---
title: "Laillisuusvalvonta ei ole mekanismiarviointi"
subtitle: "Lain kirjain täyttyy, mekanismi pettää."
author: "Elias Kunnas"
description: "Suomalainen laillisuusvalvonta kysyy, noudatettiinko sääntöjä. Mekanismiarviointi kysyy, tuottaako sääntöjen mukainen toiminta sen funktion, jota varten järjestelmä on olemassa. VTV:n vuoden 2025 puolustushallinnon tuloksellisuustarkastus näyttää aukon konkreettisesti."
canonical: "https://mekanismirealismi.fi/laillisuusvalvonta"
url: "https://mekanismirealismi.fi/laillisuusvalvonta.md"
date_published: "2026-05-17"
date_modified: "2026-05-17"
llms_txt: "https://mekanismirealismi.fi/llms.txt"
---
# Laillisuusvalvonta ei ole mekanismiarviointi

## Epigrafi

Lain kirjain täyttyy, mekanismi pettää.

*Elias Kunnas*

### Vastaväitteitä, joihin essee vastaa

- „Eikö VTV jo tee tuloksellisuustarkastusta?” — §II (nykyiset tehtävät)
- „Eikö Lainsäädännön arviointineuvosto jo täytä aukkoa?” — §II (nykyiset tehtävät)
- „Eikö kyse ole vain huonosti valmistellusta laista?” — §V (omistajuusaukko)
- „Eikö MeV vaaranna eduskunnan suvereniteettia?” — §VI (korjaus)

## I. Kaksi kysymystä

Suomalainen hallinto on viritetty kysymään, noudatettiinko lakia. Se on huomattavasti sokeampi kysymykselle, tuottaako lainmukainen menettely sen funktion, jota varten menettely on olemassa.

Nämä ovat kaksi eri kysymystä. Molempia tarvitaan. Tämä essee koskee jälkimmäistä. Suomesta puuttuu instituutio, jonka mandaatti olisi vastata juuri tähän kysymykseen.

Ensimmäinen kysymys on laillisuusvalvonnan kysymys. Sitä vartioivat valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Heidän tehtävänsä on välttämätön: he varmistavat, että viranomainen ei ylitä toimivaltaansa, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat ja että menettelyn yhdenvertaisuus säilyy. Suomalainen laillisuusvalvonta on kansainvälisesti vahva, ja sen perusoikeusmyönteinen tulkinta on kaukana karikatyyrisestä pykäläpositivismista.

Toinen kysymys on eri kysymys. Sen vartija on epämääräisempi. Kun lainmukainen menettely tuottaa tuloksen, joka on ristiriidassa lain ilmoitetun tarkoituksen kanssa, kuka tarttuu asiaan? Vastaus ei ole sama kuin “oikeuskansleri tarttuu” tai “oikeusasiamies tarttuu”. Heidän institutionaalinen mandaattinsa on viritetty oikeusturvan takaamiseen, eikä heidän ydintehtävänsä ole mitata, tuottaako monen viranomaisen, momentin ja kannustinrakenteen muodostama kokonaisuus ilmoitetun yhteiskunnallisen vaikutuksen.

Tässä on laillisuusvalvonnan ja mekanismiarvioinnin rakenteellinen ero.

**Laillisuustarkastus kysyy: noudatettiinko sääntöjä?**

**Mekanismiarviointi kysyy: tuottaako sääntöjen mukainen toiminta sen funktion, jota varten järjestelmä on olemassa?**

Laillisuusvalvonta on välttämätön. Mekanismiarviointi on sen täydentäjä, ei korvaaja.

## II. Mitä Suomella on, mitä ei

Mekanismiarvioinnilla on suomalaisessa hallinnossa olemassa oleva sukulainen: tuloksellisuustarkastus, jota Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on tehnyt vuodesta 2001 lähtien, kun se irrotettiin valtiovarainministeriön alaisuudesta eduskunnan yhteydessä toimivaksi itsenäiseksi virastoksi. Kansainvälisellä tasolla ylimpien tarkastusviranomaisten kattojärjestö INTOSAI vetää oman taksonomiansa: laillisuustarkastus (ISSAI 400) kysyy menettelyn säännönmukaisuutta; tuloksellisuustarkastus (ISSAI 300) arvioi tarkoituksenmukaisuutta, tuloksellisuutta ja taloudellisuutta.

VTV:n tuloksellisuustarkastus on tämän esseen kannalta lähin olemassa oleva analogia mekanismiarvioinnille. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin tarvittava funktio. Kolme rakenteellista eroa erottavat sen.

### Reaktiivisuus

VTV tarkastaa jälkikäteen, säädöksen voimaantulon jälkeen, valitsemiaan kohteita. Sen mandaattiin ei kuulu pakollinen ennakkotarkastus hallituksen esityksille. Lainsäädännön arviointineuvosto perustettiin 2015 täyttämään osaa tästä aukosta, mutta sen rakenne on neuvoa-antava ja resurssipohja pieni: noin 280 000 euron vuosibudjetti ja 2,5 henkilötyövuoden sihteeristö. Sen suosituksista aiempina vuosina noin 40 prosenttia jätettiin huomiotta; viimeisimmissä vuosikatsauksissa huomioonottoaste on noussut, mutta lähtötaso kertoo rakenteellisesta ongelmasta enemmän kuin henkilöiden laiminlyönnistä.

### Riippumaton analyyttinen kapasiteetti

VTV voi tehdä omia analyysejä valitsemissaan tarkastuksissa, mutta sillä ei ole jatkuvaa ennakkotehtävää ajaa hallituksen esitysten vaikutusmalleja rinnakkain ministeriöiden kanssa. Arviointineuvostolla taas ei ole resursseja vastamallintaa ministeriöiden ekonometrisia oletuksia. Se voi arvioida loogista johdonmukaisuutta ja vaikutusarvioinnin laatua, ei rakentaa täysimittaista rinnakkaista mekanismimallia.

### Sitova vastinevelvoite

Kummankin tuotokset ovat suosituksia. Eduskunta voi sivuuttaa ne hiljaisesti. Sote-uudistuksen rahoitusmallista varoitettiin jo valmisteluvaiheessa: arviointineuvosto vaati parempaa käsittelyä menojen hallinnasta ja rahoitusmallin vaikutuksista, ja talouspoliittisessa keskustelussa riski tunnistettiin pehmeän budjettirajoitteen ongelmaksi. Varoitus jäi ilman sellaista korjaa-tai-selitä-vipuvartta, joka olisi pakottanut mekanismin uudelleenarviointiin. Juuri ennustettu mekanismivirhe toteutui miljardiluokan kustannuksin.

VTV osoittaa, että mekanismiarviointi on todellinen funktio. Samalla VTV:n nykyinen asema osoittaa, miksi funktio ei nykyarkkitehtuurissa riitä: se on valikoiva, jälkikäteinen eikä laukaise pakollista korjaa-tai-selitä-vastinetta. Mekanismiarviointi sellaisena kuin sitä tässä tarkoitetaan vaatii nämä kolme: ennakoivuutta, riippumatonta analyyttistä kapasiteettia ja sitovaa vastinevelvoitetta. Yksikään olemassa oleva suomalainen elin ei tällä hetkellä näitä kolmea elementtiä yhdessä tarjoa.

## III. Esimerkki: puolustuskyky ei muodostu materiaalista

Konkreettisin tuore esimerkki tästä aukosta tulee siitä samasta instituutiosta, joka tekee lähintä tuloksellisuustarkastusta – VTV:ltä.

Marraskuussa 2025 VTV julkaisi tuloksellisuustarkastuksen *Suorituskykyjen rakentaminen Puolustusvoimien kehittämisohjelmissa* (raportti 14/2025). Tarkastus arvioi puolustushallinnon kehittämisohjelmia, hankkeiden toimeenpanoa ja niiden suhdetta hyvään talousarviokäytäntöön.

Raportin keskeinen havainto on tämä: Puolustusvoimat ohjaa ja seuraa kehittämisohjelmiaan järjestelmällisesti – strateginen suunnittelumalli on kattava, sisäiset normit ovat selkeät, henkilöstö tuntee normit – mutta suorituskykyjä ei aina rakenneta kokonaisuuksina.

Suorituskyky ei muodostu pelkästä puolustusmateriaalista. Se vaatii myös toimitilat, henkilöstön ja kunnossapidon. VTV osoitti, että nämä jälkivaikutukset jäävät usein vaillinaisiksi, koska niitä rahoitetaan eri momentilta kuin itse materiaalia. Materiaali kustannetaan momentilta 27.10.18; varastointi, ylläpito, henkilöstö ja koulutus pääosin momentilta 27.10.01. Näiden kahden momentin suunnittelua ei ole sidottu tiukasti yhteen.

Henkilöstöpuolella VTV totesi, että upseeriston 2–3 vuoden rotaatio aiheuttaa ongelmia erityisesti hiljaisen tiedon siirtymisessä – juuri silloin, kun monimutkaiset integraatiohankkeet vaativat pitkäjänteistä asiantuntemusta.

Budjettiteknisesti VTV totesi, että vuosina 2015–2023 keskimäärin 40 prosenttia materiaalihankintojen tilausvaltuuksista jäi käyttämättä alkuperäisenä budjettivuotena. Niitä uusittiin myöhemmin ilman selkeää perustelua. VTV:n omin sanoin: tämä heikentää talousarvion läpinäkyvyyttä ja eduskunnan budjettivaltaa.

On syytä lukea tarkasti, mikä VTV:n havainto on ja mikä se ei ole. Raportin ydin ei ole väite siitä, että puolustushallinto olisi toiminut lainvastaisesti. Ydin on toinen: järjestelmä voi olla normitettu, seurattu ja muodollisesti ohjattu, mutta silti rakentaa suorituskyvyn vajaasti, jos materiaali, toimitilat, henkilöstö, kunnossapito ja osaamisen siirtyminen eivät kytkeydy samaan kokonaisuuteen.

**Muodollisesti ohjattu, normien mukainen ja systemaattisesti seurattu prosessi voi silti epäonnistua siinä funktiossa, jota varten se on olemassa.**

Puolustusmateriaali voi olla hankittu sääntöjen mukaan, mutta suorituskyky ei synny, jos varastointi, ylläpito, henkilöstö ja osaamisen siirtyminen eivät kulje mukana. Tämä on mekanismiarvioinnin kysymys, ei laillisuuden. Laillisuusvalvonnan lakisääteinen ydintehtävä ei ole mitata asiantuntijamenetelmin, syntyykö monen momentin, organisaation ja kannustinrakenteen yhteisvaikutuksena puolustuskyky.

VTV osasi tässä tapauksessa lähestyä asiaa mekanismitasolla. Kaksi seikkaa on kuitenkin syytä huomata. Ensinnäkin tämä oli yksi tarkastus, valitulta alueelta, jälkikäteen. Pakollista ei ole, että näin tehtäisiin kaikille merkittäville lainsäädäntö- ja toimeenpanokokonaisuuksille. Toiseksi vaikka VTV löysi mekanismivirheen, sillä ei ole valtuuksia pakottaa korjausta. Raportti tulee julkiseksi, eduskunnan tarkastusvaliokunta voi käsitellä sen, ja sitten vastuu siirtyy poliittiselle prosessille. Jos poliittinen prosessi sivuuttaa havainnon, mekanismivirhe jää.

Tässä on koko esseen ydin: laillisuuden kysymys ei vielä tavoita sitä, tuottaako mekanismi sen funktion, jota varten se on olemassa. Prosessi voi olla säännönmukainen, normitettu ja seurattu – ja silti rakentaa suorituskyvyn vajaasti.

## IV. Sama kuvio muualla

Puolustushallinto ei ole erikoistapaus. Sama kuvio toistuu monella politiikkalohkolla, kun sitä tarkastellaan mekanismin eikä pelkän menettelyn tasolla. Seuraavat viisi esimerkkiä on käsitelty laajemmin omissa esseissään; tässä ne toimivat saman primitiivin sovellutuksina.

### Asuntopolitiikka

Kunnallinen kaavoitusprosessi voi seurata maankäyttö- ja rakennuslakia pilkulleen. Asukkaiden kuulemisoikeudet täyttyvät, valitusoikeudet ovat käytössä, hallinto-oikeuden menettely on muodollisesti virheetön. Tästä huolimatta järjestelmä ei tuota asuntoja niissä määrin, joita demografinen kysyntä edellyttää. Olemassa olevilla asukkailla on prosessissa nimetty kanava; tulevilla, vielä nimettömillä asukkailla ei ole. Tämä on [kosketusvastuuansa](kosketusvastuuansa.md) sovellettuna kaavoitukseen: aktiivinen rakentamispäätös synnyttää poliittisesti syytettävän kohteen, rakentamatta jättäminen ei.

### Finanssipoliittinen näennäissäästö

Menokehyssääntö täyttyy. Hallitus pysyy budjetissaan. Säästö saavutetaan kuitenkin siirtämällä kustannus toiselle pääomakannalle – esimerkiksi karsimalla perusväylänpitoa, jolloin korjausvelka kasvaa moninkertaisesti säästettyyn summaan nähden. Säännönmukaisuustarkastus antaa puhtaat paperit. Mekanismiarviointi tunnistaisi sen, että tase on realisoitu, ei säästetty.

### Koulutuksen inkluusio

Yhdenvertaisuuslainsäädäntö täyttyy. Oppilaalla on oikeus opiskella samassa luokassa. Yksittäisten tukipäätösten kohdalla menettely on muodollisesti oikea, vaikka päätöksellä myönnetty aineellinen resurssi olisikin käytännössä riittämätön. Kun tukiresurssit eivät rakenteellisesti seuraa oikeutta, syntyy [vaimenninkerros](vaimenninkerros.md): muu luokka kantaa hinnan menetettynä oppimisena, opettaja työuupumuksena, eikä kustannuksen kantajilla ole instituution sisäistä foorumia, joka kykenisi muuttamaan vahingon attribuoitavaksi vastuuksi. Yksittäinen oikeus voi syntyä prosessissa; luokan kollektiivinen oppimisympäristö silti rapautuu.

### Ympäristölupa

Lain mukainen menettely toteutuu. Paikallinen valitusoikeus on käytetty täysimääräisesti. Hallinto-oikeudet käsittelevät asiat aikataulussa, jonka laki sallii. Mutta investointi – tuulivoimala, akkutehtaan laajennus – jää tekemättä, koska kokonaiskitka ylittää rahoittajan kärsivällisyyden. Vihreän siirtymän mekanismi pettää oikeudellisesti virheettömän prosessin painosta.

### Kannustinloukku

Toimeentulotukilakia, ansiotuloverotuslainsäädäntöä, asumistukea ja päivähoitomaksuasetuksia noudatetaan pilkulleen. Yksittäisen hakijan ansiotulo lasketaan oikein, etuus lasketaan oikein, päivähoitomaksu lasketaan oikein. Lopputulos voi rajatapauksissa olla, että ottamalla matalapalkkaista työtä vastaan kansalainen menettää nettomääräisesti rahaa, tai saa niin pienen lisähyödyn, ettei työn vastaanottaminen ole rationaalista. Mekanismin tuotos on lain tarkoituksen vastainen, vaikka jokainen yksittäinen viranomainen toimii täysin lain mukaan. Tämä on [kyvykkyysloukku](kyvykkyysloukku.md) tarkimmillaan.

Yhteistä kaikille viidelle: prosessit toimivat, ja silti järjestelmä epäonnistuu siinä tehtävässä, jota varten se on olemassa.

**Yksittäisten viranomaisten laillisuus ei tuota kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta – koska kokonaisuudella ei ole omistajaa.**

## V. Miksi laillisuusvalvonta ei voi omistaa tätä yksin

Suomalainen perusoikeusmyönteinen laintulkinta on tehnyt yhdestä vasta-argumentista helpon: eikö “aineellinen laillisuus” jo kata mekanismiarvioinnin kysymyksen? Hallintolain 6 §:n tarkoitussidonnaisuuden periaate edellyttää, että viranomainen käyttää toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Perustuslain 22 § asettaa julkiselle vallalle positiivisen velvoitteen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Eikö siis järjestelmän pettäminen tarkoituksensa kohdalla ole jo nykyisten välineiden ulottuvilla?

Tarkoitussidonnaisuus on oikeusvaltiollisesti tärkeä periaate. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin mekanismiarviointi. Se voi osoittaa, että toimivaltaa on käytetty väärään tarkoitukseen; se ei vielä mittaa, tuottaako usean lain, momentin, viranomaisen ja kannustinrakenteen muodostama kokonaisuus sen funktion, jota varten järjestelmä on olemassa. Kun jokainen yksittäinen viranomainen on käyttänyt toimivaltaansa sille säädettyihin tarkoituksiin, ei ole löydettävissä tarkoitussidonnaisuuden loukkausta. **Mekanismi pettää menettelyrajojen yli, ei niiden sisällä** – usein juuri siksi, että eduskunta säätää poliittisesta rungosta, mutta mekanismin tosiasiallinen muoto syntyy [delegaatioloukussa](delegaatioloukku.md) ministeriön kirjoittamissa asetuksissa, ja jalkautuu vasta sitten laillisuusvalvonnan piiriin.

Laillisuusvalvonta on lisäksi suunniteltu yksilön suojaksi. Sen oikeudellinen rakenne nojaa nimettyyn kantajaan, konkreettiseen vahinkoon ja kausaaliyhteyteen viranomaisen toimintaan. Oikeusasiamies tekee toki myös omasta aloitteestaan systeemisiä tarkastuksia, mutta nämäkin keskittyvät menettelyn ja perusoikeuksien toteutumiseen, eivät kannustinrakenteiden tuottamaan kokonaislopputulokseen. Mekanismivirheen häviäjät ovat usein tulevat sukupolvet, hajautuneet veronmaksajat, työrauhan menettävä luokka tai palveluksen ulkopuolelle jäävät – ryhmiä, joilla ei ole nimettyä kantajaa eikä menettelyllistä vahinkoa, vaan jakautunut hinta. Rajaus ei ole sattumaa. Se on laillisuusvalvontaan sisäänrakennettu rakenteellinen ominaisuus.

Mekanismivirhe ei siis vaadi laittomuutta. Se voi syntyä ja jäädä järjestelmään juuri siksi, että kukin osa noudattaa lakia.

## VI. Korjaus

Jos diagnoosi hyväksytään, korjauksen täytyy täyttää kolme ehtoa: ennakoivuus, riippumaton analyyttinen kapasiteetti ja sitova vastinevelvoite.

VTV:n tuloksellisuustarkastus on lähin nykyinen analogia, mutta pääosin jälkikäteinen. Lainsäädännön arviointineuvosto on ennakollinen, mutta neuvoa-antava ja resurssipohjaltaan pieni. Oikeuskansleri ja oikeusasiamies ovat välttämättömiä laillisuusvalvojia, mutta mekanismien tuloksellisuuden mittaaminen ei ole heidän ydintehtävänsä. Tarvittava funktio jää näiden väliin.

Siksi ratkaisu ei ole vain nykyisten toimijoiden “parempi yhteistyö”, vaan riippumaton mekanismiarvioinnin kapasiteetti. Sen tarkempi institutionaalinen muoto on kuvattu [Mekanismiviraston spesifikaatiossa](mekanismivirasto.md). Pääomarahoitus, kansainvälinen valinta, ei-uusittavat pitkät toimikaudet, suora pääsy malleihin ja tietoihin sekä korjaa-tai-selitä-menettely ovat tässä funktiossa rakenteellisia ehtoja, eivät koristeita.

Yksi käytännön havainto on tärkeä toistaa. Riippumattomuus ei voi olla pelkkä kirjattu mandaatti, vaan sen on oltava rakenteeseen sidottu. Pieni maa, jossa relevantti asiantuntijajoukko liikkuu samojen virastojen, ministeriöiden, etujärjestöjen ja eläkeyhtiöiden välillä, tuottaa luonnollisesti verkostorakenteen, jossa kielteisen lausunnon antaminen ministeriölle, jonka kansliapäällikkö voi olla tuleva pomo, on urariski. Tämä ei tee Suomen viranomaisista huonoja; se tekee heistä rakenteellisesti riittämättömiä funktioon, joka vaatii rakenteellista kykyä sanoa “ei”. Kansainvälinen valinta, pääomarahoitus, ei-uusittavat toimikaudet ja ulkomaisten valvojien enemmistö ovat sen funktion fysiikkaa, eivät retorista koristelua.

Eduskunta säilyttää aina lopullisen päätösvallan. Mekanismiarvioijan kielteinen lausunto ei kumoa lakeja eikä säädä uusia. Se laukaisee kaksiportaisen velvoitteen: ministeriön on korjattava yksilöity virhe, tai vastuuministerin on julkisesti perusteltava sivuuttaminen. Jälkimmäinen ei estä etenemistä, mutta tekee siitä poliittisesti kallista ja jää pysyvästi historiaan. Tämä ei ole demokratian rajoittamista vaan sen suojelemista omilta tunnistetuilta heikkouksiltaan – samalla periaatteella kuin perustuslain muutoksen 2/3 enemmistö, keskuspankin riippumattomuus tai elinaikakerroin, jotka kaikki ovat tapoja sitoa tulevaa demokraattista valintaa silloin, kun nykyhetken voitettavissa olevat houkutukset ovat liian suuret.

Tällaista funktiota on rakennettu muualla, vaikka mikään yksittäinen instituutio ei vielä yhdistä kaikkia kolmea ehtoa esseen vaatimassa muodossa. Alankomaiden *Centraal Planbureau* (CPB) toimii vakiintuneena vaaliohjelmien ja koalitiosopimusten *doorrekenen*-laskentaelimenä. Saksassa *Normenkontrollrat* arvioi lakiesitysten noudattamiskustannuksia, ja vuodesta 2013 lähtien merkittäviin sääntelyhankkeisiin on liitetty jälkiarvioinnin kynnysmekanismeja. EU:n *Regulatory Scrutiny Boardin* kielteinen lausunto pakottaa vaikutusarvioinnin käytännössä uudelleentyöstöön ennen etenemistä; kahden kielteisen lausunnon kohdalla asia voidaan viedä eteenpäin vain vastuuvarapuheenjohtajan kautta. Walesin *Future Generations Commissioner* oli keskeinen julkinen ja institutionaalinen vastavoima M4 Relief Road -hankkeelle, jonka Walesin hallitus lopulta hylkäsi vuonna 2019. Mekanismivirasto yhdistää näiden mallien elementtejä mutta menee niitä pidemmälle yhdistämällä kaikki kolme ehtoa.

Suomessa riippumattoman finanssipoliittisen seurannan järjestäminen on jo poliittisesti auki. Hallitus esittää HE 167/2025:ssä valvontatehtävän siirtämistä VTV:ltä Talouspolitiikan arviointineuvostolle; VTV on itse suhtautunut siirtoon kriittisesti. Tämän esseen kannalta olennaista ei ole, onko HE 167/2025 oikea ratkaisu, vaan että nykyarkkitehtuuri ei ole itsestään selvästi riittävä – eikä yhden tai kahden lisäekonomistin lisääminen vastaa edes saman alan funktiota, saati koko mekanismiarvioinnin funktiota.

## VII. Lopuksi

Laillisuusvalvonta ja mekanismiarviointi eivät ole vastakkaiset funktiot. Ne ovat täydentäviä. Yhden vahvistaminen ei merkitse toisen heikentämistä; pikemminkin päinvastoin, koska ilman mekanismiarviointia laillisuusvalvonta jää yksin kantamaan sellaista painoa, johon sitä ei ole suunniteltu.

Suomalainen oikeusvaltio on rakennettu varmistamaan, ettei mitään tapahdu sääntöjen ulkopuolella. Tämä on rakenteellinen voima. Mutta sama rakenne on kasvanut ilman vastapainoa: ilman institutionaalista tapaa kysyä, tuottaako sääntöjen sisällä toimiva järjestelmä enää sitä, mitä varten se on olemassa.

Kun puolustusmateriaali ostetaan lain mukaan mutta suorituskyky ei synny, kun kunnan kaava on muodollisesti virheetön mutta asunnot jäävät rakentamatta, kun budjettisääntö täyttyy mutta korjausvelka kasvaa, kun jokaisen yksittäisen lapsen oikeus toteutuu mutta luokan yhteinen oppimisympäristö rapautuu ja kun jokainen viranomainen laskee etuuden oikein mutta työnteko ei kannata – laillisuusvalvonta on suorittanut oman tehtävänsä moitteettomasti. Toinen tehtävä on edelleen suorittamatta.

## Avain

**Laillisuusvalvonta suojaa oikeusvaltiota siltä, että valta toimii sääntöjen ulkopuolella. Mekanismiarviointi suojaa yhteiskuntaa siltä, että sääntöjen sisällä toimiva järjestelmä ei enää tuota sitä, mitä varten se on olemassa. Molemmat tarvitaan.**

### **Lähteet ja huomiot**

**Keskeinen empiirinen ankkuri:**

- Valtiontalouden tarkastusvirasto. [*Suorituskykyjen rakentaminen Puolustusvoimien kehittämisohjelmissa*](https://vtv.fi/raportti/suorituskykyjen-rakentaminen-puolustusvoimien-kehittamisohjelmissa/), tarkastuskertomus 14/2025. Julkaistu 11.11.2025. – §III:n keskeinen lähde. VTV:n havainnot suunnittelumallin kattavuudesta, momenttien 27.10.18 ja 27.10.01 yhteensovittamisen aukoista, 2–3 vuoden upseerirotaation hiljaisen tiedon vaikutuksista sekä noin 40 prosentin käyttämättömästä osuudesta PVKEH-tilausvaltuuksissa niiden myöntövuonna vuosina 2015–2023.

**Kansainvälinen taksonomia:**

- INTOSAI. ISSAI 300 (*Performance Auditing*) ja ISSAI 400 (*Compliance Auditing*). – Ylimpien tarkastusviranomaisten globaali standardi tuloksellisuustarkastuksen ja laillisuustarkastuksen erottelulle. Mekanismiarviointi laajentaa ISSAI 300:n logiikkaa ennakkotarkastukseen ja sitovaan vastinevelvoitteeseen.

**Suomalainen institutionaalinen rakenne:**

- Laki Valtiontalouden tarkastusvirastosta (676/2000). – VTV:n itsenäistyminen valtiovarainministeriön alaisuudesta eduskunnan yhteyteen.
- [VTV: Tuloksellisuustarkastus](https://vtv.fi/mita-teemme/tarkastus/tuloksellisuustarkastus/) ja [VTV: Laillisuustarkastus](https://vtv.fi/mita-teemme/tarkastus/laillisuustarkastus/). – VTV:n oma kuvaus kahden tarkastustyypin eroista.
- Lainsäädännön arviointineuvosto. [Vuosikatsaus 2024](https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166067). – Resurssitiedot (noin 280 000 euron vuosibudjetti, 2,5 henkilötyövuotta) sekä huomioonottoasteen historiallinen vaihtelu.
- Hallintolaki (434/2003), 6 §. – Tarkoitussidonnaisuuden periaate: viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.
- Suomen perustuslaki (731/1999), 22 §. – Julkisen vallan velvoite turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
- HE 167/2025 vp. – Hallituksen esitys finanssipolitiikan riippumattoman valvonnan siirtämisestä VTV:ltä Talouspolitiikan arviointineuvostolle; tämän esseen kannalta merkityksellinen tunnustuksena siitä, että nykyarkkitehtuuri ei ole itsestään selvästi riittävä.

**Kansainväliset vertailukohdat:**

- Alankomaiden *Centraal Planbureau* (CPB). – Vakiintunut vaaliohjelmien ja koalitiosopimusten *doorrekenen*-laskentaelin.
- Saksan *Normenkontrollrat* (NKR). – Lakiesitysten noudattamiskustannusten arviointi sekä jälkiarvioinnin kynnysmekanismit merkittäville sääntelyhankkeille.
- EU:n *Regulatory Scrutiny Board* (RSB). – Vaikutusarvioiden palautusmenettely kielteisen lausunnon jälkeen; kahden kielteisen lausunnon eskalaatio vastuuvarapuheenjohtajalle.
- Walesin *Future Generations Commissioner* (Well-being of Future Generations Act 2015). – Riippumaton tulevien sukupolvien etujen institutionaalinen vartija. Komissaari oli keskeinen vastavoima M4 Relief Road -hankkeelle, jonka Walesin hallitus hylkäsi vuonna 2019.

**Ristiviittaukset esseissä:**

- [Mekanismivirasto (MeV)](mekanismivirasto.md) – §VI:n institutionaalisen korjauksen täydellinen spesifikaatio: rahoitus, valinta, toimivaltuudet, eduskunnan suvereniteetin säilyttävä korjaa-tai-selitä-menettely, perustuslaillinen toteutuskartta.
- [Kosketusvastuuansa](kosketusvastuuansa.md) – §IV:n asuntopolitiikka-esimerkin syvempi rakenteellinen analyysi: toiminta luo vastuun, toimimattomuus ei.
- [Vaimenninkerros](vaimenninkerros.md) – §IV:n inkluusio-esimerkin syvempi analyysi: ratkaisemattomien arvoristiriitojen siirtäminen matala-attribuutioiseksi kustannukseksi.
- [Kyvykkyysloukku](kyvykkyysloukku.md) – §IV:n kannustinloukku-esimerkin syvempi analyysi: toimeentulotuki tuhoaa toimintakyvyn, jonka se väittää rakentavansa.
- [Delegaatioloukku](delegaatioloukku.md) – §V:ssä viitattu: eduskunta äänestää rungosta, mutta mekanismin tosiasiallinen muoto syntyy ministeriön kirjoittamissa asetuksissa.
- [Mekanismihukka](mekanismihukka.md) – Karkea suuruusluokka-arvio Suomen mekanismivirheiden vuotuisesta kustannuksesta.

**Mitä essee ei sano:**

- Essee ei väitä, että VTV:n 14/2025 raportin yksittäiset havainnot todistaisivat puolustushallinnon toiminnan laittomaksi. VTV ei myöskään anna yleistä laillisuusarviota raportissaan; kyseessä on tuloksellisuustarkastus.
- Essee ei väitä, että mekanismiarvioinnin olisi ratkaistava poliittisia arvovalintoja. Esimerkiksi §IV:n kannustinloukun kohdalla mekanismiarviointi ei valitse, kumpaa pitäisi painottaa – perustulopohjaa, työnteon kannustinta vai marginaaliveroasteen tasaisuutta – vaan pakottaa valinnan eksplisiittiseksi ja julkiseksi.
- Essee ei väitä, että Lainsäädännön arviointineuvoston historiallisesti matala huomioonottoaste olisi yksittäisen toimijan vika. Päinvastoin: matala huomioonottoaste on suosituspohjaisen mandaatin ja resurssipohjan looginen seuraus.