnä “investointeja”, jotka ovat todellisuudessa vain valtavia ylläpitokuluautomaatteja, jotka kasvattavat loiskuormaa. 2. Betoni ei ole teknologiaa. Oikeisto sortuu usein “Betoni-Key- nesiläisyyteen”. On poliittisesti helpompaa leikata nauhoja raken- nustyömaalla kuin tehdä vaikeita rakennemuutoksia. Mutta betoni on kuollutta pääomaa (dead capital), joka ei skaalaudu. Aito inves- tointi on panostus prosessien ja osaamisen tehokkuuteen, ei fyysisiin fasiliteetteihin, jotka ankkuroidaan menneisyyden tarpeisiin. ∗ ∗ ∗ 326 IV. TERMODYNAAMINEN TAPPIO JA TALOUS-USKONNOT 45. “Monimuotoisuus on aina voimavara” (Kitkakerroin) Väite: Erilaisuus on rikkautta. Homogeeninen Suomi on tunkkainen ja menneen talven lumia. Meidän pitää avautua ja sekoittua. Vastaus: Väite on ideologinen, ei mekaaninen. Järjestelmäteoriassa diversiteetti (hajonta) ja koheesio (yhtenäisyys) muodostavat vaihto- kaupan (trade-off ). 1. Luottamus on ennustettavuutta. Pohjoismainen korkea luotta- mus perustuu siihen, että agentit jakavat samat oletukset ja normit. Kun naapuriin voi luottaa, transaktiokustannukset ovat nolla. Ei tarvita aitoja, lakimiehiä tai vartijoita. Kun diversiteetti (normien hajonta) kasvaa, ennustettavuus laskee. Järjestelmän kitkakerroin nousee. Joudumme käyttämään enemmän energiaa ja resursseja (val- vonta, monimutkaiset sopimukset, tulkkaus) saman yhteistyötason saavuttamiseksi. 2. Koordinaation hinta (Baabelin torni). Monimuotoisuus voi lisätä innovaatiota (uudet näkökulmat), mutta se vähentää toimeen- panokykyä (yhteinen kieli ja tahto). Kriisitilanteessa homogeeninen kansa toimii kuin yksi organismi. Sirpaloitunut yhteiskunta toimii kuin joukko heimoja, joiden välinen kitka estää nopean reagoinnin. Mekanismirealismi on kitkatietoista: jos järjestelmään lisätään diver- siteettiä, on hyväksyttävä, että samalla menetetään “pohjoismainen helppous”. Emme voi saada molempia: äärimmäistä hajontaa ja äärim- mäistä yhtenäisyyttä. 3. Pohjoismaaverrokki: Tanska kontrolliryhmänä. Tanska on tunnistanut, että korkea diversiteetti ilman assimilaatiota lisää kitkak- ertoimia. He ovat ottaneet käyttöön tiukat säännöt segregaation pur- kamiseksi (“ghetto-lait”) ja palautuspolitiikan. Tanskan logiikka on termodynaaminen: jos uudet agentit eivät muutu ylijäämäisiksi (net- toveronmaksajiksi), järjestelmä ajautuu maksukyvyttömyyteen. Tan- ska toimii kontrolliryhmänä, joka paljastaa Suomen “toivotaan toivotaan” -politiikan kestämättömyyden. Johtopäätös: Monimuotoisuus on parametri, jolla on hinta. Jos emme laske koheesion menetystä kustannukseksi, teemme vajaus- laskentaa. 327 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS ∗ ∗ ∗ 46. “Tasapäistäminen ja inkluusioharha” (Osaamispääoman dekapitalisaatio) Väite: Kaikkien oppilaiden on opiskeltava samoissa ryhmissä. Ta- soryhmät ovat elitismiä ja maksullinen koulutus tuhoaa tasa-arvon. Koulutuksen on oltava täysin maksutonta ja samanlaista kaikille. Vastaus: Tämä on kognitiivinen entropia-ansa, jossa signaali (os- aaminen) hukkuu kohinaan (heterogeenisuus) “tasa-arvon” nimissä. 1. Opetuskitka. Peruskoulun inkluusiouudistus (2010) on oppikirja- esimerkki monimutkaisuuspesusta. Se poisti kalliit erityisluokat (säästö), mutta naamioi sen “ihmisoikeudeksi”. Tuloksena on ope- tuskitka: opettajan kaistanleveys kuluu järjestyksenpitoon, jolloin lahjakkaiden oppilaiden potentiaali jää realisoimatta. PISA-tulosten lasku on tämän mekaanisen valinnan suora seuraus. 2. Korkeakoulutuksen Goodhart-vääristymä. Kun korkeakoulu- tutkinnosta tuli tavoite (eikä osaamisesta), järjestelmä siirtyi tutkin- toinflaatioon. 60 % korkeakouluaste ei tarkoita 60 % huippuosaajia; se tarkoittaa tutkinnon arvonalennusta ja menetettyjä työvuosia. Maksuton yliopisto on todellisuudessa regressiivinen tulonsiirto: pienituloisten verovaroilla tuetaan tulevaa korkeatuloista eliittiä. Me- kanismirealismi vaatii hintasignaalin palauttamista, jotta koulutus ohjautuu sinne, missä se tuottaa aitoa arvoa, ei pelkkää statusta. ∗ ∗ ∗ 328 IV. TERMODYNAAMINEN TAPPIO JA TALOUS-USKONNOT 47. “Teknologia/AI ratkaisee” (Mekanismisokeuden alibi) Väite: Tekoäly ja automaatio ratkaisevat huoltosuhteen. Robotit tekevät työn. Ei tarvita kipeitä uudistuksia. Vastaus: Väite sekoittaa kaksi eri ongelmaa: resurssit ja hallinnon. Kirjan ydinväite ei ole “meillä ei ole tarpeeksi rahaa”. Ydinväite on: palautesilmukat ovat rikki. Poliitikot eivät kärsi huonoista päätöksistä. Virkamiehet optimoivat budjettia, eivät tuloksia. Kukaan ei tee täyslaskentaa. Enemmän resursseja rikkinäisen järjestelmän läpi = enemmän hukkaa, ei vähemmän. Rikas toimimaton järjestelmä on yhä toimima- ton. Entä jos AI tekee hallinnon huonommaksi? Kehittyneempi me- saoptimointi. Tehokkaampi monimutkaisuuspesu. Vakuuttavammat selitykset sille, miksi mitään ei voi muuttaa. Teknologia vahvistaa olemassa olevia rakenteita — hyviä ja huonoja. Jos AI on voimakas, hyvä hallinto on tärkeämpää, ei vähemmän tärkeää. Kuka päättää mihin kapasiteettia käytetään? Millä logiikalla? Kenen eduksi? Nämä ovat hallintokysymyksiä. Teknologia ei vastaa niihin. MeV vastaa. Ja syvemmin: vaikka AI tuottaisi vaurautta, se ei tuota merkitystä. Sivilisaation tarkoitus ei ole tehokkuus — se on kukoistus, selviytymi- nen vuosisatojen yli, elämän jatkuminen. Mihin Suomi on? Mitä varten sivilisaatio? AI ei vastaa näihin. Ne ovat kysymyksiä, joihin meidän on vastattava — ja vastaus ohjaa sitä, miten teknologiaa käytetään. Ilman telosta olemme vain tehokkaita ajelehtimaan. ∗ ∗ ∗ 329 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 48. “Verottamalla enemmän ratkaistaan ongelmat” (Kapasiteettiharha) Väite: Julkistalouden vajeen voi kuroa umpeen verottamalla enem- män — varakkaampia, yrityksiä, pääomatuloja. Vastaus: Verotus on allokaatiomekanismi, joka siirtää saatavia yksi- tyisestä taskusta julkiseen muttei luo uutta tuotantokykyä. Tämä on kapasiteettikriisi, jota luullaan tulokriisiksi. 1. Allokaatio ei ole tuotantoa (Virhe tehokkuudessa). Verotuk- sella on aito rooli: se rahoittaa julkishyödykkeitä ja koheesioinfrastruk- tuuria. Mutta uudelleenjako ei itsessään lisää järjestelmän tehokkuutta — päinvastoin, fysiikan lakien mukaisesti jokainen siirtoverkon läpi kulkeva euro tuottaa kitkaa (hallintokulut, vääristymät). Jos mootto- rista loppuu polttoaine, ongelmaa ei ratkaista vetämällä uusia putkia jäljellä olevan energian uudelleenjakamiseksi. Pienenevää kakkua ei voi pelastaa leikkaamalla sitä eri tavalla. 2. Kapasiteetti on liikkuvaa (Rajapintaongelma). Järjestelmät ovat avoimia. Inhimillinen ja finanssipääoma voivat siirtyä rajan yli. Kun huippuosaaja tai investointi muuttaa pois, valtio ei menetä vain tilastoitua veroeuroa — se menettää kognitiivisen laskentakapa- siteetin, joka olisi voinut ratkaista tulevaisuuden ongelmia. Kansal- listaseen todellinen varallisuus (IWI) tuhoutuu. > Tavallinen moraalinen puolustus: “Emme tarvitse ahneita — hyvä että lähtivät.” > Tämä sekoittaa moraalisen tyydytyksen ja järjestelmän fysiikan. Se, “halusitko” heidät vai et, ei muuta taseen lopputulosta: kapasiteetti poistui, järjestelmän kyky ylläpitää järjestystä (syntropia) heikkeni. Moraalinen ylemmyydentunto ei lämmitä taloa. 3. Kitka ja syntymätön kapasiteetti (Sokea piste). Jokainen veromekanismi on järjestelmään lisättyä kitkaa. Oikein säädettynä kitkan tuotto rahoittaa välttämättömän infran, joka laskee muuta kitkaa (esim. tieverkko laskee logistiikan kitkaa). Mutta jos verokitka kasvaa liian suureksi, se muuttaa dynaamista käyttäytymistä: työtun- teja ei tehdä, riskejä ei oteta. Nykyisen budjettikirjanpidon (vajaus- laskenta) suurin sokea piste on syntymätön kapasiteetti. Budjetti- riihessä nähdään vain kerätyt eurot, mutta ei koskaan sitä BKT:tä ja inhimillistä pääomaa, joka jäi verokiilan vuoksi kokonaan syntymättä. Tämä on näkymätöntä kapasiteetin tuhoamista. 330 IV. TERMODYNAAMINEN TAPPIO JA TALOUS-USKONNOT 4. Symmetria ja dynaamiset vaikutukset. Mekanismirealismin täyslaskennassa mikään parametrin säätö ei ole ilmainen. Jokaisella on dynaaminen hintansa: — “Leikataan menoja”: Voi tuhota kapasiteettia suoraan, jos leikkaus osuu siemenperunoihin (koulutus, perusinfra). — “Painetaan rahaa” (Velka/Inflaatio): Laimentaa olemassa ole- vaa varantoa ja vääristää hintamekanismin välittämää informaa- tiota, mikä tuhoaa pitkän aikavälin investointien koordinaation. — “Verotetaan enemmän”: Lisää järjestelmän kitkaa ja tuhoaa ka- pasiteettia epäsuorasti. Kun marginaalihyöty työstä laskee nollaan, agentit lopettavat optimoinnin. Dynaamiset vaikutukset eivät ole “mielipidekysymys”, vaan järjestel- män luonnollinen vaste (vrt. vastapelaajan siirto shakkipelissä). Jos säädät parametreja huomioimatta vastetta, harjoitat toiveajattelua. Johtopäätös: Veroaste on vain parametri käyttöjärjestelmässä. Oikein kalibroituna se ylläpitää järjestystä ja infrastruktuuria. Mutta parametrin säätö ei koskaan korjaa rautavikaa. ∗ ∗ ∗ 331 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 49. “Lääkäreihin yms. ei vaikuta lisäverotus” (Aggregaatioharha) Väite: Tunnen monia lääkäreitä, yrittäjiä ja tutkijoita, eivätkä he muu- ta käytöstään verotuksen tai sääntelyn takia. Koko puhe dynaamisista vaikutuksista oli myytti. Vastaus: Tämä on klassinen aggregaatioharha. Havainnot yksilöistä ja pienemmistä ryhmistä eivät kumoa tilastollista virtaa. Mekanismirealismi ei analysoi yksittäisiä valintoja, vaan tilastol- lisia virtoja. 1. Marginaalit ratkaisevat, eivät keskiarvot. Järjestelmän suunta ei muutu siitä, mitä “useimmat” tekevät, vaan siitä, mitä tapahtuu marginaalissa. 2. Kohorttivaikutus (Se mitä ei näy). Vastaväite katsoo jo alal- la olevia ihmisiä, joilla on korkea kynnys vaihtaa uraa (sunk cost). Mekanismirealismi katsoo valumista: — Sisäänvirtaus: Kuinka moni lahjakas nuori jättää hakeutumatta alalle, koska kannustimet ovat vinoutuneet? — Ulosvirtaus: Kuinka moni huippuosaaja poistuu järjestelmästä hiljaisesti? Tilastoissa näkyy vain se, kuka jäi. Se, mitä ei koskaan syntynyt tai mikä katosi rajapinnan yli, on “näkymätöntä tuhoa”. 3. Emergenssi: Osien summa on eri kuin kokonaisuus. Yk- sittäinen ihminen voi kokea toimivansa moraalistaan käsin, mutta aggregaattitasolla ihmismassat tottelevat kannustimia ja fysiikkaa yhtä vääjäämättömästi kuin kaasuhiukkaset tottelevat painetta ja lämpötilaa. Jos säädät järjestelmän parametrit (verotus, sääntely, kitka) epäedullisiksi, kapasiteetti vuotaa ulos riippumatta siitä, kuinka moni yksilö vakuuttaa pysyvänsä paikoillaan. Johtopäätös: Insinööri ei rakenna siltaa sen perusteella, että yksi pultti kestää, vaan sen mukaan, miten koko rakenne reagoi rasitukseen. Mekanismirealismi ei ole kiinnostunut yksittäisestä tuttavasta, vaan yhteiskunnan aggregaatista. ∗ ∗ ∗ 332 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 50. “Tämä korjaantuu lisäämällä resursseja / antamalla aikaa / toteuttamalla puhtaammin” (Vajauslaskenta) Väite: Uudistus epäonnistui, koska “ei annettu tarpeeksi rahaa” tai “ei odotettu tarpeeksi kauan” tai “se ei ollut aitoa versiota”. Vastaus: Tämä on klassinen vajauslaskenta — toivepohjainen kirjan- pito, jossa mallista jätetään pois epämiellyttävät muuttujat. 1. Mekanismi. Täyslaskenta vaatii kaikkien relevanttien syötteiden huomioimista. Vajauslaskenta jättää ne pois. Kun malli epäonnistuu, syytetään näkyvää muuttujaa (rahaa, aikaa) eikä piilotettuja oletuksia (kannustimia, kulttuuria, ihmisten käyttäytymistä). 2. Esimerkkejä. “Lisää rahaa” (sote). “Anna aikaa” (integraatio, velka). “Ei ollut aitoa X:ää” (kommunismi, markkinat, sote-malli). 3. Sokeus voi olla tahallista tai tahatonta. Molemmat estävät korjauksen. 4. Vastamekanismi. Täyslaskenta pakottaa nimeämään kaikki muut- tujat. Red Team hyökkää oletuksia vastaan, ei laskelmia vastaan. Johtopäätös: Jos et näytä täyttä kaavaa, et ole laskenut — olet toivonut. ∗ ∗ ∗ V. Telos-kato ja sivilisaation konkurssi ∗ ∗ ∗ 333 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 51. “Miksi välittää tulevaisuudesta?” (Aikalaisuus) Väite: Miksi nykyisen sukupolven pitäisi uhrata elintasoaan ihmisille, jotka eivät vielä ole olemassa? Me elämme nyt. Tulevat ihmiset voivat keksiä omat ratkaisunsa. Vastaus: Väite paljastaa synkän moraalisen position: sivilisaatiotason loiskasvun. 1. Imperialismia ajassa. Jos yksi valtio valtaa toisen ja vie sen resurssit, kutsumme sitä imperialismiksi tai ryöstöksi. Kun teemme saman ajassa — kulutamme perityn pääoman ja jätämme jälkeemme velkaa ja rapautuneen infran — se on moraalisesti identtinen teko. Koh- teena on ryhmä (syntymättömät), joka ei voi puolustautua. Nykyinen hyvinvointivaltio on muuttunut aikaloiseksi, joka elää tulevaisuuden kustannuksella. 2. Laskennallinen pakkotyö. Orjuus on tila, jossa ihminen joutuu tekemään työtä maksaakseen toisen kuluttaman hyödyn ilman mah- dollisuutta vaikuttaa sopimukseen. Kun siirrämme eläkekustannukset ja korjausvelan tulevaisuuteen, luomme laskennallista pakkotyötä. Tulevat sukupolvet syntyvät “miinukselle”: heidän työpanoksensa on jo etukäteen myyty meidän nykyisen mukavuutemme rahoittamiseen. Tämä ei ole “hyvinvointia”, se on varkautta. 3. Asymmetria. Tulevat sukupolvet eivät voi äänestää, neuvotella tai lakkoilla. Nykyiset voivat. Tämä on ajallinen veto-verkko: nykyisillä on veto-oikeus tulevien hyvinvointiin, mutta tulevilla ei ole veto- oikeutta nykyisten päätöksiin. “Orjuus”-argumentti on irvokas, koska valta-asetelma on täysin päinvastainen. 4. Laskennallinen mahdottomuus. Väite “tulevaisuus keksii omat ratkaisunsa” sivuuttaa fysiikan. Innovaatio vaatii inhimillistä ja fi- nanssipääomaa. Jos jätämme perinnöksi romahtaneen huoltosuhteen ja loppuun ajetun pääoman, me poistamme välineet ratkaista ongelmia — kuin polttaisi lapsen oppikirjat ja sanoisi: “Keksi itse oma tieteesi.” Johtopäätös: Kukaan ei vaadi, että elämme kurjuudessa tulevaisuu- den vuoksi. Vaatimus on: elä omilla tuloillasi. Älä kuluta pääomaa. Älä elä velaksi, jota et itse maksa — se ei ole uhrautumista vaan aikuisuutta. 334 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI ∗ ∗ ∗ 52. “Eläkkeisiin ei voi koskea” (Omaisuudensuojan madonreikä) Väite: Eläkeoikeudet ovat perustuslain 15 §:n suojaamaa omaisuutta. Lupaus on pidettävä kaikissa olosuhteissa. Vastaus: Tämä on juridisesti suosittu, mutta fysikaalisesti mah- doton väite — sivilisaatiotason madonreikä, jossa tulevaisuuden olemattomat resurssit on luvattu nykyhetken kulutukseen. 1. Eläke ei ole säästötili. Eläkejärjestelmä ei ole rahastoitu säästösys- teemi, vaan jakojärjestelmä. Eläkeläinen ei nosta “omaa rahaansa”, vaan hän nostaa oikeuden verottaa nykyisiä työntekijöitä. Kun syntyvyys laskee (1,3) ja tuottavuus polkee paikallaan, verotusoikeu- den arvo ylittää talouden kantokyvyn. Fysiikka ei neuvottele: et voi jakaa kakkua, jota ei ole leivottu. 2. Poikkeuksellinen tulkinta. Suomen perustuslakivaliokunnan tulkinta on länsimaissa poikkeuksellinen. Kanadassa ja Iso-Britanniassa eläkeparametrit ovat politiikkamuuttujia, joita säädetään kantokyvyn mukaan. Suomessa on avattu monimutkaisuuspesun madonreikä: nykyisten eläkeläisten saavutettu etu suojataan tulevaisuuden verova- roilla, joita ei ole vielä ansaittu. 3. Gerontokratia ja prioriteetti-inversio. Demokratia on rikki, koska suurin äänestäjäryhmä ei enää investoi tulevaisuuteen, vaan optimoi nykyhetken kulutusta. Tämä on demokraattinen oiko- sulku: perustuslaki suojaa nykyhetken kulutusta tulevaisuuden ole- massaolon kustannuksella. Sivilisaation peruspalikat (koulutus, infra) on muutettu muuttujiksi, joista leikataan, jotta eläkkeet pysyisivät vakiona. 4. Ratkaisu: Sekularisoiminen. Mekanismirealismi vaatii eläkeoi- keuden sekularisoimista: se on muutettava “pyhästä omaisuudesta” takaisin säädettäväksi politiikkamuuttujaksi. Eläke on vakuutus, jonka arvo on suoraan kytketty talouden kuntoon. On kaikkien — myös eläkeläisten — etu hyväksyä leikkaukset nyt, jotta sivilisaatio säi- lyy toimintakykyisenä. Jos järjestelmä ajautuu vastuuvararikkoon, eläkkeiden arvo on nolla riippumatta siitä, mitä perustuslaissa lukee. 335 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 5. Uhraus vaatii mekanismia. Mutta eläkeläisen vastustus on usein rationaalista: “Miksi suostuisin leikkauksiin, kun säästöt katoavat seuraavaan himmeli-hankkeeseen?” Tämä ei ole itsekkyyttä — se on perusteltua epäluottamusta. Ilman läpinäkyvää mekanismia leikkaus on resurssien siirtoa eturyhmältä toiselle; sivilisaation marginaali ei kasva. MeV ratkaisee tämän: kun säästöjen kohde on verifioitavissa (velka, investointi, varanto), uhraus tulee mielekkääksi. Solidaarisuus on mahdollista vain, kun uhri ei ole turha. ∗ ∗ ∗ 53. “Lapset ovat yksityinen harrastus” (Telos-kato) Väite: Lasten hankinta on jokaisen oma asia. On loukkaavaa puhua “synnytystalkoista” tai nähdä ihmiset valtion resursseina. Lapsetto- milla on oikeus elämäntyyliinsä ilman syyllistämistä. Vastaus: Tämä väite paljastaa sivilisaatiomme syvimmän vian: Telos- kadon eli yhteisen tarkoituksen menettämisen. 1. Ketju on jatkuvuuden aksiooma. Miksi rakennamme kestäviä siltoja, kirjoitamme kirjoja tai säädämme perustuslakeja? Teemme sen olettaen, että on olemassa tulevaisuus, jossa joku käyttää niitä. Lapset eivät ole “tulevia veronmaksajia” (se on resurssieksploitaation kieltä). Lapset ovat syy, miksi sivilisaatio on olemassa. He ovat se tulevaisuus, jota varten kaikki tämä vaiva nähdään. Jos katkaisemme ketjun tietoisesti, mitätöimme samalla kaiken, mitä esi-isämme ovat rakentaneet — se on eksistentiaalista vandalismia. 2. Vapaamatkustaja-ongelma (Biologinen infrastruktuuri). Ny- kyjärjestelmässä lapsettomuus on yksilölle taloudellisesti kannattavaa (“yksityinen etu”), mutta sivilisaatiolle tuhoisaa (“julkinen perikato”). Ihminen, joka ei osallistu ketjun jatkamiseen (biologisesti tai kasvatta- malla), nauttii sivilisaation hedelmistä investoimatta sen juuriin. Hän ulkoistaa tulevaisuuden rakentamisen muille. Mekanismirealismin mukaan yhteiskunnan kannustimien (verotus, eläkkeet, status) tulisi heijastaa tätä fysiikkaa: ne, jotka kasvattavat uutta sukupolvea, pitävät yllä koko järjestelmän olemassaolon oikeutusta. 3. Kukoistus vaatii elämänhalua. Sivilisaatio, joka ei uusiudu, on menettänyt elämänhalunsa (will to live) ollen systeemiteoreettisesti 336 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI kuollut vaikka se voi olla rikas ja mukava hetken aikaa. Kukoistus (eu- daimonia) vaatii uskoa huomiseen, ja lapset ovat tuon uskon fyysinen ja kausaalinen manifestaatio. Johtopäätös: Emme halua “synnytystalkoita” hallinnon vuoksi. Ha- luamme elinvoimaa elämän vuoksi. Ilman lapsia sivilisaatio on vain hienostunut itsemurhaviive. ∗ ∗ ∗ 337 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 54. “Lisääntyminen on ehdoton oikeus” (Avoin sitoumus) Väite: Jokaisella on ehdoton oikeus lisääntyä. Valtio on velvollinen tukemaan kaikkia lapsia täysimääräisesti. Tämän kyseenalaistaminen on eugeniikkaa. Vastaus: Väite sekoittaa kaksi asiaa: reproduktiivisen autonomi- an (kehollinen itsemääräämisoikeus) ja rajattoman valtiovastuun (avoin sitoumus). Ensimmäinen on perusteltavissa. Toinen on termo- dynaamisesti mahdoton. 1. Autonomia ≠ rajaton vastuu. Vapaus tehdä valinta ei ole sama kuin vapaus ulkoistaa valinnan kustannukset muille rajattomasti. Voit ostaa talon — mutta et voi vaatia, että muut maksavat sen. Voit perustaa yrityksen — mutta et voi vaatia, että valtio kattaa tappiot ikuisesti. Miksi lisääntyminen olisi ainoa valinta, jonka kustannukset ovat täysin kollektivisoitavissa ilman ylärajaa? 2. Mikään sitoumus ei voi olla rajaton. Tämä ei koske vain lisään- tymistä. Mikään vaade, joka luo rajattomia sitoumuksia äärelliseen järjestelmään, ei ole kestävä. “Terveydenhuolto kaikille” ei tarkoita ääretöntä terveydenhuoltoa — resurssit asettavat rajan. “Eläke kaikille” ei tarkoita ääretöntä eläkettä — kantokyky asettaa rajan. Kysymys ei ole siitä, onko lisääntyminen sallittua. Kysymys on: voiko mikään valtiolle asetettu sitoumus olla avoin? 3. Mitä avoin sitoumus valitsee? Järjestelmä, joka takaa täyden tuen riippumatta kontribuutiosta, luo kannustimen: maksimoi vaateet, minimoi panos. Kun kustannusten ulkoistaminen on ilmaista, järjes- telmä valitsee ulkoistamisen maksimoinnin. Tämä on sama logiikka kuin yritysten ulkoisvaikutuksissa: jos saastuttaminen on ilmaista, järjestelmä tuottaa saastetta. 4. Artikla 29 — unohdettu artikla. YK:n ihmisoikeusjulistus sisältää artiklan 29: “Jokaisella on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan.” Vaa- teet ilman velvollisuuksia on epätäydellinen kehys. Mekanismirealismi vaatii symmetriaa: vaade edellyttää kytköstä kapasiteettiin (velvollisu- us tai ainakin rajaus). 5. Tämä ei ole eugeniikkaa. Eugeniikka sanoo: “Väärät ihmiset eivät saa lisääntyä.” Mekanismirealismi sanoo: “Valtio ei voi antaa rajattomia lupauksia.” Ero on kategorinen. Emme kysy kuka lisääntyy. 338 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI Kysymme: onko valtiolla rajaton vastuu mistään valinnasta? Vastaus on ei — ei lisääntymisestä, ei terveydenhuollosta, ei mistään. Resurssit ovat äärelliset. Johtopäätös: Reproduktiivinen autonomia on arvokas periaate. Avoin sitoumus on mahdoton lupaus. Näiden sekoittaminen estää rehellisen keskustelun siitä, mitä valtio voi ja mitä se ei voi taata. ∗ ∗ ∗ 339 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 55. “Ilmasto on ainoa tulevaisuusvelka” (Ontologinen peiteoperaatio) Väite: Olemme vastuussa jälkipolville siitä, että jätämme heille elin- kelpoisen planeetan. Siksi ilmastotoimet menevät kaiken muun edelle. Velalla tai väestöllä ei ole väliä, jos maapallo tuhoutuu. Vastaus: Väite on totta, mutta se on usein valikoivaa vastuuta, joka käyttää luontoa alibina sivilisaation laiminlyönnille. 1. Kenelle me suojelemme? Luonto ei tarvitse suojelua itsensä vuoksi; luonto on selvinnyt jääkausista ja massatuhoista. Me suoje- lemme elonkehää, jotta ihmiskunnan tarina voisi jatkua siinä. Ny- kyinen politiikka optimoi Suomesta täydellistä luonnonpuistoa: hii- lineutraalia ja puhdasta. Mutta samalla se hyväksyy, että tässä puis- tossa asuva kansa hiipuu pois ja menettää toimintakykynsä. Tämä on museonvartija-syndrooma. Kiillotamme näyttämöä (Suomen luonto), mutta annamme näyttelijöiden (Suomen kansa) kuolla su- kupuuttoon. Hiilineutraalius on sivilisaatiolle arvotonta, jos ei ole ketään, joka siitä nauttii. 2. Sivilisaatio on suojelun edellytys. Vain korkean teknologian ja korkean ylijäämän yhteiskunnat kykenevät ympäristönsuojeluun. Köyhtyvä ja kriisiytyvä yhteiskunta polttaa metsät lämmikkeeksi selviytyäkseen ensi talvesta ja sivuuttaa sääntelyn. Jos tuhoamme talouden ja teknologisen kapasiteetin “ilmaston nimissä”, tuhoamme sen ainoan mekanismin, joka voi ratkaista ilmasto-ongelman globaal- isti. 3. Prioriteetti-inversio. On epäloogista murehtia biologista lajika- toa, mutta olla välinpitämätön oman kulttuurin ja kansan kuihtu- misesta. Mekanismirealismi vaatii täyslaskentaa: on suojeltava sekä näyttämö (elonkehä) että näytelmä (sivilisaatio). Toisen uhraaminen toisen vuoksi on järjestelmävirhe. Johtopäätös: Ilmasto on osa kansallistasetta, ei sen yläpuolella. Sivilisaation huolto on luonnonsuojelua. ∗ ∗ ∗ 340 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 56. “Degrowth on ratkaisu” (Kognitiivinen rahanpesu) Väite: Taloudellinen kasvu on toissijaista planeetan kantokyvylle. Meidän on siirryttävä “degrowth”-malliin ja hyväksyttävä elintason lasku ympäristön nimissä. Vastaus: Tämä on ontologinen peiteoperaatio, jolla peitetään se tosiasia, että sivilisaatio on jo menettänyt kykynsä dynaamiseen uusi- utumiseen. 1. Museonvartija-syndrooma. Kun sivilisaatio ei enää kykene rakentamaan uutta (haamu-infra, sääntelyviive, osaamisvaje), se alkaa palvoa olemassa olevaa. ”Vihreä siirtymä” muuttuu usein museoin- niksi: uusia tehtaita, ydinvoimaloita tai infran parannuksia vastuste- taan ympäristöargumentein, vaikka todellinen syy on hallinnollinen kyvyttömyys ja pääoman pako. Suomesta tulee ulkoilmamuseo, jossa asioita ei tehdä, vaan niitä ”suojellaan”. 2. Degrowth kognitiivisena rahanpesuna. Degrowth (talouskasvun tietoinen supistaminen) on älyllinen episykli, jolla selitetään mekaa- ninen default-tila parhain päin. Todellisuus: Emme kasva, koska olemme tukehtuneet velkaan, sääntelyyn ja väestönrakenteelliseen romahdukseen. Alibi: Emme kasva, koska ”olemme valinneet planeetan”. Tämä on vaarallista, koska se poistaa paineen korjata systeemivirheet. Jos romahdus on ”tietoinen valinta”, kukaan ei ole vastuussa rappeutu- misesta. 3. Vihreä sokeus (carbon tunnel vision). Keskittyminen pelkäs- tään hiilidioksidiin luo sokean pisteen, jonka läpi emme näe muita, välittömämpiä eksistentiaalisia uhkia: väestönrakenteellinen velka: Syntyvyyden lasku on suurempi uhka Suomen olemassaololle kuin 1,5 asteen lämpeneminen. Kognitiivinen dekapitalisaatio: Osaamistason lasku tarkoittaa, ettei meillä ole tulevaisuudessa insinöörejä, jotka voisivat edes teoriassa ratkaista ilmasto-ongelmia teknologisesti. Sivilisaatio, joka ei kykene lämmittämään asuntojaan tai ruokkimaan väestöään, ei kykene myöskään huolehtimaan luonnosta. Ympäristönsuojelu on ylijäämäyhteiskun- nan tuote — jos ylijäämä katoaa, ympäristö uhrataan ensimmäisenä (esim. paluu kivihiileen/puunpolttoon energiakriisissä). 341 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS ∗ ∗ ∗ 57. “Rajat ovat vanhanaikaisia” (Rajapintaharha) Väite: Kansallisvaltion rajojen korostaminen on taantumuksellista. Maailma on verkottunut, ja suljettu järjestelmä näivettyy. Avoimuus ja globaali vastuu ovat sivistysvaltion ainoita kestäviä periaatteita. Vastaus: Tämä väite sekoittaa avoimuuden ja rajattomuuden. Kybernetiikassa ja biologiassa rajapinta (boundary) ei ole este, vaan järjestelmän olemassaolon ehto. 1. Solukalvon laki (Termodynamiikka). Jotta mikä tahansa järjes- telmä (solu, valtio, yritys) voi luoda järjestystä (syntropiaa) ja ylläpitää korkeampaa energiatasoa kuin ympäristönsä, sillä täytyy olla raja: jos solusta poistetaan kalvo, sen sisäinen järjestys purkautuu ym- päristöön. Tämä on entropian laki. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on poikkeuksellinen korkean luottamuksen ja vaurauden saareke. Se ei selviydy ilman rajapintaa, joka ylläpitää tätä potentiaalieroa. 2. Rajapinta on suodatin, ei seinä (Syntropia-pumppu). Meka- nismirealismi ei kannata Pohjois-Korean kaltaista suljettua laatikkoa. Elävä järjestelmä on avoin energialle ja informaatiolle, mutta suljettu haitalliselle entropialle. Rajapinnan tehtävä on toimia puoliläpäisevänä kalvona (semi-permeable membrane): — Se imee syntropiaa: Vetää puoleensa pääomaa, huippuosaajia ja teknologiaa. — Se torjuu entropiaa: Suodattaa pois turvallisuusuhkat, rikolli- suuden ja kapasiteettia syövät kuormat. Jos raja vuotaa väärään suuntaan (syntropia karkaa, entropia virtaa sisään), järjestelmä romahtaa. 3. Rajattoman empatian tragedia. On moraalisesti ylevää haluta auttaa koko maailmaa. Mutta fysiikka ei jousta: suurempaa järjestel- mää ei voi rahoittaa pienemmän järjestelmän taseella. Jos viiden miljoonan ihmisen järjestelmän rajat avataan globaalille tarpeelle, mekanismi ei “globaalistu”, se tuhoutuu. Terveen sivilisaation on ensin turvattava oma pumppunsa, jotta sillä olisi ylijäämää auttaa muita. 342 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI Johtopäätös: Rajat vaaditaan sivilisaation ylläpitoon. Ilman rajaa ei ole suvereniteettia, ja ilman suvereniteettia ei voida tehdä päätöksiä, jotka pelastavat tulevaisuuden. ∗ ∗ ∗ 58. “Pienet häiriöt eivät kaada järjestelmää” (Pyörävarkaus / entropia) Väite: Maailma ei kaadu pyörävarkauksiin, nuorisohäiriöihin tai pieneen harmaaseen talouteen. Keskitytään isoihin asioihin (ilmas- tonmuutos, valtionvelka). Pienen entropian ja häiriön sietäminen on halvempaa kuin poliisivaltio. Vastaus: Tämä argumentti sekoittaa resilienssin (joustavuus) ja luottamuksen rapautumisen. Pyörävarkaudessa ei ole kyse polku- pyörästä, vaan informaatiosignaalista ja luottamuspääomasta. 1. Signaali järjestelmän hallinnan menetyksestä. Valtion perim- mäinen tehtävä on väkivaltamonopoli ja omistusoikeuden suojaami- nen. Kun viranomaiset eivät tutki pikkurikoksia, se lähettää signaalin: “Meillä ei ole enää kapasiteettia ylläpitää järjestystä.” Rikollisille tämä signaali tarkoittaa, että kiinnijäämisen riski (kustannus) on nolla. Kansalaiselle se tarkoittaa, että yhteiskuntasopimus on purettu. Jos valtio ei kykene turvaamaan kadun kulmaa, miksi kansalaisen pitäisi uskoa sen kykyyn turvata eläkkeet tai maanpuolustus? 2. Luottamus on fysiikkaa (äärimmäisen halpa voiteluaine). Suomen suurin tase-erä ei ole metsä, vaan sosiaalinen luottamus. Suomes- sa voi jättää lastenvaunut kahvilan ulkopuolelle tai tehdä miljoon- akaupat kädenpuristuksella. Tämä luottamus poistaa järjestelmästä massiivisen määrän kitkaa (transaktiokustannuksia). Kun pikkurikol- lisuus normalisoidaan, tämä voiteluaine korvautuu raskaalla kitkalla: kalliit lukot, vakuutusmaksut, vartiointiliikkeet ja aidatut asuinalueet. Yhteiskunta muuttuu matalan luottamuksen yhteiskunnaksi, jonka ylläpito on taloudellisesti ja energeettisesti monin verroin raskaampaa. 3. Kaskadiefekti (broken windows -ilmiön mekaniikka). Kaaos ei pysy lineaarisena. Järjestelmäteorian kaskadiefekti (lumipalloilmiö) tarkoittaa, että pienten sääntöjen hylkääminen (roskaaminen, ilkivalta) madaltaa kynnystä isompien sääntöjen rikkomiseen. Kun ympäristö 343 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS viestii, että “kukaan ei välitä”, se kutsuu puoleensa suurempaa ent- ropiaa. Pyörävarkauksien normalisointi on ensimmäinen askel kohti no-go -alueita. Johtopäätös: Emme tavoittele poliisivaltiota, vaan luottamuksen puolustamista. Pienen kaaoksen sietäminen ei ole vapautta; se on piilovero, joka maksetaan luottamuspääoman hupenemisena ja lopulta yhteiskunnan koventumisena. Arjen turvallisuus on se alusta, jolle kaikki isommat ratkaisut rakennetaan. ∗ ∗ ∗ Metatasolta: vastaväitteet itse kehykselle. Seuraavat argumentit eivät koske yksittäisiä väitteitä, vaan kyseenalaistavat koko kehyksen legitimiteetin: onko tämä politiikkaa vai fysiikkaa? Onko kukoistus mielivaltainen valinta? Miksi ylipäätään selviytyä? 344 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 59. “Tämä on vain oikeistopolitiikkaa” (Kategoriavirhe) Väite: Velkajarru, leikkaukset, “tehokkuus” — tämä on vain talouskuria ja neoliberalismia verhottuna hienoihin termeihin. Vastaus: Tämä väite tekee kategoriavirheen olettaen, että kaikki argumentit kuuluvat poliittiseen koordinaatistoon. 1. Fysiikka johtaa reunaehdot. Politiikka valitsee niiden sisäl- lä. Ainoa ei-mielivaltainen tavoite on suurin selviytymisen turva- marginaali pitkällä aikahorisontilla. Tämä on yhtenevä kukois- tuksen ja elinvoimaisuuden kanssa (ks. luku 12). Tästä reunaehdosta muodostuu Pareto-rintama: joukko ratkaisu- ja, jotka kaikki maksimoivat turvamarginaalia. Rintaman sisällä on aitoa valinnanvaraa — eri ratkaisut, jotka tuottavat samanveroisen selviytymistodennäköisyyden ottaen huomioon kaikki tekijät ja riskit pitkälle aikahorisontilla. Siellä politiikka on legitiimiä. 2. Suurin osa poliittisesta keskustelusta ei ole tehnyt täyslasken- taa. Ongelma ei ole, että poliittiset positiot olisivat aritmeettisesti mah- dottomia. Ongelma on, että useimmat eivät ole tehneet täyslaskentaa — huomioineet kaikkia vaikutuksia pitkällä aikavälillä. — “Leikataan veroja” → voi toimia, jos dynaamiset vaikutukset (kasvu, investoinnit) kattavat aleneman — “Nostetaan menoja” → voi toimia, jos investointi tuottaa kasvua, joka kattaa kustannuksen — “Odotetaan” → voi toimia, jos ongelman lähde ratkeaa ilman toi- menpiteitä Mutta useimmat positiot eivät ole tehneet tätä laskelmaa. Ne lähtevät preferenssistä (“haluan matalammat verot” tai “haluan paremmat palvelut”) ja jättävät täyslaskennan tekemättä — tai tekevät sen va- likoivasti, huomioiden vain toivotut toisen asteen vaikutukset. Pareto-rintamalla ovat ne ratkaisut, joiden täyslaskenta tuottaa positiivisen selviytymismarginaalin, mikä vaatii kaikkien vaikutusten — myös epämukavien — huomioimista. Tämä ei ole oikeistolainen tai vasemmistolainen kriteeri. Se on insinöörityön perusvaatimus. 3. Kirja ei valitse puolta vaan rajaa kentän. 345 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Mekanismirealismi ei sano: “valitse oikeisto” tai “valitse vasem- misto” vaan: “tässä ovat reunaehdot. Kaikki ratkaisut, jotka täyttävät ne, ovat fysiikan näkökulmasta valideja. Valitse niistä.” Jos haluat korkeamman verotuksen ja laajemmat palvelut — ja ma- tematiikka toimii — se on validi ratkaisu. Jos haluat matalamman verotuksen ja suppeammat palvelut — ja matematiikka toimii — se on validi ratkaisu. Mutta jos haluat laajat palvelut JA matalan verotuksen JA et hyväksy velkaa — fysiikka hylkää sinut. Ei siksi, että olisit “väärällä puolella”, vaan siksi, että yhtälö ei ratkea. 4. Entä jos johtopäätökset sattuvat olemaan “oikeistolaisia”? Johtopäätös on laskutoimituksen tulos, ei lähtökohta. “Silta kestää 10 tonnia” ei ole oikeistolainen eikä vasemmistolainen väite. Jos pre- missit johtavat tiettyyn tulokseen, se tulos on mitä se on — riippumatta siitä, mihin poliittiseen koordinaattiin se sattuu osumaan. MeV ei valitse puolta. MeV valvoo, että ratkaisu on Pareto- rintamalla. ∗ ∗ ∗ 346 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 60. “Tämä on markkinauskovaisuutta” (Yksityinen valta) Väite: Keskitytte valtion ja byrokratian ongelmiin. Sivuutatte sen, että todellinen valta ja “veto-oikeus” ovat nykyään yksityisellä pääo- malla, monopoleilla ja globaalilla finanssisektorilla. Markkinoiden vapauttaminen on uusliberalismia, joka pahentaa kriisejä. Vastaus: Tämä on väärinymmärrys siitä, mitä markkina mekanismi- realistille tarkoittaa. Olemme markkinamyönteisiä, emme yritysmyön- teisiä. Mekanismirealismi inhoaa välistävetoa (rent-seeking) riippumatta siitä, onko vetäjällä valtion virkamerkki vai osa- keyhtiön logo. 1. Monopoli on yksityinen verottaja ilman edustusta. Toimiva markkina on takaisinkytkentäsilmukka: huono palvelu johtaa asi- akaskatoon, jolloin resurssit siirtyvät paremmille toimijoille. Kun markkina keskittyy muutaman jätin käsiin (esim. Suomen päivittäista- varakauppa tai terveysjätit), silmukka katkeaa. Monopoli tai oligopoli ei ole “vapaata markkinaa”; se on järjestelmän kaappaus. Sen keräämä ylimääräinen voittomarginaali on yhteiskunnan kannalta puhdasta kitkaa — yksityinen vero, joka hidastaa koneistoa aivan kuten raskas byrokratiakin. 2. Omistuksen latenssi (Rikkinäinen palautevirta). Säätöteoria vaatii, että omistajalla on yhteys kohteeseen. Paikallinen yrittäjä (esim. kauppakeskuksen omistaja) saa suoraa palautetta asukkailta ja huolehtii ympäristönsä elinvoimasta, koska hän elää siellä itse. Kun omistus finansialisoituu ja siirtyy globaalille sijoitusrahastolle, palau- tevirta katkeaa. Rahasto ei optimoi paikallista elinvoimaa, vaan salkun tuottoprosenttia. Mekanismirealismi vaatii, että päätöksentekijällä on nahkaa pelissä (skin in the game) juuri siinä ympäristössä, jota päätös koskee. 3. Ulkoisvaikutukset ovat tasepetos (Ekologia). Yrityksen tulos- laskelma on illuusio, jos se tehdään kansallistaseen kustannuksella. Saaste on entropiaa, jonka kustannukset on ulkoistettu. Jos yritys tekee voittoa polttamalla uusiutumatonta resurssia, tuhoamalla työntekijöidensä mielenterveyttä (uupumus) tai saastuttamalla ym- päristöä, se ei ole “arvonluontia” vaan laskennallinen petos, jossa yksi- tyinen toimija siirtää tuotantonsa haitat julkiseen taseeseen tulevien 347 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS sukupolvien maksettavaksi. Mekanismirealismi hinnoittelee entropian pois. Johtopäätös: Emme puolusta korporaatioiden feodalismia. Puo- lustamme kilpailua ja hintamekanismia, koska ne ovat maailman tehokkaimmat informaationkäsittelykoneet. Mutta heti kun yksityi- nen toimija alkaa tuhota järjestelmän tasetta, estää kilpailua tai ul- koistaa entropiaa luontoon, sen toiminta on mekanismirealismin nä- kökulmasta yhtä haitallista kuin korruptoituneen virkamiehen. ∗ ∗ ∗ 348 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 61. “Eliitti tuhoaa tarkoituksella” (Mekanismiyleisyys) Väite: Rappio on suunniteltua. Eliitti tietää mitä tekee ja tuhoaa tarkoituksella. Vastaus: Salaliittoja on olemassa. Tiedustelupalvelut manipuloivat. Lääkeyhtiöt hautaavat tutkimuksia. regulatory capture on dokumen- toitu ilmiö. Tämän kieltäminen on naiivia. Mutta mekanismirealismi väittää jotain tarkempaa: et tarvitse salaliittoa selittämään suurinta osaa siitä, mitä näet. Mekanismi on yleisempi selitys. Kun kannustimet ovat vinossa, rationaaliset ihmiset tuottavat kollektiivisesti tuhoa ilman yhtään tietoista pahaa aietta. Poliitikko optimoi uudelleenvalintaa. Virkamies optimoi budjettia. Etujärjestö optimoi jäsenetua. Media optimoi klikkejä. Jokainen on rationaalinen. Kokonaisuus on katastrofi. Tämä selittää sekä tapaukset, joissa salaliitto on olemassa, että tapaukset, joissa sitä ei ole. Salaliitto on mekanismin erikoistapaus: tietoinen koordinaatio hyödyntää samoja rakenteellisia heikkouksia, joita tiedostamaton kannustinoptimointi hyödyntää. Salaliitto toimii rikkinäisen mekanismin kautta. Epstein ei luonut järjestelmää tyhjästä. Hän hyödynsi olemassa olevia rakenteita: valtaverkostoja ilman läpinäkyvyyttä, instituutioi- ta ilman todellista valvontaa, palautesilmukoita jotka oli katkaistu. Salaliitto on oirehtiva loinen — se elää mekanismivikojen päällä. Korjaus on sama kummassakin tapauksessa. Olipa kyse tietoisesta salaliitosta tai tiedostamattomasta kannusti- najautumasta, ratkaisu on identtinen: korjaa mekanismit. Rakenna läpinäkyvyys. Pakota palautesilmukat. Luo instituutiot, jotka eivät anna virheiden kumuloitua. Jos salaliitto on totta, mekanismikorjaus poistaa sen elinympäristön. Jos salaliittoa ei ole, mekanismikorjaus ratkaisee ongelman suoraan. Kummassakin tapauksessa voit aloittaa heti — ilman paljastusta tai vallankumousta. ∗ ∗ ∗ 349 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 62. “Tämä on liian filosofista” (Telos-sokeus) Väite: Kirja alkaa kovalla logiikalla — velkajarru, kannustimet, mesa- optimointi — mutta päätyy puhumaan “Laadusta”, “kukoistuksesta” ja “todellisuuskurista”. Vakava politiikka-analyysi käyttää mittareita, ei metafysiikkaa. Tämä syö uskottavuuden. Vastaus: Väite paljastaa nykyisen hallinnon syvimmän virheen: ole- tuksen siitä, että välineet (budjetit, lait) voivat toimia ilman päämääriä (arvot, tarkoitus). 1. Teknokratia ilman telosta on autoimmuunisairaus. Jos optimoimme “tehokkuutta” määrittelemättä, mitä varten olemme tehokkaita, koneisto alkaa optimoida itseään: — sote-hallinto optimoi hallintoa, ei terveyttä — Koulutus optimoi tutkintoja, ei sivistystä — Virastot optimoivat budjettia, ei tuloksia Tämä on mesaoptimoinnin ydin. Filosofiset käsitteet — Telos, Eudai- monia — eivät ole koristeita. Ne ovat suuntavektoreita. Ilman suuntaa vauhti on vaarallista. Ilman päämäärää tehokkuus on zombi-toimintaa. 2. “Pehmeä” on kovinta fysiikkaa. Kirja määrittelee kukoistuksen fysiikan kautta: maksimaalinen turvamarginaali entropiaa vastaan. — Se ei ole “kiva fiilis” vaan sitä, että järjestelmä tuottaa tarpeeksi ylijäämää kestääkseen iskut. — “Laatu” (Pirsig) ei ole makuasia: se on herkkyys poikkeamille optimaalisesta toimintalinjasta — vaisto, joka tunnistaa virheen ennen kuin matematiikka ehtii perään. Sivilisaation aikaskaalassa pieniä poikkeamia ei ole: 1,000110 000 ≈ 2,7. Virhe joko kitketään heti tai se nielee järjestelmän. Laatu on se, mikä kitkee. — Todellisuuskuri ei ole uskontoa vaan nöyryys fysiikan edessä: älä kuluta varantoa. Älä salli “ei sillä ole väliä tämän kerran”. — Leväperäisyys — “ei se oo niin justiinsa” — on Laadun vastakohta: systemaattinen sokeus kertautuville poikkeamille — sivilisaation syöpä. 3. Nykyinen “vakava” keskustelu on näennäisliikettä. 350 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI Siirrellään numeroita sarakkeesta toiseen. Tehdään selvityksiä selvityksistä. Toivotaan parasta. Mekanismirealismi väittää: on vakavampaa myöntää, että ilman lapsia ei ole tulevaisuutta. On vakavampaa ymmärtää, että sivilisaatio on henkinen projekti aineellisella perustalla. On vakavampaa kysyä “mitä varten?” kuin siirtää lukuja. Johtopäätös: Filosofi ilman fysiikkaa suunnittelee sillan, joka romah- taa. Fyysikko ilman filosofiaa rakentaa sillan, joka ei johda minnekään. Tämä kirja vaatii molempia: kovat mekanismit pehmeiden arvojen suojaksi. ∗ ∗ ∗ 351 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 63. “Tämä on vain metaforaa” (Fysikalismin pelko) Väite: Puhutte “fysiikasta” ja “entropiasta”, mutta velka on sosiaali- nen sopimus. Sen voi mitätöidä. Painovoimaa ei voi. Tämä on pseu- dotiedettä. Vastaus: Kirja erottaa kolme tasoa: 1. Kirjaimellinen fysiikka. Termodynamiikka on todellista. Järjestys vaatii energiaa ylläpitoonsa. Tämä pätee soluun, kaupunkiin ja sivili- saatioon. 2. Matemaattiset reunaehdot. Eksponenttifunktio ei neuvottele. Jos velka kasvaa korkoa nopeammin kuin talous, se räjähtää — ei siksi että niin on “sovittu”, vaan koska matematiikka toimii näin. Eduskunta ei voi kumota eksponenttifunktiota. 3. Valintapaineen logiikka. Mikä tahansa järjestelmä, joka on valintapaineen alainen, alkaa optimoida sitä mitä paine mittaa, mikä pätee biologiseen evoluutioon, tekoälyn koulutukseen, taloudellisiin toimijoihin ja simulaatioihin. Se on substraatista riippumaton — ei havainto ihmisistä vaan optimoinnin matematiikkaa. Kun kirja sanoo “fysiikka ei neuvottele”, se tarkoittaa: on reunae- htoja, joista ei pääse neuvottelemalla eroon. Jotkut ovat kirjaimellista fysiikkaa, jotkut matematiikkaa, jotkut vahvoja säännönmukaisuuksia. Yhdistävä tekijä: toiveajattelu ei muuta niitä. Entä sosiaaliset sopimukset? Velka on sopimus — mutta sopi- muksen rikkomisella on seuraukset. Valtion velkakirjan mitätöinti tarkoittaa: luotonsaannin romahdus, pääomapako, institutionaalisen luottamuksen tuhoutuminen, tuonnin rahoituskriisi. Nämä eivät ole “sopimuksessa” — ne ovat mekanismeja, jotka laukeavat riippumatta siitä mitä eduskunta päättää. Tämä on täyslaskennan ydin: sosiaaliset sopimukset ovat upo- tettuja fyysiseen todellisuuteen. Voit “mitätöidä” velan, mutta et voi mitätöidä seurauksia. Painovoima ei välitä siitä, onko hyppääminen kallion reunalta “laillista” vai ei. ∗ ∗ ∗ 352 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 64. “Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma ovat kuvitteellisia” (Tuotantokyky-sokeus) Väite: Kivat puheet “kansallistaseesta” tai “inhimillisestä pääomasta” ovat pehmeää humanistien toiveajattelua. Niillä ei ole vaihtoarvoa. Kun valtionlaina erääntyy, markkinat vaativat oikeita euroja, eivät “sosiaalista koheesiota” tai “kyvykkyyttä”. Talous on kovaa matema- tiikkaa. Vastaus: Tämä on ontologinen virhe: raha sekoitetaan tuotantokykyyn. 1. Rahaa ei voi syödä. Tämä pätee kaikkeen rahaan — fiat-valuuttaan, kultaan, jopa leipään jos sitä käytettäisiin valuuttana. Raha on saatava tulevasta tuotannosta. Sen arvo riippuu siitä, voiko joku tuottaa jotain, jonka voit sillä ostaa. Jos sinulla on kultaholvi mutta kukaan ei osaa viljellä, louhia tai raken- taa, kulta on koriste. Jos sinulla on leipävaluuttaa mutta syöt kaiken, tarvitset lisää leipää — ja sen tuottaminen vaatii osaavia leipureita (inhimillinen pääoma), viljapeltoja (luontopääoma) ja luottamusta siihen, että sopimukset pitävät (sosiaalinen pääoma). Sama pätee rahan painamiseen: uudet setelit ovat uusia saatavia samasta tuotannosta. Jos tuotantokyky ei kasva, saatavien lisääminen ei luo vaurautta — se jakaa olemassa olevan pienempiin siivuihin. 2. Tuotantokyky on termodynaamista todellisuutta. — Inhimillinen pääoma: Ihmisten aivojen laskentakapasiteetti, terveys ja fyysinen kyky tehdä työtä. — Luontopääoma: Ekosysteemien kyky tuottaa ruokaa ja energiaa. — Sosiaalinen pääoma: Luottamusverkko, joka laskee transaktio- kustannuksia. Ilman luottamusta tarvitset valtavan valvontako- neiston — energiaa kuluu, tuotanto ei kasva. Nämä eivät ole “pehmeitä arvoja”. Ne ovat fyysisiä edellytyksiä sille, että raha voi ostaa mitään. 3. Saatava vs. tuotantokyky. Kun valtio “säästää” lykkäämällä infrastruktuurin huoltoa, se kasvattaa saatavia (budjettitasapaino) tuhoamalla tuotantokykyä (rakennukset, tiet, verkot). Suomen yli 110 miljardin euron korjausvelka on tämän mekanismin tulos: jokainen lykkäysvuosi kasvattaa korjauskustannusta, kunnes rakenne pettää kokonaan. 353 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Se on sama kuin säästäisi siemeniä suolaamalla pellot. Lyhyellä aikavälillä siemenvarasto kasvaa. Pitkällä aikavälillä ei ole satoa. 4. Velkaa maksetaan tuotannolla. Kun valtionlaina erääntyy, maksukyky riippuu siitä, voiko talous tuottaa tavaroita ja palvelui- ta. Raha on vain välittäjä. Jos inhimillinen pääoma on tuhoutunut (ei osaajia), luontopääoma kulutettu (ei raaka-aineita) ja sosiaalinen pääoma romahtanut (ei luottamusta kauppaan), rahalla ei saa mitään — koska kukaan ei tuota mitään. Johtopäätös: Raha on saatava. Tuotantokyky on se, joka maksaa saatavan. Jos tuhoat tuotantokyvyn säästääksesi rahaa, sinulla on saatava, jota kukaan ei voi maksaa. ∗ ∗ ∗ 354 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 65. “Totuus on puolivälissä” (Keskitien harha) Väite: Vaaditte ehdottomuutta. Mutta politiikka on sopimista. Vastaus: Tämä on Keskitien harha — ja se perustuu kategoriasekaan- nukseen. 1. Neuvottelu löytää mieltymyksiä, ei totuutta. Markkinaneu- vottelu toimii, koska osapuolilla on yksityistä tietoa omista haluis- taan. Hintaneuvottelu löytää positiivisummaisen kaupan. Mutta kun “neuvotellaan” kausaalisista kysymyksistä — mitä tapahtuu jos X — positioiden keskiarvo ei löydä totuutta. 2. Fysiikka ei tunne kompromissia. Jos silta vaatii 10 pylvästä ja “kompromissi” on 7,5, silta romahtaa. “Kompromissi” antibioottikuu- rista jalostaa vastustuskykyisen bakteerin. Puolikas ratkaisu voi olla huonompi kuin ei ratkaisua. 3. Illuusio syntyy puutteellisesta laskennasta. Näyttää siltä, että seurauksista voi neuvotella, koska tyypillinen neuvottelu ei laske kaikkia tekijöitä. Kun teet täyslaskennan, neuvottelutila kutistuu. Johtopäätös: Neuvottelu on työkalu mieltymysten löytämiseen, ei mekanismien. “Mitä haluamme?” on neuvottelukysymys. “Mitä tapahtuu?” ei ole. ∗ ∗ ∗ 355 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS 66. “Miksi Suomen pitäisi selviytyä?” (Eksistentiaalinen nihilismi) Väite: Kansallinen selviytyminen on vanhanaikainen, nationalistinen fiktio. Rajat ovat keinotekoisia viivoja. Jos Suomen väestö vaihtuu tai kulttuuri katoaa, se on vain luonnollista evoluutiota. Miksi meidän pitäisi “kukoistaa”? Eikö riitä, että olemme osa globaalia ihmiskuntaa? Vastaus: Tämä on eksistentiaalisen nihilismin argumentti, joka kuulostaa suvaitsevaiselta (“olemme kaikki maailmankansalaisia”), mutta on järjestelmäteorian näkökulmasta itsetuho-ohjelma. 1. Solu ja keho (subsidiariteetti). Biologiassa monimutkainen organismi (maapallo) selviytyy vain, jos sen jokainen solu (valtio/kult- tuuri) pyrkii itsekkäästi pysymään hengissä ja terveenä. Jos maksasolu päättää, että “minulla ei ole väliä, olen vain osa kehoa” ja lakkaa ylläpitämästä itseään, maksa pettää ja koko keho kuolee. Suomi on ihmiskunnan funktionaalinen solu. Me olemme kehittäneet ainutlaatui- sen ratkaisun (korkea luottamus, kylmän ilmaston adaptaatio) ihmisen ja ympäristön väliseen kitkaan. Jos tämä solu hajoaa, ihmiskunta ei voita, vaan se menettää yhden toimivan käyttöjärjestelmän. Globaali kukoistus rakentuu vahvoista paikallisista järjestelmistä, ei niiden sulautumisesta harmaaksi massaksi. 2. Monokulttuuri on hauras (ekologinen diversiteetti). Eko- logiassa tiedetään, että monokulttuuri on altis taudeille ja rom- ahdukselle. Jos kaikki valtiot muuttuvat samanlaisiksi “globaaleiksi terminaaleiksi” vailla omaa erityisluonnetta, ihmiskunnan resilienssi (sietokyky) romahtaa. Suomalainen sisu, luottamusyhteiskunta ja in- sinöörimieli ovat geneettistä ja kulttuurista diversiteettiä. Niiden puo- lustaminen ei ole nationalismia, se on ekologiaa. Meidän tehtävämme on ylläpitää tätä variaatiota ihmiskunnan selviytymisstrategioiden kirjastossa. 3. Edunvalvojan etiikka (ketju). Kysymys “miksi meidän pitäisi selviytyä” paljastaa nykyhetken ylimielisyyden (aikaloisuuden). Suo- mi ei ole meidän omaisuuttamme. Me olemme vain sen edunvalvojia (custodians). Sadat sukupolvet ennen meitä raivasivat suot ja puolus- tivat rajaa, jotta tämä järjestelmä olisi olemassa. Tulevat sukupolvet tarvitsevat tätä alustaa elääkseen. Nykyinen sukupolvi on edunvalvoja, ei omistaja. Edunvalvojalla on hallintavalta, ei likvidointivaltaa. Ni- 356 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI hilismi on tasevarkautta äärimmilleen vietynä: se on päätös realisoida koko sivilisaatio henkisen laiskuuden vuoksi. Johtopäätös: Järjestelmä, joka ei pyri selviytymään, on jo kuollut. Elämä on negatiivisen entropian ylläpitoa. Suomen selviytyminen on meidän tapamme osallistua maailmankaikkeuden taisteluun kaaosta vastaan. ∗ ∗ ∗ 67. “Miksi kukoistus?” (Koordinaatiovirhe) Väite: Miksi MeV määrittelee ”kukoistuksen” tai ”elinvoiman” ainoak- si arvoksi? Meillä on muita tavoitteita: tasa-arvo, perinteet, henkisyys tai globaali oikeudenmukaisuus. Kukoistus on vain yksi arvovalinta muiden joukossa. Vastaus: Tämä on koordinaatiovirhe. Kukoistus ei ole mielival- tainen arvovalinta, vaan sivilisaation selviytymisen fysikaalinen minimiehto. 1. Mielivaltaisuuden hinta (Hukkatyö). Kun sivilisaation tavoite on mielivaltainen tai jakautunut, agentit kuluttavat suurimman osan energiastaan sisäiseen kitkaan: Resurssien haaskaaminen: Ryhmät taistelevat siitä, kenen arvot ohjaavat arvorakennelmaa. Tämä on nollasummapeliä, joka ei tuota uutta energiaa, vaan kuluttaa olemassa olevaa substraattia. Ajelehtiminen: Ilman yhteistä, fysiikkaan ankkuroitua päämäärää sivilisaatio ei kykene tekemään suuria investointeja tai pitkän aikavälin korjausliikkeitä ajelehtien kohti mekaanista maksukyvyttömyyt- tä. 2. Neutraali Telos ja Schelling-piste. Mekanismirealismi tarjoaa “kukoistuksen” (kyky ylläpitää ja kasvattaa kompleksisuutta ja elämää) luonnollisena koordinaatiopisteenä: Kaikkien etu: Vaikka kukoistukseen siirtyminen luo lyhyellä aika- välillä häviäjiä (ne, jotka hyötyvät nykyisistä episykleistä), pitkällä aikavälillä kaikki voittavat. Sivilisaatio, joka ei romahda, on parempi kaikille kuin sivilisaatio, joka lakkaa olemasta. Hukkavirran minimointi: Kun tavoite on neutraali ja epämieli- valtainen, voimme yhdistää kaikki voimavarat substraatin vahvis- 357 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS tamiseen. Tämä minimoi hukkaenergian ja maksimoi jokaisen agentin potentiaalin. 3. Voittajat ja häviäjät vs. Systeeminen romahdus. Nykyinen todellisuus ylläpitää näennäisiä voittajia (esim. eläkeläiset, joiden oikeudet on suojattu tulevaisuuden kustannuksella). Mekanismirealis- mi paljastaa tämän illuusioksi: Jos järjestelmä ajautuu vastuuvararikkoon, nykyiset “voittajat” menettävät kaiken. Neutraali Telos on vakuutus romahdusta vastaan — ainoa tapa si- irtyä nollasummapelistä positiivisen summan peliin, jossa sivilisaation kokonaisenergia kasvaa. Johtopäätös: MeV ei valitse kukoistusta siksi, että se olisi ”kivem- paa”, vaan koska se on ainoa tavoite, jonka ympärille sivilisaatio voi järjestyä hajottamatta itseään sisältäpäin — sivilisaation vakaus- mekanismi. ∗ ∗ ∗ 358 V. TELOS-KATO JA SIVILISAATION KONKURSSI 68. “Miksi ääretön aikahorisontti?” (Entropia-ansa) Väite: Miksi MeV asettaa tavoitteeksi juuri äärettömän kukoistuksen? Eikö riittäisi “kohtuullinen elintaso” tai “tasapaino luonnon kanssa”? Äärettömyyden tavoittelu kuulostaa ahneudelta tai utopialta. Vastaus: Tämä on entropiaharha. Sivilisaatio on joko laajeneva tai supistuva; staattista tasapainotilaa ei ole olemassa. Ääretön kukoistus on ainoa epämielivaltainen suunta, joka takaa selviytymisen. 1. Staattisuuden mahdottomuus (Entropia-ansa). Kaikki moni- mutkaiset järjestelmät vaativat jatkuvaa energiasyöttöä ylläpitääkseen järjestystään. Jos sivilisaatio tavoittelee vain “riittävää” tasoa, se me- nettää kykynsä reagoida yllättäviin ulkoisiin shokkeihin (pandemiat, asteroidit, resurssiehtyminen). Mekanismi: Staattisuus on todellisuudessa hidasta rappeutumista. Ääretön kukoistus: Se ei ole ahneutta, vaan selviytymisen turva- marginaalin maksimointia. Vain sivilisaatio, joka pyrkii äärettömään kukoistukseen, rakentaa tarvittavan ylijäämän (pääoman ja teknolo- gian), jolla se selviää mistä tahansa vastoinkäymisestä. 2. Neutraali ja yhdistävä Telos. Kun tavoitteeksi asetetaan ääretön kukoistus, poistamme politiikasta subjektiivisen riitelyn “oikeasta” elämäntavasta. Yhteinen etu: Ääretön kukoistus on positiivisen summan peli, jossa sivilisaation kokonaiskapasiteetti kasvaa niin suureksi, että nykyiset nollasummapelit (kuka saa minkäkin siivun kuihtuvasta kakusta) käyvät merkityksettömiksi. Hukkavirran minimointi: Neutraali Telos mahdollistaa kaikkien agenttien ponnistelujen yhdistämisen. Emme enää taistele siitä, mihin suuntaan ajelehtiva laiva kulkee, vaan optimoimme laivan moottoria saavuttamaan äärettömän nopeuden. Tämä minimoi hukkatyön ja maksimoi jokaisen agentin hyödyn suhteessa mihin tahansa muuhun vaihtoehtoon. 3. Schelling-piste: Voitto romahduksesta. Kaikki nykyisen jär- jestelmän “voittajat” ja “häviäjät” ovat samassa veneessä, joka on ajautumassa kohti vastuuvararikkoa. Väite: Nykyhetken etujen puolustaminen (esim. eläkkeet nuorten kustannuksella) on lyhytnäköistä, koska se johtaa koko alustan muren- emiseen. 359 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS MeV-ratkaisu: Ääretön kukoistus tarjoaa kaikille paremman tule- vaisuuden kuin mikään muu skenaario — sivilisaation vakausmekanis- mi, joka korvaa mielivaltaiset arvokiistat universaalilla selviytymis”= ja laajentumislogiikalla. Johtopäätös: Ääretön kukoistus ei ole utopia vaan ainoa suunta, joka ei johda rappeutumiseen. Staattinen tavoite on illuusio — sivilisaatio joko kasvaa tai kuolee. ∗ ∗ ∗ Lopuksi Tämä liite ei ole tyhjentävä. Uusia episyklejä syntyy sitä mukaa kuin vanhoja puretaan. Mutta jokainen purettu episykli on askel kohti todellisuutta — ja todellisuudessa elävä sivilisaatio on ainoa, joka voi selviytyä. Vastaväitteet paljastavat aina enemmän vastaväittäjästä kuin väit- teestä. Kun joku sanoo “tämä on mahdotonta”, kysy: kenelle se on mahdotonta? Kun joku sanoo “tämä on epäinhimillistä”, kysy: verrat- tuna mihin vaihtoehtoon? Mekanismirealismi ei lupaa helppoa tietä. Se lupaa rehellisen tien. Ja rehellisyys on ainoa perusta, jolle kestävä sivilisaatio voidaan rakentaa. 360 Ideakatalogi Ideat joille sivilisaatio ei anna vielä tarpeeksi huomiota ∗ ∗ ∗ Tämä liite kokoaa kirjan ydinideat ja kertoo rehellisesti niiden alku- perän. Osa on aidosti uusia synteesejä. Osa on tunnettuja muualla mutta Suomessa lähes tuntemattomia. Osa on tuotu suoraan muilta ajat- telijoilta. Osa on niin perustavanlaatuisia, että kaikki muu rakentuu niiden varaan. Kirja vaatii radikaalia selkeyttä hallinnolta — siis myös itseltään. Lukija ansaitsee tietää, mikä on uutta ja mikä on tuotu. Rakenne: — I. Uudet synteesit — Kirjan omat kontribuutiot — II. Suomessa sivuutetut — Tunnettu muualla, ei täällä — III. Tuodut työkalut — Lainattu ja sovellettu — IV. Kantavat pilarit — Aksioomat, joiden varassa kaikki lepää Jokainen idea sisältää lyhyen määritelmän ja selityksen siitä, miksi se on tärkeä. Täydelliset määritelmät löytyvät Sanakirjasta. ∗ ∗ ∗ 361 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS I. Uudet synteesit Nämä ovat kirjan omat kontribuutiot — joko aidosti uusia käsitteitä tai olemassa olevien ideoiden synteesejä, joita ei ole aiemmin tehty tässä muodossa. Kukoistus on turvamarginaali Idea: Elinvoimaisuus (kukoistus, flourishing) ei ole luksusta tai yli- määräistä hyvää, vaan etäisyyttä kuolemasta — turvamarginaali entropiaa vastaan. Miksi tärkeä: Kääntää “hyvinvointi vs. tehokkuus” -keskustelun päälaelleen. Kulttuuri, taide, vapaa-aika ja “ylimääräinen” kapasiteetti eivät ole tuhlattavaa ylijäämää — ne ovat vakuutus shokkeja vastaan. Sivilisaatio, joka optimoi “juuri ja juuri selviytymisen”, on vain yhden kriisin päässä kuolemasta. Seuraus: Tavoitteena on oltava maksimaalinen ylijäämä — ei mini- maalinen riittävyys. Humen giljotiinin ohitus Idea: Sen sijaan, että kysytään “mitä meidän pitäisi arvostaa?” (rat- kaisematon), kysytään “mitä fysiikka vaatii, jotta monimutkainen järjestelmä säilyy ja kukoistaa?” Arvot eivät ole subjektiivisia mielipi- teitä — ne ovat termodynamiikan rajoitteita. Miksi tärkeä: Tämä purkaa loputtoman arvorelativismin. Kun joku sanoo “arvostan X:ää”, oikea vastaus on: “Teitkö täyslaskennan? Onko positiosi yhteensopiva selviytymisen ja kukoistamisen kanssa vuosi- satojen aikajänteellä?” Seuraus: Suurin osa “arvokiistoista” ovat laskentakiistoja. Toinen osapuoli ei ole tehnyt täyslaskentaa. 362 I. UUDET SYNTEESIT Arkkitehtuuri yli tahdonvoiman Idea: Älä yritä tehdä ihmisistä parempia. Tee pelilaudasta sellainen, että rationaalinen toiminta tuottaa hyviä tuloksia. Kannustinyhteen- sopivuus on kestävämpää kuin moraalinen kehotus. Miksi tärkeä: Jokainen “arvokasvatukseen” tai “asennemuutokseen” perustuva uudistus epäonnistuu, koska se vaatii ihmisiltä jatkuvaa tahdonvoimaa rakenteita vastaan. Rakenne voittaa aina. Seuraus: MeV ei vaadi hyviä ihmisiä. Se vaatii hyvää arkkitehtuuria. Tämä on kirjan perustavanlaatuisin siirto: moraalista insinöörityöhön. MeV synteettisenä valintapaineena Idea: Mekanismivirasto (MeV) ei ole “uusi virasto”. Se on synteettinen valintapaine — instituutio, jonka ainoa tehtävä on ylläpitää jännitettä rauhan aikana, kun luonnollinen valintapaine puuttuu. Miksi tärkeä: 80 vuotta rauhaa on poistanut opettamat. Järjestelmät, jotka eivät kohtaa seurauksia, rappeutuvat. MeV palauttaa seuraukset tekemällä huonon päätöksenteon näkyväksi ja kivuliaaksi. Seuraus: MeV on “vianetsintäosasto” — se ei tuota mitään, mutta se estää kaiken muun tuottamasta roskaa. Generatiivinen silmukka Idea: Järjestelmän korjaaminen aikuistuttaa korjaajan. Aikuistuneet korjaajat korjaavat järjestelmää paremmin. Tämä on itseään vahvista- va silmukka. Miksi tärkeä: Kirja ei ole vain analyysi — se on kognitiivinen käyn- nistysohjelma. Lukeminen muuttaa lukijaa. Lukija muuttuu osaksi sitä kriittistä vähemmistöä, joka voi laukaista faasitransition. Seuraus: Et tarvitse enemmistöä. Tarvitset 3–5 % sitoutuneita, jotka eivät anna periksi. Jokainen lukija on potentiaalinen siemen. 363 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Kosminen imperatiivi Idea: Teknologialle ei ole ylärajaa, koska sen rajoittaminen takaa lo- pullisen sukupuuton. Gammasäteilypurkaukset, asteroidit, Auringon kuolema, lämpökuolema — jokainen aikaskaala tuo uuden uhkan, joka vaatii lisää kapasiteettia. Kukoistuksen levittäminen yli Maan on moraalinen välttämättömyys. Miksi tärkeä: Tekee yksinkertaisuusromantiikasta ja degrowth- ajattelusta eksplisiittisesti itsetuhoisia positioita. “Riittävästi” ei ole olemassa, koska uhat skaalautuvat aina suuremmiksi kuin nykyinen kapasiteetti. Seuraus: Sivilisaation telos ulottuu galaktiselle tasolle. Paikallinen optimointi on riittämätöntä. Kansallistase: Virta vs. varanto Idea: BKT mittaa virtaa — vuosittaista tuotantoa. Kansallistase mittaa varantoa — kaikkea pääomaa: inhimillistä, fyysistä, luonto- ja institutionaalista. Virta voi näyttää hyvältä samalla kun varanto romahtaa. Miksi tärkeä: Aikaloinen on se, joka maksimoi BKT:n (virtaa) tuhoa- malla Kansallistasetta (varantoa): polttaa infrastruktuuria, kuluttaa lu- ottamusta, laiminlyö koulutusta. “Kasvu” voi olla tasevarkaus naamioitu- na. Seuraus: Jos Kansallistaseen derivaatta on negatiivinen (varanto vähenee), sivilisaatio syö itseään — riippumatta siitä, mitä BKT sanoo. Täyslaskenta Idea: Jokainen päätös vaatii kaikkien pääomalajien (inhimillinen, fyysinen, luonto-, institutionaalinen, luottamus-) laskennan kaikkien aikahorisonttien yli. Piilokustannusten salliminen on kirjanpitopetos- ta. Miksi tärkeä: Nykypäätöksenteossa kustannukset piilotetaan tilaan (kustannus eri paikassa kuin hyöty), aikaan (seuraavalle sukupolvelle) ja kausaaliketjuun (A → B → C → D). “Säästö” joka tuhoaa luottamus- pääomaa tai inhimillistä pääomaa on tasevarkaus. 364 I. UUDET SYNTEESIT Seuraus: Kun joku sanoo “meillä ei ole varaa”, oikea vastaus on: “Näytä tase. Kaikki rivit. Kaikki aikajänteet.” Ohjausvoima-yhtälö Idea: O = K × C × S (Ohjausvoima = Kapasiteetti × Kytkentäteho × Jännite). Tämä on diagnostinen kaava, joka selittää miksi järjestelmät eivät liiku. Miksi tärkeä: Jos K = 0, ei resursseja. Jos C = 0 tai negatiivinen, agentit irtikytkettyjä tai sabotoivat. Jos S = 0, kukaan ei tunne kytken- tää. Useimmiten ongelma on S — jännite on nolla, koska uhat ovat abstrakteja. Seuraus: Diagnoosi ennen hoitoa. Mikä komponentti puuttuu? Älä lisää resursseja (K) jos ongelma on kannustimissa (C) tai jännitteessä (S). Leväperäisyys entropian äänenä Idea: “Ei se oo niin justiinsa” on sivilisaation hiljainen syöpä. Se on asenne, joka sallii pienet poikkeamat — ja pienet poikkeamat kertautuvat tuhoisiksi. Miksi tärkeä: Kukaan ei päätä tuhota sivilisaatiota. Tuho tapahtuu tuhannen pienen “ei haittaa” -päätöksen kautta. Leväperäisyys on entropian kulttuurinen ilmentymä. Seuraus: Nollatoleranssi ei ole fanaattisuutta — se on ainoa tapa estää kertautuminen. Pyörävarkaus, jota ei tutkita, on signaali. Puutarhurivaltio vs. tehdasvaltio Idea: Valtio voi toimia kahdella tavalla: tehtaana (pakottaa tulok- sia, murskaa paikallisen viisauden) tai puutarhana (karsii entropiaa, optimoi olosuhteet, antaa kukoistuksen nousta). Miksi tärkeä: Tehdasvaltio yrittää suunnitella tulokset keskitetysti. Puutarhurivaltio ymmärtää, että monimutkaisuus ei synny käskystä — se nousee, kun olosuhteet ovat oikeat. Seuraus: Via negativa — karsi ennen kuin lisäät. Subsidiariteetti — päätökset sinne, missä tieto on. 365 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Latenssi on myrkkyä Idea: Järjestelmän kyky oppia on kääntäen verrannollinen sen la- tenssiin — viiveeseen päätöksen ja palautteen välillä. Jos palaute on välitön (käsi levyllä), järjestelmä oppii heti. Jos palaute on 20 vuotta (koulutusleikkaus), järjestelmä ei opi koskaan. Miksi tärkeä: Tämä selittää, miksi demokratiat reagoivat kohui- hin (nopea palaute) mutta eivät väestörakenteeseen (hidas palaute). Skandaali tuntuu tänään. Syntyvyysromahdus tuntuu 2045. Seuraus: MeV:n tehtävä on poistaa latenssi tuomalla tulevaisuuden tuska tähän päivään. Nopeus ei ole hätiköintiä — nopeus on oppimista. Binäärinen valinta Idea: Osittaiset uudistukset imeytyvät järjestelmään. Veto-verkko neutraloi salamisiivut. Todellinen muutos vaatii faasitransitiota — kynnyspistettä, jonka jälkeen järjestelmä siirtyy kokonaan uuteen tilaan. Miksi tärkeä: Selittää, miksi vuosikymmenten “kehittäminen” ei ole tuottanut tulosta. Järjestelmä absorboi pienet korjaukset ja palaa tasapainotilaansa. Seuraus: Strategia on valmistella koodi valmiiksi ja odottaa kriisi- ikkunaa, jossa faasitransitio on mahdollinen. ∗ ∗ ∗ II. Suomessa sivuutetut Nämä ideat ovat tunnettuja muualla — akateemisessa kirjallisuudessa, toisissa maissa, toisilla aloilla — mutta lähes täysin poissa suomalai- sesta julkisesta keskustelusta. Tämä on älyllinen arbitraasi: tuodaan toimiviksi todistettuja työkaluja paikkaan, joka tarvitsee niitä mutta ei tiedä niiden olemassaolosta. 366 II. SUOMESSA SIVUUTETUT Luottamusansa Idea: Korkea institutionaalinen luottamus estää palautteen. Kun suomalainen kohtaa ongelman, hän olettaa: “Minä tein jotain väärin” — ei “järjestelmä on rikki”. Hän ei valita, ei anna palautetta, ei vaadi muutosta. Miksi sivuutettu: Luottamus on Suomen ylpeydenaihe — sen kriti- soiminen tuntuu epäisänmaalliselta. Miksi tärkeä: Luottamusansa on metapatologia — se pitää muut pa- tologiat näkymättöminä ja on syy siihen, miksi ilmeinen mätäneminen jatkuu vuosikymmeniä ilman korjausta. Ajallinen veto-verkko / Gerontokraattinen räikkä Idea: Demokratian räikkä kääntyy vain kohti eläviä, ei syntymät- tömiä. 4-vuoden vaalikierto + ikääntyvä mediaaniäänestäjä = syste- maattinen vinouma nykykulutukseen tulevien sukupolvien kustan- nuksella. Miksi sivuutettu: Demokratiakritiikki on tabu. Tämä on sokean pisteen tunnistamista. Miksi tärkeä: Tämä selittää, miksi ilmeiset ongelmat (velka, syn- tyvyys, korjausvelka) eivät korjaannu. Nykyiset äänestäjät hyötyvät ongelmista; tulevat kärsijät eivät äänestä. Yltäkylläisyyden ansa Idea: Niukkuudessa lapsi oli investointi (turva vanhuudelle, työvoimaa). Hyvinvointivaltiossa lapsi on puhdas kustannus (unettomat yöt, uran katkeaminen) — mutta hyöty sosialisoituu kaikille (muiden lapset maksavat eläkkeesi). Miksi sivuutettu: Syntyvyyskeskustelu yhdistetään konservatiivi- seen moralisointiin. Tämä on peliteoriaa. Miksi tärkeä: Romahtanut syntyvyys ei ole vahinko tai “huono perhepolitiikka”. Se on järjestelmän looginen lopputulos. Kannustimet on käännetty. 367 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Hiljaisuuden spiraali Idea: Ihmiset tarkkailevat, mitä on sallittua sanoa. Jos he uskovat olevansa vähemmistössä, he vaikenevat. Vaikeneminen vahvistaa vaikutelmaa konsensuksesta. Spiraali kiristyy. Miksi sivuutettu: Suomessa “konsensus” on hyve. Hiljaisuuden spiraali paljastaa, että se voi olla illuusio — pelkoa, ei sopimusta. Miksi tärkeä: Selittää, miksi ilmeiset totuudet jäävät sanomatta. Yksityinen totuus murskataan julkisen performanssin alle. Korjaava signaali ei koskaan saavuta päättäjiä. Kosketusvastuuansa Idea: Nykyjärjestelmässä toiminta luo riskin, toimimattomuus ei. Jos kosket ongelmaan ja epäonnistut, olet vastuussa. Jos et koske, olet “puhtailla käsillä”. Miksi sivuutettu: Järjestelmä palkitsee passiivisuutta — kukaan ei halua myöntää tätä. Miksi tärkeä: Tämä on negatiivisen valinnan mekanismi. Järjestel- mä valikoi johtoon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan yrittäneet mitään — koska vain he ovat “tahrattomia”. Pesuväli / Ajallinen sokeus Idea: Poliittinen kierto on 4 vuotta. Palautekierto on 20–30 vuotta. Tämä aikaero on pesuväli — aika, jonka kuluttua seuraukset ilmenevät. Koska pesuväli on pidempi kuin vaalikierto, nykyinen poliitikko ei koskaan joudu vastuuseen. Miksi sivuutettu: Aikahorisonttien epäsuhta on tekninen asia, joka ei mahdu uutiskiertoon. Miksi tärkeä: Tämä on aikaloisen juurisyy. Päättäjä voi likvidoida taseen ja jäädä eläkkeelle ennen kuin lasku saapuu. 368 III. TUODUT TYÖKALUT Monimutkaisuuspesu Idea: Kustannukset piilotetaan monimutkaisuuteen: tilassa (kus- tannus ilmenee eri paikassa kuin hyöty), ajassa (kustannus ilmenee myöhemmin — seuraavalle sukupolvelle), kausaaliketjussa (haitta syntyy pitkän ketjun A → B → C → D kautta, jota päätöksentekijät eivät mallinna). Miksi sivuutettu: Monimutkaisuuspesu toimii juuri siksi, että se on monimutkaista — vaikea selittää otsikossa. Miksi tärkeä: Tämä on mekanismi, jolla “säästöt” muuttuvat pii- lotetuiksi kustannuksiksi ja “päätökset” muuttuvat vastuun haihdut- tamiseksi. Avaruusmissio-ongelma Idea: Sivilisaation päätökset ovat kuin avaruusmissioita: kun päätös on “laukaistu”, olet sitoutunut kaikkiin oletuksiisi, laitteistoosi ja suunnitelmiisi. Et voi iteroida lennon aikana. Seuraava laukaisuikkuna — seuraava sukupolvi, seuraava korjausmahdollisuus — on vuosikym- menten päässä. Miksi sivuutettu: fail fast -ajattelu hallitsee. Iteraatio toimii ohjelmis- toissa, mutta valtiotason päätökset ovat peruuttamattomia sukupolven aikaskaalassa. Miksi tärkeä: Suunnittelun on oltava rautaista ennen laukaisua. “Kokeillaan ja katsotaan” on hulluutta, kun seuraava yritys on suku- polven päässä. ∗ ∗ ∗ III. Tuodut työkalut Nämä käsitteet on lainattu muilta ajattelijoilta ja sovellettu suomalai- seen kontekstiin. Kunnia kuuluu alkuperäisille kehittäjille. 369 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Mesaoptimointi Lähde: Tekoälyn linjaustutkimus (AI alignment). Idea: Järjestelmän sisälle syntyy alitoimijoita, jotka alkavat opti- moida omaa tavoitettaan kokonaisjärjestelmän tavoitteen sijaan. Vir- kamies optimoi uraansa. Puolue optimoi kannatustaan. Kukaan ei optimoi kansakunnan selviytymistä. Sovellus kirjassa: Suomi on “sokea kone” — mesaoptimoijien verkos- to, jossa kukaan ei ole vastuussa kokonaisuudesta. MeV on “linjaus- protokolla”, joka pakottaa agentit takaisin linjaan. Vetokratia Lähde: Francis Fukuyama. Idea: Järjestelmä, jossa jokaisella merkittävällä toimijalla on kyky estää muutos, mutta kenelläkään ei ole kykyä ajaa muutosta läpi. Sovellus kirjassa: Suomen veto-verkko on vetokratian suomalainen ilmentymä. Konsensuskulttuuri on muuttunut halvaannukseksi. Metis vs. Techne Lähde: James C. Scott (Seeing Like a State). Idea: metis on paikallinen, hiljainen tieto — se, mitä maanviljeli- jä tietää pellostaan. techne on abstrakti, siirrettävä tieto — se, mitä ministeriö tietää “maataloudesta”. Korkea modernismi tuhosi metisin technen nimissä. Sovellus kirjassa: Puutarhurivaltio kunnioittaa metisia. Tehdas- valtio murskaa sen. Subsidiariteetti tarkoittaa päätösten tekemistä siellä, missä metis on. Preferenssien vääristymä Lähde: Timur Kuran. Idea: Ihmiset ilmaisevat julkisesti eri preferenssejä kuin mitä he yk- sityisesti uskovat, koska sosiaalinen paine rankaisee poikkeavuudesta. Julkinen mielipide voi olla täysin eri kuin yksityinen. 370 IV. KANTAVAT PILARIT Sovellus kirjassa: Hiljaisuuden spiraali on tämän mekanismin dynaaminen versio. Suomessa preferenssien vääristymä on erityisen voimakas konsensuskulttuurin takia. Joustamaton vähemmistö Lähde: Nassim Nicholas Taleb. Idea: Järjestelmät eivät muutu enemmistön vaan joustamattoman vähemmistön (3–5 %) ansiosta. Jos vähemmistö ei anna periksi ja enemmistö on joustava, vähemmistö voittaa. Sovellus kirjassa: Et tarvitse 51 %:n kannatusta. Tarvitset kriitti- sen massan ihmisiä, jotka kieltäytyvät hyväksymästä simulaatiota. Faasitransitio tapahtuu, kun tämä massa saavutetaan. Goodhartin laki Lähde: Charles Goodhart. Idea: “Kun mittarista tulee tavoite, se lakkaa olemasta hyvä mittari.” Agentit alkavat pelata mittaria, eivät optimoida sitä, mitä mittarin piti mitata. Sovellus kirjassa: Selittää, miksi “dataohjattu hallinto” tuottaa si- mulaatiota. Jonotusaikamittari → jonojen piilottaminen. Työllistymis- mittari → tilastojen kaunistelu. ∗ ∗ ∗ IV. Kantavat pilarit Nämä ovat aksioomat — perusoletukset, joiden varassa kaikki muu lepää. Jos hyväksyt nämä, kirjan johtopäätökset seuraavat loogisesti. Jos et hyväksy, olemme eri mieltä lähtökohdista. Fysiikka ei neuvottele Demokratia voi päättää arvoista, mutta ei reunaehdoista. Velka, huolto- suhde, termodynamiikka ja väestörakenne ovat kovia rajoitteita. Jos politiikka rikkoo fysiikkaa, fysiikka voittaa — aina, lopulta, poikkeuk- setta. 371 LUKU 14. ELINVOIMAISUUS Entropia on oletusarvo Ilman aktiivista työtä (jännitettä, huoltoa, huomiota) järjestelmä ajau- tuu aina kohti kaaosta. “Vakaus” ilman ylläpitoa on illuusio. On vain ylläpitoa tai rappeutumista — ei kolmatta vaihtoehtoa. Ääretön aikahorisontti Valtion ainoa legitiimi asiakas ei ole nykyinen äänestäjäkunta vaan kansa satojen vuosien yli — menneet sukupolvet (jotka rakensivat) ja tulevat sukupolvet (jotka perivät). Päätökset on optimoitava ikuisuu- den, ei vaalikauden, perspektiivistä. Kertautumisen laki Sivilisaation aikaskaalassa pienet virheet kertautuvat. Promillen ali- jäämä, lievä välinpitämättömyys, “pieni” toleranssi — kaikki kertautu- vat vuosikymmenissä tuhoisiksi. Siksi “pieniä ongelmia” ei ole. Telos on välttämättömyys Valtiolla on oltava tarkoitus — päämäärä, jota kohti se pyrkii. Ilman telosta valtio on zombi, joka kuluttaa resursseja pysyäkseen hengissä ilman syytä. Telos antaa suunnan; ilman suuntaa liike on satunnaista. Protokolla yli politiikan Demokratian tehtävä on asettaa suunta (tavoite). Insinöörityön tehtävä on toteuttaa se (protokolla). Poliitikkojen ei pidä mikromanageera- ta toteutusta, koska heidän aikahorisonttinsa on väärä. Automaat- tiset säännöt (velkajarru, huoltosuhde-kytkin) ovat parempia kuin tapauskohtainen harkinta. Taakka on lahja Ihminen ei romahda vastuun alle vaan sen puutteeseen. Merkitys syn- tyy vastuusta, ei sen poissaolosta. Hyvinvointivaltio, joka “suojelee” kansalaisia vastuulta, infantilisoi heidät ja vie heiltä merkityksen. Huolto on rakkautta Välinpitämättömyys (“ei se ole niin justiinsa”) on sivilisaation vi- hollinen. Tarkkuus, laatu ja huolenpito ovat rakkauden korkeimpia muotoja. Kirurgi, joka leikkaa tarkasti, ei ole kylmä — hän välittää tarpeeksi tehdäkseen työnsä oikein. 372 YHTEENVETO: KYMMENEN KANTAVINTA Toimija, ei sivustakatsoja Jako ei ole “johtajat vs. kansa”. Jako on “ne jotka korjaavat vs. ne jotka valittavat”. Sivilisaatio on osallistumislaji. Et voi ulkoistaa vastuuta muille. Sinä olet se, jonka on huolehdittava järjestelmän toimivuudes- ta. Todellisuuskuri Nöyryys fysiikan ja todellisuuden edessä. Sitoutuminen siihen, että emme kuluta varantoa, emme valehtele itsellemme, emme anna ent- ropian voittaa ilman taistelua. Sekulaari hurskauden muoto — pyhyys ilman jumalaa, kunnioitus lakeja kohtaan, jotka eivät jousta. ∗ ∗ ∗ Yhteenveto: Kymmenen kantavinta Jos pitäisi valita kymmenen ideaa, jotka kantavat 90 % kirjan painosta: 1. Fysiikka ei neuvottele — reunaehdot ovat kovia 2. Kukoistus on turvamarginaali — ei luksusta vaan etäisyyttä kuolemasta 3. Mesaoptimointi — kannustimet ovat kohtalo 4. Arkkitehtuuri yli tahdonvoiman — muuta pelilauta, älä pelaajia 5. MeV synteettisenä valintapaineena — palauta valintapaine 6. Luottamusansa — suomalainen metapatologia 7. Ajallinen veto-verkko — demokratia syö tulevaisuuttaan 8. Taakka on lahja — merkitys syntyy vastuusta 9. Generatiivinen silmukka — kirja on käynnistysohjelma 10. Humen giljotiinin ohitus — arvot ovat fysiikkaa, eivät mielipi- teitä Poista mikä tahansa näistä, ja kirja menettää kantavuuttaan. ∗ ∗ ∗ Täydelliset määritelmät ja lisäesimerkit: ks. Sanakirja. 373